pieni peitto nimeltään Kevät

Tässä vauvan peitossa on niin paljon kevättä ja kesän odotusta, että  nimen keksiminen ei tuottanut vaivaa.

Pörriäisiä, lintuja, pupuja ja kukka. Meillä päin on tänä keväänä ollut erityisen paljon pupuja liikenteessä. Citykaneja vähemmän kuin muutama vuosi sitten, mutta yhdessä pihassa on aina vähintään yksi pieni pallero. Se on niin pieni, että melkein ison oravan kokoinen.

Samoja lintuja kuin edellisessä työssä, mutta tässä vain yhden värisiä.

Tikkaus vinoruutua. 

Peitto koko komeudessaan.

Kokoa on 65 x 74 cm eli 25,5" x 29"

Taustakankaaksi laitoin flanellia. Nimilappu odottaa vielä tekstiä.

Välivanu on bambua. Tuli aika söpö ja tuo flanelli on ihanan pehmeä.

Istahda kukkapenkkiin!

Järjestin ihan itse itselleni parin tunnin huonekalun tuunauskurssin.

Toisen roska on toisen, ei nyt aarre, mutta idean herättäjä. 

Ikean kulahtanut, homeinen jakkara ei juuri houkuta istahtamaan. Etenkin, kun jalat huojuivat ruuvien löystyttyä. Se tietenkin helpotti niiden irrottamisessa. Tytär löysi entisen naapuritaloyhtiönsä roskalavalta tämän ja pari muuta jakkaraa.

Etelä-Helsingin kansalaisopiston Tilkkukurssille saimme kaikenmaailman kangasnäytteitä pitseistä puuvillan kautta sifonkiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Otin muutamia sifonkeja ihan ilman sen kummempaa ajatusta. Tämä näytti hieman retrolta ja ihastuin siihen.

Ensin jalat irti, sitten pienen hionnan jälkeen pohjamaali ja päälle lisää valkoista maalia. Kangasta oli juuri sen verran, että sain tämän isohkon pyörylän sillä päällystettyä. Näin se jakkara puhkesi kukkaan, vaikka ulkona satoi räntää. Minusta tästä tuli söpö kukkapenkki. Ja on jotain katseltavaa, jos nuo parvekkeen livekukat ei vaikka jaksaa kauaa elää.

Minusta tämä kangas on aivan ihana ja mitä parhain kesähuoneen jakkaraan. Kankaan kiinnitin vesiohenteisella lakalla ja kiinnityksen jälkeen sivelin vielä kolme kerrosta lakkaa. Minulla olisi vielä pari jakkaraa, joille voisi tehdä samat temput. Täytyy vaan osua oikeanlainen kangas kohdalle.

Istumisen lisäksi jakkara toimii näppäränä apupöytänä. Sohvan edessä on pieni marmorinen shakkipöytä (jota olen inhonnut tosi vahvasti, mutta nyt se on saanut armon olla minun ihanassa kesähuoneessa, joka on siis entinen jouluhuone eli lasitettu parveke), mutta jos sohvalla istuu useampi henkilö, toiseen päähän tarvitaan pieni paikka, jolle voi laskea kupin tai lasin.

Ja kyllä nyt suututtaa tuo kylmyys. Haluaisin istuskella kesähuoneessa. Ja kaikki pörriäisetkin on varmaan kangistuneet ja kohmeessa. Vaadin äkkiä lämpimiä päiviä.

Sulo on aina ajan tasalla. Heti kun räntäsade alkoi, hän haki jääkarhun ja vei sen sängylle katselemaan ulos. Yritti virkistää jääkarhua talvisella säällä eilisen lämpimän jälkeen. Myöhemmin hän esitteli joulupukkiaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Muuttolinnut

Nyt on ihan parhaat hetket seurata taivaalla liihottelevia muuttolintuja. Meillä päin on ollut pääasiassa tätä yhtä mallia, mutta useissa väreissä, jopa kukallisina. En ole käynyt aikoihin lintutorneissa. Nyt voisin mennä, kun en enää pidä yllä korkean paikan kammoa. Tosin ne on aika huojuvia paikkoja, ainakin jotkut, ja silloin voi alkaa tuntua pahalta. Ehkä en menekään. Ja siellä on paljon porukkaa, ja nyt eletään sosiaalisen eristyneisyyden aikaa.

En tunne tätä lajia, enkä löytänyt suuresta lintukirjasta apuja.

Mutta kappas vain, tästä kirjasta se löytyikin. Kyseessä on Curious Crow eli utelias varis. Aiemmin olen nähnyt vain tavallisia variksia. Ne eivät ole olleet kovin värikkäitä. Minusta nämä muistuttavat hieman kirjavia kanoja.

Työ on 75 cm (29,5") leveä ja 82 cm (32,5") korkea. Yksi lintublokki on 6" ohjeessa. Minulla noin 6". Luulen, että tästä tulee ovikoriste. Siis ei ulko-oveen, vaan ompeluhuoneen oveen. Nyt se roikkuu toistaiseksi ompeluhuoneen seinällä, mutta ei se siihen voi jäädä. 

