perjantai 23. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 23. luukku


Tänään olikin erityisen kiva tulla töistä, koska työpäiväni aikana meillä oli piipahtanut muutamat vieraat ja molemmat olivat tuoneet mm. joulukukkaset. Toki olisi ollut mukavampaa, että olisin ollut kotona vieraiden käydessä ja tavannut heidät. Tytär oli laitellut joulukoristeita ja oli hauska katsella niitä pitkästä aikaa.


Minusta kauneimpia kukkia ovat kaikki valkoiset kukat, kuten tämä äidin tuoma joulutähti. Kukan alla oleva liina on ainoa täksi jouluksi tekemäni liina. Entinen pomoni oli tuonut Blossa-pullon jossa oli koristeena tuo huikea ballerina ja tonttulakki. Ehkä saattaisin villiintyä johonkin taiteelliseen balettitanssiin, jos joisin koko pullon, yksin!



Etpä tainnut tietääkään, että tämä joulukalenteri on hieman erikoinen, siinä ei ole sitä 24. luukkua lainkaan! Siksipä on aika toivottaa teille kaikille ahkerillle lukijoille ja erityisesti kommentteja jättäneille ystäville


Oikein Hyvää ja rentouttavaa Joulua!

torstai 22. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 22. luukku


Oh hoh, nyt kävi niin, etten olekaan saanut mitään valmiiksi! Tänään oli ihan pakko hieman siivoilla työpäivän jälkeen ja kakunkin paistoin. Semmoisen suklaa-appelsiinikakun. Äiti tulee huomenna päivällä täällä käymään ja siksi tuo ylenpalttinen toiminta. Kun ei ole valmista, niin keskeneräistä kylläkin.



Saako tästä kuvasta nyt mitään selvää edes? Jonkinlainen seinähärvellys tästä on tarkoitus tulla. Sitten joskus. Kangasmanipulaatioita ja hieman vanhoja lakanapitsejä.


 

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulukalenteri, 21. luukku


Kovien ponnistelujen jälkeen olen saanut yhdet sukat valmiiksi!



Neljät sukat on korissa keskeneräisinä ja ne on kaikki aikuisten sukkia. Ehkäpä siksi sain nämä valmiiksi, kun olivat kaikkein pienimmät, kokoa 30. Kahdet sukista kuvittelin tekeväni miehelleni joululahjoiksi, yhdet on ystävälle ja yhdet ei kenellekään. Voisin tietenkin antaa miehelleni pienen lapun kirjekuoressa, jossa lupaan neuloa hänelle sukat ennen kesän tuloa ja toisen samanlaisen lupauslahjan. Siihen laittaisin pidemmän toimitusajan. Jos näkisin jonkun tontun, voisin pyytää häneltä apua. En tiedä, asuuko meidän saunassa vielä Folke-tonttu. Näin sen viimeksi kun tytär oli pieni. Ja siitä on jo aikaa. Eipä hätää, ostin Tallinnasta miehelle kauniit villasukat. Niissä oli jääkarhun kuvat. Ne on jo paketissa eikää kuvia tullut otetuksi. Jos tunnet jonkun Tommin tai Tuomaksen, muista onnitella häntä tänään!

tiistai 20. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 20. luukku


Kävimme tyttären kanssa Tallinnassa. En käynyt vieläkään Karnaluksissa, joten olen niitä viimeisiä mohikaaneja, jotka eivät siellä ihmemaassa ole käyneet. En myöskään ostanut mitään käsityötarvikkeita, edes pienintäkään palasta pellavaa. Sen sijaan jotain ihan muuta. Esimerkiksi tämän suloisen "stressilelun".



Täytteenä kauniilla hiirihirvellä on mitä luultavaimmin riisiä. Arvelin hänen olevan yksinäinen ja tein hänelle ystävän.



Neito parahti, ettei hän  tummoisesta välitä, hän kaipasi kultaansa. Tällä oli liian lyhyet jalat ja ties mitä vikaa. No eipä auttanut muu kuin tehdä mieluisampi.



Tähän kultakankaiseen neito tykästyi. Minun tekemissä sulhasissa on täytteenä vehnänjyviä.



