kissan palju ja muita tuikitärkeitä juttuja

Näinhän siinä kävi, että ei yhdet sukat ja uudet kantapäät riittänyt. Pitkästyin odottamaan seuraavaa ohjetta. Otin uudet värit ja samalla mallilla sitten uutta vartta ja kantapäätä tekemään. Tykkään noista tiimalasikantapäiden tekemisestä niin paljon, että ajattelin perustaa kantapääneulomon.

Siinä ne varret on suut auki. Huutavat siinä toisilleen.

Näistä väreistä en aikanaan tykännyt yhtään, olivat oikein inhokkeja. Ajat muuttuvat ja minun mielipiteet siinä mukana. Lempparivärejä nykyään. 

Nämä toisetkin sukat tuli määränpäähän ennen seuraavaa ohjeosaa ja marimekon kankaat oli sopivasti pöydän kulmalla, joten niistä sitten kippoa tekemään. Kissa on niin iloinen, kun sai oman paljun. Siellä saa kylpeä vaikka joka päivä.

Paljun tein jo aikaisemmin ja siinä on pystytikkaukset.

Kaikki kankaat vuoria myöten on marimekkoa. Omenakopan tikkaukset menikin sitten vaakaan. Ja ovat muuten väriävaihtavalla langalla tikattu, toinen ihan tavis valkealla.

Silloin, kun innostuin tekemään kehyskukkaroita, keskityin vain yksinkertaisiin. Olin kyllä hankkinut kaksisuisen kehyksen, mutta en sitä osannut tehdä.

Kun olin tarpeeksi opiskellut tekotapaa, syntyi tämmöinen kiva kukkaro. Kangas on artekin ja kukkaroon aatetta antava merkki on lempparini, Epäonnistunut tyttö-sarjasta. Vuoren hevoskenkäkangas tuo sitten sitä onnea, eli tasoissa ollaan!

Kävin tänään Tilkkutarhassa vanuostoksilla ja vihdoin viimein hankin tämän minun maailman hienoimman silitysraudan. Kantapäätehtaan lisäksi voin aloittaa myös silityspalvelun. Olen aina pitänyt silittämisestä ja nyt ihan erityisesti! Silitysstudiollani olisi jonotusnumerot ja ihmiset tulisi pyykkiensä kanssa ja joisivat kahvia tai jotain muuta sen aikaa, kun silittäisin heidän pyykit. Tunnelma olisi varmaan kuin höyrysaunassa, lämmin ja kostea. Rillit huurussa työntäisin rautaa edestakaisin. Se on ihanan painava ja osaa hypätä koivilleen, kun irrottaa otteen kahvasta. Mahtava peli.

Joissain asioissa toimin hyvissä ajoin. Ostin muutaman Aurifilin lankarullan myös. Valkoinen ompelulanka ihan akuuttiin tarpeeseen, mutta punaisen tikkauslangan ostin joulupeittoa varten. Siihen ei ole vielä leikattu ensimmäistäkään palaa, mutta minulla on ajatus. Kyseessä on siis ehkä jo vuoden 2020 joulupeitto. Voi mennä myöhemmäksikin.

Huomenna sukellan joulufiilikseen Weisteen Wanhassa Villassa joulukoristeiden ympäröimänä. Ehkä hankin jotain hurmaavaa uutta lasitettua parveketta koristamaan.

Anteeksi, taas tuli kamalan pitkä luritus.

Huomenna onkin jo 3 adventti, joten hyvää sellaista!

vähän joka lähtöön

Hyvää toisen adventin iltaa!

En ole aikaisemmin osallistunut joulukalenteri- tai adventtisukkien neulontaan, mutta nyt sitten innostuin. Lähdin mukaan Sweet things-blogin Adventtisukat-neulontaan. Tämä sopii tänä vuonna paremmin kuin oman joulukalenterin teko.

Ja katsopas! Elämäni ensimmäiset tiimalasikantapäät!

Ensimmäisessä taisi tulla hieman virheitä, mutta ei haittaa. Tässä vaiheessa kun kokeilin, niin vaikutti hyvin istuvalta jalkaan. 

Joulutyyny pilkoitti jo edellisessä kuvassa, tässä ihan reilusti koko komeus.

Yläpuolen kuvassa näkyy, miten kävi, kun yläsyöttäjän kanssa ompelin lumihiutaleita. Kuusenkoristeena oleva nauha tuli kauniisti, mutta lumihiutaleessa kone ompelee moneen eri suuntaan, sivuille, eteen- ja taaksepäin ja silloin ei yläsyöttäjää voi minun koneessa käyttää. Sitten olin vielä niin tyhmä, että ompelin ja ompelin ja ihmettelin, miksi tulee rumaa jälkeä.

