lauantai 8. syyskuuta 2012

Wanhan Sataman vierailusta



Kävin tänään Wanhassa Satamassa Kädentaito messuilla hakemassa inspiraatioa tähän hieman latteaan ompelufiilikseen. Keskeneräisiä on muutamia ja kohta laitan ne jonnekin kaapin taakse ja alan ihan muihin hommiin. Ainakaan välineistä ei nyt voi tämä saamattomuus olla kiinni!







Minun iso leikkuualusta on hyvin, hyvin vanha ja kehno, joten ostin uuden pinkin, siis suloisen. Se on tuumamitoilla ja siinä on paljon kulmia ja toisella puolella on 35 x 35 cm alue senttikuviolla. Hyvä juttu. Leikkuria en olisi tarvinnut, uusi terä olisi riittänyt. Mutta on hyvä olla kaksi leikkuria, koska toinen on varmasti kateissa aina silloin tällöin tai useimminkin. Vanhasta sentti-viivaimesta olen hieman onnistunut sahaamaan reunoja ja tarvitsin uuden. Hankin myös niitä ihmeellisiä silmäneuloja, joihin ei tarvitse pujottaa lankaa neulansilmään, vaan se vain vetästään sinne. Kätevää! Kankaiden kanssa olin aika rauhallinen. Tilkkutarhasta ostin tuon niipun hempukoita ruusukankaita ja en todellakaan itseäni varten. Onhan ne kauniita, mutta ei ihan minun suosikkeja. Oikean nurkan Fassetin ja keltaisen (!!!!!!) kankaan ostin jostain ja vasemman puoleiset kirrrätyskeskuksen myyntipisteestä. Ainiin, ostin myös kaksi bambuista ja kaski hamppuista tiskirättiä. Kuvassa vain siniset, kettukuvioiset meni jo käyttöön. Toinen itselle ja toinen siskolle. Messuilla minua eniten sykähdytti Runotuolin nojatuolit! Etenkin turkoosisävyinen oli aivan ihana. Samoin vaaleanpunainen keittiön tuoli. Ja mikäkö näissä niin ihmeellistä oli? Käy katsomassa, niin selviää. No voinhan vähän kertoakin. Tuolit on päällystetty kierrätyskankailla, esim. vanhoista pellavapyyhkeistä, jakuista tai ties mistä. Artesaani/verhoilija Teija Ässämäki värjää tuoliin tulevat kankaat samassa liemessä ja kokoaa niistä pinnan jolla tuli päällystetään. Turkoosissa tuolissa taisi olla myös pieni virkattu pitsiliina. Haluaisin niin olla artesaani/verhoilija ja tehdä kauniita tuoleja, mutta kun en ole. Runotuoli on syyskuusta lähtien Jyväskylässä Toivolan Vanhassa Pihassa. Siellä on joulukuussa tapahtuma nimeltään Vanhan Pihan Joulu. Varmaan kauniita tavaroita ja onhan siellä myös Titityy.

No nyt yritän innostua omista kankaistani!

perjantai 7. syyskuuta 2012

syksyistä



Syksyn tullen sitä on kiva kaivella hieman synkkiä kankaita esiin. Kirkkaista kankaista minulla on yhä kesken sateenvarjoinen torkkupeitto. Tummat kankaat tuntuivat nyt jotenkin lämpimämmiltä ja turvallisemmilta. Turha kai arvuutella, mitä niistä tuhersin.



Meikki- tai mikä tahansa pussukka on 18 cm leveä ja 12 cm korkea.



Tikkaukset ovat vapaata konehuristelua vaihtuvan värisellä langalla. Toinen puoli pussukasta on hieman erilainen.



Sain Ruotsista kirjeen tyttären ystävältä (ja vähän niinku minunkin ystävä siinä samalla). Hän lähetti lehtileikkeen Malmössä pidetyiltä festivaleilta. Minun mielestä hienoin oli kyllä tämä fillari. Tosin ei sillä kai oikein raaskisi ajaa, kun renkaatkin on päällystetty neuleella.



Kuvassa on pyörän puvun tehnyt Camilla Ekerot Kristianstadista.