Näyttelyt

maanantai 22. lokakuuta 2007

löytöjä


Käväisin eilen kirppiksellä ja tällä kertaa löysin sitä mitä olen jo pitkään hakenut, eli rottinkisia sankoja. Tosin näissä sangoissa on laukut mukana, mutta nehän saa irti. Maksoivat vain euron kappale, jihuu!


                  


Tuo vihreä laukku on ihan ok noinkin, mutta saataa sille käydä huonostikin. Iänikuiseen vapaavirkkaustyöhön sopivia lankoja löytyi myös. Ruskeaa oli 250 g, hinta 2 € ja sinapin väristä 170 g, 1,50 €. Valkea lanka maksoi euron ja pienen pieni vihreä tuli kaupan päälle. Noista löydöistäni olin ihan innoissani ja se vapaavirkkauskin on edistynyt, ainakin vähän.


Vielä on aikaa reilu viikko ottaa osaa tähän kisaan. Kommenttilaatikkoon vaan joku käsityömoka ja jos ei sellaista ole, ihan pelkällä kommentoimalla olet mukana arvonnassa! Yllätyspalkinto saattaa olla muutaman klikkauksen takana!

lauantai 20. lokakuuta 2007

hyvälle tuulelle


Kävin eilen Malmin kirjastossa ja siellä oli keskeneräisten käsitöiden näyttely. Töitä oli laidasta laitaan; neuleita,virkkauksia, ompeluksia,huovutusta, kirjontaa ja olipa siellä koivun pahkakin, josta oli pitänyt tulla kuksa tai vati. Jokaisen työn vieressä oli pieni tarina, josta kävi ilmi mitä oli ollut tarkoitus tehdä, kenelle ja miksi työ oli jäänyt kesken. Tarinat olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Näytteillä oli kaunis huovutustyö, josta oli pitänyt syntyä liivi. Tekijä ei ollut ehtinyt kurssillaan saada aikaiseksi kuin takakappaleen ja siitäkin oli tullut liian suuri. Hän oli ottanut loppuvillat kotiinsa aikoen valmistaa työn loppuun. Villat olivat päätyneet varastoon, josta hän sitten joskus oli ne löytänyt. Villoissa oli ollut paha haju ja hän oli heittänyt ne roskiin. Takakappaleen hän säästi ja ajatteli tehdä sitten isälleen pilkkipallille muutaman lämmikkeen. Isä ehti kuolla ja liivin takakappaleelle ei ollut sitäkään käyttöä. Niin se päätyi näyttelyyn. Neuleista jäi mieleen iso pipo, jonka tekijä oli ajatellut miehelleen lahjaksi. Kaunis kirjoneuleinen pipo, mutta valtavan suuri. Jo neulomisen alkuvaiheessa hän oli huomannut, että taitaa tulla iso, mutta ajatellut miehen paksujen hiesten jotenkin kompensoivan koon. Pipo oli kyllä niin mahtavan kokoinen, että tosi valtava afro olisi miehellä pitänyt olla. Tekijä totesikin kertomuksessaan, ettei ole koskaan nähnyt niin isoa päätä, johon pipo olisi ollut sopiva. Oli siellä kireäkin pipo. Jonkun nuoren innostuneen miehen tekele. Innostuneen siinä mielessä, että tarinassaan ajatteli virkkailevansa niitä myyntiin. Bisnes kuoli ensimmäiseen yritykseen.


Selailin paikalla ollutta vieraskirjaa ja poikkeuksetta näyttely oli saanut ihmiset hyvälle tuulelle. Kommenteista kävi myös ilmi, että monelle se oli ollut tavallaan huojentava kokemus, koska omista kätköistä löytyy niin monia keskenjääneitä. Kuulun tähän ryhmään, ehdottomasti.


Yhteen kesken jääneeseen pipoon liittyi myös hauska juttu. Tekijä oli ollut  Lapissa ystävänsä kanssa ja ystävällä oli ollut omatekemä hieno kirjoneule pipo. Joku mies oli ihaillut afterskissä tätä pipoa ja ystävä oli tehnyt diilin; tanssita ystävätärtä ja hän neuloo sinulle samanlaisen. Mies oli tanssittanut neitoa koko illan ja antanut osoitteensa, minne pipo pitää lähettää. Jopa pää oli mitattu, jotta tulee sopiva. Neito hankki kotiin palattuaan langat ja puikot ja ystävänsä ohjeiden mukaan alkoi neulomaan. Pipoon tulevista poron kuvista hän oli tehnyt kaaviot ja työ alkoi luistaa. Loppupuolella hän sitten oli alkanut miettiä, oliko se tanssiminen tämän väärtti? No ei ollut ja työ jäi kesken. Jännää, miten erikoisista syistä ihminen alkaa neuloa. Vaikkapa tanssin takia. Tarinasta kävi ilmi, että kyseessä ei ollut mikään käsityöihminen, joka tuosta vaan tekaiseen herralle pipon.


