sunnuntai 27. lokakuuta 2019

villan aika


Pakkaset lähestyy, oletko valmis?

Saatuani lahjaksi Anna Bergmanin kirjan tantulltussvantar, tiesin ensivilkaisun jälkeen, mitkä vanttuut teen ensimmäiseksi. Puikot piti saada vapautetuksi tumppuja varten ja sukkien teko sai siitä vauhtia. On oikein hyvä, että en omista useita 2,5 sukkapuikkoja!



Nämä oli tv-sukat eli tein, jos katsoin telkkaa. Hitaasti eteni.


Sukat jalkaan ja tumput puikoille.


Kirjassa on 24 ihanaa lapasmallia ja näiden tilkkupeittoa muistuttavien tumppujen nimi on Eva.



Kun en osannut päättää, teenkö vihreät vai punaiset peukalot, tein molemmat. Ja tietenkin niin, että punainen on vasemman käden lapanen ja vihreä oikean. Tiedätkö miksi?


Langat ovat Filcolanan arwettaa. Kivat oli neuloa, vaikka neuloinkin ruotsiksi. Siksi varmaan hieman hitaampaa. Nyt ei sormia palella, aika lämpimät ovat, kun kaksi lankaa on koko ajan työn mukana.


Olen onnekas, koska tyttäreni Laura on taitava piirtäjä. Siksi minulla on ilo saada näin hienoja, personoituja kortteja. Hänen valokuvauksien lahjakortit ovat myös käsityötä ja toiveiden mukaan tehtyjä. 
Ihanaa päästä Haikkoon yöpymään, kylpylään, kuntosalille, illallistamaan ja hoitoihin! 


Melkeinpä unohtui tämä nurinpäin-kuva. 
Kieltämättä pääteltävää oli reippaasti, mutta tällaiseen olen räsymattosukkien kanssa tottunut.

Aurinkoista viikkoa sinulle!


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

lisää boroa

Hyvissä ajoin, ennen kuin pohjoisen porot lähtee liikkeelle, valmistui etelän boro. Melkein kaksi päivää sitä olen tässä katsellut ja nyt näytän teillekin.



Tässä boro on lähdössä ensimmäistä kertaa ulos. 


Boro-kirjonnan tekeminen on niin koukuttavaa, että heti tekisi mieli tehdä toinenkin veska. Kankaita kyllä piisaa ja lankoja.


Takapuolella kankaat ovat tällaisessa asetelmassa. Japanilaisten lisäksi ujutin mukaan hieman farkkua ja afrikkalaista indigoa.
Laukku on 22,5 cm korkea, ylhäältä saman verran leveyttä ja pohja on 6,5 cm leveä. Aika passeli pikkulaukku.
Pohjassa on ohut laukkuhuopa, reunoissa ei. Tikkaukset pohjakankaaseen tukevoittaa vartaloa sopivasti.


Vuoriin laitoin molemmille sivuille taskut ja avainnauhan, tietenkin. Mikäs se sellainen veska on, jossa ei avainnauhaa ole!
Laukkujen sisuskuvat ovat minulla aina ihan omaa luokkaansa! Aivan järkyttäviä!


Ei katsota sisuksia yhtään pidempään, katsotaan vaikka kivoja ristin muotoisia pistoja. Laukun mallin bongasin pinterestistä ja kuvassa oli myös tuo D-rengas. Tein senkin, vaikka käyttötarkoitus on ainakin vielä hämärän peitossa. Voi olla, että jonain päivänä koen ahaa-elämyksen ja laitan siihen roikkumaan sitä mitä pitääkin! Tuota elämystä odotellessa kuljen pelkän D-renkaan kanssa. No heijastimen nyt ainakin voisi laittaa, mutta jotenkin se pilaa tuon julkisivun. Ehkä tuo läpyskä renkaineen on vain semmoinen tyylikäs yksityiskohta.





torstai 10. lokakuuta 2019

borot

Ilmat kylmenee, illat pimenee ja joulu lähenee. 
Tumput on melkein valmiit ja seuraavia jo mietiskelen.
Hieman ompeluhommiakin olen tehnyt.

Kurssille malliksi kaksi boro-työtä malliksi ja innostukseksi.



Kaksi palasta ja ei paljoa vaadi arvatakseen mitä näistä syntyi!


