Näyttelyt

tiistai 28. heinäkuuta 2009

tikli


Sähköttömässä mökissä on aikaa tarkkailla luontoa. Jos meillä olisi semmoinen ompelukone sähkö, niin luultavasti raahaisin koneen mökille ja istuisin ompelemassa päivät pitkät. Aurinkopaneelisähkö ei riitä siihen tai sitten luultavasti olisimme ilman valoja.


No yhtenä päivänä lintulaudalle lennähti erikoinen lintu. Katselimme sitä hetken ja kun toinenkin yksilö saapui, kävin hakemassa kameran.



Lintukirjasta katsoin ensin, josko kuuluisi harvinaisuuksiin. Ei kuulunut. Kyseessä on tilki. En ole aiemmin nähnyt noin värikästä luonnon lintua. Sanoin miehelleni, että jos joku olisi kysynyt mikä on tilki, olisin luullut kyseessä olevan joku vanhanajan työkalu, jolla tiklataan jotain. Mitä lie se tiklaus sitten olisikaan. Mieheni mielestä olisin luullut sitä ompeluun liittyväksi, esimerkiksi Tikli tikkausliimaksi. En tunne myöskään tikkausliimaa.


Tämä on hieman kehno kuva, mutta siitä näkee tuon värikkyyden. On punaista, mustaa, kirkasta keltaista, valkoista, vaaleaa ja ruskeaa.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

pää pilvessä


Taivaalla voi silloin tällöin nähdä hahmopilviä. Lapsena makailimme ystäväni kanssa viltillä ja katselimme tuntikausia pilviä. Näimme milloin hevosia ja koiria, milloin ihmishahmoja. Yhtenä iltana olin naapurissa näyttämässä jotain kuvaa kamerastani ja katsoessani taivaalle, huomasin tämän voimakkaasti eteenpäin syksyvän hahmon. Kädet ojossa ja silmät auki hemmo on eteenpäin pyrkimässä.


jottei varpaita palele


Sain joskus syksyllä kurttuvarsisukkien ohjeen Lankapirtistä. Hitaasti ja varmasti niitä tikuttelin silloin tällöin. Valmistakin tuli. Pidän tuosta varresta kovasti. Lankana Nalle, muistaakseni.



Naapuri naureskeli, että varustaudunko jo talvea varten, kun sukkia kudon. Sanoin, että on syytäkin, katso mitä tuon toisen naapurin mökin seinään nojaa. Siellä oli sukset nostettu jo esiin.


Tosiaan nuo sukat saivat vauhtia valmistumiseen, koska uusi lanka jo odotti vuoroaan. Novitan Marjaretken Puolukka on jo hyvässä vauhdissa.



Herkullisen väristä lankaa!

perjantai 24. heinäkuuta 2009

taas on kokeiltu


Sunnuntaina oli jälleen aurinkoinen päivä ja pensselit, kankaat ja muut tykötarpeet pihalle ja värjäilemään. Kesken kaiken nousi navakka tuuli, joka lennätteli keveitä mallineita kankailta. Yritin asetella niitä takaisin samoihin kohtiin, mutta eihän se aina ihan tarkkaan onnistunut. Vasemman puoleisen oranssin kankaan kukkaset ovat ranta-alpista ja oikealla olevat tähdet tuikkujen metalliosasta tehtyjä.





Kotona paistoin kankaat uunissa Marlin ohjeiiden mukaan. Pesin ne käsin ja laitoin kuivumaan ulos. Nopeastihan ne auringossa kuivahtivat. Silitellessä kankaita huomasin onneksi, että toinen "kääretorttu" oli jäänyt uuniin. Siitä olisi saattanut nousta aikamoinen mekkala, jos mies olisi laittanut uunin lämpnemään pariin sataan vaikka kiertoilma grillaukselle. Kankaat olisi ehkä syttyneet palamaan tai ainakin kärähtäneet.

erikoiset asut


Meillä oli saaressa naamiaiset viime lauantaina. Minä ja mökkinaapurimme Anne teimme hot dogeja ja oli luonnollista, että esiinnymme koirina. Edellisviikolla kävimme Eurokankaassa ostamassa pukukankaat, Annelle lyhytkarvaista valkomustaa ja minulle harmaata fleeceä. Tein erikseen housu- ja paitaosat. Huppu on myös irrallinen.



Lauantai oli helteinen päivä, eikä ilta ollut yhtään viileämpi ainakaan grillin vieressä.


Anne oli dalmatialainen, koska hänellä on aikoinaan ollut dalluja. Minun roduksi Anne oli laittanut Vasikkasaaren vanha noutaja.



Minun pukua voi käyttää talvella ulkoillessa päällysvaatteiden alla, kunhan muistan irrottaa hännän pois. Ja nuo läiskät irrotan myös. Suunnittelin, että jos on kovat pakkaset ensi talvena, saatan lähteä hiihtämään tuo naamari päällä Paloheinän laduille.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

arjen luksusta


Mökillä on kovin vähän mukavuuksia, jten piristystä arjen tympeisiin hommiin täytyy keksiä jostain. Iloa tiskaukseen tuuo nämä ihanat tiskihanskat!



Ole ehkä ajattelematon teko ostaa nuo hanskat. Meillä mies useinmiten tiskaa, mutta nyt hänellä on hyvä syy siirtää tiskaus minulle, jotta saan käyttää noita hanskoja.


Viikon lintu on meillä täällä saaressa meriharakka. Se on melko meluisa, mutta sitä on kiva seurata.



