Näyttelyt

tiistai 31. joulukuuta 2013

vuoden vikat teokset

Kaikki alkoi siitä, kun luin jonkun ystävän blogista, että hän oli tehnyt junasukkia. En ole ikinä niitä tehnyt ja päätin nyt kerrankin kokeilla. Sukille ei ollut mitään kohdetta, kun sukulais- eikä ystäväpiirissäkään ole ihan pikkuisa sukankuluttajia. Alku oli hyvä, mutta muistin yhden ystävän, jonka ranteita paleltaa töissä ja niinpä näistä tekeleistä sukeutui oivat ranteenlämmittäjät!



Aika hullun näköiset ilman sisällyksiä.
En muista oliko sama blogi vai joku toinen, missä esiteltiin Treppenviertel sukat.
Sellaiset minäkin halusin. Langaksi valiintui Nallen pinkki. Aika kamala väri.


Varsi näyttää kovin kiireiseltä ja kovaa vauhtia menossa eteenpäin. Tämä on oikea väri.


Valitettavasti tässä kuvassa väri on väärä, tämmöinen vadelmanpunainen olisi ollut tosi makea. Kovasti nämä muistuttaa portaikkoa. Oli todella kivat kutoa eli neuloa ja saatan tehdä toisetkin. Näitä tehdessä jo suunnittelin seuraavaksi tekeväni räsymatto-sukat. Eli ne olisi sellaiset, joihin laittaisin kaikkia jämälankoja. 



Tuli vallattoman hienot räsymatot. Ajattelin, että jos olisi jotenkin ihan poikkeuksellisen suuret jalat, voisi tehdä omiin räsymattoihin (sellaiset tietysti olisi, jos olisi niin suuret jalat) sopivat sukat ja istua sohvalla jalat matolla eikä kukaan huomaisi jalkojen suurta kokoa, koska ne sulautuisivat mattoon niin hyvin. Tietysti joku saattaisi astua jalan päälle, mutta sitten vaan olisi niinkuin ei oliskaan. Tein näitä molempia sukkia yhtä aikaa ja se on ihan järkevää. No räsymattojen kanssa siksikin, että tulee jonkinlaista symmetriaa väritykseen. Aiemmin olen tehnyt sukan kerrallaan ja jo ensimmäisen jälkeen on ahdistanut se, että pitää tehdä toinenkin. Nyt tuli tavallaan yhdellä kerralla kaksi valmista ja oli kiva aloittaa heti jotain uutta.


Toivotan teille kaikille ihanille ystävilleni ainakin yhtä värikästä vuotta 2014 kuin nämä räsymattosukat ovat!  Ja kaikkea muutakin hyvää, niin kuin onnea, hyviä tuulia ja sopivia sateita ja maukkaita ruokia, paljon kankaita  ja lankoja ja mitä vaan mieleen tulee ja vähän sen päällekin!

Colourfull New Year 2014!


tiistai 24. joulukuuta 2013

joulukalenterin 24. luukku

Muutamana aikaisempana vuonna minun kalenterissa ei ole ollut enää jouluaattona luukkua. Nyt on, koska minun on ihan pakko näyttää teille mitä Lainan paketista tuli!

Hassu hattu laihaan päähän!


Ei sittenkään, vaan ihana pikkuruinen laukku, jonka jokaiselle sivulle on kirjottu vapaalla ihan mitä sattuu ja millä värillä tahansa. Jokaisen sivun reunaa koristaa hopeinen nauha, joka jatkuu alas päättyen roikkuvaan tupsuun.





Tässä eri sivut esittelyssä. Tämä on tosiaan pikkuinen, korkeus 16 cm ja yksi sivu 8 cm. Koko työn kaava yhtenä kappaleena mahtui A4:n arkille. Ohjeet löytyvät yhdestä minun lempikirjasta eli The Quilted Objeckt, tekijä Ineke Berlyn. Eilisen luukun lammas on samasta kirjasta ja vielä on vaikka mitä kivaa, mitä voisi tehdä tuon kirjan ohjeilla.