Toisesta tuli pussukan toinen puoli ja...


toisesta toinen puoli.



Oli oikein kiva tehdä tätä, tosin sormet tuli melkein kipeiksi, kun paikoitellen oli paksua ja neula meni nihkeästi läpi. Lankana käsinkirjontalanka, joko yhdellä tai useammalla säikeellä.


Toisesta mallista tein paikkaversio.


Sinisävyisiä paikkoja puuvillatilkuista ja ylemmät tilkut ovat samaa farkkua kuin pohja, mutta kankaan nurja puoli päälle päin.


Sanoiskohan, että tämä on penaali, ettei aina ja kaikki ole pussukoita :D


Tuohon yhteen pikkuiseen paikkaan tein ristejä, vaihteeksivaan, kun alkoi pelottaa, että työ valmistuu. Farkussa on tikkauslankana oikeaa käsintikkauslankaa.


Ootkos ennen nähnyt tätä mk-merkkistä farkkua?






sunnuntai 29. syyskuuta 2019

tilkkuilijan tumput

Luonto muuttuu pikkuhiljaa värikkääksi, ei pelkkää  vihreää puissa vaan kirkkaita keltaisia, oransseja ja jopa punaisia lehtiä. Minulle on tullut myös tarve saada paljon kirkkaita värejä ompelupöydälle ja lankakoppaan.



Lauantaina kävin Snurressa Ruoholahdenkadulla hankkimassa sopivia lankoja lapasia varten. Iloinen asia oli, että siellä oli -15% alennus kaikista langoista.



Ensimmäiset vanttuut pääsi puikoille illansuussa, kun kaikki pakkohommat tuli tehdyksi.


Eilen katsoin telkkaakin samalla kun neuloin. Seurasin toisella silmällä Dohan kisoja ja Nuorta Morsea. Tänään tikuttelin pesutuvassa. Huomenna ehkä työmatkalla.


Lanka on Arwetta. Otin oikein myyjän avuksi, kun en täysin tai oikeastaan ollenkaan voi luottaa omaan taitoon valita oikean paksuista lankaa. 


Lapasista tulee ihanat! Tilkkuijilan tumput. Hieman höyrytin lapasta, että näyttää paremmalta. Taustalla näkyy marikylä, joka sekin on saanut tänään muutaman uuden kadullisen mökkejä.

Mukavaa viikkoa!
Nauttikaa nyt kaikista väreistä niin luonnossa kuin muuallakin ja imekää niistä energiaa koko pitkään syksyyn. Etenkin siihen kamalaan marraskuuhun. Oikein ahmikaa värejä! Miksi marraskuu pitää ylipäätään olla, voitaisiin ihan sovinnolla jättää se kuukausi pois kokonaan. Olisi vaikka kaski jotain kivaa kuukautta. Tietenkin sitten harmittaisi, jos olisi synttärit marraskuussa. Mutta olisi siinä sekin hyvä puoli, ettei vanhenisi koskaan, noin niinkuin numerollisesti.


perjantai 27. syyskuuta 2019

Tuu kaffelle!

Kolikoita varten tarvittiin kukkaro
 ja mikäs sen paremmin tähän hommaan sopisi kuin kahvimuki!



Alin sininen kuppi on jo vuosia vanha, mutta säilynyt ehjänä.
Kaksi päällimmäistä on upouusia.


Punainen muki on minun suosikki.



maanantai 23. syyskuuta 2019

Pieni ja vielä pienempi

Yhtä ja toista on tullut tehtyä, mutta mitään en tänne blogiin ole onnistunut laittamaan. No nyt tulee pari pientä työtä, jotka eilen ompelin.


Suurempi näistä töistä on tämä pussukka. 
Leikkelin 2" neliöitä lähinnä vaaleahkoista kankaista ja surauttelin niitä yhteen.
Vetoketju on metriketjua. Siitä on tullut ykkös suosikki pussukoihin!
Teen sen ketjun yhdestä puoliskosta, näppärää kuin mikä!


Ooh, tällä puolella ei olekaan kaikki niin vaaleaa!


Paitsi  tuo muumi, sehän on tosi vaalea. Tavallaan aika outoa tuo vaaleus. Muumit kuitenkin nukkuu talven ja valvoo kesän, jolloin luulisi muumienkin hieman ruskettuvan. Vuoren ja päällisen välissä on tietenkin se ohut laukkuhuopa. Tikkasin huovan päälliseen vaalealla Aurifilin peruslangalla suoraa saumaa 1/4" ommelten reunasta.


