torstai 24. kesäkuuta 2010

juhannuksena....


...ei vielä herkutella mustikoilla vaan kotimaisilla puutarhamansikoilla. Paitsi minä, kun en pidä oikein mansikoista.


 


Kuitenkin hauskaa juhannusta voi toivottaa ystäville mustikkakorteilla.



Korteissa on taustakankaana tuota kassin vuorin rumankaunista kangasta. Näihin korttien väreihin se tuntuu passaavan hyvin. Koska taustakankaassa on lumikiteitä, on kyseessä pakastemustikat. Taidan lähteä vähän lomalle!



tiistai 22. kesäkuuta 2010

kesä ja kukkaset


Taisin jäädä koukkuun näihin kukkasiin. Koristekukkaseen törmäsin Tilkunviilajan blogissa ja samaa kukkaa olen tunkenut kassien lisäksi tyynyyn ja kortteihin. Yhtä tehokasta laukkutehdasta en kyllä saa aikaiseksi kuin Tiinalla, mutta muutaman aion vielä tehdä. Tämäkään ei jää itselle, vaan menee lahjaksi. Omasta kassista on myös tulossa punainen, jäi vaan se kukkaosa mökille. Kuvittelin siellä tekeväni käsin koristetikkaukset kukkasen ympärille, mutta tekemättä jäi. (ja ikkunat pesemättä! Sen sijaan aloin neuloa oransseja saltkråkan-sukkia.)



Tämän kukkasen koristetikkaukset tein koneella, koska puuvillalangat jäivät myös mökille. Muut tikkaukset, paitsi kukan ympärillä olevat pikkukukkaset, ovat vapaalla konetikkauksella suhatut. Käytin tällä kertaa valkeaa tikkauslankaa. Vuorikankaan ostin Eurokankaan puuvillapalalaatikosta. Se oli jotenkin ruman kaunista ja sopii punaisen kassin vuoriksi hyvin.



Vuorin ja päälisen välissä ohutta liimapintaista huopaa. Toisella puolella vetoketjutasku ja toisella avotasku. Laitoin vielä tuommoisen lenksun ja sen päähän renkaan, johon voi kiinnittää vaikka avaimet.



Takapuolella joululiinoista jääneitä neliöitä kahdessa rivissä. Kassi on kooltaan 32 cm korkea, 28 cm leveä ja syvyys 8 cm. Mietin, miksi näitä on kiva tehdä, mikä on se syy, mikä saa minut innostumaan uudelleen tekemään lähes samanlaisia kasseja. Oikein kun pohdin, niin syyksi selvisi värit. Oli kiehtovaa penkoa kaikkia oranssiin kassiin sopivia kankaita, samoin turkoosiin ja nyt nämä punaiset. Haluan tehdä vielä sen oman osittaina valmiin punaisen lisäksi sinisen ja ehkä ruskean. Vihreäkin olisi kiva. Ja musta. Siitä tulisi tyylikäs.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

mustikoita


Äiti on innokas mustikoiden poimija ja minulla on herkullista mustikkakangasta. Ja molemmat tykätään mustikkapiirakasta. Erityisesti siitä äidin tekemästä. Äiti on jo käynyt katselemassa, tuleeko mustikoita ja minne. Pakastimessa ei kuulemma enää ole paljoa jäljellä, joten täydennystä on hankittava. Ennen kuin metsään pääsee nauttimaan luonnon antimista, voi äiti hehkutella tulevia saaliita vaikka tätä kippoa katselemalla.



Vuori ja päällinen samaa kangasta ja välissä on jäykisteenä liimapintainen huopa.



Tämä kuva näyttää ainakin minusta siltä, että kippo on nurin päin, pohja ylimmäisenä. Ei kuitenkaan ole, vaan ihan tavallisessa asennossa se on. Olisi pitänyt laittaa sisälle jotain namusia, niin ei tekisi tuollaista tepposta.


Viikonloppuna kuvailin mökillä kukkia niin luonnosta kuin kukkapenkistäkin. Minun penkit on aika vapaamuotoisia ja niissä saattaa kasvaa ihan luonnonkukkiakin. Sitten kun ne on kuihtuneet, leikkaan varret poikki. Ja vastavuoroisesti istutetut kukat on lähteneet kävelemään penkistä pitkin nurmikkoa ja polkujen yli hoitamattomille kedoille, mutta menkööt. En suhtaudu lainkaan vakavasti noihin kukkapenkkeihin.



