Iloinen kirahavi

Edellisessä postauksessa oltiin Espoossa Ommel 2019 -tapahtumassa ja jatkoa seuraa. Siellä osallistuin Espoon killan pisteellä ompelutuokioon, jossa valmiiksi koneella leikattuja palasia applikoitiin farkkukankaaseen.

Siinä sitä kirahvia tikataan kiinni. Palasissa oli valmiina liimaharso takana, jonka avulla palaset ennen tikkausta silitettiin kankaalle.

Tuumailin, että mitähän näistä tulee, mutta aika turhaa pohdintaa, pussukka tietenkin! Farkun lahje oli sen verran kapea, että jatko-ompeluksessa lisäsin leveyttä omista varastoista löytyneistä paloista. Tuo sydämellisen kukan olin jo aiemmin valmiiksi applikoinut, joten helpolla pääsin.

Pussukka on pohjan kohdalta 24 cm leveä ja 21 cm korkea.

Mahtuu paljon kaikeknlaista tärkeää!

Jos mietit, miksi kirahvilla on erilaiset jalat, niin syy on siinä, että toinen jalka on tekojalka, joka on asennettu pahasti katkenneen etujalan tilalle. 

Lahkeen toiseen päähän ompelin perhosen ja kukan. Levennystä tälle puolelle tuli tummasta farkkukankaasta. Tähän en jaksanut applikoida mitään, vaan ompelin ystäviltä saamani perhoset liihottelemaan. Tähän asti ne ovat kaunistaneet ompeluhuoneen musalaitteen kautinta . Ovat varmaan tyytyväisempiä tässä uudessa tehtävässään. 

Vuorissa on molemmilla reunoilla taskut ja toiseen taskuun ompelin pienen palan muumiaiheisesta kankaasta.

Applikaatioiden lisäksi käytin pintaa koristamaan koneen omia tikkauskuvioita.

Välissä on ohut laukkuhuopa,  joten tätä pussukkaa ei ihan helpolla lytätä.

Kirahvista tuli oikea hymytyttö! 

Kaapelitehtaan kässäfestareilta ostin erivärisiä pampuloita ja tähän vetoketjun avausta helpottamaan pääsivät punainen ja keltainen pallukka.

Itikoita oli mökillä ihan liikaa, jos ei tuullut. Suojaksi täytyi ommella verkkarit. Kangas on ollut kaapissa jo useamman vuoden, joten varsinaista käyttökohdetta  jota varten olen sen ostanut, en edes muista.

Koska minulla on silmälasiongelma, olen enimmäkseen puikotellut. Ei tarvitse tarkasti nähdä, kuten perinteisessä heksagoneja käsin ommeltavassa mökkityössä.

Työpaikkani kevään lyhytkurssilla osallistuin keraamisten laatojen kurssille. Olipas kiva kurssi! Seuraavien laattojen kohdalla jo tietäisin, mitä ja miten pitää ja kannattaa tehdä.

Kukkalaatta pääsi mökin seinälle, ainakin toistaiseksi. Tuossa se vino laatta on hieman vinossa, mutta miehen toivomuksesta jälkeenpäin suoristettu ihan jesarin voimin paikallaan pysyväksi. Tuo oikean alareunan ampiainen painaa niin paljon, että se painollaan vetää taulun väkisin vinoon. 

Sulon kanssa toivotellaan aurinkoisia päiviä!

ommel 2019

Tänään alkoi kolmipäiväinen ommel 2019 Espoossa. Olihan siellä piipahdettava, kun en viime vuonna päässyt.

Paikalle oli järjestetty ilmainen bussikuljetus Kiasman pysäkiltä ja sama reitti jatkuu läpi viikonlopun. Olisi minulla matkakorttikin, mutta Espoo on minulle paikoitellen aikamoinen musta aukko. Päivän ensimmäinen bussi lähti klo 12 ja oli tupaten täynnä. Osassa penkkejä istui kolmekin ihmistä kahden paikalla ja käytävällä seistiin vieri vieressä. Onneksi bussissa oli hyvä ilmastointi. Perillä oli myös ruuhkaa joihinkin putiikkeihin.

Tilkkutöitä oli jonkin verran esillä ja tietenkin niitä tutkailin tarkasti. 

Kiinnostavia, taitavasti tehtyjä vaatteita oli esillä. Tämän paidan keltainen helmaosa oli muodikkaasti tikattu!

Kaunista jälkeä.

Nämä kudotut huivit olivat erittäin kauniita. Nämä ovat ammattiopisto Tavastian  oppilastöitä.

