nopeita kukkaroita

Usein käy niin, että kun ensimmäistä tekee, niin siinä jo samalla seuraavaa suunnittelee. Ja näinhän siinä taas kävi. Ruusukukkaroa tehdessä ajattelin, että tarvitsen hihnallisen kehyskukkaron, johon mahtuu kännykkä ja kotiavaimet. Niin syntyi tämä Anna-Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta tukevasta kankaasta. Olisko ollut Kompotti tämä kankaan nimi.

Seuraava mieliteko oli kätevä kehyskukkaro kännykälle. Näin jo vuosi sitten Leenan laneissa tällaisen. @anuxms oli tehnyt itselleen ja esitteli sitä. Jos kännykkä on latauksessa tai kuulokkeet käytössä, niin johdot tulevat näppärästi kukkaron pohjan ja saranoiden väliin jäävistä aukoista. Tämä kangas on niin kaunista! Ja vuori myös.

Jossain onnistumisen huumassa syntyi vielä toinen Aino-Maija Isolan kankaasta tehty tavallinen kukkaro sekä vanhasta roosasta Unikko-kankaasta pieni kukkaro. Sekin on hyvin paksua ja tönkköä, oikein sopivaa tähän hommaan.

Vuorikangas on niin söpöä, että se voisi olla päällinen. Näitä tekee tosi nopeasti, kun on ensin tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja oppinut niistä. Muutamaan on jo kankaat leikattu, valmistuu ehkä huomenna. 

Valkea vuorikangas on myös Marimekkoa, muistaakseni nimeltään Usva.

Seuraavaksi valmistuu mustavalkoinen pitkulainen, jonne sopii sujauttaa vaikka aurinko- tai silmälasit. Täytyy käydä ostamassa muutamat kehykset huomenna.

Aurinkoisia päiviä!

Kuinkahan monta vuotta...

on vierähtänyt ihan vaan miettiessä, että kohta kyllä teen kehyskukkaron? No nyt se ensimmäinen kelvollinen on valmis. Tein joskus useita vuosia sitten yhden appelsiinikankaasta, mutta kehys meni kamalaan kuntoon, kun kiinnitin sitä ensin puristelemalla pihdeillä. Voimat ei riittäneet ja otin vasaran. Sillä pomauttelin muutaman kerran, johan pysyi kankaat paikallaan. Mutta lopputulos oli kamalan ruma.

Viimeaikainen innostus paper piecing-ompeluun jatkuu. Tällä kertaa jitkadesing-

sivuilta löytyi ruusu, jonka asettelin tämän kukkaron etupuolelle. Kyselin Tilkkutie-blogin Tiinateiltä vinkkiä hyväksi liimaksi ja sain liiman (Gutermannin HT2) lisäksi hyvän ohjeistuksen liimauksesta. Henkinen valmistautuminen tähän koitokseen oli tarpeeksi pitkä, joten onnistuin hyvin!

Ruusu on kaunis ja samantein tulostin sen useassa koossa. Tämä on pienin eli 3" ruusu ja kehykset on 10 cm.

Takakappaleen kankaaksi leikkasin ensin samaa vaaleaa kuin edessä, mutta sitten nappasinkin tämän väreiltään ruusuun sopivan pienen kangasmallipalan.  Vuoriksi kaunista liila-valkoista.

Tämä onnistui niin hyvin, että lisää on tulossa. Kehyksiä on eri kokoisia ja yhdet sellaiset, joilla tehdään kaksiosainen kukkaro. Sen valmistaminen taitaa vaatia sen verran enemmän älliä, että ei onnistu ihan äkkiä.

Viime viikonloppuna olin lauantaista sunnuntaihin ihan yksin mökillä. Edellisestä kerrasta olikin jo yli 30 vuotta! Lauantaina pelattiin perinteinen lentopallo-ottelu Varsasaarta vastaan. Ollaan voitettu aika usein, joten nyt sitten hävittiin ; )

Lauantaina rantakallioilla oli erilaisia haalareita, myös toppahaalareita. Yhdellä mökillä oli järjestetty "sukellusleiri" ja leiriläiset olivat jättäneet asunsa aurinkoon kuivumaan. 

