Tavattiin Karhuset

Sulon kanssa kulkiessa voi tapahtua mitä vaan!

Tänään oltiin aamulenkillä ja kuten muinakin vapaapäivinä, Sulo saa päättää, minne mennään. Joskus näillä retkillä menee pitkälle kolmatta tuntia, joskus vähemmän.

Tänään kuljeskeltiin metsikössä ja yllättäen siellä oli muutakin porukkaa!

Minua tietysti pelotti ihan kamalasti, mutta Sulo on rohkea poika, tuijotti kuusikossa lymyileviä karhuja.

Yksi karhuista oli albiino tai saattoi se olla jääkarhukin. Ne on kuulemma lähteneet perinteisiltä alueiltaan ilmaston lämpenemisen myötä lähemmäs ihmisasumuksia.

Kuusikosta putkahti lisää karhuja. Luulen, että Sulo on karhukuiskaaja ja sai nämä karhut tulemaan esiin pesästään. Olivat varmaan jo menneet talviunille.

Koko porukka, paitsi valkoinen karhu, kiipesivät kalliolle.

Sulo halusi mennä leikkimään karhujen kanssa. Olin sitä mieltä, että parempi ottaa hieman etäisyyttä, saattavat vielä huitaista käpälällä. Ja se kyllä sattuisi.

Pieni karhunpallero tuli Sulon kanssa leikkimään. Se oli turvallista, koska tämä oli niin pikkuinen eikä yhtään nälkäinen. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Karhun päät ovat Elizabeth Hartmanin vihkosta Bjorn Bear.

Karhuntassu-blokki ikiaikainen, ties mistä alkunsa saanut.

Kuuset ovat kokeilemalla valmistuneet eli ei ollut ohjetta.

Peiton ala- ja yläreunassa on hanhien parvi. Ylhäällä ovat niitä lentäviä hanhia, mutta alareunan joukko ei ole päässyt lentoon, tallustelevat maassa. Ovat niitä Leenan syöttämiä lihavia hanhia, jotka mahtuivat sentään jonoon, mutta eivät jaksaneet nousta siivilleen.

Taustaan ajautui kaikenmaailman kankaanloppuja. Jotka ei sitten kuitenkaan ihan kokonaan loppuneet. Vasemmalla oleva iso pala turkoosin ja ruskean sävyistä kangasta tuo mieleen venäläiset kansansadut. Ja niihin liittyy (minun mielessä) aina karhuja. Sen oikealla puolella oleva kukkakangas kuuluu hieman samaan kastiin ja alareunan turkoosi taas sopii väriensä puolesta. Kaikille yhteistä on, että ne on ostettu Tallinnan reissulla joskus muutamia vuosia sitten.

Ruskealla pohjalla olevat valkoiset pallot ovat lumisadetta ruskeaan, kuivuneita neulasia peittävään metsään.

Tähdet tein omille kurssilaisille malleiksi ja ajattelin tekeväni niistä tyynyn. Onneksi vain ajattelin, tässä taustassa ne on paremmat kuin tyynynä. Yläosan beigellä pohjalla olevat pallot kuvastavat lumisadetta ylöspäin katsottuna. Todella tiheää sadetta, ei näy edes taivasta. Ihan ylhäällä on vielä samansävyinen tähtikangas ja sehän on tietenkin tähtitaivas lumisateessa.

Työn nimeksi tuli kuin itsestään Karhuset.

Koko 57" x 79" eli 145cm x 200 cm.

Hankin 14.11.2016 Kimmo Ohtosen kirjan Karhu - voimaeläin. Mistäkö muistan päivämäärän? No Kimmo kirjoitti sen alkulehdelle toivottaen samalla minulle kaikkea hyvää ja kaunista. Ja onhan sitä ollutkin, kiitos vaan Kimmo! Suosittelen tarinan ja kauniiden luontokuvien vuoksi. Jos ei jaksa lukea, niin kuvat jo sinänsä ovat huikaisevan kauniita ja ihmeellisiä.

