sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

hevostelua


Lauantaina meillä oli mökkisaaressa perinteeksi muodostuneet naamiaiset. Tänä vuonna olin seriffi joka ratsasti paikalle pyssyä paukutellen. Pikkutytöt meillä päin harrastavat keppihevosia ja välillä tuolla sairaalan metsässä saattaa olla jopa kymmenenkin ratsukkoa painelemassa vaativaa esterataa. Eikä ne ratsut ole mitään kaupan keppareita, vaan itse tehtyjä. Jokainen on omanlaisensa eikä keppinä ole mikään uusi harjanvarsi, vaan metsästä löytynyt sopiva keppi. Yksi näistä  tytöistä on tehnyt parisenkymmentä keppihevosta. Kaikilla hevosilla on tietenkin nimi ja luonne. Tyttöjen ratsastusta katsellessa teki mieli itsekin hieman kokeilla. Siis hevosen tekoa, ei niinkään sitä ratsastusta. Vain vajaa tunti meni aikaa ja heppa oli valmis. Kepin kiinnitin vasta mökillä. Minun hevoseni on nimeltään Helmi.



Hevonen, jossa taitaa olla hieman aasinkin verta, on ommeltu fleecestä. Harja jotain mohairlankaa ja silmät sekä hampaat askarteluhuopaa. Täytteeksi tyhjensin silppuroskiksen. Keppinä on vanhaa rottinkista onkivapaa. Helmi on seriffin hevoseksi ehkä hieman liian kiltti ja hyväuskoinen, mutta hyvin sillä pääsee laukkaamaan pitkin niittyjä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

naistenviikolla


on monia tuttuja nimipäivän viettäjiä, joten tässä kasa onnitteluja.


Myöhästyneet onnittelut Riikalle



onnittelut Sarille, Saaralle ja Saralle



Etukäteis onnittelut Marketalle ja Maaritille



Johannalle, Hannalle ja Jennille



Leenalle



Oilille ja Olgalle



Tiinalle, Kristiinalle, Kirstille ja Kirsille



Tänään olin Porvoossa. Menimme siskon kanssa mukavasti Runebergillä. Lapsuuden koulukaveri asuu nykyään Porvoossa ja hän oli meitä vastassa. Kävimme syömässä Timbalissa, tosin ei etenoita, vaan lounas, jossa oli alkuun saaristolaispöytä herkullisine kaloineen ja kermaisa lohikeitto. Sitä meistä kukaan ei sitten syönyt. Meille riitti seisovan pöydän kalat ja uudet perunat. Sisko lähti Runebergillä takaisin, mutta minä jäin Eijan kanssa pyörimään vanhan kaupungin pikku putiikkeihin.  Kävimme myös kirppis aitoissa, mutta mitään en niistä ostanut. Sen sijaan Hopeatien kauppapaikassa silmiin osui ihania naulakkoja pikkutavaroille. Niistä valikoitui tämmöinen kolmekoukkuinen minun mukaan.



Paikkaa tuolle en vielä tiedä, mutta aikanaan se selviää. 


Eijan kanssa on viimeksi tavattu pikaisesti joskus 80-luvun alkupuolella, mutta ei sitä mitenkään huomannut. Tuntui, että vastahan me on tavattu! Ihan samanlaista kuin ennenkin. Kiitokset Eijalle mukavasta päivästä!

perjantai 16. heinäkuuta 2010

eilisen reissun ...


...jäljiltä olin kotiin päästyä niin väsynyt, että pikaisen suihkun jälkeen kaaduin sänkyyn ja sammuin alta sekunnin.


Aamulla otin kyytiin ensin siskon ja yhdessä kurvasimme Hollolaan hakemaan äidin. Kimpassa huristelimme mummoni siskon luokse Ristiinaan. Sieltä kahvittelujen ja seurustelujen jälkeen jatkoimme siskon kanssa Mikkeliin katsomaan Finnquiltin valtakunnallista tilkkutyönäyttelyä. Paljon kauniita töitä Mikkelin kirjastotalon valoisassa salissa. Eikä ollut liian kuumaa! Näyttelyssä oli esillä monipuolista tilkkuilua, perinteistä käsin ja koneella ommeltuina, abstrakteja töitä, laukkuja ja pussukoita, jojo-liivi, tilkkumaalausta ja aplikaatio-töitä. Harmiksemme emme ehtineet paikallisen killan Marskin Mantojen näyttelyä katsomaan. Näyttelystä ostin pienen "hiirulaisen" ja toivon oppivani myös käyttämään sitä. Usein ommellessa laitan nuppineuloja huulten väliin sitä mukaa kun niitä työstä iroittelen. Neulatyynyn lisäksi ostin ihania kortteja.



Jos et ehdi käydä Mikkelissä, niin ei ehtinyt tämä minun sinne tekemä työnikään! Unohdin lähettää määräaikaan mennessä, mutta eipä haittaa. Työn nimi on Sivu matka-albumista ja koko 32,5 x 32,5 cm.



Turvehuopalevylle tilkkumaalausta tyllin alla.



torstai 15. heinäkuuta 2010

helteistä huolimatta...


... käsityöt ovat olleet villapainotteisia.


Huovutin pesukoneessa yhden löytövillapaidan ja siitä syntyi pieni pyöräilylaukku. Malli on virolaisesta Käsityöstä.