Meidän mökillä oli sunnuntaina pienimuotoinen tilkkuleiri. Neljä reipasta tilkkuilijaa saapui aamubåtilla halki vinhasti heiluvan meren.

Laineet löivät yli laiturin, mutta eipä tuo märkä pärskähdys ollut kuin iloksi, sen verran oli lämpöä ilmassa ja vedessä. Ja onneksi tuuli, oli hieman inhimillisemmät olot tilkkuilla. Mietimme, pystymmekö syömään ulkona. Saman pöydän ääreen oli tulijoita! Pöydässä oli vesipusseja ja yhden kiusankappaleen ruumiskin, mutta kyllä ne ampiaiset vaan siinä pyörivät. 

Viereisen pöydän toiseen päähän katettiin pörisijöille raikkaat tarjoilut, että olisivat jättäneet meidät rauhaan. Kuohuvaa vielä vaativat, mutta ei me annettu.

Kiitos vieraille, oli oikein mukava päivä!

kesän vitsaukset

Kesäisin tulee sisälle kaikenmaailman ötököitä. Jotkut on ihan harmittomia, niin kuin vaikka hämähäkit (yök!) ja toiset on sitten tosi ikäviä, kuten muurahaiset.

Joskus kymmenen vuotta sitten meille tuli eteiseen yhtä äkkiä kamala lauma muurahaisia. Yleensä ne on mennyt käytävän toiselle puolelle naapuriin. Niillä varmaan oli paremmat ja makeemmat eväät. Minulla ei ollut mitään myrkkyä, joten suihkutin vieraat ikkunanpesuaineella. Tehosi. Ne lähti naapuriin eikä sen koommin ole tulleet meille. Paitsi nyt.

Ensin tuli yksi. Aika kookas ja värikäs. En yhtään tiennyt mitä laija tämä oli.

Kohta tuli jostain toinen, joka oli minusta ensimmäistä vaarallisemman näköinen. Punainen väri on aina semmoinen vaaran väri. Punaisiin pukeutunut urheilujoukkuekin koetaan vaarallisempana vastustajana kuin vaikka siniseen pukeutunut.

Kolmas olikin sitten jo turkoosi! Ensin vaan katselin noita, mutta sitten tökin sormella. Ihan kesyjä, ei purreet tai pistäneet. Katsoin netistä että ovat englantilaista alkuperää. Ehkä tulleet jollain laivalla.

Paper piecing hommia, pieniä palasia ja paljon, mutta erittäin mukavaa puuhaa. Jos tekisi vielä lisää ja kokoaisi oikein muurahaispesän! Olisi sen päällä sitten mukava loikoilla! Ja syksyllä mennä muurahaispesän alle.

Tämä ei sentään ole mikään mato.

Arvaa ensin, mitä täällä säilytetään, ennen kuin luet loppuun.

Ok, tein sen tyttärelle. Ei ole jooga-alustan kuljetuspussi, vaikka kyllä tämä siihenkin hommaan sopii.

Siitä tuli valokuvaajan kameroiden jalustoille ja muille pitkänomaisille kuvaajan tarvitsemille vempaimille erinomainen kuljetuskassi. Hieman merimiessäkin tyyliin, laihempi vaan ja olkahihnalla ei suljeta pussia, vaan siihen on nauhat erikseen. Ohut laukkuhuopa antaa ryhtiä ja suojaa tavaroita. Tikkasin vinoruutua, näkyy ylemmässä kuvassa, jos nähdä haluaa. Olkahihnan pituutta voi säätää vaikka menemään pään yli.

Nyt kun on näin helteistä, on hyvä syy syödä jätskiä. Vaikka monta kertaa päivässä. Helsingin Laivurinkadulle on tullut ihan pikkuinen kahvila, Bus Gelato, jossa myydään tosiherkkuja jädejä ja sorbetteja. Tänään otin kirsikkaa. Voi pojat, oli tosi hyvää. Suklaa appelsiini on myös hyvää ja sitruuna ihanan raikas.

Sulo tuoksuttelee lavendelia, ei osaa päättää onko hyvä vai ei. Ehkä oli hyvä, kun lopuksi nuolaisi kukkaa.

Mukavaa loppuviikkoa!

peitto pikkuiselle

Minusta on tullut mahdottoman laiska bloggari!

