perjantai 29. tammikuuta 2010

laukku ei voi olla risasempi


Viimeksi tilkkukurssilla jatkettiin kesken jääneitä farkkuompeluksia. Minun farkkujututhan oli jo valmiit. Keräilin muiden roskakasasta farkkusaumoja ja muita roippeita ja ajttelin tehdä niistä kortin tai jotain, ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa. Ompelin riekaleita pohjakankaalle. Sain ihan luvan ottaa roippeet itselleni. Kotona suurensin pohjakankaan kokoa ja jatkoin tätä aivotonta ompelua. Pikkuhiljaa suunnitelma kirkastui ja pikkulaukku alkoi muotoutua.



En tehnyt tätä itselleni! En tosiaankaan. Laukku sopii risaisissa farkuissa hiihtelevälle prinsessalle.  Laukku on ulkopuolelta aika risasen näköinen. Suikaleet on ommeltu vapaalla konetikkauksella pohjakankaan päälle, vähän niinkuin miten sattuu. Suikaleita en mitenkään siistinyt, vaan kaikki roikkuvat langat ja purkautuneet reunat saivat jäädä paikalleen. Laukun yläreunassa kulkee mieheni farkkujen vyötärökaitaletta ja lopusta kaitaleesta sain sangat, kun avasin ja leikkasin sen halki ja ompelin kaksinkerroin, vai oliko kolmin.



Jos laukussa on jotain vähän siistimpää, se löytyy sisäpuolelta. Vuori taskuineen on tehty lahjoituskankaasta. Vetoketjukin on ystävältä saatu. 


keskiviikko 20. tammikuuta 2010

tilkkukurssin satoa


Tilkkutyökurssin farkkukokeilu valmistui. Siinä muuttui miehen farkut kassiksi. Tähän työhön ei riittänyytkään pelkkä ompelu, vaan työ oli pestävä valmiina.



Halusin tehdä hyvin yksinkertaisen työn, koska farkku kankaana ei kuulu suosikkeihini. Neliöt leikkasin täysvinoon ja olivat leikatessa 4 x 4" kokoisia. Saumat ompelin nurjat puolet vastakkain yksi sivu kerrallaan saumavaraan asti. Siis ei yhtään yli saumavaran. Kun ompelutyöt oli tehty, leikkelin saumanvaroihin noin puolentoista sentin välein pieniä halkioita. Pesin kassin koneessa lähes yksin ja kuivasin kuivurissa. Lopullinen pörheys saumoihin syntyi juuriharjalla. Se olikin aika sotkuista hommaa. Nukkaa ja langanpätkiä lenteli ja vaikka kyseessä oli todella monesti pestyt farkut, kädetkin hieman sinerti.



Toiselle puolelle sain pienen taskunkin. Koristeeksi muutama merkki muista farkuista ja housuista irroitettuja merkkejä. Kassissa on taskullinen puuvillavuori.



Kantohihna on leikattu lankasuoraan ja sen reunat rispaantuivat eri tavalla.



Tein lopuista palasista pienen pussukan. Kokoa on 17 x 12 cm. Nuo tummemmat suikaleet ovat aukiratkottua saumaa.



Vetoketju on samaisista farkuista. Ompelin suikaleet suoraan vuorikankaan päälle. Tästä tuli oikein pehmeä pussukka.



Kurssiohjelmassamme on muiden työden ohella kuukauden blokki. Tammikuun blokin teimme tänään ja se on nimeltään Bonanza. On sillä kuulemma muitakin nimiä. Blokit ovat aina kooltaan 22,8 x 22,8 cm.



Ja eilen sain ihanalta ystävältä hieman myöhäisen synttärilahjan. Tai oikeastaan kaksi. Hän kävi syksyllä Japanissa ja toi sieltä minulle kaksi ihanaa laukkukirjaa. Meinasin taas ajaa bussilla ohi kotipysäkin niitä tutkiessa.


lauantai 16. tammikuuta 2010

uusia tuttavuuksia


 Löysin kaupasta heijasinnauhaa, semmoista kapeaa ja novitan puro batik-lankaa. Kumpikin ennestään tuntemattomia.



Lanka on 100% akryyliä ja hyvin löyhäkierteistä. Lintujen pyrstöt  tulevat vaivattomasti, kun lanka avautuu lähes itsestään.



Muutamaan lintuun laiton heijastinta mukaan. Minusta tuon heijastinnauhan kanssa oli aika hankalaa. Liian takertuvaista.