Viime kesänä akileijat oli ihan kärsimyksissä, kun joku söin niiden lehdet kokonaan. Kukintakin oli tosi vaisua. Toisin on nyt.



Viime kesänä, kun mökkiläisyhdistyksen sauna paloi ja täytyi miettiä jotain säädyllistä pesupaikkaa, keksin tehdä oman spa:n halkokatokseen. Oviaukon eteen laitoin ylimääräisiä terassitasoja ja pitkäksi avatun kahvisäkin.



Syksyllä, kun sauna saatiin kuntoon, laitoimme puut takaisin katokseen ja jätin kahvisäkin oven eteen, samoin nuo tasot. Alkujaan tuo kahvisäkki yltti maahan asti ja joka viikon aikana se oli hieman lyhentynyt. En sen kummemmin ajatellut asiaa, mutta keväällä se oli jo kutistunut huomattavasti, puoleen väliin. Sunnuntaina kun tiskailin ulkosalla, huomasin sivusilmällä, että jotain outoa tapahtuu halkokatoksen suunnalla. No oravahan siellä roikkui hampailla kahvisäkin reunassa ja hytkytti itseään niin, että sai puretuksi säkistä pesätarpeita. Suu täyteen ja menoksi!



Nyt "oviverho" on vain kolmisenkymmentä senttinen. Onneksi kyseessä ei ollut vaikka narulla roikkuva neulemekko! Säkin kurre saa purkaa ihan vapaasti, kunhan jättää pyykit ja penkkien pehmusteet rauhaan.


maanantai 14. kesäkuuta 2010

ihan pientä silppua...


kertyy helposti työpöydän pikkuroskikseen.


Niistä sain idean tehdä pieniä maisematauluja. Pohjana on turvehuopalevy ja sen päällä pieni palanen, noin 8 x 8 cm valkeaa lakanakangasta. Silppujen eri väreillä syntyi taivasta, merta tai maata ja lopuksi joku rakennus. Neulasin mustaa tylliä silppujen päälle ja kiinnitin kaikki kerrokset vapaalla koneompelulla. Lankoina käytin vaihtuvanvärisiä tikkauslankoja, kirjonta lankaa ja taisin käyttää myös ihan tavalliosta ompelulankaakin, kun muista ei sopivaa väriä löytynyt. Taustaan kiinnitin liimaharsolla ohuen kovikkeen ja lakanakankaan, jonka ompelin suoralla ompeleella kiinni reunoilta, varmuudeksi. Lopuksi kiinnitin jollain ohuella narulla kuvat roikkumaan allekkain. Toistaiseksi työ roikkuuu eteisen kapealla seinällä kahden oven välissä.



Hieman ovat eri kokoisia, mutta ei se haittaa. Ja saatan irrottaa kuvat toisistaan ja antaa jollekin lahjaksi. Niitä voi käyttää lasinalustoina.





torstai 10. kesäkuuta 2010

kolmioista korteiksi


Tehdessäni tätä värikästä kesäkukkapeittoa, täytyi osasta suikaleista leikata kulma pois. Keräsin kaikki kolmiot yhteen kippoon. Kun tuossa mietin mistä tekisin pari korttia, niin kolmiokippo osui sopivasti silmiin. Valitsin sieltä mieleisiä värejä kukkakorttia varten. Valinnan varaa tosiaan on!



Hieman järjestelyä, tylli päälle ja vapaata tikkausta koneella.



Semmoisella siksak-leikkurilla tein nuo reunat. Muistelen, että ennen vanhaan oli postikortteja, joissa oli tuommoiset reunat. Lehtien asetteluun olisi voinut käyttää hieman enemmän aikaa.


Mukavaa loppuviikkoa ja sitä viikonloppua!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

pitsat ja lintujuttuja


Mökillä suurin osa ajasta tulee vietettyä ulkona, mikäli ei sada. Tuolille, penkille tai kalliolle on hyvä laittaa jotain lämmittävää ahterin alle ja siihen tarkoitukseen virkkasin jämälangoista pyörylät.



