Laatoituspuuhia

Se on Pääsiäinenkin ihan kohta! 

En ole yhtään tipua vielä nähnyt, enkä lampaanviuluja edes ajatellut.

Sen sijaan keräsin keltaisia kankaanpaloja, hieman Pääsiäisfiilistä luodakseni.

Työssä on ikään kuin pieniä kaakeleita. 

Tämä laatoittaja ei ole ollut mestari, koska rivit ja jonot hieman kiemurtaa.

Mutta ei auta valittaa, koska itsehän kokemattoman laatoittajan palkkasin. Oli niin halpa. : D

Saumauksetkin se hulttio on tehnyt miten sattuu! Jossain kohdin huomasin laastia olevan jopa kaakelin päällä. Laatat ovat tuossa 1,5" kokoisia. 

Sulo tykkää istuskella tuossa läheisen pienen puistikon hiekkatiellä. Lumien sulamisvedet on muodostaneet tänne ison lammikon ja sorsapariskunta on ottanut sen omakseen. Niitä se Sulo vahtii. Joskus käy juoksemassa lätäkössä niin että vesi lentää. Viikon päästä Sulo pääsee Hyvinkäälle uimaan vähän puhtaampiin vesiin, oikein uima-altaaseen.

Kotona sitten pallo kainaloon ja lepäämään!

Hyvää alkavaa viikkoa!

värikästä pintaa ja metrivetskaria

Auringonkukkien ompelun välissä täytyy tehdä hieman muitakin ompeluksia.

Keskiviikon tilkkukurssille tein malliksi tilkkupinnan ja siitä syntyi pussukka, jossa käytetään vain metriketjun toista puoliskoa. 

Tämä on kiva blokkimalli ja siihen käytin kankaan sirpaleita. Valkoista välikaitaletta leikkasin ihan suoraan "pakalta".

Tällä mallilla voisi tehdä vauvanpeiton ja miksi ei torkkupeittoakin!

Paitsi nyyt on paras pysyä keskeneräisien kimpussa ja aloittaa suunnitelmat uusista, kun ei ihan varmasti ole jotain muuta kesken.

Punaisia ei tähän työhön mahtunut, vaikka olin ne jo nostanut pöydälle.

Toinen puoli on valoisa! Välissä on puuvillavanu ja tikkaukset kulkee valkoisia välikaitaleita pitkin. Yleensä käytän pussukoihin ohutta laukkuhuopaa, se on jämäkämpää ja pussukasta tulee kivan ryhdikäs. Nyt en laiskuuksissani jaksanut  avata uutta pakkausta, vaan nappasin helposti saatavana olevan suikaleen vanua. Sen ansiosta värikkäät palat tulevat hieman pullukoiksi.

Toisella puolella on hieman tummempia värejä, mutta ei nyt mitään synkkyyksiä kuitenkaan. Ja valkoiset raikastaa tummatkin blokit. Pussukka on ylhäältä 10" (25 cm) leveä ja himpun verran alle 6" (15 cm) korkea. Pohjan leveys on reilut 2". Semmoinen näppärän kokoinen.

Varastosta löytyi väreihin sopivaa nauhaa, jonka pujotin vetoketjun lukkoon ja ompelin reunoistaan kiinni toisiinsa. Suosin näitä metriketjuja, joiden lukoissa on reilun kokoinen reikä. Siihen on helppo pujottaa nyöriä tai nauhaa.

Vuoriksi löytyi juuri sopiva pala marimekkoa. Kuvasta näkee hyvin sen, miten vetoketjua on käytetty. Tämä on ehdottomasti maailman helpoin tapa tehdä vetoketjupussukka.

Samalla vetoketjun ompelusysteemillä olen nämä pienemmät pussit tehnyt. Minusta on hauskaa valita vuori! Sen pitää sopia päälliseen, sen pitää olla sävyltään vaalea tai sitten ihan yksivärinen. Mustaa tai muuta tumma en laita koskaan vuoriksi. 

Nämä ovat pohjattomia pussukoita eli näissä ei ole leveää pohjaa, ovat ihan suorakaiteen muotoisia.

Ensimmäinen kevätkukka on jo puhjennut!

