lauantai 29. joulukuuta 2018

Kaapin kätköistä...

...voi löytyä mitä tahansa!
Etsin toissapäivänä taustakankaaksi sopivaa kangasta ja käteen osui vihreä kangas, jota tuntui olevan reilusti. Se ei ollut paras vaihtoehto taustaa vailla olevaan pintaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin katsoa, paljonko sitä oikein on. Olen jo pitemmän aikaa puolisalaa inhonnut tätä vihreää kangasta ja ohittanut sen aina. Ja mitä ihmettä! Kun avasin vihreän kankaan viikkauksistaan, sisältä paljastui kauan kadoksissa ollut tilkkupinta. Suunnitelmat muuttuivat lennossa ja lisäsin valkoiset kaitaleet reunoihin, laitoin vanun väliin, neulasin pinnat ja aloin tikata.


Tästä on useampia vuosia, ehkä viisi, kun tein tätä tilkkupintaa. Sitten se vaan joutui unholaan ja katosi. Tai toisin päin. Luulin, että suuressa siivousaallossa se on joutunut roskiin. Vaan ei ollutkaan. Olin viikannut sen nätisti tulevan taustakankaan kanssa. 


Muistelin, että aikoinaan aika monessa blogissa tällä mallilla peittoja tehtiin. Harmikseni olen kadottanut ohjeen, olisi kiva kokeilla joillain toisilla väreillä. Sen muistan, että blokki syntyi nopeasti.


Nuo klipsut ovat käteviä, kun reunoja tikkaa. Nykyään olen tullut niin laiskaksi, että ompelen koneella kantit. Ennen vanhaan ahkerina aikoina ompelin etupuolelle koneella ja takapuolelle kiinnitin käsin. Nyt tässä velttouden aikakaudessa ei ole mitään väliä miten ne kiinnitän! Onneksi en sentään liimaa!


Tikkaus on koneen omaa mutka-ommelta. En ole sen suhteen yhtään tarkka, osuuko kurvit kohdilleen. Minulle parempi, jos eivät osu.


Tässä tämä nyt lämmittää ohutta lumihankea. 
Koko jäi oudoksi: 63,5" x 38,5" (161 cm x 98 cm). Ehkä olen ajatellut tehdä isomman, en tiedä. Ja mitään en siitä ohjeesta muista, enkä ala muistelemaan. Jotain siinä ommeltiin ja leikattiin ja taas kasattiin.

Torstaina kävin Kansallismuseossa katsomassa Heikki Orvolan kirjontatöitä. Kyllä oli upeita! Ja pidän aina pienestä humoristisesta otteesta, jos sitä töistä löytyy ja näistä löytyi.

Kuten nämä tuolin jalat


ja tämä veikeä koira.


Kävin samalla reissulla Hankasalmen huvilassa katsomassa vallatonta Helsinkiä 1920-luvun malliin. 


Viehkeä oli tämä naisten viettelysten pesä. Täällä lekoteltiin divaaneilla, kuunneltiin jazzia, siemailtiin viskiä, tarinoitiin ja saatettiin imaista ooppiumpiipusta haikuja. Siis ihan naisten kesken. Käsitöitä  täällä ei tietenkään värkätty.



Ja lopuksi nopea silmäys Oodiin. Kakkoskerros olisi kiinnostanut, mutta se ei ollut silloin vielä auki. Nyt on.


keskiviikko 26. joulukuuta 2018

joulukalenterin viimeiset laatikot



Aaton aattona laatikossa oli ja on yhä edelleen chenille leikkuri. Eihän tällaista kukaan arvannut, en minäkään olisi.


Sitkeys palkitaan! Helena tarjosi sormustimia monta kertaa ja kyllähän minulla niitä on, vaikka harvoin käytän. Olen tosi surkea sormustimien kanssa. 


Tässä on minun hieno kirjanpito joulukalenterin arvauskisasta.
11 laatikon sisältöä ei arvannut kukaan ja oikeita arvauksia tuli 14. Yhtenä päivänä oli kaksi oikein arvannutta. 7 eri ihmistä onnistui ainakin kerran arvaamaan oikein ja Helena jopa 5 kertaa! Pirkko, Tilkkuilo ja Irma osuivat  kahdesti oikeaan ja Kristiina, AnniK ja  Salme kerran. Muutama arvailija jäi harmillisesti ilman osumaa, mutta sellaista elämä on.

Kiitokset kaikille arvaajille! 
Tämä oli minulle kiva kalenteri toteuttaa. Oli oikein hauskaa lukea kaikkia arvauksia ja muita kommentointeja! Yleensä lähes aina vastaan kommentteihin, mutta nyt päätin olla sanomatta mitään. Paitsi muutamaan kommenttiin vastasin, mutta vastaukset eivät koskeneet arvauksia. 
Nyt alan hikoilemaan palkintojen kanssa!

