Edellisessä postauksessa oltiin Espoossa Ommel 2019 -tapahtumassa ja jatkoa seuraa. Siellä osallistuin Espoon killan pisteellä ompelutuokioon, jossa valmiiksi koneella leikattuja palasia applikoitiin farkkukankaaseen.
Siinä sitä kirahvia tikataan kiinni. Palasissa oli valmiina liimaharso takana, jonka avulla palaset ennen tikkausta silitettiin kankaalle.
Tuumailin, että mitähän näistä tulee, mutta aika turhaa pohdintaa, pussukka tietenkin! Farkun lahje oli sen verran kapea, että jatko-ompeluksessa lisäsin leveyttä omista varastoista löytyneistä paloista. Tuo sydämellisen kukan olin jo aiemmin valmiiksi applikoinut, joten helpolla pääsin.
Pussukka on pohjan kohdalta 24 cm leveä ja 21 cm korkea.
Mahtuu paljon kaikeknlaista tärkeää!
Jos mietit, miksi kirahvilla on erilaiset jalat, niin syy on siinä, että toinen jalka on tekojalka, joka on asennettu pahasti katkenneen etujalan tilalle.
Lahkeen toiseen päähän ompelin perhosen ja kukan. Levennystä tälle puolelle tuli tummasta farkkukankaasta. Tähän en jaksanut applikoida mitään, vaan ompelin ystäviltä saamani perhoset liihottelemaan. Tähän asti ne ovat kaunistaneet ompeluhuoneen musalaitteen kautinta . Ovat varmaan tyytyväisempiä tässä uudessa tehtävässään.
Vuorissa on molemmilla reunoilla taskut ja toiseen taskuun ompelin pienen palan muumiaiheisesta kankaasta.
Applikaatioiden lisäksi käytin pintaa koristamaan koneen omia tikkauskuvioita.
Välissä on ohut laukkuhuopa, joten tätä pussukkaa ei ihan helpolla lytätä.
Kirahvista tuli oikea hymytyttö!
Kaapelitehtaan kässäfestareilta ostin erivärisiä pampuloita ja tähän vetoketjun avausta helpottamaan pääsivät punainen ja keltainen pallukka.
Itikoita oli mökillä ihan liikaa, jos ei tuullut. Suojaksi täytyi ommella verkkarit. Kangas on ollut kaapissa jo useamman vuoden, joten varsinaista käyttökohdetta jota varten olen sen ostanut, en edes muista.
Koska minulla on silmälasiongelma, olen enimmäkseen puikotellut. Ei tarvitse tarkasti nähdä, kuten perinteisessä heksagoneja käsin ommeltavassa mökkityössä.
Työpaikkani kevään lyhytkurssilla osallistuin keraamisten laatojen kurssille. Olipas kiva kurssi! Seuraavien laattojen kohdalla jo tietäisin, mitä ja miten pitää ja kannattaa tehdä.
Kukkalaatta pääsi mökin seinälle, ainakin toistaiseksi. Tuossa se vino laatta on hieman vinossa, mutta miehen toivomuksesta jälkeenpäin suoristettu ihan jesarin voimin paikallaan pysyväksi. Tuo oikean alareunan ampiainen painaa niin paljon, että se painollaan vetää taulun väkisin vinoon.
Sulon kanssa toivotellaan aurinkoisia päiviä!
