Näyttelyt

lauantai 15. syyskuuta 2018

reputus

Olen reputtanut! Ja kahdesti. 



 Musta reppu on tehty kangasnäytteestä ja pala riitti hienosti tähän reppuun. Ostin kerran venemessuilta ihan kannatuksen vuoksi Pidä saaristo siistinä-astiapyyhkeen. En sitä koskaan siihen virkaan ajatellut ja nyt tuli idea tehdä siitä kevyt reppu.
Aika hauska, sanon minä. Kangas on melko napakkaa ja sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tämmöisen repun voi viikata vaikka kauppakassiin varakassiksi tai fillaroimaan lähtiessä sinne voi laittaa sadetakin ja pipon. Suklaata ja muitakin eväitä.



Kulmiin laitoin purje- tai sirkkarenkaat nyörejä varten. Kullanvärinen on pieni, mutta juuri ja juuri sain kaksi nyöriä siitä läpi. Nyöriä meneekin yllättävän paljon, noin 3,5 metriä.



Salamatkustaja repussa! Saaristossa retkeillessä tämä reppu on ihan must!


Ostin kesällä kangasta, joka koostui tällaisista paloista.


Yhden palan ympärille löytyi hyvin sopivaa kangasta juuri sen verran, että sain koottua etupuolesta ja takapuolesta yhtä suuret. Kässäpusseja ei voi olla liikaa, joten ompelin yhden lisää. Tuli aika söpö. Ja jos säilytyspusseja on tyhjänä, voi nopsasti aloittaa jonkun uuden projektin ja laittaa sen sitten pussiin hautumaan.


Pussissa on aivan ohut vuori, mutta ei mitään tukea antavaa. Eli ihan on veltto. Sisälle kun piilottaa jonkun keskeneräisitä, siitä tulee ihan topakan oloinen.


Sukkien lanka on ostettu melkein vuosi sitten Tampereen kädentaito messuilta. Hyvä, että sain valmiiksi ennen tämän vuoden messuja. Voin taas iloisin mielin tarttua tulevilla messuilla johonkin kerään sillä fiiliksellä, että viimevuotisesta ostoksesta on sukat tehty. Varmaan unohdan siinä ostohetkellä, että ostin näitä keriä kaksi, joten kepeästi niistä vanhoista saisi toisetkin sukat.
Oletko ajatellut lähteä Tampereelle? Minä en muuta ajattelekaan!




tiistai 4. syyskuuta 2018

kuin pommin jäljiltä



Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 
Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.
No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.



Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 


Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 


Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.


Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!


keskiviikko 8. elokuuta 2018

nopeita kukkaroita


Usein käy niin, että kun ensimmäistä tekee, niin siinä jo samalla seuraavaa suunnittelee. Ja näinhän siinä taas kävi. Ruusukukkaroa tehdessä ajattelin, että tarvitsen hihnallisen kehyskukkaron, johon mahtuu kännykkä ja kotiavaimet. Niin syntyi tämä Anna-Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta tukevasta kankaasta. Olisko ollut Kompotti tämä kankaan nimi.


Seuraava mieliteko oli kätevä kehyskukkaro kännykälle. Näin jo vuosi sitten Leenan laneissa tällaisen. @anuxms oli tehnyt itselleen ja esitteli sitä. Jos kännykkä on latauksessa tai kuulokkeet käytössä, niin johdot tulevat näppärästi kukkaron pohjan ja saranoiden väliin jäävistä aukoista. Tämä kangas on niin kaunista! Ja vuori myös.


Jossain onnistumisen huumassa syntyi vielä toinen Aino-Maija Isolan kankaasta tehty tavallinen kukkaro sekä vanhasta roosasta Unikko-kankaasta pieni kukkaro. Sekin on hyvin paksua ja tönkköä, oikein sopivaa tähän hommaan.


Vuorikangas on niin söpöä, että se voisi olla päällinen. Näitä tekee tosi nopeasti, kun on ensin tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja oppinut niistä. Muutamaan on jo kankaat leikattu, valmistuu ehkä huomenna. 


Valkea vuorikangas on myös Marimekkoa, muistaakseni nimeltään Usva.
Seuraavaksi valmistuu mustavalkoinen pitkulainen, jonne sopii sujauttaa vaikka aurinko- tai silmälasit. Täytyy käydä ostamassa muutamat kehykset huomenna.