Jos haluat ilahduttaa ihmisiä, niin järjestä kotiseutusi näyttelytiloihin, esim kirjastoon vastaava näyttely. Jos omista nurkista ei löydy tarpeeksi keskeneräisiä, kysele naapureilta ja ystäviltä. Voisi olla hauska kokemus olla mukana tämmöisessä näyttelyssä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

katulapsia


                    


Olen kaurakoira. Minulle on kerrottu, että kun olin syntymässä, minusta piti tulla kissa. Siinä loppuvaiheessa sitten huomattiin, että pääni muistutti hevosen päätä ja jouduin leikkaukseen jossa minusta muotoiltiin koira. Olen katukoira ja jollain kujalla tapasin tämän katukissan.              


             


Kerroin sille, että minustakin piti tulla kissa ja siksi se kiusii minua välillä. On niin vitsikäs ja viekas. Kutsuu minua ki-he-ko-koira nimellä, vaikka oikeasti olen Surku. Mokoman kissan nimeä en edes tiedä, ei ole esitellyt itseään. Virnistelee vaan, jos kysyn. Useinmiten me ollaan ihan hyviä kavereita. Me molemmat olemme tottuneet sekä kylmään että kuumaan. Mutta vettä me ei siedetä! Saatamme alkaa vihertää, jos meidät kastellaan! Emmekä tietenkään pidä siitä, että meitä revitään korvitsa tai hännästä. Meillä on semmoinen taito, että saatamme pudottaa häntämme, jos siitä ruvetaan vetämään.

perjantai 12. lokakuuta 2007

Tea House uudessa kodissaan


Tea.Time vaihdokkini on saapunut uuteen kotiinsa Wiiks'n luokse. Koska olen innokkaasti tehnyt mökkiaiheisia juttuja (patalappuja ja viinitaloja), niin tästäkin tuli mökki tai tarkasti sanottuna Tea House, jossa tarjoillaan Yogi-teetä ja hieman muitakin.


                        


Edestä talo on tämännäköinen. kolmella sivulla kulkevan vetoketjun avattua paljastuu sisältö.


                       


Vuorina on jälleen kerran kahvipussia, sorry, jonka pesin moneen kertaan, että sain kahvin tuoksun pois. Välissä patalappuvanua.


                      


Takapuolella kello, joka ilmoittaa, että nyt on Tea Time.

torstai 11. lokakuuta 2007

sotkut selviksi


Juuri parahiksi, kun aamulla nurmikko oli jo riitteessä, valmistui sotkukasasta pipo! Sitä vinopitsiä. Toisenkin jo aloitin.


             


Lankana teetee alpakka ja ohje on Moda/5. Hui, minun silmäthän tuijottaa tuolta pipon alta.


 

tiistai 9. lokakuuta 2007

Tea. Time!


Katsokaapa mitä minä sain tänään postista!


                   


Parini Wiiks oli tosi nopea. Tämä on aivan ihana Tea Tree! Idea on loistava ja sopii tähän vuodenaikaan. Ihan on kuin syksyinen puu, kun kauniin väriset teepussit roikkuvat oksilla. Olen tosi onnelinen! Teet ovat Nordqvistin Teetaivasta eli suosikkejani.  Nimetkin ovat houkuttelevia, kuten  Karibian aurinko, Uskollinen Ystävä, Sadepäivän ilo, Viisasten tee, Valkoinen tee ja mukana oli myös Twinings'in Green Tea & Apple. Uskomattoman ihana vaihtari.


                   


Tässä kuva, josta ymmärrätte paremmin tämän puun. Puulla on jalka, johon se nostetaan pystyyn ja sitten teepusseja laitetaan roikkumaan rautalangasta tehtyihin kiemuroihin. Kuinka joku voi keksiäkin tuommoisen idean? Mukana oli myös kaunis teepannu-kortti. Suuret kiitokset halausten kera Wiiksille!


 

maanantai 8. lokakuuta 2007

ravintoa


Pitkästä aikaa tuli vietettyä viikonloppu mökillä. Syksyn tunnelmissa, pimeä tulee jo niin aikaisin ja kun ei ole sähkövaloja, niin kynttilöitä ja myrskylyhtyjä täytyi sytytellä. No on meillä aurinkopaneeli ja siitä saadaan valotkin, mutta enimmäkseen on kiva olla kynttilän valossa, jos ei tee mitään erityistä ja emme tehneet. Laiteltiin jo pikku hiljaa mökkiä talviunille, vaikka kyllä siellä vielä käydään, ellei pakkaset pakota nostamaan venettä. Meillä on niin ihania mökkinaapureita , että ruokakin tuodaan valmiiksi pöytään. Tämmöisiä juuri savustettuja siikoja saimme kolme kappaletta ja yhden raa'an kuhan.


