lauantai 31. maaliskuuta 2007

pallo karussa


Ukolla on parin viikon ajan ollut melkein jokaisella ulkoilulenkillä mukana vauvojen Brio-pallo. Hän löysi sen roskiksen vierestä ja nappasi mukaansa. Pallo oli löydettäessä märkä ja hirveän likainen, joten se sai olla ulkona rapun vieressä, kotiin sitä ei voinut tuoda. Eilen kävi sitten kehnosti, kun pallo vierähti Vantaan jokeen.


                            


                 


Vartin verran Ukko katseli pallon menoa välillä pikkuisen vinkuen, kunnes suostui jatkamaan matkaa. Ehkä joku rohkeampi uimari ottaa sen itselleen ja pallo saa uuden ystävän. Tänään löytyi iltalenkillä hanska, mutta ei se ole yhtä kiva kuin pallo, ei edes kilise.


Kotimatkalla tavattiin varis pesänrakennuspuuhissa. Iso nippu koirankarvaa oli jo suussa pesän pehmikkeeksi. Ei edes koirasta välittänyt kun keräsi noita karvoja.


                


Edit: Huomaan, että tuo saamarin varis on taas poltellu tupakkia, kun natsa on jäänyt viereen. Voi syttyä vaikka nurmikkopalo tommosesta touhusta.

perjantai 30. maaliskuuta 2007

osa kesken, hieman valmistakin


                 


Neulomosta on valmistunut yhdet sukat ja pipo. Kiva, että tuli näin lämmintä kun sain pipon valmiiksi! Se on jotenkin kiree. Oikeesti se on vihreä ja OnLinen Tessaa. Kesken on toinen pipo tuossa vasemmassa reunassa. Se on Austermannin Bambou Softia ja ihanaa kutoa. Tästä piposta tulee aika erikoinen, etten sanoisi outo. Keskellä on tulossa juhlasukat OnLinen Supersockesta, bambua siinäkin. Se on maailman ihaninta lankaa, niin hienot värit ja kivaa kutoa. Kesken on myös kestovaipat ystävän vauvalle. Leikannut olen ja yksi on melko valmis. Kaunista tuo kangas, siinähän on kirsikoita ;).

sunnuntai 25. maaliskuuta 2007

kankaita, kankaita...


Kamalasti on ollu muka kiirettä, etten ole ehtinyt mitään kirjoitella, mutta nyt tulee tekstiä. Perjantaina kävin Marimekon ysmyssä Hertsikassa ja ostin paljon enemmän kuin olin suunnitellut. Ei mikään yllätys sinänsä, mutta ylläri oli se, että mittasivat reilusti. Yhtä kangasta pyysin 80 cm, mutta sain 130 ja kaikkia muitakin oli vähintään 10 cm ylimääräistä. Kiitos teille siitä, Marimekko.


                 


Iloinen aurinko paistaa tuonne oikeaan reunaan hieman liikaa. Jaa, että mitäkö näistä teen? Musta-ruskeasta Kivestä kai pienen repun ja lopusta jonkun kassin. Vihreäraidallisesta kassin, kun nämä kaikki vasemmanpuoleiset kankaat on paksuja, semmoisia sisustuskankaita. Paitsi se päälimmäinen vihreä on vahakangasta. Juu, vetoketjuja sai pusseissa ostaa kahdella eurolla ja koskaan ei ihmisellä voi olla liikaa vetskareita. Ei tosiaankaan. Oikean puolen kankaat on sitten vaatteita varten. Alin on samettia, 5 euroa metri, ehkä se muuttuu kivaksi jakuksi. Sen päällä olevasta printtikankaasta syntynee kesämekko tai tai pari t-paitaa ja raidallisesta voi muotoutua samat jutut. Se mikä näkyy valkoisena onkin valkoinen lakanakangas ja vieressä pieni pöytäliina. Rahaa meni aika tavalla, 72 euroa. Mutta, mutta, mutta. Ei tarvitse selitellä, sitä nyt vaan meni ja sllä siisti ja kankaita tuli paljon, tasan 9 metriä + ylimääräiset.