Aurinkoisia päiviä!



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kuinkahan monta vuotta...

on vierähtänyt ihan vaan miettiessä, että kohta kyllä teen kehyskukkaron? No nyt se ensimmäinen kelvollinen on valmis. Tein joskus useita vuosia sitten yhden appelsiinikankaasta, mutta kehys meni kamalaan kuntoon, kun kiinnitin sitä ensin puristelemalla pihdeillä. Voimat ei riittäneet ja otin vasaran. Sillä pomauttelin muutaman kerran, johan pysyi kankaat paikallaan. Mutta lopputulos oli kamalan ruma.


Viimeaikainen innostus paper piecing-ompeluun jatkuu. Tällä kertaa jitkadesing-
sivuilta löytyi ruusu, jonka asettelin tämän kukkaron etupuolelle. Kyselin Tilkkutie-blogin Tiinateiltä vinkkiä hyväksi liimaksi ja sain liiman (Gutermannin HT2) lisäksi hyvän ohjeistuksen liimauksesta. Henkinen valmistautuminen tähän koitokseen oli tarpeeksi pitkä, joten onnistuin hyvin!


Ruusu on kaunis ja samantein tulostin sen useassa koossa. Tämä on pienin eli 3" ruusu ja kehykset on 10 cm.


Takakappaleen kankaaksi leikkasin ensin samaa vaaleaa kuin edessä, mutta sitten nappasinkin tämän väreiltään ruusuun sopivan pienen kangasmallipalan.  Vuoriksi kaunista liila-valkoista.


Tämä onnistui niin hyvin, että lisää on tulossa. Kehyksiä on eri kokoisia ja yhdet sellaiset, joilla tehdään kaksiosainen kukkaro. Sen valmistaminen taitaa vaatia sen verran enemmän älliä, että ei onnistu ihan äkkiä.

Viime viikonloppuna olin lauantaista sunnuntaihin ihan yksin mökillä. Edellisestä kerrasta olikin jo yli 30 vuotta! Lauantaina pelattiin perinteinen lentopallo-ottelu Varsasaarta vastaan. Ollaan voitettu aika usein, joten nyt sitten hävittiin ; )



Lauantaina rantakallioilla oli erilaisia haalareita, myös toppahaalareita. Yhdellä mökillä oli järjestetty "sukellusleiri" ja leiriläiset olivat jättäneet asunsa aurinkoon kuivumaan. 

Meidän mökillä oli sunnuntaina pienimuotoinen tilkkuleiri. Neljä reipasta tilkkuilijaa saapui aamubåtilla halki vinhasti heiluvan meren.


Laineet löivät yli laiturin, mutta eipä tuo märkä pärskähdys ollut kuin iloksi, sen verran oli lämpöä ilmassa ja vedessä. Ja onneksi tuuli, oli hieman inhimillisemmät olot tilkkuilla. Mietimme, pystymmekö syömään ulkona. Saman pöydän ääreen oli tulijoita! Pöydässä oli vesipusseja ja yhden kiusankappaleen ruumiskin, mutta kyllä ne ampiaiset vaan siinä pyörivät. 


Viereisen pöydän toiseen päähän katettiin pörisijöille raikkaat tarjoilut, että olisivat jättäneet meidät rauhaan. Kuohuvaa vielä vaativat, mutta ei me annettu.

Kiitos vieraille, oli oikein mukava päivä!





torstai 26. heinäkuuta 2018

kesän vitsaukset

Kesäisin tulee sisälle kaikenmaailman ötököitä. Jotkut on ihan harmittomia, niin kuin vaikka hämähäkit (yök!) ja toiset on sitten tosi ikäviä, kuten muurahaiset.
Joskus kymmenen vuotta sitten meille tuli eteiseen yhtä äkkiä kamala lauma muurahaisia. Yleensä ne on mennyt käytävän toiselle puolelle naapuriin. Niillä varmaan oli paremmat ja makeemmat eväät. Minulla ei ollut mitään myrkkyä, joten suihkutin vieraat ikkunanpesuaineella. Tehosi. Ne lähti naapuriin eikä sen koommin ole tulleet meille. Paitsi nyt.




Ensin tuli yksi. Aika kookas ja värikäs. En yhtään tiennyt mitä laija tämä oli.