          


Komeita olivat ja todella hyviä ja taatusti tuoreita. Täytyi odotella, että hieman jäähtyivät ja sitten nam.


          


Mökin kulmalla kasvava orjanruusu on melko mahdoton ja sekava, mutta kukkii aina valtavasti ja nyt on marjojen aika. Saisi näistä tehtyä sosetta, jos osaisi tai viitsisi. Kauniita ne on tuossa puskassakin.


          


Eikös ruusupavutkin voi syödä? En ole koskaan niitä keitellyt, mutta joka vuosi kerään palkoista siemenet talteen ja kylvän ne sitten seuraavana keväänä. Nuo siemenet on todella nättejä. Niistä voisi askarrella jonkun kaulakorun. Nyt oli enemmän yksivärisiä kuin viime vuonna. Minusta nuo kuviolliset on hienompia.


Tea. Time vaihtokin on jo vauhdissa. Suunnitelmani on selvä, vain toteutus puuttuu! Parini on Wiiks ja hän on jo kuulemma hyvässä vaiheessa!

perjantai 5. lokakuuta 2007

sipsutellen


Vihdoinkin uskalsin laittaa lättänät tossuntekeleet huopumaan pesukoneeseen. Olin ajatellut, suorastaan päättänyt, että huiskautan ne ensin 40-asteen pesuun, mutta kaikki päätökset unohtaneena jännityksestä täristen laitoin 60 pesuun. Ja hups, pikkuiset tossut sieltä sitten löytyi. Venytin minkä jaksoin, mutta liian pienet tuli. Nyt täytyy etsiä kuin sadun prinssi konsanaan, sopivan kokoisia jalkoja tossuille.


           


            


Tossuissa ei näy yhtään silmukoita ja siihen olen tyytyväinen. Nuo kukkaset ei ole ihan kauneimmasta päästä, mutta piristävät yksivärisiä tossuja mukavasti.

torstai 4. lokakuuta 2007

nolo, epäonninen, outo vai yhä kesken!


Blogini on pysynyt pystyssä kohta vuoden. Välillä on hieman horjuttanut, mutta joten kuten tolpillaan vielä ollaan. Tämän merkkitapahtuman johdosta toivon, että jokainen lukija, myös sinä, jätät kommentteihin linkin omaan blogiisi ja kerrot siellä johonkin käsityöhösi liittyvän tarinan, joka on erityisesti jäänyt mieleesi. Juttu voi olla täydellisestä fiaskosta, ohjeen väärinymmärtämisestä, kaavojen tai ohjeiden virheestä tai jonkin vaikeuden takia kesken jääneestä työstä . Kaikkien mukaan tulevien kesken suoritan juhlallisen arvonnan ja onnettaren suosikki saa sitten jotain mukavaa, tai ainakin jotain. Jos sinulle ei ikinä ole tapahtunut yhtään mokaa käsitöiden parissa, voit jättää kuitenkin merkinnän kommenteihin ja olet mukana arpajaisissa. Onhan niitä niin tasaisen varmoja taitajia, ettei kertakaikkiaan onnistu epäonnistumaan.


Edit. Tämä "kisa" on voimassa lokakuun loppuun asti!


         


