keskiviikko 15. toukokuuta 2019

tunnetko Jelly Rollin?

Noita ihania kangaspyörylöitä olen hankkinut useita, mutta en vaan millään raaski käyttää niitä. Aina on mielessä, että kohta tulee jokin parempi malli, säästän siihen. Joiltain messuilta ostamasta jelly rollia nyt kuitenkin rohkaistuin leikkaamaan. Ne kaikkein ihanimmat jäävät vielä odottamaan sitä erittäin upeaa mallia.


Viimeaikoina olen kovasti tykästynyt heksagoneihin. Ilman muuta mieleistä mallia leikkelin pakkauksen 2,5" nauhat hexagonviivainta apuna käyttäen. 
Syntyi heksagonin puolikkaita, joita sitten asettelin peräkkäin ja vierekkäin. Työ etenee ompelemalla palaset kapeista reunoista yhteen. Näin syntyy pitkiä soiroja, jotka ommellaan pitkistä sivuista yhteen. Täytyy olla jo heti alkuvaiheessa tarkkana, että oikean väriset palat osuvat kohdikkain.  


Minä olen juuri tutustunut
 Tämän pakkauksen kankaat olivat hieman paksumpia kuin normaali tilkkutyö puuvilla on. Kankaat riittivät pieneen lapsen/vauvan peittoon. En tehnyt tätä erityisesti kenellekään, ei ole vauvoja syntymässä läheisille. Enemmänkin halusin kokeilla, onko näitä jelly rolleja kiva käyttää. Ja sanon, että on. Ei tarvitse itse leikata kuin valmiista nauhasta tarvittavan kokoisia paloja.


Väritys on kiva. Vierastan noin kukertavia kankaita, mutta valmiissa työssä ne on ihan ok. Ja jokuhan voi kovastikin tykätä kukkaisellisuudesta, omaan makuun on raidat, ruudut, pilkut ja pallot. Ja jotkut kukatkin.
Peiton koko 29" x 39,5" ja senteissä noin 73 x 100.


Taustakankaaksi laitoin flanellia ja välissä on bambuinen vanu.
Kanttaukseen löytyi varastosta juuri sopivaa kangasta. Nyt kun kaikki kankaat on vielä hyvässä järjestyksessä, on helppo löytää etsimänsä. On se vaan jännää, miten hyvin sitä muistaa lähes kaikki kankaat mitä omistaa! Monen muun asian muistamisesta en ole ollenkaan niin varma.


Siinä niitä on, isompia ja pienempiä kukkia. Vihreä on ainoa melkein yksivärinen ja sen yläpuolella oleva ruutukainen ainoa reipas kangas. Kuvassa näkyy tikkaukset hyvin.


Koko jäi niin pieneksi, ettei edes torkkupeitosta käy.


Lemmikit on aikalailla lempikukkia. Ainakin silloin, kun kukkivat ja jossain muualla kuin penkissä. Meillä mökillä on kukkapenkkiin änkenyt jotain villilemmikkiä. Se leviää kovasti ja hetkessä sotkee koko kukkapenkin pitkillä veltoilla varsillaan. Pidän semmoisista ryhtikukista kukkapenkkikukkina paljon enemmän kuin lemmikeistä. Luonnossa ne on ihan ok. No eihän minun penkeissä kummoisia kukkia ole, mutta ainakin niillä jotka on, on vankat varret! 

Lämpimiä päiviä!


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Lähtisitkö tossutansseihin?

Tossutarve iski, kun näin Kotona Annin kanssa-blogin emännän tekemät tossut. Samalla mallilla olen tehnyt tossuja aiemminkin, ensimmäiset muutama vuosi sitten Sanna Parangon kurssilla Päivölän opistolla.



Miten minulle tulee aina himo tehdä samoja juttuja vaikka kuinka monta! No onneksi en sentään samasta kankaasta. Teen yhdet ja sitten haluan nähdä miltä tuosta ja tuosta kankaasta tehtynä nämä näyttäisi.


Tossuja varten tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa. Päälliseen tukea antamaan laitoin ohutta laukkuhuopaa ja pohjaa pehmentämään parketianalushuopaa tai saattaa olla, että olen tätä ostanut ihan Taito shopista, mutta villapaidoista yms kierrätetystä materiaalista on kuitenkin kyse.


Päällisen vuoriksi laitoin mustavalkoista ruutua. Tästä kuvasta näkyy tuo pohjan pehmennysmateriaali hyvin.


Punavalkoiset on ihan selvästi Minni-hiiri tossut!



Kankaat ovat vasemmalta oikealle: Artekin huonekalukangas, Marimekon päärynät, tyttären vanhat farkut ja ystävältä saatu iloinen pallottelukangas.