Tältä se lumihiutale sitten näytti, kun vaihdoin tavalliseen paininjalkaan.

Hieman vapaammin kasvaneita kuusia on syntynyt pienen metsän verran.

Suikalelaatikkoa penkoessa keräsin jouluvärejä ja niistä syntyi pienen tyynyn kokoinen pinta. Ei vielä ihan valmis, mutta melkein. Ja kuka sen nyt määrää, että nuo olisi jouluvärejä. Voihan jokaisella olla omat jouluvärit ja ne voi olla vaikka ruskeita ja kretuliineja. Oikeammin pitäisi sanoa, että käytin punaisia ja vihreitä suikaleita.

 Pieniä vaatteita vauvalle. 

Itsenäisyyspäivän perinteisiin on meillä kuulunut kautta vuosisatojen joulupiparien paisto. Ja perinteeseen on aina kuulunut myös ensimmäisen, joskus muutaman muunkin,  pellillisen polttaminen. Niin tälläkin kertaa syntyi nokijäniksiä ja lumiukolla likimain oikean värinen silinteri päässä. Mustan kissan paksut posket, mustankissanpaksutposket....

Kaikki ei tietenkään kärähtäneet ja tummatkin saa vaalennettua koristelulla.

Pitkäkuonot toivottaa hyvää viikkoa!

villan aika

Pakkaset lähestyy, oletko valmis?

Saatuani lahjaksi Anna Bergmanin kirjan tantulltussvantar, tiesin ensivilkaisun jälkeen, mitkä vanttuut teen ensimmäiseksi. Puikot piti saada vapautetuksi tumppuja varten ja sukkien teko sai siitä vauhtia. On oikein hyvä, että en omista useita 2,5 sukkapuikkoja!

Nämä oli tv-sukat eli tein, jos katsoin telkkaa. Hitaasti eteni.

Sukat jalkaan ja tumput puikoille.

Kirjassa on 24 ihanaa lapasmallia ja näiden tilkkupeittoa muistuttavien tumppujen nimi on Eva.

Kun en osannut päättää, teenkö vihreät vai punaiset peukalot, tein molemmat. Ja tietenkin niin, että punainen on vasemman käden lapanen ja vihreä oikean. Tiedätkö miksi?

Langat ovat Filcolanan arwettaa. Kivat oli neuloa, vaikka neuloinkin ruotsiksi. Siksi varmaan hieman hitaampaa. Nyt ei sormia palella, aika lämpimät ovat, kun kaksi lankaa on koko ajan työn mukana.

Olen onnekas, koska tyttäreni Laura on taitava piirtäjä. Siksi minulla on ilo saada näin hienoja, personoituja kortteja. Hänen valokuvauksien lahjakortit ovat myös käsityötä ja toiveiden mukaan tehtyjä. 

Ihanaa päästä Haikkoon yöpymään, kylpylään, kuntosalille, illallistamaan ja hoitoihin! 

Melkeinpä unohtui tämä nurinpäin-kuva. 

Kieltämättä pääteltävää oli reippaasti, mutta tällaiseen olen räsymattosukkien kanssa tottunut.

Aurinkoista viikkoa sinulle!

lisää boroa

Hyvissä ajoin, ennen kuin pohjoisen porot lähtee liikkeelle, valmistui etelän boro. Melkein kaksi päivää sitä olen tässä katsellut ja nyt näytän teillekin.

Tässä boro on lähdössä ensimmäistä kertaa ulos. 

Boro-kirjonnan tekeminen on niin koukuttavaa, että heti tekisi mieli tehdä toinenkin veska. Kankaita kyllä piisaa ja lankoja.

Takapuolella kankaat ovat tällaisessa asetelmassa. Japanilaisten lisäksi ujutin mukaan hieman farkkua ja afrikkalaista indigoa.

Laukku on 22,5 cm korkea, ylhäältä saman verran leveyttä ja pohja on 6,5 cm leveä. Aika passeli pikkulaukku.

Pohjassa on ohut laukkuhuopa, reunoissa ei. Tikkaukset pohjakankaaseen tukevoittaa vartaloa sopivasti.

Vuoriin laitoin molemmille sivuille taskut ja avainnauhan, tietenkin. Mikäs se sellainen veska on, jossa ei avainnauhaa ole!