Vuorina on kullanväristä satiinia. Päälinen on samettia johon silitin kiinni tukikankaan. Sirkkarenkaiden kanssa meinasi mennä hermot, kun kankaat oli paikoin aika paksuja, mutta kyllä ne sitten lopulta taipui ja sain ne siististi. Pidän tästä höpöhöpö-laukusta tosi paljon.

Haluan kiittää teitä kaikkia joulukalenterini lukijoita ihanasta joulukuusta! Ilman teidän välillä hyvinkin hauskoja kommentteja ja vihjeitä ei joulukalenterin tekemisessä olisi ollut mitän järkeä. Aionkin nyt joulun leppoisina päivinä lueskella kaikki kommentit aivan rauhassa vielä kertaalleen. Suuret ja painavat kiitokset!

Kaikkien aikojen parasta Joulua teille kaikille!


maanantai 23. joulukuuta 2013

joulukalenterin 23. luukku

Meille tuli yllätysvieras! 
Juuri oltiin puheltu mieheni kanssa, että miksi jouluruokiin ei kuulu lammas. Jospa tehtäisiinkin joululammasta, kun ei kerran kinkkua tai kalkkunaa laiteta. Ja mitä seisoi oven takana!!


Vanha koulukaverini Laila Lammas siellä soitteli ovikelloa. Hän oli juuri saapunut Englannista, jonne hän lähti vaihto-oppilaaksi ja unohtui sinne kokonaan. Eipä siinä mitään, mehän kutsuttiin Laila sisälle eikä miehen kanssa enää puhuttu lammaspaistista sanaakaan.


Laila on hieman eri kaliberia kuin me ja hän sai istua pöydänreunalla kahvittelemassa. Samalla hän kertoili mielenkiintoisesta elämästään. Hänellä oli ollut tilkkukangaskauppa Lontoossa. 


Laila jää meille asumaan, ainakin toistaiseksi. Eikös hänellä ole viehättävä katse! Hän toi minulle joululahjan, mutta saan avata sen vasta huomenna. Kyllä nyt jännittää, mitähän siellä paketissa on? Toivottavasti ei mitään englantilaista puddingia.

**********************************

Laila istuu Ineke BerlyninThe Quilted Object -kirjan päällä. Kirjasta löytyy ohjeet lampaan tekoon. Minulle tämän teko oli paljon helpompaa kuin lammaspaistin kanssa sählääminen olisi ollut. Tekemisen mukavuutta lisäsi se, ettei mitään saumoja huoliteltu, vaan kaikki sai jäädä vähän miten sattuu. Vartaloon käytin siskon puuvilla/pellavapuseron jämäpalat ja raajat ovat jostain muusta jutusta jäänytttä samaista materiaalia. Hoikkaraajainen neito on pyöristyttänyt vatsansa ahtamalla sen täyteen vanua. Jos itse lampaan tekeminen oli rentoa sinnepäin hommaa, niin mekkoon sitten panostin. Etenkin kankaan löytämiseen. Muistin, että minulla on jossain hyvä pala kirjottua pöytäliinaa, mutta se oli joutunut kateisiin. Olin kuitenkin päättänyt jo heti alkumetreillä tehdä mekon tästä kankaasta ja etsin kunnes löysin sen. Ikävä kyllä, mekon takapuolella on pieni kahviläikkä juuri takamuksen kohteilla. No, Lailan on paras vaan istuskella ettei kukaan huomaa mitään. 

Muuten, jos sinulla ei vielä ole joulustressiä, ei sitä enää kannata ottaa. Et ehdi siitä pahemmin kärsimään, kun jouluaatto on jo huomenna! Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla ajalla. 


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

joulukalenterin 22. luukku


En ole mikään joulukankaiden ystävä ja vielä vähemmän pidän minkäänlaisista kangaskupongeista tai paneeleista. En osaa niitä käyttää, mutta kauhukseni saan huomata, että olen osannut kuitenkin ostaa, vieläpä useita erilaisia. Nämä jouluiset kupongit erityisesti on ottanut minua päähän jo monta vuotta. Aina ne vaan pyörii esiin jostain ja tuntuu, että ne jopa lisääntyy. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tuhota ainakin nämä kupongit ja niin syntyi melko ruma pöytäliina. Valkoisella pöydällä tämä olisi paremman näköinen.