Kaikki ovat kuitenkin kavereita. Jos minulle tässä iskee stressi, voi olla suurikin hermostus, on apu lähellä. Voin napata lemmikin molempiin käsiin puristeltavaksi.

maanantai 19. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 19. luukku


Laitan tähän vielä yhden ohjeen pikkukukkaron tekemisestä. Jos jotakuta vetoketjun ompelu mietityttää, niin ei näiden ohjeiden jälkeen enää.



Tarvikkeet: vetskari, pituudella ei väliä. Vanupaloja 2 kpl, joiden koko on valmiin tuotteen kokoinen. Päällikangas 2 kpl saumavaroineen ja toinen vuorikangas päällisen kokoinen, toinen kappale lyhyiltä sivuilta ja pohjasta saumavarojen verran isompi kuin päällinen.



Ompele vetoketju päällikappaleisiin kiinni niin, että vetskarin alkupää tulee noin sentin päähän kankaan reunasta. Aloita ompelu vasta tästä kohdasta eli ei ommella niitä vetoketjun lipareita kiinni mihinkään.



Tästä kuvasta näet mihin ja mistä asti vetoketju ommellaan. 



Koska vanu on valmiin kukkaron kokoinen, tikkaa se kaikilta reunoilta vuoreen kiinni. Ei haittaa, vaikka tikkaus jää näkyviin valmiissa kukkarossa vuoren puolella.



Nyt ommellaan vuorikappaleet kiinni vetskariin niin, että vetoketjun hammastus jää aina päällisen ja vuoren oikeiden puolien väliin.



Kun olet ommellut päälliset ja vuorikappaleet vetoketjuun kiinni, sinulla tulisi olla tämän näköinen vaihe edessäsi. Vasemmalla puolella on päällisen kokoinen vuori kappale, johon vanu on kiinnitetty reunoistaan. Oikealla puolella taas se saumavarojen verran suurempi vuori, jossa on myös vanu kiinnitettynä.



Nyt on aika tikata kaikki kappaleet yhteen. Tikkaan mielelläni läheltä vetskaria, ettei kankaat pääse luiskahtamaan käytössä vetoketjun väliin. Kannattaa hieman neulata kappaleita kiinni, että ne ovat tasaisesti eikä jää ryppyjä nurjalle. Jos haluat laittaa jonkin lenksun tai muun sivusaumaan, aputikkaa se nyt paikalleen niin, että lenksun päät ovat työn reunan kanssa samalla kohdin ja itse lenksu menee päällisen puolelle.



Käännä työ nyt niin, että oikeat puolet ovat vastakkain ja vetoketju kiinni. Ompele ensin se lyhyt pää, jossa vetskarin vetonippula on. Nyt on syytä pysäyttää kone ja avata vetoketju! Ompele muutkin saumat ja vaikka kahteen kertaan.



Pätkäise vetoketjusta ylimääräiset pois, mutta jätä muutama sentti ylimääräistä. Kiinnitä nämä pienet pätkät sivusaumoihin. Aika rumalta näyttää, mutta kyllä se vielä kauniiksi muuttuu.



Neulaa kuvan mukaisesti isomman vuorikappaleen saumavarat. Tässä vaiheessa taitetaan pienemmän vuoren ja päällisten saumat työn "seinää" vasten ja sitten ison vuoren saumavarat kaikkien alle. Tätä vaihetta varten vanu on pienempi kuin muut eikä sillä ole saumavaroja, jotka paksuuttaisi tätä käännettä. Sitten on otettava silmäneula ja lankaa ja niillä ihanilla pikkupistoilla kiinnitettävä tuo kaikki pikkuvuoreen (ja korkeintaan vanuun).



Työ on toiselta puolen tällainen. Vanun aputikkaukset näkyvät reunoilla.



Tälle puolelle on käännetty kaikki saumat ja tulos on ihan siisti.



Jos haluat, niin laita vielä vetoketjuun avaamista helpottava nauha. Ompelen ensin nelinkertaiseksi taiteun nauhan pitkäät saumat koneella ja kiinnitän sen jälkeen nauhan pitkät sivut toisiinsa käsin. Tuo vetoketjun vetonippula jää tämän nauhan sisälle.