Tämän nyt halusin tähän ihan ensimmäiseksi laittaa. En millään jaksa kirjoittaa mitään tai laitella kuvia töistä. Nyt on jotenkin mietittävä koko homma uusiksi. Alun perin koko blogi on ollut omaksi iloksi kirjoittelua ja tekemisten kirjausta. Sitten tuli lukijoita, joista joistain on tullut ystäviä. Kirjoituksiin alkoi tulla toisenlainen sävy. Ja nyt sitten tässä pohdin miten tästä on tullut niin vaikeaa? Kankeaa ja kamalaa. Pidän kyllä kirjoittamisesta, mutta tämä alkaminen on haastavaa. Tarvitsen jotain vitamiineja tai voimapastilleja. Mistä niitäkin sitten saa? En tiedä, täyty katsoa ja miettiä.

Vaikka mitään ei blogissa tapahdu, kaikenlaista kuitenkin olen ommellut.
Tästä vauvanpeitosta tuli ihan yksi suosikeistani! 

Elizabeth Hartmanin pupuja ja kukan vari lehtineen on myös jostain hänen kirjasesta, mutta itse kukka on tehty sillä lempiviivaimellani. Heksagoneista on tullut suosikkejani. Tikkasin pitkästä aikaa vapaata konetikkausta. Viimeaikoina on tullut tikattua vinoruutuja, mutta nyt halusin pehmeämpää kuviota.

Ruusunnupun peiton taustakankaasi sopi ruusukangas. Ei liian lällyä, mutta hyvin kaunista.

Tässä on tekeillä heksagonkukkanen, mutta se ei ole kuvan pointti. Tuo oranssivartinen rulla on kyllä yllättävän toimiva saumojen avaaja! Nopeuttaa ompelua, kun ei joka saumaa tarvitse nousta silittämään. Olen hyvin innokas silittäjä, enkä ompele toista saumaa silittämättömän sauman päälle tai yli. Mutta tällä härpäkkeellä sauma aukeaa niin hyvin, että silitystä ei tarvita. Ja silittäminen on sitten paljon helmpompaa, kun sauman vetäsee auki tuolla rullalla. 

Omasta mielestäni onnistuin kukkien ja pupujen asettelussa. Kivasti symmetriaa, mutta tuo yksinäinen kukka rikkoo sitä kivasti.

Peiton koko on 70 x 90 cm.

Tablettini, jonka nimi on Samu, tarvitsi makuupussin. Se o lähdössä mökille, eikä kesäyöt ole välttämättä kovin lämpöisiä ja jo pelkkä mökkimatka pienellä veneellä vaatii jonkunlaisen suojapuvun. Etupuolella on keskellä jostain työstä jääneistä kolmioista kasattuja neliöitä. Niiden molemmin puolin tuli raidat ruutukankaasta ja koko komeus on kehystetty vihreällä. Ja vielä FQ-kankaasta toiset reunukset. Takapuoli on kokonaan sinistä FQ:ta. 

Mietin erilaisia vaihtoehtoja millä takki pannaan kiinni. Kuminauha, magneettineppari, vetoketju, tavallinen nappi vai painonappi? No päädyin vetoketjuun. Ne on niin kivoja ja hyviä. 

Samu korvaa mökillä paperisen Hesarin.

Tukevuutta antamaan laitoin laukkuhuopaa. Tikkaukset ajattelin suoriksi, mutta on se suoran ompelu vaan niin vaikeaa. Tuli hieman mutkikas.

Kangaslöytö  opiston kangaslaatikosta. Sen verran oli pienet palaset, että kaski pientä kukkaroa niistä sai. 

Tänään on pyykätty ja siivottu, mutta huomenna hurautan saareen mökkeilemään. Taas on sitä kesälomaa tulossa ihan neljä päivää. Että perjantaina jo töihin.

Aurinkoista sunnuntaita ja koko viikkoa!

Hymypoika <3

OMG!

Moikka!

Lähdin aamulla töihin ja nalle jäi vielä nukkumaan sohvalle.

Mietin, että kohta se saattaa herätä talviuniltaan, kun unimaski oli jo puolittain pudonnut. 

Ja kun illalla tulin kotiin, odotti minua iso yllätys!