Toinen ompelus on avaimen perä.



Vaikka on ihan pieni työ, kyllä tämänkin tekemiseen aikaa meni. Marimekon raidallinen kangas ohut vanu, O-rengas ja Berlin-nauha. Siinä tarvikkeet.



Sain tänään tyttäreltä synttärilahjaksi lapaskirjan ja lankakeriä.
Hän oli ollut reissussa Ruotsissa ja kirja on sieltä, tietenkin ruotsiksi. Suunnittelinkin joku päivä sitten, että pitäisi kai mennä lainaamaan jotain ruotsinkielistä. Nyt ei tarvitse.


Olisko nämä tilkkuilijalle sopivat lapaset ne ensimmäiset, jotka tekisin?





sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Iloinen kirahavi

Edellisessä postauksessa oltiin Espoossa Ommel 2019 -tapahtumassa ja jatkoa seuraa. Siellä osallistuin Espoon killan pisteellä ompelutuokioon, jossa valmiiksi koneella leikattuja palasia applikoitiin farkkukankaaseen.


Siinä sitä kirahvia tikataan kiinni. Palasissa oli valmiina liimaharso takana, jonka avulla palaset ennen tikkausta silitettiin kankaalle.


Tuumailin, että mitähän näistä tulee, mutta aika turhaa pohdintaa, pussukka tietenkin! Farkun lahje oli sen verran kapea, että jatko-ompeluksessa lisäsin leveyttä omista varastoista löytyneistä paloista. Tuo sydämellisen kukan olin jo aiemmin valmiiksi applikoinut, joten helpolla pääsin.
Pussukka on pohjan kohdalta 24 cm leveä ja 21 cm korkea.
Mahtuu paljon kaikeknlaista tärkeää!
Jos mietit, miksi kirahvilla on erilaiset jalat, niin syy on siinä, että toinen jalka on tekojalka, joka on asennettu pahasti katkenneen etujalan tilalle. 


Lahkeen toiseen päähän ompelin perhosen ja kukan. Levennystä tälle puolelle tuli tummasta farkkukankaasta. Tähän en jaksanut applikoida mitään, vaan ompelin ystäviltä saamani perhoset liihottelemaan. Tähän asti ne ovat kaunistaneet ompeluhuoneen musalaitteen kautinta . Ovat varmaan tyytyväisempiä tässä uudessa tehtävässään. 


Vuorissa on molemmilla reunoilla taskut ja toiseen taskuun ompelin pienen palan muumiaiheisesta kankaasta.


Applikaatioiden lisäksi käytin pintaa koristamaan koneen omia tikkauskuvioita.
Välissä on ohut laukkuhuopa,  joten tätä pussukkaa ei ihan helpolla lytätä.


Kirahvista tuli oikea hymytyttö! 


Kaapelitehtaan kässäfestareilta ostin erivärisiä pampuloita ja tähän vetoketjun avausta helpottamaan pääsivät punainen ja keltainen pallukka.


Itikoita oli mökillä ihan liikaa, jos ei tuullut. Suojaksi täytyi ommella verkkarit. Kangas on ollut kaapissa jo useamman vuoden, joten varsinaista käyttökohdetta  jota varten olen sen ostanut, en edes muista.


Koska minulla on silmälasiongelma, olen enimmäkseen puikotellut. Ei tarvitse tarkasti nähdä, kuten perinteisessä heksagoneja käsin ommeltavassa mökkityössä.


Työpaikkani kevään lyhytkurssilla osallistuin keraamisten laatojen kurssille. Olipas kiva kurssi! Seuraavien laattojen kohdalla jo tietäisin, mitä ja miten pitää ja kannattaa tehdä.


Kukkalaatta pääsi mökin seinälle, ainakin toistaiseksi. Tuossa se vino laatta on hieman vinossa, mutta miehen toivomuksesta jälkeenpäin suoristettu ihan jesarin voimin paikallaan pysyväksi. Tuo oikean alareunan ampiainen painaa niin paljon, että se painollaan vetää taulun väkisin vinoon. 


Sulon kanssa toivotellaan aurinkoisia päiviä!