Nyt sinulla onkin sitten pieni soma kukkaro valmiina!


 


 


 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 18. luukku


 


Mitenkähän tämmöinen kangas on minulle joutunut? Ei mitään muistikuvaa sen hankinnasta. Ja mihin tarkoitukseen, siitäkään ei ole tietoa. Tosin ostan useimmiten kankaan sen takia, että pidän siitä valtavasti, mutta tästä en sanoisi noin.



Enpä sitten osannut tästä erikoisuudesta muuta tehdä kuin pussukan.



Sisäpuolelta se on aika hauskan näköinen noiden tikkausten vuoksi.


 

lauantai 17. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 17.luukku


Aiemmin, kun tein avaintaloja, Marli laittoi kommenteihin tarinan siitä, kuinka häneltä kotiavaimet lähes katosivat autossa. Avainten takaisin saamiseksi tarvittiin mies ja magneetti. Avainten perässä oli metallinen enkeli, joka suojeli avaimia katoamiselta.



Laitoin tämän talon vartijaksi punatukkaisen enkelin. Joskus ennen vanhaan, varmaan sata vuotta sitten ja enemmänkin, uskottiin, ettei punatukkaiset pääse taivaaseen. Niin ne ajat ja uskomukset muuttuvat.


 

perjantai 16. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 16. luukku


Palataan eläimiin. Ankka, jos mikä, on todellinen joulueläin. Etenkin, jos se on punaisesta pellavasta.



Vakavan näköinen, mutta ehkä se on jännittynyt. Varmaan rentoutuu jouluun mennessä.

torstai 15. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 15. luukku


Tänään viimeistäänpitää laittaa joulukortit postiin sillä pienemmällä hinnalla. Yritin tehdä kangaskortteja, mutta se nyt vaan ei ollut inspiroivaa. Suuria suunnitelmia oli, mutta oikeastaan mikään ei sitten sykähdyttänyt, kun olisi pitänyt tehdä. Tällaisen yhden kokeilun sain valmiiksi ja tämä toimii hyvänä  esimerkkinä siitä, että toteutus  ei aina vastaa mielikuvaa.



 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 14. luukku


Joskus on ihan pakko hetken mielijohteesta, tehdä jotain ihan hölmöä. Perustelen nyt tämän päivän työtä sillä, että  eläimiä tullut tekemäni eläimet tarvitsevat hoitajan, koska itsellä ei riitä aikaa niiden hoitamiseen. Tein linnulle, hiirelle ja pupulle omaishoitajan.



Kamalan ujo hoitsu, piileksii tuolla eikä meinannu tulla millään esiin.



Moni saattaa ajatella, että ei tuolla ihmisellä mitään tärkeämpää tekemistä ole ollut. No eipä tosiaan ollut. Oikeastaan tuon friidun tekeminen oli terapeuttisen hauskaa. Ei tarvinnut ajatella mitään. 

tiistai 13. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 13. luukku


Kun nyt aloitin noiden joulueläinten kanssa puuhailun, niin tässäpä teille joulupupu. Kaikki jänöthän ovat hyvin, hyvin jouluisia eläimiä. Jos se ei oikein siltä tunnu, niin mielikuvittele tällekin otukselle tonttulakki johonkin päähän.



Pupulla on melko vahvat leukaperät liiallisesta porkkanan nakertelusta johtuen. Nenäkin on hieman outo, ampiainen on tainnut pistää siihen. Ja korvat, ne vasta hullut ovatkin! Kääntyneet ihan nurin niskoin.



Joka pupulla on tietenkin häntäpallero, niin tälläkin. Ohjeet tähän jänöön, jota ensin luulin hiireksi, löysin pupun alla olevasta japanilaisesta kirjasta. Arvaa, luinko ohjeet? No enhän minä osaa lukea - japania. Pupu on 8 cm korkea ja noin 13 cm pitkä. Pienestä koostaan huolimatta se on täysi-ikäinen. Tämä japanilainen ruuturuskeapupu ei kasva isommaksi, itse asiassa se on heti syntymänsä jälkeen oikeissa mitoissa. Outo tyyppi siinäkin mielessä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 12. luukku


Mietin, onko hiiri joulueläin?