Tämä voisi olla ihan kiva työ musta-harmailla linnuilla tehtynä. Voisikin kokeilla. Tosin on niin paljon kaikkea kivaa, mitä haluaisin tehdä, eikä aika vaan kaikkeen riitä. Jos vielä joskus myöhemmin tuo musta-harmaa idea on mielessä ja tuntuu hyvältä, silloin teen. Pyrstöosasta jäi jäljelle sekä vaalea että kirjava kolmio. Ensin heitin ne roskikseen. Sitten keksin, että teen ylä- ja alaosaan jonkinlaisen väripläjäyksen ja niin kaivoin roskiksesta kolmiot ja yhdistelin neliöiksi. Roskis oli siis lähes tyhjä kangassilppuroskis. Ei jätskipapereita tai suodatinpusseja.

Kirjan variksella ei ollut silmää, mutta minun mielestä se on melkein parasta näissä linnuissa. Kaikille tein silmät, minkälaiset nyt sattui kullekin tulemaan. 

Hyvissä ajoin toivotan kaikille äideille 

Hyvää Äitienpäivää!

Ja ei äideille Hyvää Jokapäivää!

pieniä ja nopeita käsitöitä

Moikka!

Edellisen postauksen kommenteissa Ulla muisteli, että joskus 80-luvulla oli tuommoisia ampparipehmoja. Ja samanlaiset muistot tuli sitten minullekin.

En voinut olla kokeilematta, miten Sugaridoo amppari toimisi pikkupehmona.

Ystäväni Eija taas totesi: #pelastapörriäinen kampanja

Siinä se nyt leijuu parvekkeella ja ilahduttaa ohikulkijoita.

Tilkkutarha-asioinnin kaupanpäälliskankaasta syntyi kässäpussukka neuleelle.

Tämä neule on ollut kesken muutaman vuoden, no ehkä 5 vuotta,  ja nyt se saa pesitytyä rauhassa tuossa uudessa kodissaan.

Pussukan malli on helppo, ehkä helpoin maailmassa. Onnistuin tekemään kuitenkin melko monta virhettä. Mutta valmiiksi tuli. Tikkaukset tein vapaana konetikkauksena kirjoitellen esim. virkkuukoukku, silmukoita, oikein ja nurin. Sitten olin tekevinäni neulepintaa, mutta siitä tuli sotkeutunut lankasöhry. Välissä on bambuvanua ja tämähän on melko kookas; 24 x 16 x 11 cm.

Tällä mallilla on helppo tehdä monen kokoisia pussukoita ja sisältöön pääsee hyvin käsiksi.

Koskahan saan hankituksi kunnollisen suunnitteluseinän?

Nyt on monen väriset muuttolinnut saapuneet.

Kevättä ilmassa!

Kevättä ja lentäviä ilmassa!

Eilen tuli vastaan perhonen ja tänään kevätpörriäinen.

Perhonen on Elizabeth Hartmanin kirjasta Delightful desert. Ehkä hieman pullea vartalo perhoseksi, mutta pysyy kuitenkin hyvin ilmassa.

Söpö, pieni ampiainen on Sugaridoon Irenen malli #HappyBeeBlock

Ohje on ilmainen. Omaa lisäystä on suu ja tuntosarvet.

Jalkojakin mietin, mutta jätin pois. Se on ikäänkuin vetänyt ne koivet tuonne vartalon sisään lennon ajaksi. Jotkut roikottaa niitä lentäessään, mutta tämä ei.

Joitain vuosi sitten tein ampiaistyynyn ja nyt tämä amppari näyttää aika häijyltä tuohon pieneen söpöliiniin verrattuna. 

Tilasin eilen Tilkkutarhasta reilusti vanua ja ompelulankoja. Kävin tavarat tänään noutamassa. Katsopas, miten hauskoja kankaita! Vaikea on tuota mustavalkoista alkaa silppuamaan! Punaisesta syntyy pussukka, tietenkin!

Keskeneräistä neuletta on siinä sitten hyvä säilyttää.

Hyvää viikonloppua!

Ajankohtainen peitto

Heissan!

Tämän peiton pinta syntyi melko nopeasti ja yllättävän nopeasti myös pinnasta kehkeytyi peitto. Malli on Plaid-ish, jonka ohjeen voi ladata netistä veloituksetta.

Minusta tämä näyttää juuri hyvältä piknik-peitolta. Tuohon vaan eväskori ja piknik voi alkaa. Vaikka vappuna ellei sada. Kohta on ihan parhaat piknik-ajat, mutta täytyy nyt malttaa mieli vielä, antaa koronan laantua ja vasta sitten räväytetään peitot nurmelle.

