Näyttelyt

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäistervehdys!




Monet kiitokset ihanista pääsiäiskorteista, kangasyllätyksistä, pääsiäisliinasta ja kukkalähetin tuomista tulppaaneista teille rakkaat ystävät! Olen niin iloinen tästä kaikesta!
Omat pääsiäistulppaanit olivat kankaisia ja paper piecing-tekniikalla toteutettuja.


Muutama blokki tekeillä olevasta vauvanpeitosta saa toimia pääsiäiskorttina teille, 
ihanat lukijat!

PS. Pieni lisäys 25.3.


Leila-lammas huomasi, etten ollut lainkaan  kertonut meidän uudesta asukkaasta. Korjataan tilanne. Lahden Tilkkuladulta muutti pienen rahanvaihdon seurauksena meille Pieni Sininen. Hän on alunalkaen Hollolan poikia. Pieni Sininen pitää Leilaa äitinään ja Leila on siitä hyvin onnellinen. Kuvassa mukana myös kaunis Keltainen liina, kiitos Kristiinan ja tulppaaniit, kiitos Katin sekä hauska kanakortti, kiitos Arjan.


Taulun Isopupu on yksi Pienen Sinisen kaukaisista esivanhemmista. Monet asiat on nykyään paljon suurempia kuin ennen, mutta puput ovat hieman pienentyneet. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

tilkkuladulta

Terveiset Lahest!


Osaan tarvittaessa puhua hieman lahtea, koska olen asunut ihan tuntumassa, Hollolassa. 


Eilinen päivä meni nopeasti huippuhyvässä seurassa, paitsi se mielettömän pitkä vaalitulosten odottaminen. Tilkkuyhdistyksen vuosikokouksessa valittiin uudelle 2-vuotiskaudelle uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Tilaisuuteen oli ilmottautunut 283 äänioikeutettua jäsentä. Ehdokkaita oli 5 ja 4 valittiin, yksi heistä poikkeuksellisesti 1 vuoden pestille.  Ääntenlaskijoiden runsas joukko laski ja laski ja laski, se kai kuuluu urheilukaupungin imagoon tuo kaikenlainen laskeminen pitemmän kaavan mukaan. Onneksi pääsivät maaliin ja tulosta saatiin: hallitukseen valittiin Maire Määttä Oulusta, Päivi Höglund Pirkanmaalta, Tarja Kinnunen Kemistä ja vuoden pestille Tiina Saaristo Helsingistä. Onnittelut koko jengille. Koko jengin puhiksena jatkaa Pirjo Ihalainen Espoosta. Varajäsenetkin valittiin, mutta en muista ketä. 


Tilaisuus pidettiin Sibeliustalossa, joka on upea. Ja kauniilla paikalla Vesijärven rannalla. Mielenkiintoisessa rakennuksessa oli kiva kuljeskella ja ihailla loistavia tilkkutöitä. Eniten innostuin näistä pienistä Seasonal Garden töistä, joiden koko on  30 x 30 cm. Jokaiselle mukana olleelle maalle arvottiin vuodenaika. 


Suomi sai arvonnassa kevään, mutta niin varmasti muutama muukin maa, koska vuodenaikoja on vain 4 ja EQA:n osallistujamaita 17.


Upeiden töiden ihastelun ja näiden kivojen kavereiden moikkailun lisäksi oli ilo tavata paljon ihaia ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin! Syyrinkiläisiä oli paikalla edustava joukkio, vanhoja ja uusia blogituttavia jonkun verran. Osuinpa kangasostoksille puotiin, jossa kasöörinä toimi joskus aikoinaan blogiarvonnassani voiton saanut Salme! Tuntuu kivalta, kun joku tunnistaa ja tulee rohkeasti juttusille ja esittelee itsesnsä.  Kiitos teille kaikille arvokkaille ystäville mukavista rupattelutuokioista.  Harmi, että muutama bloggaaja jäi tapaamatta, vaikka paikalla olikin.