Kajasan iloiset tilkut-kirjassa oli tämmöinen hiiriaiheinen pussukka ja täytyihän sitäkin kokeilla. Kirjan pussukka taisi olla ilman tukivanua, mutta siihen en enää ala. Kyllä huopa tai vanu täytyy laittaa, muuten tulee löysä työ. Pussukka on 19 x 15 cm. Takapuolella ei ole mitään kuvia, se on kokonaan tuota alaosan ruusukangasta. Isopeikko epäili tuolla aiemman postauksen kommenteissaan, että minulla taitaa olla aika monta pussukkaa. Onhan niitä tarpeellinen määrä, mutta paljon on lähtenyt maailmalle. Osa näistä joulukalenterin pussukoista menee hyväntekeväisyyteen, osan annan ystäville ja jokunen jää varastoon pahan päivän varalle. Tämänkin pussukan saatan täyttää karkeilla ja antaa jollekin pikkutytölle.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 11. luukku


Se lienee monelle selvää, että keräilen hulpioita. Innostuksen niihin sain joskus selatessani Maijan blogia. Olen käyttänyt niitä joihinkin kortteihin ja yhteen "kirjahyllyyn". Siihen käytin pääasiassa valkoisella pohjalla olevia kirjoituksia. Toisen seinätaulun tein värillisistä joiden joukkoon laitoin hyvin ohuesti pelkkiä valkoisia. Hulpiolaatilosta löytyi tarpeeksi väripallollisia reunoja, joista sain tehtyä meikkipussin.



Tästä tuli aika hauska. Jos ei ole muuta tekemistä, voi vaikka laskea palloja,



myös tältä toiselta puolelta. Kokoa kertyi 17 x 10 cm. En laittanut tähän vanua, kun ajattelin siitä tulevan napakka ilmankin. Olisi ehkä pitänyt. On hieman liian veltto minun makuuni.

lauantai 10. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 10. luukku


Tänään onkin vuorossa äiti- ja lapsipussukka. Pieni on eilisillä kaavoilla tehty, äitiä varten suurensin kaavoja. Tekniikka eilisten ohjeiden mukainen.



 


Pikkupussukan kummallinen kiekura on vetoketjuun laittamani "vedin". Näyttää eksoottiselta etanalta, mutta on pyöreää mustavalkoista kengännauhaa, jonka olen kieputtanut rullalle ja ommellut sen pienillä pistoilla muotoonsa. Äiti sai vetskariin nauhan päähän kiinnitetyn vanhan napin.


Mukavaa lauantaita, minulla onkin työpäivä.

perjantai 9. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 9.luukku


Pieniä pussukoita syntyy samalla vaivalla useampia. Nämä pikkuiset ovat sisaruksia, yhtä aikaa syntyneitä ja mitoiltaankin samat; leveys alhaalta 8,5 ylhäältä 13,5 ja korkeus parhaimmillaan 13,5. Pohja on 4 cm leveä.



Kuvassa on kaikki tarvikkeet yhtä kukkaroa varten. Liian pitkä vetskari, vinokanttia, päällinen, saman kokoinen vanu (ei näy kuvassa, kun on päällisen alla) ja liian leveä vuori. Ihan tarkoituksella.



Ensin tikkasin kaikki kerrokset toisiinsa. Seuraavaksi kiinnitin vinokantin "patalapun reunahuolittelu-tyyliin". Eli ensin nurjalle koneella ommellen, kaitaleen kääntäminen oikealle ja koneommel alareunaan. Tämän jälkeen ompelen vetoketjun molempiin reunoihin. Jos jättää ketjun ylimääräisestä pituudesta käyttämättä alkupään, on helpompi ommella se kiinni reunoihin. Minä jätän yleensä tämän kokoisessa työssä ylimääräiset sinne toiseen päähän.