                


                


Nämä on ihan suosikkeja! Johtunee siitä, että ne on vaatekankaita. En olekaan ommellut aikoihin mitään vaatteita, siis itselleni.


Kävin eilen Fashion Forumin ystävämyynnissä, mutta sieltä ostin vain urheilusukkia ja hieman lankaa. Niistä nyt ei tullut otettua kuvaa, siis niistä lakgoista, mutta ovat raitalankaa ja sitten yksväristä. Nekin oli pakattu pusseihin ja maksoi pari euroa kolmen kerän pussi. Juu, ja perjantaina sain ne uudet silmälasit! Ja aurinkolasit monitehovahvuuksilla! Kyllä nyt kelpaa, onneksi aurinko paistoi, että saatoin niitäkin käyttää. Ajelin tänään fillarilla ne päässä pitkin ja poikin, aina en edes tiennyt missä olen, mutta Tikkurilassa ainakin. Fillarointi on ihanaa. Etenkin, jos on mahdollista ajaa täyslujaa! Tänään ei oikein voinut kun oli niin paljon muita ihmisiä liikkeellä. Ajelin myös tuolla Vantaanjoen rantateillä ja väkeä oli kuin ulkomailla! Samoin Tikkurilan kävelykadulla oli ihan mannermainen tunnelma, kun ihmiset istuskelivat penkeillä kahvimukien ja jätskien kanssa. Kohta puoleen otan kickbiken esiin ja alan sillä suhailemaan. Se on ehkä kivempaa kuin fillarointi ja raskaampaa. Mutta silloin pitää olla kadut putsattu hiekasta, muuten jalat sutii.


Käsityörintamalla olen ahkeroinut kaikki mökkipatalaput valmiiksi, nyt kun on ne mahtavat silmälasit joilla näkee kaiken. Siis ihan kaiken.


                  


Jos ihmettelet, mitä nuo pienet on, niin ne on pikkupatalappuja yhden pikkuneidin leikkikeittiöön. Mikäs se sellainen keittiö on, jossa ei patalappuja ole?   Ja usko pois, en aio tehdä ihan äkkiä yhtään patista. Nyt tuntuu siltä, että saa riittää vähäksiaikaa. Nyt jotain ihan muuta...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2007

taas kirppiksellä


Heips! Aamulenkin ja äänestyskäynnin jälkeen pyörähdin taas kirppiksellä ja hienoja löytöjä tein. Nuo kankaat on kartion muotoisia ja korkeudeltaan reilut 40 cm ja alhaalta suora leveys noin 35 cm. Materiaali on outoa, jotain tekoa. En tiedä mitä niistä tekisin, ehkä laukkuja ja lattiatyynykin voisi syntyä. Aika paljon niitä on, 54 kpl, joten kyllä niistä saa vaikka kuinka monta laukkua!


                


                


                


Tästä kuvasta näkee paremmin tuon kankaan muodon. Värejä on 10. Maksoin tästä kasasta 2 euroa. Eikös ollut edukas kauppa? Ja tietenkin löytyi muutama kerä lankaa  hintana tuo perinteinen 70 senttiä. Tropiikkitäkkiin virkkamani tilkut olen jo lähettänyt, mutta saatan välitöinä tehdä jotain vastaavanlaista sekasotkua itselle, ehkä.


                


Olin tänään treeneissäkin ja fiilis oli oikein hyvä. Maailmassa ei ole  parempia alusasuja sisäliikuntaan kuin Under Armour´n shortsit ja topit! Aivan uskomaton materiaali. Hengittää, tukee lihaksia, siirtää kosteuden pois iholta ja itsestään ja tekee liikkumisesta jotenkin kevyempää. Siis uusin tekninen alusasu. Onhan niillä myös päällys shortseja ja paitoja, mutta niitä minulla ei ole. Ehkä hankin joskus.