Valokuvia otin aikamoisen kasan, mutta niiden läpikäymiseen tarvitaan aikaa. Joskus, jos olen sillä tuulella, saatan laittaa jonkun alasivun pelkkiä kuvia varten. Epäilen, että sitä ei tapahdu, mutta minulla on kuitenkin suunnitelma. 


Tämä on yksi suosikeistani näiden pienten töiden joukosta.


Ja samoin tämä tosi kiva kaveri kipittelemässä hienosti kimaltelevalla hangella.  Nämä pienet työt olivat niin upeita ja taidokkasti tehtyjä.


Ainoa luento, jonka kävin kuuntelemassa ihan eturivissä, oli hollolalaisen Helena Vaarin. Työt ovat aplikaation ja vapaan konekirjontannan yhdistelmiä, hyvin valokuvamaisia.  Hän tekee myös luterilaisen kirkon tekstiilejä. Niistä hän näytti kuvia ja kovin olivat kauniita.  Itse olen ortodoksi ja minulle luterilaiset kirkkotekstiilit ovat vieraita, mutta paljon luovuutta ja symboliikkaa niihin kätkeytyy.


Näimme myös erinomaisen muotinäytöksen. Niin esitellyt vaatteet kuin mallitkin olivat huippuluokkaa! Vaatteet ja asusteet oli tehty Wellamo-opistossa.


Tämä kravaateista tehty pitkä juhlamekko oli erityisen kaunis.


Maisema Vesijärvelle Sibeliustalon lounaspöydästä. Jäällä oli yllättävän paljon hiihtelijöitä, luistelijoita ja kävelijöitä. Näytti se jää kestävän, ainakin aina silloin, kun katselin järvelle.



Minulla ei ole koskaan ollut tuota FQ-kangasta, mutta nyt on kahden vanhan värin lisäksi  on uutuusväri ruskea. Ostin myös setin sinisiä kankaita ja pieniä paloja hirveä ja kiplikonnaa.


Paikallisilla killoilla oli kaikkea kivaa myyntipöydillään. Napit ovat kuin koruja Kissa-rintakorut  ostimme tilkkukurssilainen Kirstin ja Tilkku & Tilkku-blogin kaksijalkaisen Tilkun kanssa. Ne on meidän viralliset tapaamiskorut. Semmoiset on tosi järkeviä, koska seuraavan tapaamisen aikaan voidaan olla jo unohdettu, miltä toinen näyttää. Jos molemmilla on rinnassa samanlaiset korut, saattaa käydä niin hyvin, että törmätään vaikka vahingossa ja sitten ihmetellään kuinka sattuikin molemmilla olemaan kivat kissa-korut. Niin, tämä tapahtuis sitten joskus kymmenien kymmenien vuosien kuluttua, kun oltais tultu jo melko vanhoiksi. Vielä ei ole mitään hätää.


Hieman kangashankintoja. Polkupyöräkangas teki iloiseksi, niin kuin jokainen muukin kangas vuorollaan. Aivan hurmoksessa pengoin yhden kangaskauppiaan pakanloppuja tursuavia koppia. Omien löytöjen lisäksi ystävät esittelivät kilvan houkuttavia vaihtoehtoja. Kun oli hyviä tarjolla, niin tilaisuus täytyi käyttää.


Hankin pari kirjaakin. Toinen on FQ värityskirja hauskoine kuvineen ja toinen aivan ihana Elizabeth Hartmanin eläinaiheisia kaavoja sisältävä kaavakirja.  Sen olin ostanut Töölön Tilkkupajasta jo aiemmin, mutta sain se vasta Lahdessa.

Mielestäni Lahti selviytyi kisoistaan erittäin hyvin. Eihän se järjestäjien vika ollut, että ääntenlasku kesti kauan. 
Suuret kiitokset kaikille Tilkkuladun järjestäjille! 