Torstain tilkkukiltaan Töölön Tilkkupajan Soile oli tuonut joitain kirjoja, viivaimia ja kangaspaketteja. Olin netissä nähnyt kivan kirjan, jossa etenkin yksi malli kiinnosti. Soilella sattui olemaan juuri se kirja, mutta vain yksi ja sen oli jo ehtinyt napata toinen tilkkuilija. Mutta hänpä olikin niin ystävällinen ja antoi minun ostaa sen. Kiitos Tilkuviilaaja!

Kirjassa kaikki ohjeet voi tehdä Quick Curve Ruler Mini-viivaimella.

Tämä on se työ, johon olen ihastunut. Minulla ei ole tuota viivainta, mutta juoponpolku-mallineilla onnistuu ihan hyvin.

Ensimmäinen kukka on valmis. Kirjan kukan keskusta on harmaa, minulla ruskea. Kirjan blokit ovat pienempiä, mutta en viitsinyt leikata minun malllineilla syntyneitä blokkeja kirjan 4" blokeiksi, vaan saavat olla 4,5 tuumaisia,valmiina 4". Jos en kesäkukkia mökillä onnistu kasvattamaan isoiksi, niin kankaisia sitten. Jos pysyn ohjeessa noin muuten, peitosta tulee 64" eli 162 cm neliö, kirjan ohjeen mukaan 56" (142 cm) neliö.

Olin tänään Wanhan Sataman kädentaito messuilla. Oli positiivinen yllätys, että oli niin paljon näytteilleasettajia ja työpajoja. 

Kivoja tauluja! Keskimmäistä taulua siellä sitten toteutin! 

Olin oikein kirjoittanut itselleni listan, minkälaista kangasta ja minkä verran sitä tarvitsen. Ihan ensimmäistä kertaa elämässä. Yleensä teen valintoja fiiliksen mukaan. Nämä kuvan kankaat eivät olleet listalla. Ne, jotka oli listalla, ovat jo pesty, kuivatettu ja leikattuina tätä kukkapeittoa varten. Oikealla puolella olevat ovat pieniä näytepaloja Kankaisen palakorista. Vasemman puolen tekstillisiä kankaita löytyi Hämeen tekstiilituonnilla useissa väreissä, mutta pysyin itselleni tiukkana ja ostin vain nämä kaksi. Tilkkutarhasta olin jo etukäteen tilannut vanua ja valkoista puuvillalankaa. Muutamaia kankaitakin ja hexagon-mallineita sieltä löytyi. Ja ihan listan mukaan ostin. Metriketju oli listalla ja sitäkin löytyi sekä mustaa että valkoista. Pääsen taas pussukoita tekemään. Useita tuttuja tapasin ja sehän on aina mukavaa!

Aurinkoista viikkoa! 

Puuvärien uusi koti

Edellisen kerran tein kynäblokkeja niin, että kynän vartaloon tarvittiin 3 laihaa suikaletta saman värin eri vahvuuksina. Kaitaleet olivat valmiina 1/4" ja valmiina 3/4". Homma tehtiin paper piecing-tekniikalla. Nyt mentiin helpommalla.

Kaivoin hieman kevätmielellä iloisen värisiä kankaita ja niihin sopivan väriset teräkankaat. Nämä kynät ovat valmiina tuuman levyisiä.

Uudet värikynät tarvitsivat uuden penaalin.

Kynät tikkasin vain ympäri, mutta muun osan tuollaista vapaata söheröä.

Molemmille puolille en jaksanut kyniä tehdä, takapuoli on yhtä kirjavaa kangasta. Vuoreksi tempaisin chenillekokeilusta jääneen palan. Vasta valmiina huomasin, että  se sopii hyvin penaalin takakappaleen kanssa.

Käytin metriketjua vaihteeksi tällä tavalla. Ompelin vain ketjun toisen puolen koko työn yläreunaan, kun olin ensin ommellut penaalin yhden päätysauman. Sitten pujotin vetoketjun lukon paikalleen. Näin päistä tulee siistit.

Aiemmin kolmesta osasta tekemäni hoikat kynät tehtiin paperiompeluna, mutta näissä ei tarvinnut kuin teräosat paperiompelua. Piirsin sopivan terän irtirevittävälle tukimateriaalille, mutta en ommellut tämän mallin läpi vaan taittelemalla. Kaikki kahdeksan terää syntyi yhden mallineen avulla! Kätevää kuin mikä. Ohje löytyy Fiin Quiltin sivuilta juuri tästä kohtaa.