Tämä farkkukankainen teos on takki.

Siinä on paljon erikoisia yksityiskohtia.

Espoon tilkkukilta ja samalla Finn Quilt oli paikalla toisessa kerroksessa ja Ihalaisen Pirjon ohjauksessa ryhdyin ompeluhommiin.

He olivat stanssanneet kirjastossa kasakaupalla kuvioita kankaista joissa oli liimaharso valmiiksi silitettynä. Näistä paloista sai koota mieleisensä työn. 

Otin tällaisen kirahvin työstettäväksi. Silitin ja ompelin farkun lahkeelle. Saa nähdä, mitä tästä syntyy. Tämä olikin ainoa työpaja, johon osallistuin. Työpajoja olisi ollut monenlaisia pientä maksua vastaan, jotkut taisi olla ilmaisia.

Kun yhtään tilkkukangaskauppiasta ei tielleni osunut (siis niitä ei ollut), ihastelin niin kovasti trikoita, että huomaamatta olin jo kassajonossa kangasnipun kanssa. Jonossa takanaolevalle naiselle sanoin, että palaan tähän kohtaan takaisin, käyn vaan vielä hakemassa tuon bambi-kankaan. Se on niin söpöä! Samoin tuo pupukangas. Näistä tulee joillekin pienille jotain. Mustavaloisesta teen puseron ja ihan reunimmaisesta mekon.

Illan aikana ompelin itselleni yhden tunikan, mutta en mistään näistä kankaista. 

Valmista syntyi tästä lakukankaasta. En jaksa enää kuvata mokomaa, ehkä joskus toiste. Vaikka yhteiskuva muiden valmistuneiden kanssa.

Aurinkoista viikonloppua!

Kesä on jo täällä!

Huomiseksi ehkä hellettä!

Sopivasti sain valmiiksi tämän lomatunnelmista kertovan työn, jonka nimeksi tuli Kesä.

Malli näihin kuuteen blokkiin tuli Love Patchworrk & Quilting-lehden mukana. Minulla on hieman sellainen salainen intohimo (Faundation) Paper Piecing-töihin.  Se on semmoista itsensä haastamista. Kaikki kuvat tein taittelutekniikalla, se on niin paljon nopeampaa, eikä tarvitse repiä kuitukankaita tai papereita työn takapuolelta.

Tässä ovat kaikki blokit valmiina. Aina kun sain yhden valmiiksi, siitä tuli suosikkini. Nyt, kun kaikki on valmiina, en ehkä osaakaan sanoa suosikkia.

Mikä on sinun suosikki? Tekeekö mieli jätskiä vai poreilevaa juotavaa? Ehkä kylmää melonia? Jospa laittaisit kameran kaulalle, hakisit matkalaukun varastosta ja suuntaisit kuvaamaan kaktuksia?

Kivoja kuvia kaikki! Sitruuna on hieman kulmikas, mutta hyvin mehukas. Tikkausta miettiessä tein drinkkiin poreita solmupistoilla ja sitruunasta puristelin muutaman pisaran koristeeksi.

Kirjojan käsistä kaktus sai piikkinsä ja ruukku hieman koristeluja.

Jätskiin heittelin strösseleitä ja aurinko paistaa aina. Ainakin tässä työssä. Ampiainen liihottaa makean perässä jätskistä melooniin.

Matkalaukku sai kirjontalangasta tikkaukset ruskeisiin osiin ja kameran ympäri pistelin tikit ja kilahtihan se kamera siinä ommellessa. Ehkä painoin vahingossa laukaisinta.

Taustan ensin ajattelin tikata käsin, mutta tulin järkiini ja työnsin työn koneen paininjalan alle. Sekalaista kiemuraa valkoisella langalla.

Olen ihan innostunut villiyrteistä! Kerännyt ja säilönyt syötäväksi ja syönyt. Kevyttä ja energisoivaa! 

Yrteistä saa myös oivallisen jalkakylvyn. Sitä testasin eilen ja kyllä oli ihanaa!

tunnetko Jelly Rollin?

Noita ihania kangaspyörylöitä olen hankkinut useita, mutta en vaan millään raaski käyttää niitä. Aina on mielessä, että kohta tulee jokin parempi malli, säästän siihen. Joiltain messuilta ostamasta jelly rollia nyt kuitenkin rohkaistuin leikkaamaan. Ne kaikkein ihanimmat jäävät vielä odottamaan sitä erittäin upeaa mallia.