Ensi vuonna Tilkkupäivät ovat Kemissä. Iltajuhlan lopussa pohjoisen naiset kuljeskelivat  illallispöytien välissä ja heittelivät meitä lumipalloilla! Tosi kivaa! Jos ei olisi ollut pöydät täynnä laseja, oltaisiin voitu alkaa kunnon lumisotaan. 


Kun ei pallot riittäneet lumilyhtyyn, tehtiin naamoja. 

 Kiitos hyvästä seurasta Tilkkuladulla.
Yhtään ei toisiamme tönitty eikä huudeltu latua. Kaikki mentiin hyvässä sovussa.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

nyt se määkiminen loppu!

Irmalta saamani Lammaskankaan loppu piti niin kovaa määkinää ja mekkalaa, että oli pikaisesti ommeltava se joksikin. Jopas rauhottuivat, kun saivat hieman pistoksia neulasta kylkiinsä. Ihan kevyitä vaan. Palasta riitti puikkopussiksi ja siihen kangas sopii yhtä hyvin kuin kässäkassiksi.


Tämä on tarkoitettu sukkapuikoille. Ei kai niitä pitkiä puikkoja enää paljoa käytetä, kun on ne pyöröpuikot olemassa. Jos tekee vaikka villapaitaa junassa, niin vierustoveri voi istua ihan rauhallisin mielin, ei tule puikkoa silmään pyöröillä neulojalta.


Kun pussukka on kiinni, päällisessä ei juuri ole punaisia lankakeriä, tulikin aika mustavalkoinen.


Sisällä onkin sitten punaista ihan reilusti. Olen aika ihastunut pilkkukankaisiin ja kaikkein kivoin punainen oli mielestäni tämä pilkullinen. Tuo pussukan alla oleva harmaa pilkkukangas on vuorikangasta johonkin jakkuun tai mekkoon. En tiedä vielä mihin, mutta vuori olisi siis olemassa, jos sopiva päällyskangas sattuisi kohdalle. Myös pussukassa on harmaata pilkkukangasta. Se on ihan käsityöpuuvillaa se. Pienet puikot laitetaan lammaskankaiseen osaan. Sinne voi laittaa myös ainakin yhden virkkuukoukun. Minulle se on tärkeä kapine, koska jokunen silmukka saattaa olla tipahtanut jossain vaiheessa puikolta ja koukulla se on näppärää saada takaisin muiden mukaan. Vaikka hyvinkin alhaalta. 
Jos säikähdit, että onko susi kulkenut lampaiden ympärillä, kun on noita tassun jälkiä. Ei syytä huoleen! Tassun jäljet ovat australianpaimenkoirien jälkiä. Niitä on kaksi ja ne hoitavat ja vartioivat näitä lampaita. Aussit on todella taitavia lampaiden kanssa. Hetki vain ja levälleen hajonnut lauma on kasassa. Yksikin pärjäisi, mutta kahdestaan niillä on mukavampaa ja voivat tehdä jotain jekkuja lampaille.

Tilkkulatu lähestyy! Itse hiihtelen Lahdessa vain lauantain. Kyselin järjestäjältä, onko siellä mahdollisesti joku bloggaajien tapaamispaikka, mutta ei varsinaisesti ole. Lastu-kahvila on auki koko ajan ja sinne voi sopia tapaamisen. Katselin ohjelmaa ja siellä on aika paljon kivoja pajoja ja luentoja, mutta ehkä siinä lounastauolla on kaikilla pieni tovi aikaa moikata ja rupatella. 
Tapaamisiin!

Tuohon Lahteen liittyen sain just äsken sähköpostia, jossa Tiina tahtoo....
ei naimisiin (kuten jossain biisissä), vaan FinnQuiltin hallitukseen. Käy lukemassa hänen agendastaan täältä.  