Sopivaa kuvauspaikkaa kovin tuulisena päivänä etsiessä hyväksi valikoitui naapuritaloyhtiön nurmikko. Siellä oli pieniä kukkapusikoita sopivasti luomassa kevätfiilistä. Jotenkin se nurmi näytti vihreämmältä aidan takana, mutta eipä kuvissa näytä yhtään paremmalta kuin oma piha. 

Naapurissa on myös lastentarha, joka on ollut suljettuna koko alkuvuoden. Sielläkin metsästin hyviä paikkoja, mutta enimmäkseen tuli kuvia, joissa peitto on kääntynyt tausta päällepäin, kun tuulen puuska kieputti peittoa.

Oli haasteellista löytää kankaista tarvittavat voimakkuudet, vaalea, keski ja tumma. Yhden blokin jouduin tekemään uusiksi liian tummuuden vuoksi. Onneksi muistin, että minullahan on jossain jemmassa aurinkovärjättyjä kankaita ja niitä sainkin tähän peittoon laitettua kivasti. Sekä tummiin että keskivoimakkaisiin blokkeihin. Ovat jääneet ihan unholaan.

Mukana on ystäviltä saatuja kankaita, ainakin neljän ystävän kangasta on päässyt mukaan. Tikkaukset näkyvät tässä kuvassa parhaiten.

Mietiskelin kovasti työlle sopivaa nimeä. Korona tuli kovasti mieleen ja syitä sille nimelle löytyy paitsi vallitsevasta tilanteesta, myös THL:n ohjeistuksesta.

Pitää vältellä kohtaamisia ja väistellä vastaantulijoita. Yläpuolen kuvassa näet, miten keltainen pala on hieman väistänyt oikealle, samoin tikkaus tekee mutkan. Ja tämä ei ole ainoa kohta, missä ohjeita on noudatettu. Niitä on paljon enemmän kuin tottelemattomia, jotka eivät yhtään ole väistäneet.

Kanttia kiinnittäessäni mietin, että taisi tulla taas peitto, jossa tausta on parempi kuin paraatipuoli. Sellainen peitto, joka kuuluu osastoon "viedään mökille". Niitä on tullut tehtyä paljon. Voisin pitää mökkisaaressa epätoivoisten tilkkupeittojen näyttelyn! No en ole kaikkia peittoja sinne vienyt, kun on niin pieni mökki. 

Mutta yllätys, pidän tästä puolesta enemmän kuin taustasta, vaikka sekin on mieleinen. Peiton koko on 64" x 82" eli 162,5 x 208 cm.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Onneksi se on lyhyt, ettei töihin palaaminen tunnu monen päivän vapaan jälkeen pahalta. Tai liian raskaalta. Kamalaa, ulkona sataa juuri nyt räntää. 

Tein tänä vuonna tällaisia sydän-tipuja. Mallin löysin pinterestistä. Helppo ja nopea tehdä. Tällä tyypillä on pieni, sattumalta löytynyt tupsu pyrstönä, muille en tehnyt mitään. 

Joulusta kevääseen

Tajusin yllättäen  miksi minun pullat ja sämpylät on välillä mitä sattuu. Ei ole syntynyt sellaista tasalaatuisen pullan taitoa.

No, minulla on ollut vain yksi leivinliina. Eihän sillä kukaan tosileipuri pärjää. Se on ostettu Martoilta ja sen kanssa onnistuu kyllä Marttojen resepteillä tehdyt leivonnat. Useimmiten.

Jemmasta löytyi pätkä taikinabatiikki kokeilua. Oikein keväistä kukkaiskuviointia toisella puolella. 

Vaikutti olevan sopivan kokoinen, joten reunat vaan käänsin ja tikkailin.

Puolet on vihreää ja sopii erityisen hyvin pistaasipullien päälle. Kun liina on tehty taikinabatiikilla, se ei ainakaan voi tehdä taikinalle mitään huonoa. Ne tavallaan tuntevat toisensa ja ovat kuin sukulaisia. Ehkäpä kokeilen viikonloppuna leivontaa. Kaupassa ei tosin ollut kuivahiivaa, mutta minullapas olikin kaapissa!

Sain kovan innostuksen Tilkunviilaajan tekemästä peitosta ja hänen Värit - uhka vai mahdollisuus luennosta . Koska innostus pysyi tarpeeksi kauan, syntyi tilkkupinta. Nyt täytyisi pitää hypetystä yllä, että pinnasta syntyisi peitto. 

Heti kun sain peiton pinnan valmiiksi, tartuin palaset-laatikkoon. Otin sieltä silmät kiinni yhden palan ja se oli tuollainen violetti. Sitten keräsin kaikki saman sävyiset kankaan palat ja kyhäsin niistä pinnan pussukkaa varten. 

Ja siinä se nyt on, pieni pussukka ties mitä tarvikkeita varten.

Viime yönä oli satanut lunta ja olin eilen illalla saanut adventtikalenteri sukkien langanpäät pääteltyä. Joten olen ihan ajassa kiinni. Ja kuvasta huomaankin, että meillä ollaan vielä hieman jouluisissa meiningeissä, joulukuuset roikkuu seinällä.