Kirjan luettuani aloin miettiä, että olisi kiva tehdä karhupeitto, sellainen turvapaikka, jonka alle voisi käpertyä ja peiton karhut suojaisivat kaikelta pahalta ja ikävältä. Tässä se nyt on, se turvallinen peitto. Ei ihan semmoinen kuin ensimmäiset mielikuvat olivat, mutta oikein hyvä suoja maailman myrskyjä vastaan. 

Kohta on tämä vuosi kuitattu ja uusi odottaa ihan nurkan takana.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tulevaa vuotta. Semmoista, jossa on iloa, surua, onnistumisia, epäonnistumisia, aurinkoa, pilvisiä päiviä ja kaikkea sitä sopivassa määrässä, mitä ihmisen elämään kuuluu.

Tervetuloa vuosi 2020!

kissan palju ja muita tuikitärkeitä juttuja

Näinhän siinä kävi, että ei yhdet sukat ja uudet kantapäät riittänyt. Pitkästyin odottamaan seuraavaa ohjetta. Otin uudet värit ja samalla mallilla sitten uutta vartta ja kantapäätä tekemään. Tykkään noista tiimalasikantapäiden tekemisestä niin paljon, että ajattelin perustaa kantapääneulomon.

Siinä ne varret on suut auki. Huutavat siinä toisilleen.

Näistä väreistä en aikanaan tykännyt yhtään, olivat oikein inhokkeja. Ajat muuttuvat ja minun mielipiteet siinä mukana. Lempparivärejä nykyään. 

Nämä toisetkin sukat tuli määränpäähän ennen seuraavaa ohjeosaa ja marimekon kankaat oli sopivasti pöydän kulmalla, joten niistä sitten kippoa tekemään. Kissa on niin iloinen, kun sai oman paljun. Siellä saa kylpeä vaikka joka päivä.

Paljun tein jo aikaisemmin ja siinä on pystytikkaukset.

Kaikki kankaat vuoria myöten on marimekkoa. Omenakopan tikkaukset menikin sitten vaakaan. Ja ovat muuten väriävaihtavalla langalla tikattu, toinen ihan tavis valkealla.

Silloin, kun innostuin tekemään kehyskukkaroita, keskityin vain yksinkertaisiin. Olin kyllä hankkinut kaksisuisen kehyksen, mutta en sitä osannut tehdä.

Kun olin tarpeeksi opiskellut tekotapaa, syntyi tämmöinen kiva kukkaro. Kangas on artekin ja kukkaroon aatetta antava merkki on lempparini, Epäonnistunut tyttö-sarjasta. Vuoren hevoskenkäkangas tuo sitten sitä onnea, eli tasoissa ollaan!

Kävin tänään Tilkkutarhassa vanuostoksilla ja vihdoin viimein hankin tämän minun maailman hienoimman silitysraudan. Kantapäätehtaan lisäksi voin aloittaa myös silityspalvelun. Olen aina pitänyt silittämisestä ja nyt ihan erityisesti! Silitysstudiollani olisi jonotusnumerot ja ihmiset tulisi pyykkiensä kanssa ja joisivat kahvia tai jotain muuta sen aikaa, kun silittäisin heidän pyykit. Tunnelma olisi varmaan kuin höyrysaunassa, lämmin ja kostea. Rillit huurussa työntäisin rautaa edestakaisin. Se on ihanan painava ja osaa hypätä koivilleen, kun irrottaa otteen kahvasta. Mahtava peli.

Joissain asioissa toimin hyvissä ajoin. Ostin muutaman Aurifilin lankarullan myös. Valkoinen ompelulanka ihan akuuttiin tarpeeseen, mutta punaisen tikkauslangan ostin joulupeittoa varten. Siihen ei ole vielä leikattu ensimmäistäkään palaa, mutta minulla on ajatus. Kyseessä on siis ehkä jo vuoden 2020 joulupeitto. Voi mennä myöhemmäksikin.