Viimeaikoina olen kovasti tykästynyt heksagoneihin. Ilman muuta mieleistä mallia leikkelin pakkauksen 2,5" nauhat hexagonviivainta apuna käyttäen. 

Syntyi heksagonin puolikkaita, joita sitten asettelin peräkkäin ja vierekkäin. Työ etenee ompelemalla palaset kapeista reunoista yhteen. Näin syntyy pitkiä soiroja, jotka ommellaan pitkistä sivuista yhteen. Täytyy olla jo heti alkuvaiheessa tarkkana, että oikean väriset palat osuvat kohdikkain.  

Minä olen juuri tutustunut

 Tämän pakkauksen kankaat olivat hieman paksumpia kuin normaali tilkkutyö puuvilla on. Kankaat riittivät pieneen lapsen/vauvan peittoon. En tehnyt tätä erityisesti kenellekään, ei ole vauvoja syntymässä läheisille. Enemmänkin halusin kokeilla, onko näitä jelly rolleja kiva käyttää. Ja sanon, että on. Ei tarvitse itse leikata kuin valmiista nauhasta tarvittavan kokoisia paloja.

Väritys on kiva. Vierastan noin kukertavia kankaita, mutta valmiissa työssä ne on ihan ok. Ja jokuhan voi kovastikin tykätä kukkaisellisuudesta, omaan makuun on raidat, ruudut, pilkut ja pallot. Ja jotkut kukatkin.

Peiton koko 29" x 39,5" ja senteissä noin 73 x 100.

Taustakankaaksi laitoin flanellia ja välissä on bambuinen vanu.

Kanttaukseen löytyi varastosta juuri sopivaa kangasta. Nyt kun kaikki kankaat on vielä hyvässä järjestyksessä, on helppo löytää etsimänsä. On se vaan jännää, miten hyvin sitä muistaa lähes kaikki kankaat mitä omistaa! Monen muun asian muistamisesta en ole ollenkaan niin varma.

Siinä niitä on, isompia ja pienempiä kukkia. Vihreä on ainoa melkein yksivärinen ja sen yläpuolella oleva ruutukainen ainoa reipas kangas. Kuvassa näkyy tikkaukset hyvin.

Koko jäi niin pieneksi, ettei edes torkkupeitosta käy.

Lemmikit on aikalailla lempikukkia. Ainakin silloin, kun kukkivat ja jossain muualla kuin penkissä. Meillä mökillä on kukkapenkkiin änkenyt jotain villilemmikkiä. Se leviää kovasti ja hetkessä sotkee koko kukkapenkin pitkillä veltoilla varsillaan. Pidän semmoisista ryhtikukista kukkapenkkikukkina paljon enemmän kuin lemmikeistä. Luonnossa ne on ihan ok. No eihän minun penkeissä kummoisia kukkia ole, mutta ainakin niillä jotka on, on vankat varret! 

Lämpimiä päiviä!

Lähtisitkö tossutansseihin?

Tossutarve iski, kun näin Kotona Annin kanssa-blogin emännän tekemät tossut. Samalla mallilla olen tehnyt tossuja aiemminkin, ensimmäiset muutama vuosi sitten Sanna Parangon kurssilla Päivölän opistolla.

Miten minulle tulee aina himo tehdä samoja juttuja vaikka kuinka monta! No onneksi en sentään samasta kankaasta. Teen yhdet ja sitten haluan nähdä miltä tuosta ja tuosta kankaasta tehtynä nämä näyttäisi.

Tossuja varten tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa. Päälliseen tukea antamaan laitoin ohutta laukkuhuopaa ja pohjaa pehmentämään parketianalushuopaa tai saattaa olla, että olen tätä ostanut ihan Taito shopista, mutta villapaidoista yms kierrätetystä materiaalista on kuitenkin kyse.

Päällisen vuoriksi laitoin mustavalkoista ruutua. Tästä kuvasta näkyy tuo pohjan pehmennysmateriaali hyvin.

Punavalkoiset on ihan selvästi Minni-hiiri tossut!

Kankaat ovat vasemmalta oikealle: Artekin huonekalukangas, Marimekon päärynät, tyttären vanhat farkut ja ystävältä saatu iloinen pallottelukangas.

Kaikkiin löytyi sopivanväristä keinonahkaa pohjiksi. Voisihan pohjat tehdä jostain vahvasta kankaastakin, mutta minulla sattuu oleman näitä materiaaleja.