Mies kysyi, että onko noi jotain pitsoja mitä teet? Vastasin, että joo, mutta ei perhepitsoja vaan perspitsoja.


Halkaisijaltaan pitsat ovat noin 38 cm ja toisella puolella on tumman sininen fleece. En jaksanut leikellä langanpätikä pois, vaan osan niistä käytin kiinnittämään päällisen ja vuoren yhteen. Siis kyllä ne on päätelty silleen virkkaamalla uudella värillä sinne kerroksen sisään.



Kun lähdin mökillä rantakalliolle kuvaamaan näitä alustoja, osuin sattumoisin todistajaksi tappeluun. Valkoposkihanhipariskunta poikasineen oli joutunut joutsenen vihan kokteeksi. Joutsenethan on pääasiassa äkäisiä tyyppejä, eivät siedä muita vesilintuja läheisyydessään ja hallitsevat tarpeettoman suuria reviirejä diktaatorin elkein. Lopulta emohanhi (luulisin) sai poikaset kaislikon suojiin samalla kun isä houkutteli joutsenen kauemmaksi uimalla sen editse. Joutsen pyrähteli lentoon saadakseen hanhesta otteen. Seurasin tätä esitystä melko pitkään. Sitten huomasin, että tuuli oli heitellyt varsinaiset kuvauskohteeni, nuo istuinalustat ties minne. Ukko-koira oli kyllästynyt koko touhuun ja hiippaili polkua eteen päin. Pakkohan se näytelmä oli katsoa loppuun, mutta siinä vaiheessa kun en enää silmällä kunnolla erottanut hanhea, lähdin pois. Joka tapauksessa poikaset pelastuivat ja joutsen ajoi isähanhen pois saaresta.




Kotona ollessa ei lounnon eläinten seuraamisessa juuri joudu tappeluita todistamaan. Fasaanikukkojen näkee kerran kesässä tappelevan reviiristään ja silloin ne eivät välitä edes koirasta mitään. Tämä yksilö hiippailee joka päivä naisensa kanssa tuossa meidän pihalla.



Yski päivä näin semmoisen hauskan tapahtuman, mikä ei ollut reviiririita.  Rusakko istui yhden talon pihalla ja harakka hyppi siinä ympärillä. Ovelana tyyppinä tämä harakka hipsutteli rusakon selän taakse ja nokkasi sitä selästä, hieman takapuolen yläpuolelta. Rusakko tästä säikähti ja kääntyi nähdäkseen nokkijan. Harakka taas kuljeskeli muina miehinä ja pikkuhiljaa hivuttautui rusakon taakse ja nokkasi jälleen. Tämä sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta lähdin kävelemään ja jätin heidät leikkimään tuota outoa hippaa.


Osalla linnuista on jo poikaset, mutta jotkut rakentavat pesää. Mökin pihalla hyppi peipponaaras ja keräsi Ukko-koiran karvoja nokkaansa. Lintu oli hauskan näköinen, ihan kuin sillä olisi ollut valtavat viikset. Sitten se pyrähti puukatoksen päälle istumaan. Samalla siihen saapui urospeippo, joka ryhtyi hyppelemään naaraan ympärillä ja kurnutti ja karahteli ihan oudosti. Sitten se hyppäsi naaraan selkään ja parittelivat siinä muutamaan kertaan. Minua kyllä nauratti, että toinen on siinä koirankarvat suussa ja  kesken kodinperustamiskiireiden uros tulee ja ryhtyy perhettä tekemään! Mielenkiintoisia nuo eläinten tavat.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

helppo voittajan valinta


tässä lintupatsaan kotipaikkaa koskevassa arvaus/tietäminen-kisassa.





Vain yksi oli tiennyt, että pikkulintu kyyhöttää Jyväskylässä kävelykadun reunalla lähes roskiksen alla. Ainoa oikean paikan tiennyt oli oma tytär. Tässä kävi niin hassusti, että hän on kuvan ottaja. En huomannut rajata häntä pois kisasta, mutta muita oikeita vastauksiahan ei ollut, jotan tuo minun moka ei haittaa. Kävimme Jyväskylässä ja itselläni ei sillä kävelyreisulla ollut kameraa mukana ja pyysin häntä kuvaaman linnun. Palkinnosta puheen ollen, tytär ilmoitti, että kortti, jonka hänelle lähetin muista syistä, riitti palkinnoksi.Vähällä pääsin tässä kisassa.