 


Kun sivusaumat on ommeltu, työ on melkein valmis! Leikkaan vuoren toisen puolen ylimääräisen kankaan pois, samaan mittaan kuin päällinen ja vanu. Samalla pätkäsen leveämmän puolen kaitaleesta ylimääräiset pois. Käännän leveän vuoren kanksin kerroin , neulaan ja ompelen kiinni sivusaumaan. jos ompelet sen käsin, kannattaa koko saumapaketti ommella kukkaron "seinään" kiinni.



Lyhennän vetskaria hieman ja kiinnitän ylimääräiset sivusaumoihin. Vetoketjun reunan ompelen täältä nurjalta vielä käsin tuohon vinokaitaleen reunaan. Viimeisenä ompelen kukkarolle pohjan, pienet saumat nurkkiin ja valmista on!



Jos ohjeessa ja tekstissä on erikoisen paljon jotain kummallista, syy on siinä, etten enää toista kertaa jaksanut paneutua tähän kirjoittamiseen kovin kummoisesti. Ensimmäinen postaus katosi taivaan tuuliin. Ehkä siksi, että tuulee aivan hirveästi.

torstai 8. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 8. luukku


Ettei menisi ihan pussukkakalenteriksi, tein muutamia avaintaloja. Näitä olen tehnyt joskus aiemminkin ja edelleen se on mukavaa puuhaa. Kaksi ompelin koneella ja kaksi käsin tv:tä katsellessa.



Helppotekoisien talojen tärkein on kaava ja sekin hyvin simppeli. Jokainen voi tehdä oman talonsa tarpeidensa mukaan. Vaikkapa saunan tai jonkin varaston avaimelle riittää kapea talo.



Vuoria ja vanua ei tarvitse tehdä kahdesta kappaleesta.



Vanun ompelen vuoreen kiinni. Näin se pysyy paikallaan.



 


Tämän kuvan laitan siksi että tuo katon kiinnittäminen taitaa olla yksi tärkeimmistä työvaiheista. Siinä on oltava tarkkana ettei ompele seinää kattoon kiinni kuin tuolta osin mitä kuvassa näkyy! Viimeistään tässä vaiheessa on syytä ommella ikkunat, jos semmoiset haluaa tehdä.


Tämän jälkeen ompelen ulkoseinät yhteen ja jälleen vain tuohon samaan kohtaan asti. Sitten taiteilen tarkasti katon puoliskot toisiinsa sivureunoista ja pienet alareunan pätkät. Räystään kulmalta kannattaa leikata kulmasta ompelun jälkeen reilusti saumavaroja pois, että saa kulmat kääntymään nätisti. Seuraavaksi ompelen vuorin sivut yhteen, myös sen pienen pätkän katon kohteilta. Sitten ompelenkin päällisen ja vuoren yhteen katon harjan kohdalta. Sen jälkeen vedän päällisen vuoren päälle ja ompelen käsin katto kiinni. Muista toki jättää nyörille aukko keskelle kattoa. Viimeisenä taitan päällisen helmasta nurjalle ja ompelen sen käsin. Jos olen unohtanut tehdä ikkunat, niin vielähän ne voi käsin ommella niillä minulta kateissa olevilla pienillä kauniilla pistoilla!


 

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 7. luukku


Tuossa jokin aika sitten tein kiemuraliinan, johon ohjeet löysin Arnican käsityöt-blogista. Mieltä jäi silloin kiehtomaan se tekniikka, jolla liina tehtiin. Uutta liinaa en halunnut, mutta samanlaista pintaa kylläkin. Mitäpä muuta olisin pinnasta tehnyt kuin pussukan!



 


Tämä on semmoinen isompi versio jonne mahtuu aikamoinen arsenaali tavaraa. Leveys 25 cm ja korkeus 20 cm. Sisällä on molemmin puolin 2-osainen tasku pikkutavaroille. Kuvankin otin, mutta luokattoman huonon, joten se siitä. Päällisen ja vuoren välissä napakka huopa.



