perjantai 23. marraskuuta 2012

tonttulilua

 
Ihan ensin kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Nyt tiedän mitä se k&k tarkoittaa ja jopa miten se tehdään. Katsoin kaikki siihen liittyvät youtube-videot. Arvatkaapa vain, olenko tehnyt niitä? No en, koska sen verran tonttu olen, että uskon pärjääväni ilman niitä lyhennettyjä kerroksia. Eihän niitä kai ollut kuin 8 ja se on aika vähän tässä maailmassa. Jos se neule menee ihan pilalle, niin sitten puran ja teen uuden. Olen ennenkin tehnyt monenlaisia tyhmyyksiä neulontatöissä(kin), mutta juuri mitään en ole ottanut opiksi. Oikeastaan aika kivakin tehdä miten sattuu ja mitä muka ymmärtää ja katsoa sitten lopputulosta ja ihmetellä sitä. Eli Kudo & Kadu.
 
Viime viikolla meillä oli kiltailta ja siellä oli aiheena touhuta tonttu. Olin tehnyt tontun kotona ihan valmiiksi, saimme kaavat edellisellä kerralla. Tukkaa ei tämä kaveri saanut, eikä viiksiäkään, vaikka semmoisiin olisi tarvikkeet killassa ollut. En pidä tuosta ilmeestä, joten tonttu saattaa joutua kasvojenkorjausleikkaukseen.
Tonttu on hiipan kärjestä tossun pohjaan 44 cm pitkä. Koska se on syönyt meidän kaikki kauranjyvät, se pysyy mukavasti istumassa. Vatsa ei täyttynyt jyvistä kokonaan, vaan pää jatkuu vartalona ja minä täytin sen vanulla aika tomakaksi. Toimii selkärankana muuten hieman velttoiluun taipuvalle tyypille. Rohkeasti hän voi istuskella ihan pöydän reunallakin.
Jalkaterät eli tossut on myös jyvitetyt. Täytteenä voi käyttää myös riisiä tai ohranjyviä.
 
  

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

TRE!

Eli terveiset Tampereelta! Tampereen messut on niin ihanat, että joskus pitäisi olla aikaa niin paljon, että voisi viettää siellä koko viikonlopun perjantai mukaan lukien. Siellä oli niin paljon katseltavaa ja sitten paljon opittavaa. Mielenkiintoisin oppi tällä kerralla liittyi langan kehräämiseen. Tällä kehrääjärouvalla oli vain yksi lanka, kun yleensä on kaksi tai kolme ja siitä yhdestä langasta hän sai silleen kivasti vetelemällä kuitenkin tehtyä kolmesäikeistä lankaa. En tietenkään osaa selittää koko juttua järkeenkäypästi, mutta se vaan oli niin mielenkiintoista, että on tässä ihan pakko mainita. No kaiken katselun ja ihmettelyn lomassa kasseihini ajautui hieman kankaita. Yritin olla maltillinen ja harkitseva ja tavallaan onnistuinkin.
 
 
Kaikki kankaat ei olekaan tässä kuvassa, mutta ei siitä paljoa puutu. Kaikkein tärkein ostoslistalla oli ompelukoneen neulat. Niitä ostin muutamat pakkaukset ja hieman ompelulankaa sekä Tilkkutarhasta jo aiemmin tilaamaani tukihuopaa.
Tapasin Neuliksen maailma-blogin Marjon. Meillä on jo ihan perinteenä käydä kahvittelemassa näillä messuilla. Oli tosi kiva tavata, koska Marjon blogi on tauolla, eikä sitä kautta pysty seuraamaan mitää hänen elämässä tapahtuu. Muita tuttuja en messuilla tavannut, paitsi tietenkin kangaskauppiaita! Hauskin ja omaperäisin juttu, mihin törmäsin, oli Intoa Desingin kaula- ja rannekorut. Ne on tehty puretuista räsymatoista. Erittäin hyvän näköisiä, etenkin myyjän kaulassa keikkuneet musta-oranssit "helmet".
 
 Tiedän erittäin hyvin, että olen aika surkea neulomaan. Sukat sujuu, mutta uusien ohjeiden kanssa on jotenkin hankalaa. Ja tämän hyvin tietäen menin ihailemaan Titityyn lankoja. Ihastuin Raitarakkaus-nimiseen neuleeseen ja täysin ilman harkintaa ostin tarvittavat langat, ohjeet ja jopa pyöröpuikon. Puikon ostin, jotta voisin jo kotimatkalla laoittaa neuleen. En vaan muistanut, että olin omalla autolla yksin, enkä pysty ajamaan ja neulomaan yhtäaikaa  : (
Neuleen langat ovat aivan ihania Rowan fine tweed. Se ei paljon lohduta, jos ei ymmärrä mitä nuo ohjeet tarkoittavat. Neule tehdään ylhäältä alaspäin ensin tasona ja myöhemmin pyörönä ja siinä on raglanhihat. Semmoisia en ole ikinä tehnyt edes alhaalta ylöpäin. Alku meni hyvin, kunnes tuli valmistava kerros raglan lisäyksiin. No tein ohjeiden mukaan ne kaksi kerrosta, joista toinen on nurjaa. Mutta sitten tuli ohje lyhennetyistä kerroskista 8 kerroksen verran. En yhtään tiedä minne näitä lyhennettyjä kerroksia tehdään ja miksi. Kaiken huippu on rivin lopussa oleva k&k. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä nuo k-kirjaimet tarkoittavat. Ehkä kudo ja kuole, keitä kahvit, kutista ja katoa, käänny ja katso. Täytyy kysyä joltain neulojagurulta kuinka tätä ohjetta tulkitaan. Vaikka mitään en ymmärrä, olen jo aika paljon neulonut. Ihan vaan senkin takia, että näen minkälaista pintaa mistäkin väristä syntyy. Ohjeessa on puseron takana ja edessä nappilista, mutta jätin takalistan pois. Mitään lyhennettyjä kerroksia en taida tehdä olenkaan, ainakin k & k jää tekemättä.
 