Kirjoin molemmille puolille villalangalla kukkasia. Vuori on joskus kirppikseltä parilla eurolla ostetusta pussilakanasta. Pidempi sanka vetäistään lyhyemmän läpi, laukku keikkumaan käsivarrelle ja sitten pyöräilemään!



Hihasta tein pienen kukkaron ja koristelin villalangoilla. Vuori on samaista pussilakanaa.



Toiselle puolelle en jaksanut enää tehdä noita kukkia, kun muutenkin ne oli liian vaikeita minulle.



Lintuja on tullut virkkailtua aika paljon. Muutaman täytteeksi laitoin kiven ja roikotusnauhaan verhorissan. Eli niistä tuli pöytäliinan painot.



Ukko sai neitokaverin Keminmaalta, mutta ei oikein leikki maistunut. Lieneekö syynä helle vai olivatko vaan niin ujoja. Tämä Pinja 5 v, kantoi koko ajan suussaan apinaa. Oli saanut sen ihan pentuna ja otti nyt mukaan etelän reissulle. Ukko ei oikein keksinyt muuta kannettavaa kuin oman taluttimen. Siinä ne sitten kuljeskeli tavarat suussa toisiaan vilkuillen.




Ukko on hieman hassu noutaja, kun ei ui. Kahlaa hieman, mutta edes vatsa ei oikein saisi kastua. Rassukka kun kärsi kuumuudesta, laitoin kastelukannun täyteen kaivovettä ja sanoin, että pestään tassut. Kiltisti Ukko seisoi ja minä kaadoin kannullisen viilentävää vettä koiruuden selkään. Vaikutti oikein tyytyväiseltä. Suihkussahan Ukko tykkää käydä. Nyt ei voi päästää koiria edes kahlailemaan, kun rannoilla näytti olevan sinilevää. Niillä on tapana hieman juoda sitä vettä ja myöhemmin nuoleskella tassujaan kuiviksi.


Minun piti tänään (torstaina) mennä siskon kanssa Runebergilla Porvooseen, mutta onneksi lapsuuden ystävä Porvoosta soitti eilen ja sanoi, ettei se laiva torstaisin kulje sinne. Ensi maanantaina oli tarkoitus mennä Mikkeliin, mutta vaihdettiin suunnitelmia ja tänään mennään Mikkeliin ja ensi viikolla Porvooseen.



Kauniita ja sopivia päiviä kaikille!



tiistai 6. heinäkuuta 2010

aurinkoa ja suolaa...


...on tarvittu muun muassa kankaiden värjäykseen. Suolaa myös mökkiin tulleiden muurahaisten karkoitukseen. Nämä kaikki kankaat ovat vielä silittämättä.



Olin kadottanut valmiiksi prässätyt kasvit ties minne, enkä jaksanut etsiä niitä kovin innokkaasti. Olin jo tuhrannut aikaa pensseleiden etsimiseen, joita lopulta kävin lainaamassa naapurista. Kuvioiden tekemiseen keksin käyttää merisuolaa, kun muutakaan järkevää helteen pehmittämään päähäni ei pälkähtänyt.



Olin ihan innoissani, kun kerrankin onnistuin sekotteluissa ja sain aikaiseksi turkoosin. Ja alakuvan oikean yläreunan hattivatit!






Nappasin angervopensaasta muutaman lehden ja laitoin tämän kankaan reunaan kulkemaan lehtikuvion. Löysin pätkän jotain alumiinista reikänauhaa ja kokeilin sitäkin.



Nämä kaksi ovat sutturättejä joihin pyyhin pöytää, käsiä ja pensseleitä. Niitä käytän mitä luultavammin kortteihin, joskus.




Kokeilin tuota suolan käyttämistä ensimmäistä kertaa ja pidän noista kankaista kovasti. Olisin värjäillyt enemmänkin, mutta loppui ruiskuemulsio, jälleen. Jos vaan huomenna ehdin käydä keskustassa ennen kuin palataan mökille, kipaisen äkkiä ostamassa pullon tai pari.


Luontoakin tulee seurattaua joka päivä. Silkkiuikulla ja joutsenella on poikaset.




Joutsen ei oikein tykännyt, kun menin ihan rantaan. Se lähti uhkaavasti kävelemään kohti samalla suhisten. Siirryin kiltisti taaemmaksi.



Tänään on hieman sadellut, joka on hyvä luonnon kannalta. Aika kuivalta sammalikot jo näyttivätkin. Nämä luonnokukat jaskoivat kuitenkin kukkia kuivuudesta huolimatta.



Muuten, eilen aamulla heräsin jo kuuden aikoihin ja istuin pihalla syömässä aamiaista, kun huomasin läheisen kivikon reunassa liikehdintää. Ensin luulin sitä jänikseksi, sitten naapurin koiraksi. Kun eläin tuli lähemmäksi ja pois pusikoiden suojasta, tunnistin sen ketuksi. Se pysähtyi paikalleen ja katsoimme hetken toisiamme ennen kuin se jatkoi matkaansa. Kettu on ihan kiva naapuri, tosin se on tainnut napsia sorsien pesät tyhjiksi munista. Ja lähellä olleen lokinkin pesästä katosivat munat, mutta sitä en kyllä harmittele lainkaan.


Mukavia kesäpäiviä!