lauantai 17. maaliskuuta 2007

oma vartiointiliike


Sain eilen iltapäivällä mielekkään tehtävän, kun tyttärellä on koriskauden päättäjäiset ja jokaisen on pukeuduttava  mieleuiten jollain luonteelleen sopivalla tavalla. Asiaa kännykässä pohdittuamme, päätyi hän vartijaan. Valmentaja oli vähän vihjaissut, että voisi olla vaikka parkkipirkko, kun on niin tarkkana kaikissa asioissa. Tykkään tehdä kaikkia naamiais yms asuja, joten minua ei tarvitse houkutella tämmöisiin juttuihin. Pelastusarmeijan kirppikseltä löytyi sopiva harmaa perusvillapaita, josta homma lähti käyntiin. Housuja ei tarvinnut miettiä mitenkään, koska semmoiset mustat perushousut monilla taskuilla oli jo olemassa. Ja tämmöinen villapaidasta tuli pienen tuunauksen jälkeen. Haritus, ettäkuva on niin tumma. Ainaista narinaa huonoista kuvista, mutta parempaan kun en pysty.


               


               


Tein rintataskun, jossa on vartiointiliikkeen merkki ja lenksu, josta roikkuu tärkeitä avaimia ja muita tavaroita. Hihassa on myös merkki. Paidan alareunaan tein vetoketjullisen taskun kännykkää ja rahoja varten.


              


Selässä on silmät ja vartijamerkki. Kuvassa näkyy myös hihamerkki.


                                


Mikäs se sellainen vartija on, jolla ei pamppua ole! Tein pehmopampun, kahvana koiran löytämä fillarin kädensija ja kankainen vanulla täytetty pamputusosa. Vyössä roikkuu käsiraudat ja päähän silmäpipo. Silmät on ommeltu huopapalasista ja kiinnitetty miehen pipoon. Tänään kello viisi on Espalla nähtävissä kummallista porukkaa. Yllätys on, mitä he siellä tekevät, ehkä suunnistusta, haastatteluja, ravintolakäyntejä....


Aikoja sitten, kun tytär oli lapsi ja harrasti teatteria, sain ommellan sinne rooliasuja. Tein Hamlettiin, juu-u he esittivät mm Hamletin, pukuja ja erääseen näytelmään kauko-ohjattavan rotan! Rotan sisälle oli piilotettu kauko-ohjattava auto, jonka avulla rottaa pystyi kuljettamaan näyttämöllä. Tytär harrasti pinenä myös taitoluistelua ja esiintymisasuja tuli värkättyä niin hänelle kuin muillekin. Helsingin vanhassa jäähallissa oli päätösnäytöksenä Cats-musikaali, johon tein tietenkin kissa-asuja. Perhosen siipiä, Mikkejä ja Minnejä, sammakoita ja ties mitä. Kaikki Tyttärelle tekemäni rooliasut olen antanut pois, joko leikkipuistoon tai muuten semmoista tarvitsevalle. Nyt olisi kivaa, jos olisin ottanut jokaisesta aina kuvan, mutta se ei silloin ollut tapana(ni).


Muuten tuossa edellisessä postauksessa on niin hauska kommentti, että kannattaa lukea! Silmälaseja, silmäpusseja...

tiistai 13. maaliskuuta 2007

uudet, uudet ja uudet


Pikkuhiljaa olen huomannut, että ilman silmälasejakin on elämää! Ei se mitään, jos ei kaikkea niin tarkkaan näe, voi kuvitella loput. Uudet lasit on jo tulossa. Edelliset oli semmoiset hengettömät ja näissä uusissa on sitten uudet pokatkin, hengelliset. Ei mitenkään rajut, mutta erilaiset nyt kuitenkin. Uudistuksesta innostuneena kävin kampaajallakin ja hiukset on nyt ihan mallillaan. Erilaiset nekin. On uusi malli ja väriä ja raitaa, voihan kevät sentään. Kivaa, kivaa.