Huomenna sukellan joulufiilikseen Weisteen Wanhassa Villassa joulukoristeiden ympäröimänä. Ehkä hankin jotain hurmaavaa uutta lasitettua parveketta koristamaan.

Anteeksi, taas tuli kamalan pitkä luritus.

Huomenna onkin jo 3 adventti, joten hyvää sellaista!

vähän joka lähtöön

Hyvää toisen adventin iltaa!

En ole aikaisemmin osallistunut joulukalenteri- tai adventtisukkien neulontaan, mutta nyt sitten innostuin. Lähdin mukaan Sweet things-blogin Adventtisukat-neulontaan. Tämä sopii tänä vuonna paremmin kuin oman joulukalenterin teko.

Ja katsopas! Elämäni ensimmäiset tiimalasikantapäät!

Ensimmäisessä taisi tulla hieman virheitä, mutta ei haittaa. Tässä vaiheessa kun kokeilin, niin vaikutti hyvin istuvalta jalkaan. 

Joulutyyny pilkoitti jo edellisessä kuvassa, tässä ihan reilusti koko komeus.

Yläpuolen kuvassa näkyy, miten kävi, kun yläsyöttäjän kanssa ompelin lumihiutaleita. Kuusenkoristeena oleva nauha tuli kauniisti, mutta lumihiutaleessa kone ompelee moneen eri suuntaan, sivuille, eteen- ja taaksepäin ja silloin ei yläsyöttäjää voi minun koneessa käyttää. Sitten olin vielä niin tyhmä, että ompelin ja ompelin ja ihmettelin, miksi tulee rumaa jälkeä.

Tältä se lumihiutale sitten näytti, kun vaihdoin tavalliseen paininjalkaan.

Hieman vapaammin kasvaneita kuusia on syntynyt pienen metsän verran.

Suikalelaatikkoa penkoessa keräsin jouluvärejä ja niistä syntyi pienen tyynyn kokoinen pinta. Ei vielä ihan valmis, mutta melkein. Ja kuka sen nyt määrää, että nuo olisi jouluvärejä. Voihan jokaisella olla omat jouluvärit ja ne voi olla vaikka ruskeita ja kretuliineja. Oikeammin pitäisi sanoa, että käytin punaisia ja vihreitä suikaleita.

 Pieniä vaatteita vauvalle. 

Itsenäisyyspäivän perinteisiin on meillä kuulunut kautta vuosisatojen joulupiparien paisto. Ja perinteeseen on aina kuulunut myös ensimmäisen, joskus muutaman muunkin,  pellillisen polttaminen. Niin tälläkin kertaa syntyi nokijäniksiä ja lumiukolla likimain oikean värinen silinteri päässä. Mustan kissan paksut posket, mustankissanpaksutposket....

Kaikki ei tietenkään kärähtäneet ja tummatkin saa vaalennettua koristelulla.

Pitkäkuonot toivottaa hyvää viikkoa!

villan aika

Pakkaset lähestyy, oletko valmis?

Saatuani lahjaksi Anna Bergmanin kirjan tantulltussvantar, tiesin ensivilkaisun jälkeen, mitkä vanttuut teen ensimmäiseksi. Puikot piti saada vapautetuksi tumppuja varten ja sukkien teko sai siitä vauhtia. On oikein hyvä, että en omista useita 2,5 sukkapuikkoja!

Nämä oli tv-sukat eli tein, jos katsoin telkkaa. Hitaasti eteni.

Sukat jalkaan ja tumput puikoille.

Kirjassa on 24 ihanaa lapasmallia ja näiden tilkkupeittoa muistuttavien tumppujen nimi on Eva.

Kun en osannut päättää, teenkö vihreät vai punaiset peukalot, tein molemmat. Ja tietenkin niin, että punainen on vasemman käden lapanen ja vihreä oikean. Tiedätkö miksi?

Langat ovat Filcolanan arwettaa. Kivat oli neuloa, vaikka neuloinkin ruotsiksi. Siksi varmaan hieman hitaampaa. Nyt ei sormia palella, aika lämpimät ovat, kun kaksi lankaa on koko ajan työn mukana.