Kohta tuli jostain toinen, joka oli minusta ensimmäistä vaarallisemman näköinen. Punainen väri on aina semmoinen vaaran väri. Punaisiin pukeutunut urheilujoukkuekin koetaan vaarallisempana vastustajana kuin vaikka siniseen pukeutunut.


Kolmas olikin sitten jo turkoosi! Ensin vaan katselin noita, mutta sitten tökin sormella. Ihan kesyjä, ei purreet tai pistäneet. Katsoin netistä että ovat englantilaista alkuperää. Ehkä tulleet jollain laivalla.

Paper piecing hommia, pieniä palasia ja paljon, mutta erittäin mukavaa puuhaa. Jos tekisi vielä lisää ja kokoaisi oikein muurahaispesän! Olisi sen päällä sitten mukava loikoilla! Ja syksyllä mennä muurahaispesän alle.



Tämä ei sentään ole mikään mato.
Arvaa ensin, mitä täällä säilytetään, ennen kuin luet loppuun.


Ok, tein sen tyttärelle. Ei ole jooga-alustan kuljetuspussi, vaikka kyllä tämä siihenkin hommaan sopii.
Siitä tuli valokuvaajan kameroiden jalustoille ja muille pitkänomaisille kuvaajan tarvitsemille vempaimille erinomainen kuljetuskassi. Hieman merimiessäkin tyyliin, laihempi vaan ja olkahihnalla ei suljeta pussia, vaan siihen on nauhat erikseen. Ohut laukkuhuopa antaa ryhtiä ja suojaa tavaroita. Tikkasin vinoruutua, näkyy ylemmässä kuvassa, jos nähdä haluaa. Olkahihnan pituutta voi säätää vaikka menemään pään yli.


Nyt kun on näin helteistä, on hyvä syy syödä jätskiä. Vaikka monta kertaa päivässä. Helsingin Laivurinkadulle on tullut ihan pikkuinen kahvila, Bus Gelato, jossa myydään tosiherkkuja jädejä ja sorbetteja. Tänään otin kirsikkaa. Voi pojat, oli tosi hyvää. Suklaa appelsiini on myös hyvää ja sitruuna ihanan raikas.




Sulo tuoksuttelee lavendelia, ei osaa päättää onko hyvä vai ei. Ehkä oli hyvä, kun lopuksi nuolaisi kukkaa.

Mukavaa loppuviikkoa!


lauantai 7. heinäkuuta 2018

peitto pikkuiselle

Minusta on tullut mahdottoman laiska bloggari!
Tämän nyt halusin tähän ihan ensimmäiseksi laittaa. En millään jaksa kirjoittaa mitään tai laitella kuvia töistä. Nyt on jotenkin mietittävä koko homma uusiksi. Alun perin koko blogi on ollut omaksi iloksi kirjoittelua ja tekemisten kirjausta. Sitten tuli lukijoita, joista joistain on tullut ystäviä. Kirjoituksiin alkoi tulla toisenlainen sävy. Ja nyt sitten tässä pohdin miten tästä on tullut niin vaikeaa? Kankeaa ja kamalaa. Pidän kyllä kirjoittamisesta, mutta tämä alkaminen on haastavaa. Tarvitsen jotain vitamiineja tai voimapastilleja. Mistä niitäkin sitten saa? En tiedä, täyty katsoa ja miettiä.



Vaikka mitään ei blogissa tapahdu, kaikenlaista kuitenkin olen ommellut.
Tästä vauvanpeitosta tuli ihan yksi suosikeistani! 



Elizabeth Hartmanin pupuja ja kukan vari lehtineen on myös jostain hänen kirjasesta, mutta itse kukka on tehty sillä lempiviivaimellani. Heksagoneista on tullut suosikkejani. Tikkasin pitkästä aikaa vapaata konetikkausta. Viimeaikoina on tullut tikattua vinoruutuja, mutta nyt halusin pehmeämpää kuviota.



Ruusunnupun peiton taustakankaasi sopi ruusukangas. Ei liian lällyä, mutta hyvin kaunista.