Laukkujen sisuskuvat ovat minulla aina ihan omaa luokkaansa! Aivan järkyttäviä!

Ei katsota sisuksia yhtään pidempään, katsotaan vaikka kivoja ristin muotoisia pistoja. Laukun mallin bongasin pinterestistä ja kuvassa oli myös tuo D-rengas. Tein senkin, vaikka käyttötarkoitus on ainakin vielä hämärän peitossa. Voi olla, että jonain päivänä koen ahaa-elämyksen ja laitan siihen roikkumaan sitä mitä pitääkin! Tuota elämystä odotellessa kuljen pelkän D-renkaan kanssa. No heijastimen nyt ainakin voisi laittaa, mutta jotenkin se pilaa tuon julkisivun. Ehkä tuo läpyskä renkaineen on vain semmoinen tyylikäs yksityiskohta.

borot

Ilmat kylmenee, illat pimenee ja joulu lähenee. 

Tumput on melkein valmiit ja seuraavia jo mietiskelen.

Hieman ompeluhommiakin olen tehnyt.

Kurssille malliksi kaksi boro-työtä malliksi ja innostukseksi.

Kaksi palasta ja ei paljoa vaadi arvatakseen mitä näistä syntyi!

Toisesta tuli pussukan toinen puoli ja...

toisesta toinen puoli.

Oli oikein kiva tehdä tätä, tosin sormet tuli melkein kipeiksi, kun paikoitellen oli paksua ja neula meni nihkeästi läpi. Lankana käsinkirjontalanka, joko yhdellä tai useammalla säikeellä.

Toisesta mallista tein paikkaversio.

Sinisävyisiä paikkoja puuvillatilkuista ja ylemmät tilkut ovat samaa farkkua kuin pohja, mutta kankaan nurja puoli päälle päin.

Sanoiskohan, että tämä on penaali, ettei aina ja kaikki ole pussukoita :D

Tuohon yhteen pikkuiseen paikkaan tein ristejä, vaihteeksivaan, kun alkoi pelottaa, että työ valmistuu. Farkussa on tikkauslankana oikeaa käsintikkauslankaa.

Ootkos ennen nähnyt tätä mk-merkkistä farkkua?

tilkkuilijan tumput

Luonto muuttuu pikkuhiljaa värikkääksi, ei pelkkää  vihreää puissa vaan kirkkaita keltaisia, oransseja ja jopa punaisia lehtiä. Minulle on tullut myös tarve saada paljon kirkkaita värejä ompelupöydälle ja lankakoppaan.

Lauantaina kävin Snurressa Ruoholahdenkadulla hankkimassa sopivia lankoja lapasia varten. Iloinen asia oli, että siellä oli -15% alennus kaikista langoista.

Ensimmäiset vanttuut pääsi puikoille illansuussa, kun kaikki pakkohommat tuli tehdyksi.

Eilen katsoin telkkaakin samalla kun neuloin. Seurasin toisella silmällä Dohan kisoja ja Nuorta Morsea. Tänään tikuttelin pesutuvassa. Huomenna ehkä työmatkalla.

Lanka on Arwetta. Otin oikein myyjän avuksi, kun en täysin tai oikeastaan ollenkaan voi luottaa omaan taitoon valita oikean paksuista lankaa. 

Lapasista tulee ihanat! Tilkkuijilan tumput. Hieman höyrytin lapasta, että näyttää paremmalta. Taustalla näkyy marikylä, joka sekin on saanut tänään muutaman uuden kadullisen mökkejä.

Mukavaa viikkoa!

Nauttikaa nyt kaikista väreistä niin luonnossa kuin muuallakin ja imekää niistä energiaa koko pitkään syksyyn. Etenkin siihen kamalaan marraskuuhun. Oikein ahmikaa värejä! Miksi marraskuu pitää ylipäätään olla, voitaisiin ihan sovinnolla jättää se kuukausi pois kokonaan. Olisi vaikka kaski jotain kivaa kuukautta. Tietenkin sitten harmittaisi, jos olisi synttärit marraskuussa. Mutta olisi siinä sekin hyvä puoli, ettei vanhenisi koskaan, noin niinkuin numerollisesti.

Tuu kaffelle!

Kolikoita varten tarvittiin kukkaro

 ja mikäs sen paremmin tähän hommaan sopisi kuin kahvimuki!

Alin sininen kuppi on jo vuosia vanha, mutta säilynyt ehjänä.

Kaksi päällimmäistä on upouusia.

Punainen muki on minun suosikki.