Ainoa kuponki, joka on edes jollain tavalla mieleinen, on tuo, missä on appelsiinin siivu. Laitoin kupongit tahallaan ihan miten päin sattui, silloin on helpompi katsoa kokonaistuutta mistä suunnasta tahansa.


Vaaleapohjaiset ja tuon kranssin otin erikseen ja niistä tein lasinaluset. Yksi lappunen oli karkuteillä, mutta löysin sen ja teen siitäkin lasinalustan.


Halusin tehdä myös jotain kivaa ja ajelin ympyrää mustalle puuvillallle ilotulistuksen väreillä.


Näitä lasinalustoja käytetään Uuden Vuoden bileissä skumppalasien alla. Siihen nyt on vielä aikaa, mutta saahan sitä jo fiilistellä, että kohta vaihtuu vuosi.







lauantai 21. joulukuuta 2013

joulukalenterin 21. luukku

Huomaan, että olen aika paljon puuhaillut puutöiden parissa ja niin tälläkin kertaa luukusta tupsahtaa puu. 


Kuusipuu on samalla paper piecing kaavalla tehty kuin se mukimaton kuusi. Tämä on ovikoriste. Olen hieman huono kranssi-ihminen ja siksipä meillä on ovessa aina joku ommeltu juttu. Tikkasin ensin kuusen ympäri ja sitten vapaalla tähtiä (tai sen tapaisia) taustan täyteen. Tuon taustana olevan tähtikankaan olen saanut joskus Kristiinalta, joten kiitos vielä kerran. Se sopii hyvin tähän työhön. Tulee edes tähän hieman luminen tunnelma. 

perjantai 20. joulukuuta 2013

joulukalenterin 20. luukku



Grillipojalta taisi jäädä hauki valmistamatta, kun ei mitään ole kuulunut. Tai sitten siitä tuli niin hyvää, että söi sen samantien kokonaan. Täytyy tyytyä pipareihin. Tuo ympyräinen on oikeasti Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan kunniamerkki. Tai jotain sinnepäin. Tämä pipari korvasi juhlissa virallisen kunniamerkin, joka annettiin ansioituneelle myöhemmin. Pupu katsoo hieman huolestuneena, koska tietää tähän tulevan koirakukkaron. Puput on niin vauhkoja, että ovat varuillaan jo pelkistä kuvista.



Aivan ihanan keväinen vuorikangas!




torstai 19. joulukuuta 2013

joulukalenterin 19. luukku


Ei täällä pelkästään kissanpäiviä ole vietetty. Muutama koira on tullut ihmettelemään noita kissanpentuja. Nämä kaverukset ovat labbiksia ja isompi on nimeltään Nalle.



Nalle on sydäntenmurskaaja ja hän on jättänyt aika monta tassunjälkeä ihmisten sydämiin. Ne on ihan laskettavissa täällä vuorissa.


Pienemmän kaverin kohdalla näyttää siltä, että sen yli on juossut aikamoinen koiralauma. Selkäpuoli on ihan täynnä tassunjälkiä.


Vuorina pikkuisella on se, mistä se aina haaveilee eli luun kuvia ja hieman tassujakin.
Nalle lähti jo reissuun, mutta pikkukoira jäi meille ja meni kissanpentujen kanssa samaan koppaan. Äitikissa varmaan suuttui siitä ja lähti kälppimään. Se on jotenkin niin erikoinen. Täytyy kai hankkia uusi äitikissa, jos pennut sitä vaatii. Mihin minä näiden kaikkien kanssa vielä joudun? 