Minulta puuttuu vielä Pirkon ja Salmen osoitteet.
Laittakaapa yhteystietonne: marletekee at gmail.com 

Palkinnot postitan lähitulevaisuudessa. Voi olla, että vasta ensi vuonna!


Minulla on useampia joulukalenterin kaltaisia, pieniä puisia laatikostoja, joiden etupuolen olen päällystänyt. Tämän laatikoston olen maalannut valkoiseksi, hieman kulahtaneeksi ja laatikoiden etupuoleen liimasin FQ-kangasta. Tämä kangas on FinnQuiltin (Suomen tilkkuyhdistys) omaa kuosia ja tarkasti katsottuna Q-kirjaimen sisällä on Suomen kartta. Näistä kankaista tein ruskeana sisätossut ja mustavalkoisesta espadrillokset. Niistä ei tullut oikein hyvät, mutta tossut ovat mainiot, jalassa nytkin. Malli on Tone Finnngerin kirjasta Tildan tapaan.


Päälisen ja flanellivuorin välissä on ohut puuvillavanu, pohjassa laukkuhuopa. Ulkopohja on aitoa nahkaa, eikä ole yhtään liukas. Tossuja voi tehdä vierastossuiksi tai omalle porukalle. Kankaita vaihtelemalla saa jokainen mieleisensä ja söpöyttä saa laittamalla koristeeksi rusetit tai vaikkapa vanutäytteiset sydämet.



Ja ne uudet linnut. Kokomustissa (no onhan sillä lehtikuvio kyljessä) oleva on suolapurkki ja pallokuvioinen pippuripurkki.

tiistai 25. joulukuuta 2018

joulukalenterin unohtunut laatikko


Eipä tullut eilen sopivaa kohtaa, jolloin olisi ollut hyvä hetki laittaa tämä aaton laatikko arvailtavaksi, mutta tässä tämä nyt on!


Edellisen ja tämän laatikon sisältöjä voi arvailla vielä Tapaninpäivän iltaan asti.
Jos samassa kommentissa arvailet molempia, niin laita selkeästi kumpaa milloinkin tarkoitat!



Meillä on pöydässä hienoa sokeria tämän sinisen linnun sisällä ja sen nokka on hieman auki ja sieltä voi ripotella sokeria puuroonsa tai mihin nyt tarvitsee. Joulupaketista tupsahti kaksi lintua lisää!
Nämä lähtivät tyttären mukaan Ugandasta, saa nähdä miten tottuvat tähän pohjoiseen ilmastoon. Siniseen lintuun tottuivat heti ja Sininen piti heitä omina poikasinaan. Tosi kivaa, miten Suomi-lintu otti nämä tummat poikaset suojiinsa. Toiseen laitoin suolaa ja toiseen pippuria. Arvaa kumman silmistä ripsahtaa suolaa! Minä pidän tämmöisistä hauskoista siroittimista enemmän kuin jostain tyylikkäistä astiasto-siroittimista. Mutta jos olisi oikein tyylikäs trendikoti, niin se olisi eri asia. Mutta tässä meidän kodissa nämä ovat enemmän kuin kotonaan.


Hyvissä ajoin ennen joulua ostin itselleni Ilon pistoja-kirjan. Muliinilangat on ollut ehdolla joulukalenterin laatikoihin, mutta nyt paljastan, että ei ne siellä ole. Eivät mahtuisi millään semmoiseen laatikkoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kovakin kirjontaihminen. 
Yritän tässä joulunpyhinä puuhastella näiden lankojen parissa jotain kuviota. Minulla on meneillään myös villalankatyö, jos ei kirjontapistot luonnistu, jatkan villalankatyötä, vaikka siinä ei ole oikein järkeä eikä määränpäätä.


Tytär yritti ennen joulua saada Sulosta joitain kauniita jouluisia kuvia, joilla toivottaisi ystävilleen ja asiakkailleen hyvää joulua. Eipä oikein Sulosta ollut istumaan kauniisti jonkun joulutontun vieressä. Kuvista tuli aika riehakkaita ja jotkut koristeet kärsivät Sulon käsittelyssä, kun hän juoksi ympäriinsä esimerkiksi tämä enkeli suussa. Enkeliltä irtosi hiippalakki, johon oli kiinnitetty pitkät keltaiset letit. Jätettiin sitten tämä enkeli ison kuusen oksalle ilman hiippaa ja lettejä. Yhdeltä tontulta lähti siinä rytäkässä koko pää irti ja sekin jätettiin samaiseen kuvauspaikkana olleeseen koirapuistoon siirtolavan reunalle. Tänään aamulla oli vain enkeli paikallaan, tontulla oli varmaan ollut työvelvollisuuksia eilen illalla ja oli sitten jäänyt niille teille. Hyvä niin.