Kuvassa on Modan vinopitsipipon alku. Lankoina teetee alpakka, harmaa ja luonnonvalkoinen. Tämä kuuluu sarjaan epäonniset. Aloitin neulomisen jo bussissa ja luontisilmukoita siinä huojuvassa neulontapaikassani siirtäessä sukkapuikoille, putoili sukkapuikot lattialle yksi toisensa jälkeen. Hermostutti. Vieressä istuva mies jäi varmaan liian aikaisin bussista, kun kyllästyi nostelemaan puikkojani. Koska mukana oli sopiva pyöröpuikko, päädyin käyttämään sitä. Alku, jossa neulotaan vain oikeaa, meni mukavasti. Pitsin teko on ollutkin sitten vaikeaa. Olen nyt purkanut sen kolme kertaa. Ensin neuloin 2o yhteen ja pipohan kapeni aivan mahdottomasti. Toisella kerralla, jolloin oli omasta mielestä ymmärtänyt ohjeen, tuli kamalia reikiä sinne tänne. Taas oli purettava. kolmannella kerralla heti alussa tein langankiertokohdat jotenkin hullusti ja niihin tuli kamalaa sotkua. Silti jatkoin vain neulomista ihan kuin ne ongelmat sieltä jotenkin poistuisi,kun pääsen niistä kauemmas. Kun sitten rohkeasti pysähdyin ja katselin niitä sotkuja, ei todellakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa jälleen. Siksi työssä on tuota lankaa myttynä. Sekin on niin sekaisin, mutta nyt vinopitsi on sen näköistä kun mallissa. Ja vaikka olen omasta mielestä lukenut ohjeen monta kertaa, niin täytyy todeta, että vasta nyt huomasin, että siinähän ihan selvästi sanotaan, mikä on se silmukka, joka vetästään niiden kahden oikein kudotun yli. Juuri niiden, jotka minä ensimmäisessä versiossa neuloin yhteen. Mistähän h...stä senkin keksin, että ne neulotaan yhteen! Tämän työn on parasta onnistua, koska ostin samalla kertaa langat toiseenkin pipoon, jonka ajattelin äidille lahjaksi, siis joululahjaksi. Seuraavan kanssa en todellakaan jaksaisi enää sekoilla näin paljoa.


Neulomisurani ei alkanut juurikaan tuota paremmin. Meidän piti koulussa tehdä lapaset aina oikein neulontana ja kahdella puikolla yhtenä tasona. Lopuksi ommeltiin ne kasaan. Olivat hieman lapinlapasen tyyliset. En jaksanut kuunnella ohjeita tarkasti, vaan opettajan tekemän alun jälkeen työntelin vaan puikon toisen puikon viereen löysien silmukoiden sisälle. Vetäisin toisen puikon pois työntääkseni sen kohta takaisin. Olin käsittänyt, että neulomisessa pohjommiltaan on kysymys siitä, että silmukoita siirrellään puikolta toiselle. Näinhän se tavallaan onkin, mutta siinä käytetään sitä lankaa mukana. Minun uuteen tekniikkaan se ei kuulunut. Olin aika nopea tässä kehittämässäni tavassa. En sitä vertaa viitsinyt katsoa sitä työtä, että olisin huomannut, ettei se ollut edistynyt lainkaan. Toiset jo leventivät työhön peukalosilmukoita, mutta minä vaan vaihtelin silmukoita puikolta toiselle. Opettaja sitten jollakin käsityötunnilla huomasi omintakeisen menetelmäni. Sain kutsun koulun jälkeen tapahtuvaan neulontaopetukseen. Se oli oikeastaan hauskaa, koska opettaja kutsui minut kotiinsa neulonta oppia saamaan ja tarjosi opetuksen lisäksi mehua ja pullaa. Juteltiin kaikkea kivaakin.


Välillä pohdin, miksi ylipäätään aloitan tekemään jotain vinopitsiä tai muuta minulle vaikeaa ja outoa. Olen päätynyt siihen tulokseen, että halu oppia uutta on paljon suurempi kuin pelko mahdollisesta epäonnistumisesta. Tuskin kukaan koskaan uutta työtä aloittaessaan, oli se sitten virkkaus, neule tai ompelutyö, edes ajattele, etteikö tämä onnistuisi. Se on niin hienoa oppia jotain uutta, vaikka lopputulos olisi vähän nuhruista pitsiä tai moneen kertaan istutettua hihaa. Tekemisen iloa! Sitähän sen on ja jonkin uuden mallin onnistuminen motivoi taas kokeilemaan jotain uutta.

Tea Time!


Millamin ideoimaan hauskaan Tea time! vaihtoon kuuluu Kangaskasan ehdotuksesta kolmen suosikki-teemukin kuvan laittaminen blogiin. No minun suosikit ovat Nipsu muki, Tallinnasta joskus ostettu vuodenaikamuki ja tyttären korisjoukkueelta joskus vuosia sitten saamani Mozart-muki Wienin reissulta.


            


Heitin kuvaan muutamia teepusseja luomaan tunnelmaa. Suosikkejani on kaikki makuteet. Mies toi yli parikymmentä vuotta sitten Singaporen matkaltaan tuliaiseksi kiinalaisen astiaston. Pannu onkin kaunis ja käytän sitä silloin tällöin, kun haluan enemmän fiilistä teehetkiin.


            

maanantai 1. lokakuuta 2007

:o( ---> :o)


Nykyään ei mene yhtään viikkoa, etteikö olis jotain häikkää täällä vuodatuksessa! Nyt on KAIKKI kuvat kadonneet. Raivostuttaa niin, etten viitti muuta sanoakaan.


Edit. Eipä mennyt aikaakaan, kun kaikki taas toimii! Kiitos Tuomas!