Mukavaa loppuviikkoa sateesta (Helsingissä) huolimatta!

karhunpaloja ja huonokuntoinen nukke

Kävipä hassusti, kun olin tekemässä tuota paperinukkea, se sattui silityslaudalla ollessaan vilkaisemaan väärään suuntaan. Siellä oli pari karhunpäätä ja kasa karhunpaloja. Nukke säikähti niitä niin, että valahti ihan kalpeaksi. Silmät ja suu hävisi, joten jouduin tekemään ne nuppineuloista.

Siinä säikähdyksessä Nukke taisi pudota silityslaudalta ja toinen nilkka murtui ja kaularanka myös vammautui. Lähemmässä tarkkailussa huomaan vauriot. Nilkka on pois paikoiltaan.

Päivisen Lea oli tehnyt tällaisen nuken, tosin itsensä näköisen ja siitä innostuneena tilasin nämä Paper Dollsit. Lean nukke ei ollut joutunut mihinkään onnettomuuteen, sillä oli kaikki osat ihan kohdallaan. Ja se on tosi hieno.

Tyttöjä syntyi nyt vain yksi, mutta karhunpaloja on pöydällä odottamassa ompelua. Tympi hieman tehdä samannäköisiä ja siksi ihan vaan omaksi huvikseni tein yhdelle tuommoiset väsyneet silmät. Saattaa olla, että muokkailen ompelemattomia tyyppejä. 

Nämä on ihan parhaat välineet tällaisia blokkeja tehdessä. Täytyy olla vaan tarkkana ja keskittyneenä, ettei kynän sijaan vedä leikkurilla halkaisijaa neliöön.

Chenillekokeiluja

Kävin tänään katsomassa Galleria Kohtassa Britta Marakatt-Labban tekstiilitöiden näyttelyn. Mene sinäkin, jos suinkin pääset. Näyttely on osoitteessa Työpajankatu 2 b rakennus 7, Helsinki.

Ei sovi liikuntarajoitteisille, hissitön talo ja 3. kerros.

Osa yhdestä teoksesta.

Näyttelystä innostuneena kävin Oodista lainaamassa muutaman kirjan.

Olen jo aiemmin hieman kokeillut farkkuhameen helmaan.

Muistoksi viimekesästä!

Mukavaa viikkoa!

Joko loma- tai työviikkoa!

Itselläni on kaksi lomapäivää.

Kevät kukkaroita

Olin luvannut kiltalaisille kertoa kuinka onnistutaan kehyskukkaron tekemisessä. Olin suunnitellut, että teen valmiiksi eri vaiheissa olevia kukkaroita, joiden avulla on helppo kertoa eri työvaiheista, mutta kuinkas sitten kävikään!

Ajatuksissani tein valmiiksi asti tuon vihreävalkoisen. Vasta, kun sain laitetuksi kukkaro-osan kehykseen hyvin, tajusin, että tämähän piti jättää vaiheeseen!

Olin leikannut valmiiksi tuon vihreän lisäksi ketun ja korkkiset. Seuraavaksi otin ommeltavaksi isomman korkkisen ja sitä tehdessä ajattelin vain, että miltähän tämä näyttää valmiina ja saanko kukkaron tungetuksi kehyksen väliin. Niissä aatoksissa sitten tuli sekin tehtyä valmiiksi saakka ja kyllä se sinne kehykseen mahtui. Siniraitainen, joka on tosi tukevaa marimekkoa,  saa vielä olkahihnan. Tuo nappi ja nauha on koristeita. Myös punaraita ja oikealla oleva "patalappu"-kankainen ovat marimekkoa. Vihreävaloista en muista, taisi sekin olla samaa porukkaa. Minusta nämä kaikki on tosi keväisiä. Raidalliset merellisiä ja muutkin tuo kevään ellei jopa kesän mieleen! 

Vahingossa valmiiksi tuli myös kettukukkaro.

Onneksi ei materiaalit tältä tytöltä lopu kesken! 

Leikkasin lisää eri kankaista ja nyt olin todella tarkkana, että valmista ei syntyisi vahingossakaan!

Onnistuin jättämään eri vaiheisiin neljä kukkaroa, joista yksi puuttuu kuvasta.