PS. Minun täytyi vaihtaa tämä blogipohja taas, kun en millään oppinut pitämään edellisestä!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Nyt on mennyt oikein arvaaminen vaikeaksi!

Joskus aikaisemmin joku veikkasi näitä magneettilukkoja, mutta nyt ei kukaan.



Ehkäpä nyt osut oikeaan!


Söpö laatikko, mutta mitä on sisällä?



Pupu <3 Sulo
Oikeasti ei hitustakaan totta. Karkuun juoksevat ja Sulo perässä, jos vain pääsisi. Meidän suunnalla on tosi paljon rusakkoja ja citykaneja. Yhtään kertaa ulkoillessa ei mene niin, etteikö näkisi jompia kumpia tai molempia.



Tytär koristeli osan pipareista.


Osa olisi tosiaan tarvinnut vaaleaa huntua ylleen!
Eihän ne mitkään kunnon talkoot ole, jos ei yksi pellillinen kärähdä!

Huomenna jouluaattona laitan vikan laatikon ja sopii arvella näitä molempia Tapaninpäivän iltaan asti.


Sulon kanssa toivotetaan oikein hyvää Joulua!




lauantai 22. joulukuuta 2018

niin värikästä, että!


Eilisestä laatikoista paljastui puisia, värikkäitä helmiä. Näitä voi laittaa vetoketjun lukkoihin nyöriä koristamaan.
Ja kukaan ei ollut arvannut oikein : (


Tämän päivän luukun kangas näyttää kuvassa hieman oudolta, mutta on luonnossa kaunista. Arvaa mitä tässä laatikossa on!



Jotkut kynttilät sulaa tosi kovasti.


Nämä ovat aika hauskan näköisiä!


Paistoin tänään kaksi taateli-kahvikakkua. Siis näissä on myös vahvaa kahvia. Tuommoisia kakkuja kutsutaan kahvikakuiksi tai kuivakakuksi. Toivottavasti ei tullut ihan hirveän kuiva, en ole maistanut vielä. Piparkakkutaikina odottaa jääkaapissa huomista leivontaa.


Tänään oli vuorossa pojalle collegepuku.
Mitähän huomenna? 

perjantai 21. joulukuuta 2018

löytyihän se oikein arvannut!


Irma oli arvannut oikein nämä liidut sekä edellisen laatikon ratkojat. Saa nähdä, tulisiko kolmaskin oikea arvaus peräkkäin!
Vieläkään niitä 19 päivän kommentteja ei voi katsoa blogista, mutta hallinnon puolelta pystyin ne lukemaan. Sieltä se voittaja löytyi.
Ja Helena, tee ihmeessä tonttupatalappuja! Niistä tulee ihan hauskoja ilman naamaakin, jos tekee jouluisesta kankaasta.


Tämäkin on minun suosikkikangasta! Tässä nyt paljastuu, että kaikki nämä on minun ihastuskankaita. Paljon on jo tavaroita laatikoista löytynyt, mutta vielä on tämä ja kolme muuta jäljellä. Ja arvaa mitä nyt on vuorossa.


Tänään oli viimeinen työpäivä tänä vuonna. 
Olen nyt ommellut näitä pikkuisia vaatteita. Tämän kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta. Aivan ihanaa bambikangasta. Nyt siitä sukeutui pikkuinen mekko. Voi kun olisi itsekin niin pieni, että saumat hurauttaisi sekunnissa! Mutta pitkän ihmisen vaatteissa on kamalan pitkät saumat.


torstai 20. joulukuuta 2018

Nyt ei tiedetä, potkaisiko onni jotakuta, mutta minä sain palkinnon!

Nyt näyttää taas bloggerilla olevan ongelmia kommenttien kanssa.


Tällaisia tällä kertaa!
Nyt en vaan tiedä, osuiko joku oikeaan, koska en saa kommentteja näkyviin ja sähköpostiin on tullut vain yksi kommentti, vaikka olen sen palvelun ottanut. Surkeaksi on mennyt bloggerin toiminta.
Mennään nyt kuitenkin eteenpäin ja eiköhän ne kommentit joskus tule esiin. Sitten päästään katsomaan, oliko joku oikeassa.


Nyt on vuorossa ihana seeprakangas. Mitä mahtaa seeprojen takana olla?


Olin onnekas, kun voitin Pikku Akan Tilkkuvakka-blogin aprajaisissa tämän haukan jouluisen kangaspussin. Pussin sisällä oli vielä pikkupussi nappeja sekä pieni kukkaronkehys! Kiitos Pikku Akka! Tämä oli ihana palkinto. 


Muutamia kehyskukkaroita olen tehnyt, toinen jäi kuvaamatta, kun jatkoi matkaa uuteen kotiin. Huominen vielä töitä ja sitten on joululoma. Sitä kestääkin ensi vuoteenn asti