Jyväskylän visiitti oli melko lyhyt. Menimme sunnuntaina ja Käsityömuseokin oli jo kiinni, mikä minua harmitti kovasti. Kävelimme hieman sinne ja tänne, yövyimme hotellissa ja maanantaiaamuna tytär kävi yliopiston haastattelussa, joka oli tämän reissun tarkoitus. Sen jälkeen lähdimmekin ajelemaan kotia kohden. Poikkesimme heti alkumatkalla kahvilla Naissaaressa ja katsastimme Puttipajan. Kaunis paikka tämä naissaari. Seuraava pysähdys oli äidin luona Hollolassa.


Tästä kuvasta voi päätellä minne tänään lähdetään!





Näitä avainperämökkejä tein jo aikaa sitten, olivat unohtuneet tuonne albuumin perille.


Ja jos asiat olisivat toisin, meillä olisi tyttären kandijuhlat. Ehkä miehen kanssa mökillä korkataan kuoharipullo juhlan kunniaksi. Tytär on muilla mailla ja lähtee toiselle mantereelle kesätöihin, joten juhlat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Onnittelut kaikille valmistuneille, koulunsa päättäneille ja heidän vanhemmilleen!


keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

En olis ikinä uskonut,...


että teen mitään kansallispukuihin liittyvää. (Ja tätä juttua ei kannata kenenkään kansallispukukurssilaisen, saati opettajan, lukea eikä kuvia katsoa.)


Nauru


Nyt kuiten sekaannuin niihin puuhiin ja valmistin etelä-Pohjalaiseen miesten pukuun kuuluvan liivin. Ystäväni isällä on kyseinen puku, mutta hän tarvitsi toisen liivin, jota hän käyttäisi pelimanniporukoissa.



Sain malliksi sen "aidon" liivin ja kaavat piirsin sen avulla. Kankaat ja napit liivin omistaja oli tilannut Vuorelmalta. Malli on edestä aika simppeli. Hieman mietitytti taskujen teko, mutta ihan järkeilemällä sain ne onnistumaan. Ja jokainen liivin kappale ommeltiin ensin vuorin kanssa pussiksi oikeat puolet vastakkain ja käännettiin sitten oikein päin. Johonkin jätettiin myöhemmin suljettava kääntöaukko, joihinkin kääntöaukon virkaa toimitti avoimeksi jätettävä reuna, kuten kaula-aukko. Vasta näistä kappaleista koottiin koko höskä. Takaosa koottiin neljästä kappaleesta ja alas tuli hassut liepeet.




Tämä oli todella mielenkiintoinen juttu tehdä. Ihan itsekin ihmettelin millä innolla ja nopeudella liivi syntyi! En ole ikinä himoinnut tehdä mitään kansallispukujuttuja, mutta tämmöisiä liivejä voin tietenkin tehdä. Monimutkaisuus kiehtoo, kun täytyy ratkaista miten mikäkin juttu on tehtävä ja missä järjestyksessä. Kangas on sen verran arvokasta, ettei mielellään mokaa ja joudu hankkimaan uutta kangasta.


Heti vaativan aivovoimistelun jälkeen piti tehdä niinku jälkipalaksi jotain kevyttä. Löysin metsästä palan semmoista vihreää verkkoa, jossa pidetään talipalloja linnuille. Otin sen, kun Maijan korteissa on usein kakenlaista rompetta ja verkkoakin on jossain korteissa ollut. Tein sitten verkkokalastuskortin.



Kalat sain siniturkoosin kassin kukkasista jääneistä paloista. Niissä kun oli liimaharso valmiina. Taustakankaana pala pellavaa. Sitten on ihan pakko laittaa kuva postimerkistä. Tykkään kovasti monenlaisista postimerkeistä ja ostan niitä silloin kun kohdalle osuu.  Tämä kuuluu vihannesmerkkeihin ja tein kurkusta suomalaistyypin, koska lähetin sen Ruotsiin.