Kaikkiin löytyi sopivanväristä keinonahkaa pohjiksi. Voisihan pohjat tehdä jostain vahvasta kankaastakin, mutta minulla sattuu oleman näitä materiaaleja.


Päärynätossua ei ole vielä kuin yksi ja nyt lähden toista tekemään Tilkkuterapian laneihin. Kyse on Etelä-Helsingin kansalaisopistossa vetämäni tilkkukurssin oppilaiden kanssa vietettävät perinteiset ompelulanit. Tällä kertaa yksipäiväiset, mutta eiköhän siinäkin aikana saada paljon aikaan!
Sulo jää kotiin hoivaamaan lemmikkiään.
Tämä pupu on nyt ollut suuren hoivan kohde. Ehkä pupulle on tapahtunut jotain, mistä meillä muilla ei ole mitään tietoa, mutta Sulo tietää ja siksi kuljettaa sitä koko ajan mukanaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Vappupalloja ja kukkia

Pääsiäisen aikoihin jouduin pysyttelemään kotosalla. Innostuin siivoamaan, myös ja oikeastaan aivan erityisesti ompeluhuonetta. Minulla siivoaminen alkaa niin, että ensin vedetään kaikki pois kaapeista ja pöydiltä. Kaaos on aika kamala tässä vaiheessa. On kuvamateriaaliakin, mutta en nyt halua järkyttää ketään. Jotenkin kaikki kankaat oli menneet ihan vääriin paikkoihin. Erityisesti jämäpalat teetti työtä. Silittelin siisteiksi ja laatikoitin kaikki väreittäin. Isommat palat viikkasin nätisti ja täytin komeron elfa-korit niillä.



Kun olin saanut kaiken valmiiksi, olisin voinut alkaa ommella, mutta en halunnut miettiä mitään kankaiden valitsemisia, ettei mene sotkuun taas. Pöydällä oli muovilaatikko, jossa oli keltaisia soiroja. Päivölän opiston tilkkukurssilta sain Sanna Parangolta heksagon mallin, johon käytettiin kaikenmaailman soiroja ja niitä heksoja aloin sitten tekemään. 



Kurssilta saamasta kaavasta piirsin irtirevittävälle materiaalille mallineen, jonka avulla syntyi useampi keltainen puolikas ja niitä yhdistämällä kokonaisia heksagoneja. En ommellut paperiompeluna vaan taittelutekniikalla. Olen laiska piirtämään samoja kaavoja koko ajan. Taittelutekniikalla voi samaa mallinetta käyttää tosi monta kertaa. Jossain vaiheessa se alkaa hieman hapertua, etenkin jos sen ompelee vahingossa kankaaseen kiinni.
Irma, olen yhä velkaa sinulle ties minkä määrän tuota irtirevittävää!


Hyvänä apuna on viivain, jossa on merkattu tuo 1/4" saumavara!


Näin se homma etenee! 


Vappupalloja!

Kuvassa näkyy olevan yksi keskeneräinen keltainen. Oikeasti sekin on ihan valmis. Nyt aion siirtyä jo johonkin muuhun väriin. Ehkä sinisiin. Toivottavasti ei tule sadetta, jos siirryn sinisiin. Keltaisia ei kovin paljoa jäänyt, ehkä yhden saisi, mutta nyt saa keltaiset riittää. Saattaahan olla, että tarvitsen niitä loppuja pikkupaloja johonkin toiseen tärkeään työhön.


Kukkapeitto pitäisi tikata, mutta langan valitseminen on liian vaikeaa.
Olisi ollut kivaa, jos tämän olisi voinut nimetä Vappukukaksi, mutta ei nyt sitten, kun ei ole valmis. Pidän ristiäiset vasta valmiille peitolle. Isot juhlat, ehkä.


Tässä minun Vappukukka. Sain kiltakaverilta ehkä vuosi sitten kukanpoikasen. Ensin se oli vedessä kasvattamassa juuria ja lopulta muistin laittaa multaan. Aikamoinen yllätys, että on säilynyt hengissä ja vielä alkoi kukkia!

Vihreiden kanssa olen puuhaillut viime viikonlopun saarireissulla. Keräsin pieniä nokkosia ja kotona tein niistä nokkoskeiton. Oli oikein hyvää, vaikka mies ei sitä suostunut maistamaan. Tytär söi ja me molemmat ollaan ihan hyvässä kunnossa. Seuraavaksi kokeilen lettuja. Ilmoittauduin Marttojen Villiyrttiretkelle Herttoniemeen. Siellä varmaan viisastun ja tutustun muihin. Siis syötäviin kasveihin. Tiedän, että vuohenputken ja voikukan lehtiä voi myös syödä, mutta ehkä tulee lisää tuttavuuksia. Ja reseptejä. 




Kaikenlaisia asumuksia tässä lähistöllä onkin! 
Tässä alemmassa asuisin kovin mielelläni!