Tänään oli niiiiin ihana päiväkin. Ukon kanssa oltiin tosi pitkällä aamu(päivä) lenkillä. Kierreltiin tuolla joen toisella puolella metsässä ja mökkikylässä. Metsässä tuoksui kevät. Mökkikylästä löytyi kasa fasaanin sulkia. Varmaan joku viekas kettu oli ollut herkuttelemassa. Siis siinä ei näkynyt mitään raatoa tai semmoista, vaan sulkia ja paljon. Otin niitä kolme, koska joku ihminen, ehkä Mysi Lahtinen tai joku muu, on sanonut, että kun löydät sulan se on aina tervehdys joltakulta (kiva sana muuten tuo joltakulta) ja semmoista tervehdystä ei saa jättää maahan vaan pitää aina ottaa se ikäänkuin vastaan. No en kyllä voinut ottaa niitä kaikkia satoja sulkia, vaan tyydyin kolmeen. Eiköhän se käy, että ottaa vaan osan jos löytää kamalasti. Luulisin. Laitoin ne kotona Tallinnasta joskus ostamaani naamamaljakkoon joka on seinällä niinkuin sen pitääkin. Heti se tyyppi alkoi näyttää jotenkin hienommalta, kun sai sulat päähänsä. Jotenkin sen katseeseen tuli tiettyä terävyyttä. Oikeesti ne sulat on paljon pitempiä kun kuvassa näkyy. Ne on tuon pään sisällä ihan leuassa asti, siis pyrstösulkia.


                     


Ehkä sillä meni tuo toinen silmä vähän killiin noiden sulkien takia. Se on niin herkkä tämä virolainen ystävä. Tavallaan tuo sulkien löytäminen oli luontohavainto. No tietenkin se on luontohavainto, mitä minä edes epäilen. Yksi luntokappale on kohdannut toisen ja sitten kävi miten kävi. Sellaista se elämä on, fasaanilla. Ukko sai muuten kantaa ne sulat kotiin ja se oli aika pollea. Harmi, ettei ollut kameraa mukana.


Koska tässä minun työhuoneessa ei ole ollut mahdollista kuunnella musiikkia kuin tietsikan kautta, ostaa päräytin oikein pikkustereot, ihan ittelleni vaan. Täällä sitten kuuntelen tyttären kokoamaa joululahja cd:tä. Siellä on niin hyviä biisejä, että. Etenkin tuo Macy Grayn I Try on taas ihan lemppari. Ja paljon muita hyviä. Edellinen häneltä saama cd oli "mamman hitit 1". Kamalan kivaa, kun hän tekee niihin kannet ja laittaa sisällysluettelon.


          


Tässä nämä stereot nyt soittaa biisiä numero 9 eli Nas´n Braveheart Party ja alakuvassa hieno cd. Oikeesti kaiarit ei ole vierekkäin, kuvassa vaan.


          

tiistai 6. maaliskuuta 2007

aurinkoinen päivä ...


...päättyi pimeyteen. Tosiaankin, oli jälleen ihana päivä, kun aurinko oikein lämmitti ulkona ollessa. Siitä innostuneena tein päivän aurinkoiseen väriin sopivaa peruna-porkkana-varsisellerisosekeittoa. Se on yksi lempikeitoista, niiiin hyvää että.


                


Keitto vaatii tietenkin kaverikseen ruisleipää. Juu, syön vasurilla, siksi lusikka vasemmalla puolella.


Illalla, kun olin aikeissa sulkea pikku kaupan, jossa satunnaisesti työskentelen, sammui valot koko tienoolta. Pimeässä urheiluhallissa ainoat valot tulivat kännyköistä ja exit-kylteistä. Nuoret, joilla oli koristreenit kesken, eivät pahemmin pimeydestä piitanneet. Kun valottomuutta oli kestänyt puolisen tuntia, loppui heiltäkin into ja pikku hiljaa väki lähti pois. Tosin lisää porukkaa tuli, koska joillakin oli matsi alkamassa. Itse olisin tietenkin lähtenyt heti valojen sammuttua kotiin, mutta en saanut shopin rullaovea kiinni, koska se toimii sähköllä! Huoltomies tuli kokeilemaan, josko hän onnistuisi, koska tiesi katkoksen kesävän tunnista puoleentoista. Ei onnistunut hänkään, joten täytyi jäädä odottamaan sähköjen paluuta. Reilun tunnin odottelun jälkeen kirkastui. No tuli "tehtyä tunti todella pimeetä työtä".