Heijastinkukkasen toisella puolella kukka on violetti.



Tämä tammitimali on ihan perusvillalangoista tehty.



Keskiviikkona olin syystauon jälkeen tilkkutyökurssilla. Oli mukavaa mennä vanhaan, tuttuun porukkaan. Aloittelimme farkkukankaasta "mitä vaan". Minulla ei ollut farkkukangasta eikä huonoja farkkujakaan, joten olin ottanut mukaan "vaiheessa"-laatikosta pari keskeneräistä hirsimökkiblokkia. Niitä jatkoin, vähäsen. Kotona en ole ompelukoneeseen koskenut sitten joulukalenterin ompelusten. Nyt kun on vapaa viikonloppu, saatan ottaa sen esille. Ehkä ommellakin jotain. Mieheltä sain farkutkin silputtavaksi.


Ja pari luontokuvaa. Lapsena himoitsimme jääpuikkoja. Kasattiin lunta korkeaksi kasaksi, että yltäisimme nappaamaan edes pienen pätkän puikosta. Näihin puikkoihin tarvittaisiin korkeat tikkaat tai pieni nosturi.



Jääpuikot roikkuvat työväentalon katolta. Talo on korkea, ehkä noin 6 m. Tämä jättipuikko on viikon aikana kasvanut pituutta, mutta ei siihen vielä maassa seisten yllä.




tiistai 12. tammikuuta 2010

koukussa koukkuun


ja langat hieman hupenevat. Mikähän ihmeen villitys minulla tuohon virkkaukseen on nyt tullut? En ole koskaan ollut mikään koukun ystävä, yleensä se tippuu minulta käsdestä aika nopeasti. Siis ihan konkreettisestikin. Sen muoto ei oikein istu minun hyppysiin. Nyt kuitenkin on jonkinlainen innostus iskenyt. Ja vielä pyöreitä lätysköitä. Lintujen lomassa virkkailin eteisessä kököttävälle tuolille pehmusteen. Tuoli on ruma ja varmaankin pikkuhiljaa hiipimässä ovesta ulos.



Kuvasin parvekkeella, ei meillä eteisessä ihan näin paljon lunta ole. Toinen puoli pehmusteesta on erilainen, voi sitten mielialan mukaan vaihdella puolta. Tätä puolta kun katsoo sivusta päin, näyttää siltä, että se pyörisi. Pahus, en pidä pyörimisestä.



Maija ja Sartsa edellisen postauksen kommenteissa väläyttivät, että virkattuja lintuja voisi laittaa puihin graffiteiksi. Kaksi lintua minulta jäikin puihin jo aiemmin ja tänään jätin yhden lisää. Edelliset jäivät puolivahingossa. Toista en saanut enää pois ja toisen unohdin, ja myöhemmin totesin, että hyvä niin. Siellähän keikkuvat metsän reunassa molemmat. On hieman seuraa toisistaan.



Ulokona on ihan mielettömän kaunista ja monessa blogissa olen käynyt ihailemassa hienoja talvisia kuvia. Itse olen kuvaillut myös lähes jokaisella lenkkeilykerralla. Koirapuistoa merkkaavan taulun koirakin on joutunut lumihankeen, vaikka onkin korkealla. 



Rakkaus lämmittää...


sulattaa lumen ja jään



Blokkisiskojen Maritta kyseli blogissaan, mistä sinä inspiroidut tekemään tilkkutöitä. Mm. tallaiset  risukot inspiroi minua. Saattaa olla, että johonkin työhön tulen käyttämään mallina.



Männyn lumikukkia





Ukko lukee tyttöjen jättämiä tekstareita.



perjantai 8. tammikuuta 2010

lintubongarina


Muutama lintu on tullut  virkattua töiden lomassa. Ripustin ne rohkeasti puun oksille keikkumaan, vaikka värityksestä päätellen ovatkin jostain lämpimästä maatsa kotoisin. Pinkki on ihan selvästi trooppisessa sademetsässä asuva töyhtöpyrstötiainen ja vihreä on tansanialainen harvinaisuus, sinisiipisirkuttaja. Kyllä minä linnut tunnen! Muutamana päivänä olen nähnyt lokkeja ja se on varma kevään merkki. Tosin ne eivät ole yhtään kiljuneet, taitaa olla nokat jäässä.