Sulo oli varmaan mennyt tökkimään karhua ja hän oli sitten herännyt. Nalle näytti hieman kauhistuneelta, kun Sulo oli ihan kuonossa kiinni. Ehkä Suloakin hämmästytti, että miten sillä Nallella on silmälasit! En minäkään tiennyt, että hän käyttää laseja. 

Hätyyttelin Sulon hieman kauemmas, että kaveri saisi rauhassa hieroa unihiekat silmistään. Siinä se sitten katseli meitä uteliaana. Tutkin hunajavarastoani ja pahus vie, ei ollut kuin rommihunajaa! Pakkohan minun oli sitä nälkäiselle karhulle tarjota. Ensin hän maisteli varovasti, mutta sitten iski himo ja Nalle kahmi kaksin käsin hunajaa huulilleen. Huoneessa tuoksui rommi ja Nallea alkoi naurattaa! Tämä on nuori poika, sellainen eraus. Ne on vielä tietämättömiä monista asioista ja minun ei totta vie olisi pitänyt antaa sille vielä niin paljoa sitä hunajaa. Vaikutti, että Nallelta meni hieman pää sekaisin.

Otin Sulon ja lenkkeilimme kauppaan. Ostin Nallelle hieman jaffaa alkujanoon ja lisäksi mustikoita sekä tavallista hunajaa. Ehkä olisi pitänyt ostaa myös jotain suolaista, mutta en sitä silloin tajunnut.

En tiedä, kauanko voin pitää tuota karhua täällä kerrostalossa. Jonain päivänä se kuitenkin temuaa ja teutaroi siihen malliin, että naapurit häiriintyy ja sitten täytyy miettiä mitä sen kanssa tekee. Ehkä vien sen johonkin metsään kunhan se on opiskellut hieman elämää.

Viikonloppua!

Luvattiin aurinkoa!

Tähtien sota

Edellinen postaus oli hieman sotaisa ja samalla linjalla jatketaan. Pehmeää sotaa tämäkin eikä lainkaan kylmää sotaa! Nyt ollaan tähtien sodassa! Se on aikamoista räiskettä se. Oikeita sotia en hyväksy mitenkään!

Tähän peittoon aioin upottaa kaikki minun pienet tilkunpalat, mutta eihän ne tähän loppuneet. Olisi pitänyt tehdä koko avaruus, että tilkkukopat olisivat tyhjentyneet. Peitto on kooltaan 205 x 158 cm, muistaakseni. En jaksa nyt mitata, koska se ei varmaan ole ihan maailman tärkein asia.

Peitossa on monen värisiä tähtiä. Olen ainakin kerran nähnyt henkilökohtaisia tähtiä, kun löin pääni liian matalalla olleeseen kattoon. Ne tähdet oli hyvin värikkäitä. Ei siinä paljoa ehtinyt niihin kiinnittää huomiota, kun tuli se kova kiroilun tarve niin voimakkaana. 

Ja kyllä se aina tahtoo olla niin, ettei minulta löydy tarpeeksi suurta taustakangasta koskaan. Olen ostanut pitkiä pätkiä, mutta sitten leikannut niistä johonkin "todella tärkeään" semmoisen paljon tarvetta suuremman palan. Hölmöläisen hommia, mutta mielettömän kivaa!  

Tikkasin kamalia tähtiä peiton täyteen. Ikinä en ole ollut niin tyytymätön tikkauksiin kuin tämän peiton kohdalla. Mutta ei sekään haittaa. Ensin aloitin keltaoranssilla väriä vaihtavalla langalla. Oli rumaa, purin hampaita ja purin tähtiä. Sitten otin sinisen, ettei näkyisi niin hyvin. Eihän ne kauniimmiksi muuttuneet, mutta eivät niin silmiinpistäviä kuin edelliset. Tikkauslanka loppui pariin kertaan, joten peitossa on kolmea eri sinistä tikkausta. Todellinen keräilyerä koko peitto! Tästä peiton reunalla olevasta rivistä on helppo huomata, että tähdet eivät ole suorissa riveissä. Ei pystyyn eikä vaakaan. Ja jokaisella vaakarivillä on yksi muita isompi tähti.