Minä en koskaan halua mihinkään, ehkä Brysseliin lomalle tai Lappiin hiihtelemään isoille lumille. Ja ompelemaan ja kangaskauppoihin ja hyvien ruokapatojen ääreen. Ja aurinkoiseen, raikkaaseen ulkoilmaan. Kesään. 
Olishan se aika kamalaa, jos kaikki haluais samaa.


lauantai 12. maaliskuuta 2016

postiluukku kolahti kahdesti

Jenkeillä on supertiistai ja Suomessa SuPer ja Malmilla Super-Koris, mutta minulla oli  supermaanantai! 


Postilukusta oli tullut kaksi kirjekuorta. 
Nämä oli tarkoitettu naistenpäiväksi, mutta mistä sitä olis edes osannut arvata, milloin saa avata. Tietenkin heti. Ei voi koskaan tietää, jos siellä on vaikka pilaantuvia juttuja, niin kuin karjalanpiirakoita ja munavoita. Joskus voisi olla.
Mutta onneksi ei ollut! Toisessa kuoressa oli valmiiksi leikattuja ympyröitä! Kankaat oli kauniisti kahdessa nipussa aivan ihanilla napeilla pinoiksi kiinnitettyinä.  Ja kuoren postimerkissä oli vielä kuva ruususukista! Tuhannet kiitokset Tilkku & Tilkku! 


Näistä löytyy monta passelia ympyrää 365-projektiini. Oikalla alhaalla oleva kaunotar pääsi naistenpäivän ympyrään. Ja sen vieressä on ne söpöt napit! Mitähän varten toisten kankaat on aina paljon kauniimpia kuin omat? Ehkä olen vaan ostanut joitain rumia kankaita tai sitten ne jotenkin muuttunut kummallisiksi ajan myötä. Siis ei minun kaikki kankaat ole rumia, ei tosiaankaan, mutta jotkut ovat aivan kamalia. Onneksi niitä voi viedä opsiton laatikoihin. Sieltä ne löytää uuden omistajan ja samasta paikasta minä olen löytänyt monta ihanaa pikkupalasta. 


Toisessa kirjekuoressa oli kaksi kaunista kangasta, suloisia nappeja, erilaisia nauhoja ja Fasun uutta valkkosuklaata maustettuna vadelmilla ja lakritsilla. Oikeata herkkua. Suuret kiitokset Tilkuista totta-blogin Irmalle! Tässä kävi niin, että sunnuntaina käsityömessuilla ihailin tuota lankakerä-lammaskangasta. Pala oli käsissäni aika pitkään. Taisin jopa mainita, että tästä tekisin puikkopussin. Pähkäilin sen ostamista, mutta jätin muiden houkutukseksi. Hyvä, etten ostanut! Olin ihan riemuissani, kun tämä kangas tuli sitten postitse! Ehkä ne lampaat halusi meille. Ja pöllökangas on myös ihanaa, siinä on niin kauniit värit. Täytyy ihan mainita, että mieheni kyllä hieman katseli kummastellen, kun olin niin riemuissani näistä kaikista. Hänen mielestä minulla on kyllä ihan hyvä varasto kankaita, joten ei osannut arvata, että jotain noin tärkeää kuitenkin oli puuttunut. Ainahan niitä puutteita on, eikä vain?

Ja ei kahta ilman kolmatta! Niin ikään maanantaina tuli vielä sähköpostiluukusta viesti, että olin messuilla osallistunut japanilaisia kankaita myyvän nettikaupan almandiinin kangasarpajaisiin ja olin voittanut äänestämääni kangasta! Heillä on paljon upeita kankaita, kannattaa käydä katsomassa.