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

joulukalenterin 18. luukku


Kun olin saunssa, tämä rontti oli löytänyt minun herkkupiilon ja syönyt kaikki ihanat suklaat! Näyttää siltä, että iso-pupulla on ollut jotkut juhlat, kun on ilmapallokin kainalossa. Ja vatsa on niin pullollaan että!


Sanoin jollain messuillaTilkkutarhan Minnalle, kun hän esitteli pitsivetskareita, etten tykkää niistä. Ne ei sovi minulle. Ja tämä näyttää vahvasti siltä, että olen syönyt sanani.  Mutta en ole. Ihan tavis metrivetskaria laitoin, mutta jotenkin tämä namupiilo vaati hieman pitsiä. 


Siksipä ompelin pitsin vetskarin seuraksi ja vetonipsuun laitoin karkkimaisia puuhelmiä. Tätä voi katsella ja ajatella kaikkia ihania suklaakonvehteja. 

Iloista päivää sinulle!





tiistai 17. joulukuuta 2013

joulukalenterin 17. luukku


Et varmaan osannut arvata, että tämä kissa oli raskaana ja pykännyt työpäiväni aikana kaksi poikasta. Ihmettelin kovasti miksi keittiön nurkasta kuuluu kummallista vikinää, mutta siellähän se oli, koko pikkuinen perhe ahtautuneena kangasvasuun. Tämä on isätön poikue, mutta se on hyvin tavanomaista tälle rodulle. Emo, jonka oikea nimi on Petite Rose, lauleli jo iloisena, mutta poikaset olivat vielä hieman hämmentyneitä. Minä muuten kutsun tuota emoa ihan vaan Ruusaksi. Ruusat on juuri semmoisia, jotka tekevät poikasia juuri silloin kuin vähiten osataan odottaa. Lapsilla ei ole vielä niemiä. Pidetään oikein kunnon kastejuhlat, kun tästä toivutaan.


Nyt sitten alkaa arvailu isästä. Pennut ovat pallokkaita, tosin eri värisiä. Aika saman kokoisia ovat. Luulen, että isä on myös taiderotua. Niille tulee ne väripallot ja muut merkit vasta vuoden ikään mennessä.


Tarkastin pentujen terveydentilan ja hämmästyin kovasti, kun toisella oli jo matoja! Täytyy ensitöikseen käydä ostamassa matolääkitys.



maanantai 16. joulukuuta 2013

joulukalenterin 16. luukku


Bongasin eilen Hesarista, että olisi hieno kissanäyttely kaupungilla. Lähdin sinne ihan lennosta. Olin meinaan ajatellut, että jossain vaiheessa hankkisin kissan ja tämä oli myyntinäyttely. Ihastuin tähän punaviiksiseen (sopii keittiön verhoihin) tyyppiin. Myyjä kehui ummet ja lammet, sanoi, että katti on voittanut taidekissojen sarjassa kaiken mahdollisen ja se on hyvin, hyvin arvokas. Sen esiesi-isä oli Saapasjalka ja kaikki jälkeläisetkin kuuluvat kuninkaallisiin. Siksi kissalla on yksi kruununauha. Summa, jota kauppias vaati oli pyörryttää minut siihen paikkaan. Jopa koirani hammaslääkärilasku kalpeni summalle. Ja se oli iso. Hieman tingittyäni tokaisin huolettomasti, että oikeastaan noin hölmistyneen näköisestä punanenästä tuskin kukaan suostuu niin paljoa maksamaan ja käännyin lähteäkseni. Ohoo, kauppias tarrasi hihaani ja sanoi, että tarjoamani summa riittää. Kissa kuulemma käytäytyy toisinaan hieman holtittomasti, eikä siitä enää voi pyytää ihan entisen arvonsa mukaista hintaa. Löin tukun rahaa tiskiin ja nappasin katin papereineen mukaani. En ole katunut tätä kauppaa hetkeäkään. Kissa on hauska ja tuo piristystä harmaisiin päiviin. Ja niistä papereista, nehän oli vain paperinenäliinoja, jotka on nyt katin sisällä. 
Sitä minä tässä mietin, että mitähän se samoalainen sanansaattaja  tuumaa tästä kissasta. Ne ei ole vielä tavanneet toisiaan. 