Oikeasti tein tuon peiton sitä varten, että voin kesän valoisina öinä ottaa oman tähtitaivaan esiin ihan milloin vain! Kyllästyn kuitenkin valoisiin öihin ja kaipaan syksyn pimeyttä ja kauniita tähtitaivaita. Silloin voin vetää tähtipeiton silmille ja siinä se sitten on. Mitään en näe, mutta tiedän tähtien tuikkivan. On niin helppo huijata itseään. Tässäkin asiassa.

Viikonloppuna pyörähdin työpaikan järkkäämällä Kulttuurimatka Tarttoon-reissulla. Oli erinomainen matka. Tartto on superihana kaupunki. Kävimme ERM:ssä (Estonian National Museum, Eesti Rahva Museum). Sen museokaupasta ostin itselleni tuliaisiksi perhoskorvikset ja rintakorun. 

Tartossa on yli kaksikymmentä museoa!

Samaisessa kaupassa oli kaunis asu, varmasti kansallispuku. Tuollainen valkoinen paita olisi oikein ihana kesähelteillä! Suojaisi, ettei iho pala auringossa, mutta olisi kuitenkin aika ilmava.

Tutustuimme myös Tampere majaan. Jos ikinä menet Tarttoon ja haluat yöpyä jossain muualla kuin perushotellissa (me olimme Londonissa), niin tämä olisi kiinnostava vaihtoehto.  Täältä ostin nuo toiset korvikset. 

Ja Sulo on tosiaan uimamaisteri. Vappuna käppäilin hänen kanssa Vantaa-joen rannalla. Ihmisten laiturit ovat yhä maalle vedettyinä ja Sulo haluaa aina käydä niillä patsastelemassa. Tavallaan hän kysyy luvan, että saako mennä ja nytkin sanoin, että saat mennä ja niinpä tämä nopsajalka juoksi vauhdilla laiturille ja pitkä loikka laiturin päästä suoraan jokeen. Hyvä, etten itse joutunut perässä. Onneksi fleksissä riitti pituutta! 

Mukavaa loppuviikkoa!

Kohta on taas viikonloppu ja aurinkoinen sellainen!

pehmeitä sotatarvikkeita

Heksagon-innostus ei tahdo laantua, koska ompelukonekin ruokkii sitä!

Aina kun olen hetken ompelematta, koneen näytönsäästäjä alkaa pyörittämään heksoja!

Tällä kertaa värit on reippaat ja riehakkaat.

Pinnasta syntyi toilettelaukku joogaopetajalle lahjaksi.

Tämä on myös semmoinen tukirautapussukka, jonka suu pysyy auki.

Tämmöisen puputyynyn sai palkinnoksi blogissani olleen arvonnan voittaja.

Hänellä oli värimieltymyksenä turkoosi ja oranssi, joten molempia värejä on tyynyssä. Eli ei meillä tyynysotaa leikitä, tämä tyyny on jo uudessa kodissa.

Oranssia tosin melko vähän tereessä, mutta on nyt kuitenkin.

Lahjapaperin puuttuessa kietaisin tyynyn sellofaaniin. Pupulle tämä oli tietenkin mukavampi ratkaisu, kun sai katsella ulos, eikä tarvinnut olla pimeässä paketissa.

Luonnossa karhut on jo heränneet talviunilta, mutta tämä kaveri vetelee vielä unia tilkkupeiton alla.

Otin siltä varovasti unimaskin pois, että alkaisi pikkuhiljaa heräillä.

Täytyy olla valppaana, että on heti tarjolla jotain suuhunpantavaa, kun nalle herää. Muuten hän voi olla hyvinkin äkäinen, kun on  kovassa nälässä.

Muuten tyyny on tikattu laine-tikkauksella, paitsi tilkkupeitto-osuus. Laitoin tähänkin tereen tuommoisesta patjakangasta muistuttavasta raitakankaasta. Ohje on lehdestä Love Patchwork and Quilting.

Sulo on jo hieman aikuistunut. Lenkit sujuu kivasti itse itseään taluttaen.

Viikonloppuna minä olin Tarttossa. Sulo ja mies menivät mökille. Venematka oli mennyt hyvin, Sulo oli osannut olla nätisti. Mutta mökillä oli tavat ja reviirit jo unohtuneet ja oli karannut naapurin mökin rantaan ja sorsan perään lähtenyt uimaan. Siellä se oli onnellisena polskinut kuin kesähelteillä konsanaan!

Hauskaa Vappua!