Käsitöitäkin olen tehnyt. Kurttuvarsisukat valmistuivat lopulta nopeasti, koska näin Novitan uudessa lehdessä ihania uutuuslankoja ja oitis ostin Marjaretken Puolukan. Siitä tuli kova himo neuloa sukat ja toinen on jo valmiina. Seuraavaksi puikoille pääsee Mustikka. Kuvia ei ole, koska en voi täällä mökillä ladata kannettavaa ja säästelen akkua. Huomenna luultavasi menen kotiin yöksi ja mansikkaprojektin jälkeen jää toivottavasti aikaa "kaikelle tärkeälle". En oikein pidä mansikoista, paitsi omatekemänä hillona.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

meitä tuijotetaan kaikkialla


Joskus sitä löytää tuolla liikkuessaan erikoisia kasvoja. Joskus ne ovat ihmisen tekemiä hauskuutuksia, kuten nämä.




Tai sitten luonnon muokkaamia tuijottelijoita. Nämä silmät seurailevat hieman ujonoloisesti ohikulkijoita mökkisaaressamme.



Tämä lady on katsellut jo meitäkin yli 20 vuotta. Hän seisoo kotiparvekkeemme lähellä. Jotenkin tuntuu, että silmäluomet ovat hieman lurpsahtaneet vuosien saatossa.



Lopuksi kaikille, jotka ovat jaksaneet kommentoida blogiini, ojennan kiitokseksi kukkasen!




 

torstai 9. heinäkuuta 2009

järjetön juttu


Ihan on pakko laittaa muutama kuva palokärjistä, vaikka en voi sanoa erityiseti pongailevani lintuja. On kaksi asiaa, joita ennen pelkäsin ja toinen niistä oli linnut. Toinen ilmapallot. En kertakaikkiaan pidä ilmapalloista, ne voi räjähtää naamalle kun niitä puhaltaa ja muutenkin pamahtelevat milloin sitä vähiten osaa odottaa. Mutta linnuista. Minusta linnutkin ovat jotenkin salakavalia ja arvaamattomia. Oikeastaan pidän hyvin vähän mistään eläimistä, joilla silmät ovat eri puuolilla päätä. Eli niitä ei voi katsoa silmiin. Kuten kalat, niihin en uskalla koskea, myös kanat ovat arvelluttavia. Nuorena kävimme yhden ystäväni kanssa usein aamukahvilla Kaivopuistossa kahvila Ursulassa tai kauppatorilla. Muuten niin ihanan kahvittelun pilasi Ursulassa varpuset ja kauppiksella lokit. Molemmissa paikoissa myös pulut. Ei tullut mieleenkään ottaa mitään syömistä kummassakaan paikassa, koska silloin satavarmasti tuli linnut notkumaan pöydänreunalle. Aloitin jossain vaiheessa "siedätyshoidon". Sain lahjaksi arabian keramiikka-variksen ja laitoin sen ikkunalaudalle. Nyt niitä on kertynyt jo neljä kappaletta ja minulla on siis lintulauta. Enää en niinkään pelkää lintuja, kun mökillä niitä pyörii jaloissa koko ajan. Sepelkyyhkyt ovat aika kesyjä. Ehdotinkin yhdelle naapurille, josko niistä yhden voisi kouluttaa kirjekyyhkyksi. Sitten meillä saaressa kulkisi lentoposti mökiltä toiselle.


Palokärjistähän minun piti puhua. Kolme niitä pyöri siinä mökin ympärillä (ei mökki ole niin laho, että siitä toukkia etsisivät) ja pitivät kivaa kirkumista. Ensimmäisen kuvan otin vastavaloon, kun yksi tutkiskeli mäntyä.



Tämä tyyppi kurkistaa hakkaamaansa koloon.



Aika tiukka ilme. Vaatii varmaan kovan keskittymisen ennen kuin alkaa hakkaamaan puuta.



Jos joku jaksoi lukea koko höpinän läpi, onnittelen! Itse tässä ihmettelen miten tämä postaus liittyy käsitöihin. Ei siis mitenkään.

aurinkoa ja värjäilyä


Maanantaina oli juuri sopiva päivä kokeilla aurinkovärjäystä. Olen lukenut muutamista blogeista tuosta tekniikasta, hankkinut emulsion ja pigmentit ja kun tuli aurinkoinen päivä, rohkaistuin kokeilemaan. Heti voin sanoa, että tämä oli niin mielenkiintoista hommaa, että seuraavana päivänä olin tosi pettynyt, kun sadepilvet täyttivät taivaan ja kun sade alkoi, ei loppua tullut ennenkuin yöllä.



Värien sekoittelu oli jännittävää. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin merkinnyt muistiin, miten mikäkin väri syntyi. Tuota vasemmalla olevaa vihreää olisin halunnut lisää, mutta ei ollut hajuakaan, miten se syntyi! Kankaat ovat kuvissa vielä silittämättömiä, kun mökillä ei ole (onneksi!) silitysrautaa.




Oli tosi ikävää, kun lokit ovat niin uteliaita ja ahneita. Kun sain laitettua kasveja kankaille ja lähdin minuutiksi hakemaan mehua mökistä, niin johan pirulaiset olivat pöydällä nokkimassa kasveja. Ne on ihan yhtä törkeitä kuin kauppatorilla. Vievät pullat käsistä, jollei ole tarkkana. Kun kasvit loppuivat ja kankaan palaseen jäi tyhjä tila, kokeilin miten onnistuu sakset ja haarukka, ne kun olivat siinä käden ulottuvilla.


Narua ja pitsejä kokeilin myös.



Kakkupaperiin tein keskelle hieman lisäkuviointia.



Tähän "kukkaseen" on käytetty saniaisen lehtiä, muttereita ja varrastikkuja. Siitä saa hienon kortin, jos ompelukset onnistuu.