maanantai 29. tammikuuta 2018

omat ja vieraat

Viikonloppuna oli se lintujen kirjauspäivä ja lauantaina minä seistä törrötin pihalla käännellen päätä jokaisen taivaalla liikkuvan suuntaan. Olin ottanut mukaan myös uuden kalenterikirjan, johon saatoin kirjoittaa kaikki tunnistamani linnut.



Heti ensimmäisenä huomasin tuon kirjassa olevan pöllön! No en minä sitä sitten kirjannut ylös. Sain kirjailtua ylös varpusia, harakoita, variksia, sinitiaisia, tavistiaisia, mustarastaita, naakkoja ja yhden käpytikan. Jotenkin hieman turhautti, taisin nähdä enemmän lentokoneita kuin lintuja. Laulava lintukoira ehdotti, että lähde keskustaan, hän on haistanut, että siellä jos missä on hienoja lintuja. No, mikäpä siinä, vein koiran sisälle ja lähdin yksin kaupungille. Lähtö oli niin vauhdikas, että kiikarit jäi kotiin.

Olen hieman oppinut suunnistamaan vainuamalla. Voimakkaasti jalat veti kohti Espaa ja kappas vaan, siellähän niitä lintuja oli vaikka minkälaisia!




Nämä linnut kuuluvat oikeasti Pistot näyttelyyn ja ovat osa Tupu Mentun teosta Elämäni linnut. Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, niin aikaa on vielä 24.2.2018 asti. Tämän vuoden käsityötekniikka on kirjonta ja näyttelyn töissä sitä on esillä monenlaisessa muodossa peräti 30 taiteilijan töissä.


Tässä on osa Mirja Marschin työstä Sydänmetsä. Taitaa olla mustarastas.
Näyttely on osoitteessa Etelä Esplanadi 4, Craft Corner, Helsinki.
Näe, koe ja inspiroidu!


Omat pistot syntyi siitä, kun pistelin muutaman nuppineulan tämän uuden neulakirjan flanellisivuille. 



Kirjan kansi on kaunista vanhaa käsityötä. Naapurin rouvalta saamastani vanhanaikaisesta päällyslakanasta oli käyttökelpoista enää pitsit ja niitä sitten silloin tällöin laittelen osaksi jotain työtä.

perjantai 26. tammikuuta 2018

viikonlopun rientoja

Perjantai-illan tervehdys!
Jos et ole käynyt äänestämässä, niin sunnuntaina on viimeinen mahdollisuus!
Älä missaa sitä.
 Viikonloppuna on myös BirdLife pihabongaus, jota voi jokainen harjoittaa omalla pihallaan. Tai jos naapurilla on paremmat eväät lintulaudallaan, niin kiikarit sinne suuntaan.


Olen varautunut minipienillä kiikareilla, joita todelliset lintumaakarit eivät ehkä edes kiikareiksi luokittelisi. Ei niillä kummoisesti näe, mutta voi vaikka katsoa, onko tullut tikkuja sormiin tai jotain muuta tärkeää. Joka tapauksessa olen varustautunut hyvin. Olen saanut valmiiksi yhden villasukan ja voin vaikka vaihdella sitä jalasta toiseen, jos on kylmä. Helmitaulun avulla lasken kuinka monta eri lajia näen. Pienet kiikarit säilyy hyvin uudessa lintukankaisessa pussissa.


Tämä ihanan lintukankangas on yksi ystävältäni yllärilahjaksi saamista kankaista. Kiitos paljon sinulle, Teje! Kiikareille ei voisi parempaa kangasta ollakaan, jos on lintuja menossa tarkkailemaan! En oikein tunne noita kankaan tyyppejä, mutta veikkaisin niiden olevan punatilhiä. Laitoin niille tuohon houkutukseksi pari punaista helmeä, luulevat niitä pihlajanmarjoiksi. Pussi on pieni ja vuoritettu ja tietenkin ryhtiä antamassa ohut laukkuhuopa. Mitä elämä olisi ilman ohutta laukkuhuopaa?! Jotenkin velttoa ja ryhditöntä. Luisuisin itsekin varmaan ihan kasaan. Tikkasin tuollaisia lentäviä lintuja, jotka liihottelevat pitäen toisiaan siiven kärjistä kiinni. 
Tilhistä tuli mieleen yksi pieni tarina. Olin silloin hyvin nuori, mutta tarpeeksi vanha asioimaan alkossa. Asuin kimppakämpässä ja minun oli määrä käydä ostamassa puteli kotimatkalla, niin kuin iltahyväksi. No poikkesin viinakauppaan, mutta en just vuoroni tullessa muistanut mitä piti ostaa. Selitin sitten vanhemmalle miespuoliselle myyjälle, että tiedäthän sen viinin, missä tilhet istuu puussa? Niin, ottaisin sellaista yhden pullon, kiitos. Vinosti hymyillen myyjä haki pullon Pihlajanmarja-viiniä eli tiesi mitä tarkoitin. Kaikenlaista sitä tuleekin mieleen. Tilhistä.


Lempi ja Sulo vai Sulo ja Lempi. Ovat niin samanväriset, etten heti meinannut tunnistaa, kumi on kumpi. Arvaa sinä!

Mukavaa viikonloppua!