Mukavaa alkavaa viikoa!


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

pienistä punaisista



Sain joskus aikoja sitten Kvilttaajalta ison kasan pieniä kangaspalasia. Ne oli leikattu noin 2 x 2" kokoisiksi ja väreissä löytyi koko kirjo. Hieman niitä olen silloin tällöin johonkin käyttänyt ja nyt iski hirveä himo saada aikaiseksi jotain punaista. Ehkä tuo pikkuhiljaa lähestyvä Joulu on saanut sen aikaan. Tai nyt voi tuntua, että pikkuhiljaa, mutta oikeasti se vyöryy päälle hirveällä vauhdilla!







Paloista syntyi pieni, 66 x 83 cm, kokoinen peite. Tässä on käytetty vanunakin jämäpalaa. Jostain kaukaisesta menneisyydestä minulle oli jäänyt semmoista polyesterivanua ja se sattui olemaan juuri sopiva pala tähän peittoon. Nykyään kääytän joko puuvilla- tai villavanua. Pieniä paloja on 300 kpl. Ompelin ensin  5 x 5 kappaleen blokkeja. Koska palaset eivät olleet ihan saman kokoisia, eivät kulmat osu kohdilleen. Se tekee koko pinnasta eloisan, mielenkiintoisen  ja hieman rouhean.









Tästä kuvasta näkee, miten pikkuiset palat menevät ihan hurlum hei. Tikkasin peitteen vapaatikkauksella piirrellen kukkasia. Jos oikein tarkasti katsoo, niin kukkasen saattaa nähdä.



Elma messuilla pyöriessä kävin tietetnkin treffaamassa Tilkkutarhan Minnaa. Olin hillityllä päällä kankaiden suhteen, mutta muutamaan ihastuin niin, että mukaan lähtivät. Ja semmoisen Macaron kukkaron tarvikepaketin hankin myös. Minna kysäisi, aionko pitää joulukalenterin blogissani. Tarkoitus on pitää ja suunnitelmiakin jo on. Vain toteutus puuttuu. Rauhallisuus kangashankinnoissa johtuu osin siitä, että menen ensi viikolla jo perjantaina Tampereen kädentaitomessuille. Odotan, että sieltä saan kassikaupalla ideoita ja inspiksiä ja tapaan paljon paljon kivoja ihmisä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

pakollinen väripläjäys



Tämmöiset kamalan pimeät ja sateiset päivät vaativat edes vähän jotain väriä ja sitä saadakseni piti tehdä joku pieni äkkinäinen värityö. Tarvitsin uuden avainkotelon ja se olikin sopivan pieni piristystyöksi. Ihanassa Klappeklipp-blogissa löytyy suloinen pupu-avainkotelo, mutta siinä olisi ollut aivan liikaa näpertelyä.  Päädyin helpompaan ratkaisuun eli pieneen mökkiin. Tein niitä sitten kaksi.







Oh hoh, ovatpa tosiaan kirjavat! Eriväriset seinälaudat ovat sitä hauskaa tilkkuilijalle sopivaa kangasta, jossa on kangaspakkoja päällekkäin.







Tänään minulle kävi aika erityinen tapaus. Sain yht´äkkiä päähäni tehdä viikonlopuksi intialaista ruokaa! Tarvitsin yhtä ja toista toteuttaakseni tämän äkkinäisen ja minulle hyvin epätyypillisen päähänpiston ja  lähdin kauppaan. Kaupan edessä on postilaatikko ja vein sinne muutaman kirjeen. Samaan aikaan ja paikkaan saapui nuori pariskunta tyttären kanssa. He tulivat polkupyörillä. Aikuisilla oli hyvin erikoiset pyörät, semmoiset hieman makaavassa asennossa ajettavat. Niissä oli aika erikoiset penkitkin. Kysyin onko pyörillä vaikea ajaa ja yhdestä suusta pariskunta vastasi, ettei ole. Ovat varmaan vastanneet samaan kysymykseen jo miljoona kertaa. Katselin pyöriä, pidän erikoisista fillareista jotenkin aika paljon. No, menin kauppaan ja ostin mitä tarvitsin huomiseen intialaiseen ateriaan, inkivääritahnaa, korianteria, limettejä... Kaupan jälkeen menin pesutupaan ja koneiden pyöriessä aina lueskelen jotain. Tällä kertaa Kotivinkkiä. Avasin lehden sattumanvaraisesti jostain kohdin ja tapani mukaan katson ensin kuvat. Tuli sellainen fiilis, että minähän olen nähnyt tämän naisen jossain. Sitten tajusin, että kuvissa oli sama pariskunta, joiden fillareita ihastelin kauppareissulla tunti sitten. Ja se juttu, mikä  lehdessä heistä oli, kertoi tämän naisen, Millan tavasta tehdä intialaista ruokaa. Wau, sanon minä. Ja tietenkin tämä Milla bloggaa kokkauksistaan. Blogi löytyy täältä.