Olen onnekas, koska tyttäreni Laura on taitava piirtäjä. Siksi minulla on ilo saada näin hienoja, personoituja kortteja. Hänen valokuvauksien lahjakortit ovat myös käsityötä ja toiveiden mukaan tehtyjä. 

Ihanaa päästä Haikkoon yöpymään, kylpylään, kuntosalille, illallistamaan ja hoitoihin! 

Melkeinpä unohtui tämä nurinpäin-kuva. 

Kieltämättä pääteltävää oli reippaasti, mutta tällaiseen olen räsymattosukkien kanssa tottunut.

Aurinkoista viikkoa sinulle!

lisää boroa

Hyvissä ajoin, ennen kuin pohjoisen porot lähtee liikkeelle, valmistui etelän boro. Melkein kaksi päivää sitä olen tässä katsellut ja nyt näytän teillekin.

Tässä boro on lähdössä ensimmäistä kertaa ulos. 

Boro-kirjonnan tekeminen on niin koukuttavaa, että heti tekisi mieli tehdä toinenkin veska. Kankaita kyllä piisaa ja lankoja.

Takapuolella kankaat ovat tällaisessa asetelmassa. Japanilaisten lisäksi ujutin mukaan hieman farkkua ja afrikkalaista indigoa.

Laukku on 22,5 cm korkea, ylhäältä saman verran leveyttä ja pohja on 6,5 cm leveä. Aika passeli pikkulaukku.

Pohjassa on ohut laukkuhuopa, reunoissa ei. Tikkaukset pohjakankaaseen tukevoittaa vartaloa sopivasti.

Vuoriin laitoin molemmille sivuille taskut ja avainnauhan, tietenkin. Mikäs se sellainen veska on, jossa ei avainnauhaa ole!

Laukkujen sisuskuvat ovat minulla aina ihan omaa luokkaansa! Aivan järkyttäviä!

Ei katsota sisuksia yhtään pidempään, katsotaan vaikka kivoja ristin muotoisia pistoja. Laukun mallin bongasin pinterestistä ja kuvassa oli myös tuo D-rengas. Tein senkin, vaikka käyttötarkoitus on ainakin vielä hämärän peitossa. Voi olla, että jonain päivänä koen ahaa-elämyksen ja laitan siihen roikkumaan sitä mitä pitääkin! Tuota elämystä odotellessa kuljen pelkän D-renkaan kanssa. No heijastimen nyt ainakin voisi laittaa, mutta jotenkin se pilaa tuon julkisivun. Ehkä tuo läpyskä renkaineen on vain semmoinen tyylikäs yksityiskohta.

borot

Ilmat kylmenee, illat pimenee ja joulu lähenee. 

Tumput on melkein valmiit ja seuraavia jo mietiskelen.

Hieman ompeluhommiakin olen tehnyt.

Kurssille malliksi kaksi boro-työtä malliksi ja innostukseksi.

Kaksi palasta ja ei paljoa vaadi arvatakseen mitä näistä syntyi!

Toisesta tuli pussukan toinen puoli ja...

toisesta toinen puoli.

Oli oikein kiva tehdä tätä, tosin sormet tuli melkein kipeiksi, kun paikoitellen oli paksua ja neula meni nihkeästi läpi. Lankana käsinkirjontalanka, joko yhdellä tai useammalla säikeellä.

Toisesta mallista tein paikkaversio.

Sinisävyisiä paikkoja puuvillatilkuista ja ylemmät tilkut ovat samaa farkkua kuin pohja, mutta kankaan nurja puoli päälle päin.

Sanoiskohan, että tämä on penaali, ettei aina ja kaikki ole pussukoita :D

Tuohon yhteen pikkuiseen paikkaan tein ristejä, vaihteeksivaan, kun alkoi pelottaa, että työ valmistuu. Farkussa on tikkauslankana oikeaa käsintikkauslankaa.

Ootkos ennen nähnyt tätä mk-merkkistä farkkua?