Neljästä kankaasta ääneni sai tämä iloinen kangas! Muutkin vaihtoehdot olisivat olleet kauniita, mutta iloisuus voitti. Ja minä : D

Vaikka olin ajatellut lankakerälampaasta puikkopussia, en silloin tietenkään ollut ihan fiksuimmillani. Messuilla sitä saattaa kohkata ihan päättömiäkin juttuja, kun on hieman messuhöyryissään. Kotona näin tämän kankaan heti käsityökassina. Nimenomaan, vain ja ainoastaan neulekäsityötä varten.



Olen Lappeklipp-blogissa nähnyt niin monia ihania ja taidolla tehtyjä laukkuja ja käsityöpussukoita ja -kasseja. Ne on täynnä kaikenlaisia hienouksia ja toinen toistaan tyylikkäämpiä yksityiskohtia. Itse olen tehnyt matalamman profiilin kässäkasseja, kuten neulojan virkakassin, joten sillä mentiin nytkin. Kassista tuli tosi hyvä. Onneksi minulla on paljon lankoja, joita voin sitten raahailla tässä uudessa kassissani. Ehei, ei tuossa ole kaikki lankani. Niitä on pari pahvilaatikollista ja muutamassa kopassakin vielä.


Kassin pohjan muodon antoi uunivuoka. Se onkin parasta tähän asti, mitä siitä vuoasta olen saanut. Pohjassa, kuten muuallakin on päällisen ja vuorin välissä kepeä, mutta sopivan napakka laukkuhuopa. Suuri suosikkini kautta aikojen. Pohjassa on salmiakkitikkaus, koska saamassani suklaassa oli sitä lakua ja sehän on yhtä hyvää kuin salmari. Muualla tikkaus syntyi vapaalla konetikkauksella hieman lampaiden mukaan. Kassin runko on 25 cm korkea ja pohja on 23 x 16 cm. 




Vuori on valkeaa ja samasta valkeasta on "sisäpussin" alaosa. Yläosaan laitoin iloista punaista. Sisäpussin yläreunassa on nauhakuja ja sen saa nopeasti kiinni nyöreistä vetämällä. 
Kaksinkertaisesta kankaasta tehty sisäpussi on ensin ommeltu kassin rungon kanssa kiinni pohjakappaleeseen. Sen jälkeen kiinnitin pussin neljällä vajaamittaisella pystyompeleella kassin runkoon ja näin syntyi neljä taskua, yhdet molemmille sivuille ja toiset kaksi molempiin päätyihin.


Laitoin sivutaskuihin hieman tavaroita, että on helpompi nähdä ne. Siis taskut. Minusta tästä tuli aivan ihana ja ajattelin nyt innokkaasti neuloa joka paikassa. Tuon mallinen kassi olisi kyllä tosi kätevä myös niille pääsiäisnoidille, jotka soittelee ovikelloa ja ojentaa virpovitsoja. Minä ainakin antaisin mielelläni kaikki pääsiäismunat tuollaiseen kassiin paljon mieluummin kuin muovikassiin. Muuten, kangasta jäi juuri sen verran, että teen sen puikkopussinkin vielä. Ei se niin huono idea ollutkaan.

Harvoin muistan kiittää teitä mieltä ilahduttavista kommenteistanne. Nyt kyllä kiitän, kun kerran muistan.

Suuret kiitokset kauniista kommenteistanne!
Aurinkoista sunnuntaita ja saman tein koko viikkoa!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

siis ihan mitä tahansa

pitää sisällään tämä postaus. Niin on paljon taas asiaa.
Meillä oli Syyringissä puhetta ja joillain kuviakin ompelupaikoistamme ja kangaskaapeista yms. tärkeistä jutuista. Minä en tietenkään ollut mitään nurkkiani kuvaillut, mutta tässä nyt esittelen yhden käsitöihin liittyvän hyllyn.