Kuvakollaasi kertoo aamulenkistä, jolla Ukot kohtasivat toisensa pitkästä aikaa.



Molemmat koirat ovat nimeltään Ukkoja. Tumma labbis on alle vuoden vanha veijari. Hyvin meidän Ukkokin jaksaa nuoren miehen kanssa telmiä.


Minä se jaksan ihmetellä tuota lunta. Määrässäkin on päivittelemistä, mutta hiutaleiden hieno rakenne minua enemmän ihmetyttää. Siksipä ohuelle oksalle voi kasaantua yli viiden sentin kerros lunta ja pysyy paikallaan, vaikka hieman tuulahteleekin. Jos lumihiutaleet eivät olisi sakaramaisia, eivät se pysyisi kasassa ja levittäytyisi yli alustan.




Vapaapäivän kunniaksi aion siivota, pestä pyykkiä ja tehdä ison fetasalaatin illaksi. Meillä on korisjengin saunailta tänään ja syömingit järkätään nyyttäriperiaatteella.


Hyvää viikonloppua!


Edit. Löysin virkattujen lintujen alkukodin. Siellä on valtavasti kaikenlaista värikästä virkattua talon täydeltä.


maanantai 4. tammikuuta 2010

Norot tuhlattu!


Taisin tuolla jossain vaiheessa mainitakin, että olen kaulaliinaa neulomassa. Liina tuli valmiiksi, mutta loppuhommat jäi, kun innostuin noista linnuista. Eilen sain viimeistelyt tehtyä. Oikeaoppisesti (?) päättelyjen jälkeen kostuttelin ja höyryttelin sen oikeisiin mittoihin. 



Lankana Noro, jota en varmasti osta enää ikinä. Tai ainakaan ihan lähiaikoina.



Mallineule ei oikein näissä kuvissa näy, mutta se on Novitan syksyn 2009 lehdestä. Tosin laitoin kuvioiden väliin 5 silmukan oikein-nurin neulontaa 3 silmukan sijaan. Huivista tuli mieleinen ja lämminhän se on kuin lampaan talja.


Täällä sataa parhaillaan lunta aivan valtavasti. Ja se on kaunista jos mikä.


perjantai 1. tammikuuta 2010

tähdellistä




Tarkoitus oli saada tämä palapeli valmiiksi ennen jouluaattoa, mutta enpä sitten ehtinyt tehdä ihan valmiiksi. Mutta viime vuoden puolella pistelin viimeiset pistot. Ohje oli vuoden 2009/1 Quiltmagasinet-lehdestä. Lehdessä mainittiin tämän ohjeen kohdalla" för nybörjare", mutta aikamoinen urakka olisi aloittelevalle tilkkuilijalle ellei hän olisi tosi tarkka tyyppi. Ohjeiden puolesta sopisi hyvinkin vasta-alkajalle, ne oli erittäin selkeät ja kuvitetut. Paitsi yksi virhe ohjeesta löytyi ja jos aloittelija leikkaisi kankaat uskoen ohjeisiin, tulisi jossain vaiheessa iso ihmettely, kun hirsimökkirivit olisivat liian pitkiä. Minulle ei vasta-alkajana olisi ensimmäisiksi töiksi sopinut näin pikkutarkkaa ompelua vaativa 1098 palan kasailu. Nytkin välillä oli aika tuskaista, mutta en pahemmin välittänyt virheistä. Ainahan niitä tulee ja pitääkin tulla, siis minulle. Tätä tehdessä tuli toteen nähdyksi joskus tilkkukurssilla Inga-opettajan opetus, että tilkkuilu on millintarkkaa puuhaa. Ja totisesti sitä se tässä työssä oli. Ei voinut tehdä hieman sinne päin, vaan ihan tasan tarkkaan. Seuraavaksi aionkin tehdä "ihan jotain sinnepäin-työn". 



Ohjeessa työ oli tikattu käsin, mutta ei tullut mieleenkään tehdä niin. Koneella surruuttelin tikkaukset ruskealla ja valkealla langalla. Työ on noin 106 x 106 cm. Käyttötarkoitus on ihan hämärän peitossa, joten ompelin taakse ripustuskujan. Jos asuisin maalaistalossa, jossa olisi hirsiseinäinen iso tupa, tämä sopisi seinälle hyvin. Mutta kun en asu, enkä luultavasti tule koskaan asumaankaan, niin olkoon nyt kaapissa odottamassa jotain sopivaa paikkaa.