Tikkaukset ovat koneen omia koukeroita. Vetoketjuun laitoin nyörin päähän vanutäytteisen kukkapampulan. Muuten, minun ompelukoneesta hajosi se "parsinjalka", jota ehdottomasti tarvitsen vapaaompeluun! Siitä vaan yhtä-äkkiä katketa pamahti se metalinen vipu, joka nostaa ja laskee koko hökötystä. Olin jo ainakin kolmatta sekuntia aivan paniikissa, kunnes muistin, että vanhasta koneestakin semmoinen löytyy. Rohkeasti kokeilin, josko se sopisi tähän uudempaan koneeseeni ja sen verran sopi, että varovasti sillä surruuttelin. Täytynee kuitenkin mennä ostamaan uusi, tämän Husqvarnan oma jalka, ettei koko kone hajoa. Se olisi kamalaa. Toivottavasti koskaan kenenkään ompelukone ei hajoa. (Ellei sitten heniklö itse toivo sitä salaa, että voisi ostaa uuden koneen, sillä se on ihan eri asia.)


Pikku arvonta päättyi ja ihan ite nostin yhden arpalappusen, jossa oli nimi Päivikki! Hän oli arvannut, että Laku olisi valinnut sinisen pikkukukkaisen vaan eipä valinnut. Lakun valinta oli sininen isokukka. Päivikin oma valinta oli omppu ja sen hänelle postitan tässä ihan lähitulevaisuudessa.


Kiitos kaikille osallistuneille ja muutenkin kaikille teille kommentaattoreille, jotka jaksatte ilahduttaa kommenteillanne!

tiistai 6. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 6. luukku


En itse oikein keksi mitään kivoja pieniä töitä, mutta onneksi on blogeja joista löytyy! Blokkisiskojen Maritta oli tehnyt kauniita lasinalustoja ohjeiden kera.



 


Ensimmäisen alustan tein punaisesta kankaasta ja siitä tuli täysi fiasko. Ensin en osannut tehdä 5-kulmiota, sitten tähdestä tuli ihan muotopuoli. Jotenkin olin hieman hätiköinyt, eikä se 5-kulmio ollut täsmällinen. Onneksi löysin jostain tilkkukirjasta hienon 5-kulmion ja sitä hieman suurentamalla onnistui huomattavasti paremmin. Tein näistä hieman pienempiä kuin Marittan lasinaluset ovat.


Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!

maanantai 5. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 5. luukku ja pieni arvonta


Tytären pikkuinen kukkaro oli aika hurjassa kunnossa, joten hän tarvitsi uuden. Kysyin väritoivetta ja hän sanoi pitävänsä punaisesta ja sinisestä. Tein sitten muutamia vaihtoehtoja molemmista väreistä. Kuvan alimman tein ensin, mutta siitä tuli hieman liian pieni. Sinne mahtuu kyllä kortit, mutta ei helposti sujauttamalla. Siksi samasta kankaasta on tehty kaksi kappaletta.



Tytär on tehnyt valintansa, mutta arvaatko sinä minkä hän valitsi? Kaikkien arvanneiden kesken arvon yhden kukkaron. Eli laita kommentteihin jotain tämän tapaista: Laku valitsi tämän ja jos minä voitan haluan tämän tai tämän. Täytyy laittaa kaksi toivetta, koska Laku saattoi valita juuri sen, minkä sinä haluaisit. Huomisiltana eli Itsenäisyyspäivän iltana sitten arvon voittajan.



Punaiset vaihtoehdot ovat omppu tai kukka.



 


Siniset vaihtoehdot ovat isokukka tai pikkukukka. Vasemmanpuoleinen isokukka ei ole mukana valinnoissa, koska siitä tuli hieman pieni, mutta sen voi toki valita voitoksi. Muistathan laittaa myös e-mail osoitteesi. Sehän ei näy julkisessa kommentissa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 4. luukku


Joulunpunaista.



Pienistä punaisista neliöistä koottua pintaa. Tälle puolelle kiinnitin jostain irrottamani joulutähden. Onneksi sen saa helposti irti, jos rupeaa ärsyttämään.



Toinen puoli onkin ihan vaan palapeliä. Vetoketjuun tein japanilaisissa kirjoissa näkemäni pienen koristeen. Pieni pussukka on 17 x 13 cm. Vuori, ohut hyopa ja päällikangas on tikattu vapaalla konepiirtelyllä. Tällä kertaa kukkasia.