Oikeasti tämä hylly kuuluisi olla toisin päin, niin että alhaalla oleva tanko  olisi ylhäällä ja sen takana sitten lautasia. Tämä oli heitetty jonkun kevätsiivouksen yhteydessä taloyhtiön siirtolavalle ja minä aloin heti oikein kovasti tarvita sitä. Nyt hylly on pullolaan lasipurkkeja, joissa on nappeja ja nauhoja. Pienissä peltirasioissa on helmiä ja sen sellaista. Oikealla sivulla roikkuu puuvillanyöriin puojettuna nauharullia.



Killassa oli myös juttua siitä, miten kukin säilyttää ompelulankojaan. Minulla tikkauslangat oli ennen neliskulmaisessa, ihan fiksussa purkissa. Se oli liian pieni langoille ja kun kirpparilla oli myynnissä 3 Karhumuovin pyöreää, kannellista purkkia euron kappale, näin heti tikkauslangat niissä. Ihan ei kaikki rullat näihin mahtuneet, joten täytyy alkaa tikata, että saa ylimääräiset rullat käytettyä.

On täällä käsitöitäkin tehty, vähän joka laatua.
Tuossa jokunen aika sitten oli KässäMarttojen kahvilassa tarjolla oppia kirjovirkkaukseen. Keräsin kotoa löytyneet muutamat puuvilla- bambulangat mukaan, sopivan virkkuukoukun kävin ostamassa Snurresta.


Ensin opettelin tällaisen kukan ja siihen reunat niin, että siitä tuli neliö.


Paikan päällä osasin tehdä kirjovirkkausta ihan väärin, joten purin kotona sen viritelmän kokonaan. Virkatut kukkaneliöt virkkasin yhteen ja niiden ympärille oikeaoppista kirjovirkkausta ja syntyi tämmöinen pikkuinen työ ilman sen suurempia suunnitelmia. Ehkä siitä joskus tulee pienen jakkaran päälle pehmustus. En tiedä. Aika rumat värit. Hyi.


Näistä kyllä olen ylpeä! Malli on sama, mikä on siinä kästyöaiheisessa postimerkissä, jossa mummeli neuloo näitä sukkia. Ruususukkia. Ovat oikein kuumat, kun on kaksi lankaa koko työn ajan. Olen tosi yllättynyt, että selvisin tällaisesta kirjoneuleesta ilman hermokohtauksia, melkeinpä täysin coolina. 


Hyvällä ystävälläni oli helmikuussa nimpparit ja hän oli minulle ystävänpäiväkortin lisäksi lähettänyt yhteistä herkkua eli salmiakkia. En ihan löytänyt salmarikangasta, mutta sinne päin olevaa. Siitä värkkäsin nimpparilahjaksi tuommoisen reilun kokoisen "lompakon". Salmiakkijauhoa laitoin pussiin, kun en tuollaista lasipurkkia voinut siihen hätään lähettää.


Sisällä on vetoketjullinen tasku, muuten sulkeutuminen tapahatuu magneettilukon avulla.


Teje esitteli blogissaan ihania muunneltuja tuulimyllyblokkeja. Myös Tiinatei-blogissa oli innostuttu samaisesta mallista. Olen 4-5 vuotta sitten tilkkukurssilla tehnyt tällä mallilla pienen liinan ja samoilla kaavoilla aloitin tätä peittoa. Tein mallit lihakaupanpaperista ja silittelin niitä kankaisiin. Aika hidasta  puuhaa. Ensin ajattelin tuhota kaikki keltaiset kankaat. Niitä oli vähän, joten mukaan tuli hieman sinnepäin-kankaita. Sitten siirryin pinkkien pinoon. kokeilin myös turkooseja, mutta ei niitä tähän voinut liittää.


Tämä pikkuliina on tehty samalla mallilla, mutta blokkien väliin olen lisännyt ohuet kaitaleet. Olin ollut siskon luona Tunisiassa ja ihastellut siellä kaikkia mielettömiä kaakeleita. Halusin saada tähän liinaan kaakelitunnelmaa, siksi nuo välikaitaleet. Ne esittää kaakeleiden välisä saumoja.


