lauantai 21. tammikuuta 2012

tehdään ruusu yhdessä


Edellisen postauksen ruusuun toivottiin teko-ohjetta ja tässäpä tämä. Tarvitset purkautumatonta kangasta, joko ohutta huopaa tai villakangasta 50 cm x 4,5 cm kokoisen soiron ja lisäksi samaisesta kankaasta  9 x 9 cm palan. Myös mokkanahka käy, vaikka saattaa olla sitkeää ommeltavaa.



Piirrä liidulla soiron keskelle viiva ja merkitse sen jälkeen viivalle pienet poikkimerkit 5 cm: välein. Nyt piirrät kauniita kaaria, jotka ovat ruusun terälehtiä, ensin toiseen pitkään reunaan aloittaen jommasta kummasta päästä. Kaari alkaa ja päättyy noihin 5 cm:n välein tehtyihin pikkumerkkeihin. Toisen reunan kaaret piirrät niin, että ensimmäisestä kaaresta tulee muita pienempi. Näkyy kuvan vasemmassa päässä soiron yläreunassa. Sitten teet niitä 5 cm: kaaria ja viimeisestä kaaresta tulee suurempi kuin alareunan kaari. Neliöön merkitset keskikohtaan pienen merkin. Nyt on piirtelyt suoritettu ja otetaan sakset käyttöön.



Leikkaa melkein piirrosviivoja pitkin, mutta ei ihan keskiviivaan asti. Ompelu aloitetaan soiron siitä päästä, jossa on tuo pienempi terälehti eli kuvassa oikealla alhaalla. Lanka voi olla vaikka kaksinkertainen niin kestää hyvin. Ompelu tapahtuu keskiviivaa pitkin ja pötkylän kiinnitys pohjaneliöön aloitetaan neliön keskustasta ja kierretään ympyränä. Pistot ovat jotain etupistoja (eli tiheitä harsinpistoja?) ja ne menevät kummankin kankaan läpi. 



Ommellessa terälehtien toinen sivu makaa pohjaneliön päällä, mutta nousee seuraavaa kierrosta tehdessä ylös. Olenkin tässä näköjään ommellut vastapäivään, mutta ihan sama mihin suuntaan sitä ompelee. Uusi kierros edellisen viereen ja valmista tulee!



Tässä näkyy hyvin tuo, miten toinen puoli rötköttää pohjan päällä. Ja tarkkasilmäiset näkevät myös koirankarvat, koska Ukko tykkää tämmöisistä pienistä töistä ja kävi nappaamassa tekeleen ja vei omalle paikalleen heti, kun jätin sen pois käsistäni. No miksi jätin sen nojatuoliin kesken homman? No siksi, kun täytyi hakea lisää Brunbergejä. Etenkin niitä moccia.



Aivan lopuksi muokkaa pohjaneliöstä nelisen terälehteä lisää. Ohje on laadittu ostetusta ruususta ei siis ollenkaan oma idea.

tiistai 17. tammikuuta 2012

sinistä


Nyt olen käynyt katsomassa Sirpa Mettäsen näyttelyn Herttoniemen sairaalassa. Kyllä kannatti käydäkin, Sirpa oli itse paikalla ja kertoi käsityöharrastuksensa historiasta ja tietenkin näyttelillä olevista töistään. Mikäli suinkin mahdollista, piipahda katsomassa. Näyttely on avoinna 28.1 asti.


Viime viikon torstaina teimme kiltaillassa ruusut. Mettäsen Sirpan ohjeistuksella purkautumattomasta villakankaasta syntyi yllättävän nopeasti näin sievä ruusu.



Syyringin näyttelyyn Lapsettaa olen tekemässä lapsikokoista peittoa. Se alkaa olla jo loppusuoralla. Ennen kuin aloitin sen tikkaamisen, halusin päästä eroon muutamista peitosta ylijääneistä suikaleista ja rakensin tietenkin niistä pussukan. Tämä on vuoden ensimmäinen pussukka.



Eli sininen peitto on työn alla.

lauantai 7. tammikuuta 2012

tammikuun "jotain valmista-hössötys"


Ensimmäisenä toivotan kaikille oikein reipasta alkanutta vuotta. Ilmoittauduin mukaan Maikin tilkuissa olleeseen hauskaan "jotain valmiiksi -hössötys haasteeseen tehdä joka kuukausi valmiiksi joku keskeneräiseksi jäänyt työ. Reipastuin tuosta haasteesta niin kovasti, että olen saanut tammikuun työn jo valmiiksi. Tosin valitsin helpon työn, josta ei paljoa puuttunut. Tai työ valitsi itse itsensä putoamalla kaapista suoraan syliin.



Pieni peittonen on ajalta, jolloin olin innostunut kankaiden värjäilystä. Olin työviksen kangasvärjäyskurssilla ja intoa riitti vielä kotikokeiluihin. Olin ommellut tuon tilkkupinnan valmiiksi ja jostain oudosta syystä reunakaitaleenkin, vaikka vanut, vuoret ja tikkaukset oli laittamatta. Vuoreksi löytyi itse värjäämää vihreää, johon olin painanut heiniä. Vanuksi bambua. Tikkaukset tein tietenkin koneella, eikä niissä ole mielikuvitusta käytetty, ei sitten yhtään.



Peitto on kokoa 75 x 90 cm. Oikeastaan on hauskaa kummastella miksi olen tämännkin tehnyt. Mikä on ollut kohde, jos on ylipäätään ollut mitään kohdetta? Miksi jäi kesken, en muista tämän pinnan tekemisestä yhtään mitään! Näitä asioita kun pohdin, luulen, että olen vaan halunnut päästä kankaista eroon tekemällä niistä jotain. Tätä tukee sekin, että näitä värjättyjä kankaita minulla ei ole yhtään jäljellä, ehkä joku pieni nokare jossin silppulaatikossa. No, samapa tuo, valmiiksi tuli. Parempi valmis outo kuin keskeneräinen outo.


Mitähän järkkyä seuraavaksi? Haaste on siinäkin mielessä kiva, että voi tehdä myös muita kekseneräisiä kuin tilkkutöitä. Tuossa vieressä onm kolmiohuivi, jonka olen aloittanut yli vuosi sitten ja ohjekin on jo hävinnyt. Keskeneräisiä sukkia on useita, samoin jokunen virkkausviritelmä.


Jos haluat nähdä oikeita, kauniita taidetilkkutöitä, suuntaa matkasi Herttoniemen sairaalaan. Siellä on Syyringin tilkkukillan jäsenen Sirpa Mettäsen näyttely Villasta viskoosiin, tilkkutaidetta sisustuskankaista. Sirpan työt  ovat kauniita, pidän niiden väreistä ja työt ovat taidokkaita ja siistejä. Voin ihan hyvin sanoa näin, vaikka en ole ehtinyt käydä näitä töitä ihastelemassa, mutta olen nähnyt paljon hänen töitään ja ne ovat olleet tosi upeita. En usko kenenkään pettyvän tähän näyttelyyn. Itse pinkaisen sinne oitis, kun saan vapaapäivän, luultavasti viimeistään viikon päästä lauantaina.



Ja Helsingissäkin on lunta! Oli ihan eri fiilis aamulenkillä Ukon kanssa, kun oli valoisaa eikä iänkaikkista vesisadetta. Koirakin oli ihan innoissaan, vaikka kuvassa seisookin rauhallisena heppuna.