Edit: Lopetettuani tämän kirjoituksen pudotin vielä silmälasit lattialle ja paks, toinen muovinen linssi halkesi! Löysin kuitin laseista ja olivat maksaneet 602 euroa. Ihan kiva päivä, niinkö?

maanantai 5. maaliskuuta 2007

virkkausintoilua


Kävin sitten minäkin eilen kirppiksellä! Ostin kuvassa olevat pienet lankakerät 70 sentillä ja Tilkkutyöt-kirjan kolmella eurolla.


                 


                   


Osa langoista pääsi heti käyttöön, aloin heti virkaamaan  paloja siihen Tropiikkitäkkiin. En oikein osaa mitään erikoisia virkkauksia, mutta tällaisia olen saanut aikaan.


                 


              Muistinkin tänään, että minulla on semmoinen vanha Neulonta- ja ompelukirja. Siellä on kaiken maailman kohovirkkausohjeita ja ties mitä. Tutustun myöhemmin. Kohta menen saunaan ja sinne otan lukemiseksi Modan. Ja ehkä Sudoku-lehden. Tykkään kauheasti tehdä sudokuja, mutta ei ole viimeaikoina oikein ollut aikaa niille. Mukavinta niitä on tehdä illalla sängyssä ja sitten lukea iltasatu päälle. Nyt minulla on menossa, ties monennenko kerran, Peter Maylen Takaisin Provenceen. Sekin on mun yksi suosikkikirjailija ainakin kahdesta syystä. Toinen on se, että hänen tapansa kirjoittaa ranskalaisista ja heidän tavoistaan on nasevaa ja kuvaa fransuja hyvin. Ja toinen syy on se, että pidän Ranskasta ja ranskasta ja parhaan matkan olen tehnyt Ranskaan ja osaan puhua joten kuten ranskaa. Se oli semmoinen parin viikon jokiristeily. Seilasimme jokea etelästä aina pohjoiseen asti useiden kymmenien sulkujen kautta. Aivan mieletön reissu! Joinakin päivinä ajelin fillarilla joen rantaa pitkin seuraavaa pyörätietä ja poikkesin vanhojen linnojen pihoille, kerran jopa linnaan suoraan jonkun herran 60-vuotisjuhliin. Noloa sortsit ja toppi päällä, kun toiset oli juhlavetimissä. Jokuk puhe oli juuri alkamassa ja kaikki sesoivat enkä enää voinut poistua. Antoivat shamppanjalasin käteen, jota sitten muiden kanssa iloisesti kilistelin. Iltaisin suhasimme fillareilla pikkuisien kylien raitteja ja etsimme sopivaa illallispaikkaa. Kävipä joskus niinkin, että kylässä ei kertakaikkiaan ollut yhtään ravintolaa ja sävelsimme veneessä melkolailla herkullisen illallisen. Semmoiselle matkalle kun pääsisi toistekin! Aika pahasti tämä juttu nyt lähti polveilemaan, ehkä menen nyt sinne saunaan rauhoittumaan.


                 

lauantai 3. maaliskuuta 2007

Helmikuun tekele


Myöhässä, mutta valmis lopultakin! Aikaa tekemiseen ei paljoa mennyt, aloitus vaan viivähti tähän iltaan asti. Jännä juttu, kaksi neulaa väänyti roskiskuntoon tuota tekelettä ommellessa. Ensin ompelin jyvään ja toisella kerralla sormeen. En ole ikinä ennen ommelut sormeen koneella ja nyt tiedän, että sormiliha on niin sitkeää, että neula vääntyy. Esittelen nyt oikein virallisesti hänet; tasmanialainen metsäkissa, pellavakankaasta puuvillalangalla koottu, silmät ja nenä puuvillaa ja sisältö vehnänjyviä. Painoa kilon verran. Hännän ja pään sisällä on vain pellavakankaan jämät.



Kastetilaisuus pidetään varmaan huomenna, siis nimi- ja käyttökaste. Onneksi tuo katti vaikuttaa aika kesyltä, tuskin pahastuu vaikka sen mikroon pistää pyörimään joksikin aikaa. Ja nyt katsomaan, mitä kivaa maaliskuun tekeleeksi OOK:ssa on keksitty!