Minusta on kiva valita vuorikangas niin, että se sopii päällisen kanssa. Ja vuorin pitää ehdottomasti olla melko vaalea. Korkkisessa kukkarossa on hieman liian tumma vuori, mutta halusin laittaa juuri tuon kankaan vuoriksi, koska se sopii teemaan. Edellisestä kuvasta sen näkee paremmin eli se on kangasta, jossa on viinipullon korkkeja. Olen saanut sen yhdeltä ystävältäni.

Pieniä kolikko- tai korttikukkaroita on kiva tehdä. Ja jos onnistuu tekemään sellaisen jostain ihan vihin viimeisestä kangaspalasta, on fiilis tosi hyvä. Etenkin, jos kukkaro onnistuu. Päälimmäisenö oleva japanilaisesta hieman paksummasta puuvillasta tehty kaksiväriseen kukkaroon taisi mennä viimeinen pala tuota valeaa kangasta.

Seuravalla ostoslistalla, kun kunnon kaupoille pääsen, 

on metriketjua ja monissa väreissä!

Matkakortille oma pikkuinen kukkaro. Toisella puolella on junan kuva ja 

kaksi heijastinanuhaa. 

Nämä kukkarot lähtivät palkinnoiksi joulukalenteriarvonnoissa voittaneille. Kaikkia palkintoja en muistanut edes kuvata.

Näitä neulonta-aiheisia pussukoita tein kaksi ja ovat reilumman kokoisia, mahtuu joku pieni neuletyö vaikka neuletapamiseen. Tykkään kovasti tästä neuleaiheisesta kankaasta. Nämä olivat myös palkintoja.

Ja joskus on vaan tehtävä jotain ihan hömppää!

Iloinen ratsu.

Iloisia päivä!

Ystävyys

Näin aurinkoisena päivänä tulee tietenkin vain kirkkaita, värikkäitä juttuja.

Olen joskus leikannut kaikki kankaiden loppupalat erikokoisiksi neliöiksi.  Ajatuksena on ollut, että jos joskus tarvitsee, niin voi vaan ottaa, eikä tarvitse leikellä. Olin nähnyt Tilkunviilajalla (Linkki ei johda peittoon, koska en jaksa sitä etsiä!) kivan näköisen neliöistä tehdyn peiton, jossa vaaleat ja tummat muodostivat kuvion. En halunnut tehdä samanlaista, mutta jotain sinne päin. 

Pelkästään niistä paloista ei tämä peitto syntynyt, mutta hyväksi avuksi nekin laput olivat. Leikattuina neliöt olivat 2.5".

Tähän sai upotettua paljon pieniä tilkkuja, joista en ollut voinut luopua, koska ne oli jotenkin niin ihania.

Joitain värejä olisi ollut vaikka koko peiton verran. 

Olin kyllä iloinen, että olen säästänyt tämmöisiä pieniä paloja, joissa on jotain erityistä. Tässä ne nyt ovat sulassa sovussa, tämä kissa ja koira. Kissa oikein muiskistelee koiralle, mutta koira vaan toljottaa silmät pyöreinä. Näkee tuolta ruudulta, että minulla on leipä kädessä ja odottaa saavansa sen.

Keltaisiakin oli ihan kiitettävästi. Muutamassa palassa kurkkii pöllö. Itse asiassa aika eläimellinen peitto tästä tuli. Ainakin kaloja, hiiriä, kanoja, kukkoja, lintuja, perhosia,lehmiä ja pupuja löytyy useiden kissojen, koirien ja pöllöjen lisäksi.

Yllätys itsellenikin, että vuori on kokonaan tuota samaa kangasta! Koko on 53 x 82"  (136 x 210 cm).

Nimeksi mietin heti alkuvaiheessa mummolaa. Työn edetessä ja kankaita katsellessa nimi vaihtui. Nimeksi tuli Ystävyys. Ja arvaatko miksi? No siksi, että laskeskelin tekovaiheessa, että tässä on paljon kankaita, jotka olen saanut ystäviltä. Ainakin 10 eri ystävän kankaita! Kankaan loppuja, jotka ovat jääneet heidän töistään yli ja he ovat antaneet niitä itselleen tarpeettomina. Tämä on  loppulapputyö.

Neuloin tyttärelle nimpparilahjaksi koristossut.

Entisen harrastuksen muistoksi nämä sopivat hänelle mitä parhaiten.

Aurinkoista viikkoa!