Päärynätossua ei ole vielä kuin yksi ja nyt lähden toista tekemään Tilkkuterapian laneihin. Kyse on Etelä-Helsingin kansalaisopistossa vetämäni tilkkukurssin oppilaiden kanssa vietettävät perinteiset ompelulanit. Tällä kertaa yksipäiväiset, mutta eiköhän siinäkin aikana saada paljon aikaan!

Sulo jää kotiin hoivaamaan lemmikkiään.

Tämä pupu on nyt ollut suuren hoivan kohde. Ehkä pupulle on tapahtunut jotain, mistä meillä muilla ei ole mitään tietoa, mutta Sulo tietää ja siksi kuljettaa sitä koko ajan mukanaan.

Vappupalloja ja kukkia

Pääsiäisen aikoihin jouduin pysyttelemään kotosalla. Innostuin siivoamaan, myös ja oikeastaan aivan erityisesti ompeluhuonetta. Minulla siivoaminen alkaa niin, että ensin vedetään kaikki pois kaapeista ja pöydiltä. Kaaos on aika kamala tässä vaiheessa. On kuvamateriaaliakin, mutta en nyt halua järkyttää ketään. Jotenkin kaikki kankaat oli menneet ihan vääriin paikkoihin. Erityisesti jämäpalat teetti työtä. Silittelin siisteiksi ja laatikoitin kaikki väreittäin. Isommat palat viikkasin nätisti ja täytin komeron elfa-korit niillä.

Kun olin saanut kaiken valmiiksi, olisin voinut alkaa ommella, mutta en halunnut miettiä mitään kankaiden valitsemisia, ettei mene sotkuun taas. Pöydällä oli muovilaatikko, jossa oli keltaisia soiroja. Päivölän opiston tilkkukurssilta sain Sanna Parangolta heksagon mallin, johon käytettiin kaikenmaailman soiroja ja niitä heksoja aloin sitten tekemään. 

Kurssilta saamasta kaavasta piirsin irtirevittävälle materiaalille mallineen, jonka avulla syntyi useampi keltainen puolikas ja niitä yhdistämällä kokonaisia heksagoneja. En ommellut paperiompeluna vaan taittelutekniikalla. Olen laiska piirtämään samoja kaavoja koko ajan. Taittelutekniikalla voi samaa mallinetta käyttää tosi monta kertaa. Jossain vaiheessa se alkaa hieman hapertua, etenkin jos sen ompelee vahingossa kankaaseen kiinni.

Irma, olen yhä velkaa sinulle ties minkä määrän tuota irtirevittävää!

Hyvänä apuna on viivain, jossa on merkattu tuo 1/4" saumavara!

Näin se homma etenee! 

Vappupalloja!

Kuvassa näkyy olevan yksi keskeneräinen keltainen. Oikeasti sekin on ihan valmis. Nyt aion siirtyä jo johonkin muuhun väriin. Ehkä sinisiin. Toivottavasti ei tule sadetta, jos siirryn sinisiin. Keltaisia ei kovin paljoa jäänyt, ehkä yhden saisi, mutta nyt saa keltaiset riittää. Saattaahan olla, että tarvitsen niitä loppuja pikkupaloja johonkin toiseen tärkeään työhön.

Kukkapeitto pitäisi tikata, mutta langan valitseminen on liian vaikeaa.

Olisi ollut kivaa, jos tämän olisi voinut nimetä Vappukukaksi, mutta ei nyt sitten, kun ei ole valmis. Pidän ristiäiset vasta valmiille peitolle. Isot juhlat, ehkä.

Tässä minun Vappukukka. Sain kiltakaverilta ehkä vuosi sitten kukanpoikasen. Ensin se oli vedessä kasvattamassa juuria ja lopulta muistin laittaa multaan. Aikamoinen yllätys, että on säilynyt hengissä ja vielä alkoi kukkia!

Vihreiden kanssa olen puuhaillut viime viikonlopun saarireissulla. Keräsin pieniä nokkosia ja kotona tein niistä nokkoskeiton. Oli oikein hyvää, vaikka mies ei sitä suostunut maistamaan. Tytär söi ja me molemmat ollaan ihan hyvässä kunnossa. Seuraavaksi kokeilen lettuja. Ilmoittauduin Marttojen Villiyrttiretkelle Herttoniemeen. Siellä varmaan viisastun ja tutustun muihin. Siis syötäviin kasveihin. Tiedän, että vuohenputken ja voikukan lehtiä voi myös syödä, mutta ehkä tulee lisää tuttavuuksia. Ja reseptejä. 

Kaikenlaisia asumuksia tässä lähistöllä onkin! 

Tässä alemmassa asuisin kovin mielelläni!