Heivasin työstä joitain rumia blokkeja pois ja nyt työ on tässä vaiheessa. Työtapa tuntui liian hitaalta ja siksipä kyselin sähköpostitse apuja. Aioin hankkia kurviviivaimen ja ohjeet sen käyttöön. Mutta mistä?


Vastausta ei tullut, mutta kaikki löytyi lopulta hyvinkin helposti. Viivaimen ostin Ullakasta ja hain sen samantien, kun heidän toimipiste tuossa lähellä on. Myös ohjevihko saapui sekunnissa koneelleni. 


Tein yhden koeblokin uudella vempaimella. Siitä tulee isompi. Kelta-pinkit ovat 7", mutta mustavalkoharmaa onkin peräti 9"! Muutenkin on eroja tekotavassa. Pienemmässä  keskilehdyköiden välissä olevat valkoiset tai värikkäät palaset on tehty 3:sta kappaleesta, kun taas isommassa tehdään jokaisen lehdykän sivuille omat suikaleet eli yhteen blokkiin 8 kpl. Olen aikeissa tehdä kummipojalle päiväpeiton. Hänen huoneen värit ovat ovat musta, harmaa ja oranssi. Niistä samoista väreistä + valkea tulee peittokin. Mietin nyt ensin ja kokeilen, olisiko näppärämpi tehdä kuitenkin tuon vanhan blokin kaavoilla, mutta uuden kokoisena. 


Keskiviikkona Tilkkukurssilla sain hieman lahjoja! Kvilttaaja-blogin Milja antoi muovikassillisen pieniä ja hieman isompiakin hänelle tarpeettomia tilkkuja ja Lea Neula ja Puikko-blogista raitakankaita keskeneräistä Fasset-työtäni varten. Ja bonarina ympyröitä varten Hello Kitty-kangas, jos vaikka joskus sattuisi olemaan tuollainen päivän fiilis.

Eilen haahuilin Messukeskuksessa kameroita ja valokuvia ihaillen ja muutaman luennon kuunnellen. Tietenkin kävin katsastamassa 3 vs 3 pelit korisosastolla ja tutustumassa lajin uutuuksiin. Fillariosasto oli kiinnostava. Polkupyörät on jotenkin niin ihania. Lähes kaikki muukin oli kiinnostavaa, jopa golfia katsoin hieman toisella silmällä. Se johtui kyllä siitä, että veli ja sen vaimo pyöri koko ajan golf-osastoilla. Tänään olin Kädentaitoja katsomassa Wanhassa Satamassa. Kaikkein hienoin juttu oli yksi esiliina. Se vaan oli niin upea, että mikään ei ollut niin hieno. Ei mikään. Ja oli niitä esiliinoja useita, hieman erilaisia. No kankaat on tietty aina hyviä ja joitan ostikin, lähinnä tuohon kummipojan peitteeseen sopivia. Ja Taito-lehden, ihan pari kerästä sukkalankaa ja kierrätyshuopaa. Aion tehdä todella hienot tossut, saas vaan nähdä koska.


Tämä on koskikara. En tunne sen tarkemmin, mutta kovasti sukelteli. Kivan näköinen kaveri, vaikutti hyvin iloiselta linnulta.

Toivotaan, että kaikille tulisi aurinkoinen viikko!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Quilty 365

It´s time to show my Quilty 365 February circles.


I still enjoy to applique those little circles. My background is 4" and circles 2". You can see that  on Sunday the 14 of February there is a Valentin´s day heart and on Saturday the 20 of Feb there is a sailingboat because I spent the whole day in Boat Exhibition. And so on...


Now I have done 2/12. In March I´m going to do more circles but maybe later I want to try orange peels. Circles and orange peels together. Why not? 
Please take a look to our hostess Audreys bolg link party.  There you can find many lovely, colorful and different collections of Quilty 365 participants.