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

joulukalenterin 15. luukku


Kappas vaan, meille on taas lennähtänyt uusi lintu. Kovin on vakavan näköinen. Taitaa pelätä tuota lapualaista mustavarista. Se on asunut meillä jo pidemmän aikaa ja keräilee harakkamaisesti minun koruja. Roikottaa niitä kintuissaan. Sen koti on wc:n seinällä.


Nappasin tämän vieraan linnun kiinni ja laitoin sen pyyhkeen päälle lepäämään. Katsoin netistä, mitä rotua tuo punakka otus on ja tovin haeskelun jälkeen se löytyi! Samoalainen sanansaattajalintu. En olisi ikinä uskonut, että se just meille tulee. Ne on niin harvinaisia Euroopassa. Vielä tähän mennessä se ei ole sanonut mitään, mutta ehkä jo huomenna puhkeaa puhumaan. Rodun ominaisuuksiin kuuluu se, että ne lähtevät ennen joulua liihottelemaan kuka minnekin ja sitten sanovat niitä sanoja ja asioita. Varmaan se kertoo jotain tosi tärkeää, ehkä jonkun salaisuuden.

**********
Kävin eilen Itiksessä Stoan joulubasaarilla ja samalla reissulla Tikatassa. Kuinka sitten sattuikin niin, että silmiini osui lähes sattumalta semmoinen hökötys (circular attachment), jolla ommellaan ympyrä ja sen jälkeen toinen ympyrä jne. Ihan loputtomasti. Kvilttaaja on aivan seonnut ympyröiden tekemiseen. Käy katsomassa vaikka näitä. Aikamoisen hienoja. Minun harjoituskokeiluni muuttui linnuksi, mutta tämä ei jää tähän. Se on varma.




lauantai 14. joulukuuta 2013

joulukalenterin 14. luukku


Kalamiehen verkkoon oli tarttunut mahtava hauki. Tein hänelle essun, jotta hän voi laittaa kalasta jotain herkullista joulupöytään.


Kangas on samaa tukevaa puuvillasekoitekangasta kuin Haisuli-pussukka. Toivottavasti kalastaja onnistuu jouluhauen kanssa, kun on enemmän noita grillausmiehiä. 

perjantai 13. joulukuuta 2013

joulukalenterin 13. luukku


Tänään on viimeinen hetki laittaa 0,65 € merkillä varustetut joulukortit (postin punaisessa kuoressa) postiin. 
Sain tehdyksi kaikkiaan kymmenkunta korttia. Kuusi- ja sydänaiheisia useimmat, muutama kynttilä ja sitten tuo jääkukkakortti. Annoin kaikki kortit äidille, koska hän oli näitä tilannut. Itse lähetän kaupan kortteja, enimmäkseen Joutomaan kortteja.




torstai 12. joulukuuta 2013

joulukalenterin 12. luukku


Tummalla taivaalla tuikkivat tähdet.


Melkoisen miehekäs tämäkin toilettelaukku on. (Huomaa, että sanon toilette laukku, enkä pussukka, josta sanasta en pidä, mutta en ole keksinyt mitään hyvää tilalle.)


Oikeastaan sopiva kalamiehelle, kun vuorikangas on kuin verkkoa.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

joulukalenterin 11. luukku


Kuusikon takaa kuului rasahduksia.


Sieltä hiippaili esiin Haisuli, joka oli käynyt koirien bileissä tyhjentämässä baarikaapin.

Piirsin haisulin ensin liidulla ja sitten päälle vapaalla konetikkauksella. Kangas on topakkaa puuvillasekoitekangasta. Vetskariin sidoin kivipallon.


Muistin ottaa kuvan vuorista taskuineen ennen kuin ompelin pussukan kasaan.



Takapuoli täytyi ommella kolmesta palasesta, koska tämä on tehty jämäpaloista. Tämä sopisi    hyvän huumorintajun ja itsetunnon omistavalle miehelle lahjaksi.