Tässä on tekeillä heksagonkukkanen, mutta se ei ole kuvan pointti. Tuo oranssivartinen rulla on kyllä yllättävän toimiva saumojen avaaja! Nopeuttaa ompelua, kun ei joka saumaa tarvitse nousta silittämään. Olen hyvin innokas silittäjä, enkä ompele toista saumaa silittämättömän sauman päälle tai yli. Mutta tällä härpäkkeellä sauma aukeaa niin hyvin, että silitystä ei tarvita. Ja silittäminen on sitten paljon helmpompaa, kun sauman vetäsee auki tuolla rullalla. 


Omasta mielestäni onnistuin kukkien ja pupujen asettelussa. Kivasti symmetriaa, mutta tuo yksinäinen kukka rikkoo sitä kivasti.
Peiton koko on 70 x 90 cm.


Tablettini, jonka nimi on Samu, tarvitsi makuupussin. Se o lähdössä mökille, eikä kesäyöt ole välttämättä kovin lämpöisiä ja jo pelkkä mökkimatka pienellä veneellä vaatii jonkunlaisen suojapuvun. Etupuolella on keskellä jostain työstä jääneistä kolmioista kasattuja neliöitä. Niiden molemmin puolin tuli raidat ruutukankaasta ja koko komeus on kehystetty vihreällä. Ja vielä FQ-kankaasta toiset reunukset. Takapuoli on kokonaan sinistä FQ:ta. 



Mietin erilaisia vaihtoehtoja millä takki pannaan kiinni. Kuminauha, magneettineppari, vetoketju, tavallinen nappi vai painonappi? No päädyin vetoketjuun. Ne on niin kivoja ja hyviä. 



Samu korvaa mökillä paperisen Hesarin.
Tukevuutta antamaan laitoin laukkuhuopaa. Tikkaukset ajattelin suoriksi, mutta on se suoran ompelu vaan niin vaikeaa. Tuli hieman mutkikas.


Kangaslöytö  opiston kangaslaatikosta. Sen verran oli pienet palaset, että kaski pientä kukkaroa niistä sai. 

Tänään on pyykätty ja siivottu, mutta huomenna hurautan saareen mökkeilemään. Taas on sitä kesälomaa tulossa ihan neljä päivää. Että perjantaina jo töihin.

Aurinkoista sunnuntaita ja koko viikkoa!

Hymypoika <3


perjantai 4. toukokuuta 2018

OMG!

Moikka!

Lähdin aamulla töihin ja nalle jäi vielä nukkumaan sohvalle.


Mietin, että kohta se saattaa herätä talviuniltaan, kun unimaski oli jo puolittain pudonnut. 

Ja kun illalla tulin kotiin, odotti minua iso yllätys!


Sulo oli varmaan mennyt tökkimään karhua ja hän oli sitten herännyt. Nalle näytti hieman kauhistuneelta, kun Sulo oli ihan kuonossa kiinni. Ehkä Suloakin hämmästytti, että miten sillä Nallella on silmälasit! En minäkään tiennyt, että hän käyttää laseja. 


Hätyyttelin Sulon hieman kauemmas, että kaveri saisi rauhassa hieroa unihiekat silmistään. Siinä se sitten katseli meitä uteliaana. Tutkin hunajavarastoani ja pahus vie, ei ollut kuin rommihunajaa! Pakkohan minun oli sitä nälkäiselle karhulle tarjota. Ensin hän maisteli varovasti, mutta sitten iski himo ja Nalle kahmi kaksin käsin hunajaa huulilleen. Huoneessa tuoksui rommi ja Nallea alkoi naurattaa! Tämä on nuori poika, sellainen eraus. Ne on vielä tietämättömiä monista asioista ja minun ei totta vie olisi pitänyt antaa sille vielä niin paljoa sitä hunajaa. Vaikutti, että Nallelta meni hieman pää sekaisin.
Otin Sulon ja lenkkeilimme kauppaan. Ostin Nallelle hieman jaffaa alkujanoon ja lisäksi mustikoita sekä tavallista hunajaa. Ehkä olisi pitänyt ostaa myös jotain suolaista, mutta en sitä silloin tajunnut.
En tiedä, kauanko voin pitää tuota karhua täällä kerrostalossa. Jonain päivänä se kuitenkin temuaa ja teutaroi siihen malliin, että naapurit häiriintyy ja sitten täytyy miettiä mitä sen kanssa tekee. Ehkä vien sen johonkin metsään kunhan se on opiskellut hieman elämää.

Viikonloppua!
Luvattiin aurinkoa!