tunnetko Jelly Rollin?

Noita ihania kangaspyörylöitä olen hankkinut useita, mutta en vaan millään raaski käyttää niitä. Aina on mielessä, että kohta tulee jokin parempi malli, säästän siihen. Joiltain messuilta ostamasta jelly rollia nyt kuitenkin rohkaistuin leikkaamaan. Ne kaikkein ihanimmat jäävät vielä odottamaan sitä erittäin upeaa mallia.

Viimeaikoina olen kovasti tykästynyt heksagoneihin. Ilman muuta mieleistä mallia leikkelin pakkauksen 2,5" nauhat hexagonviivainta apuna käyttäen. 

Syntyi heksagonin puolikkaita, joita sitten asettelin peräkkäin ja vierekkäin. Työ etenee ompelemalla palaset kapeista reunoista yhteen. Näin syntyy pitkiä soiroja, jotka ommellaan pitkistä sivuista yhteen. Täytyy olla jo heti alkuvaiheessa tarkkana, että oikean väriset palat osuvat kohdikkain.  

Minä olen juuri tutustunut

 Tämän pakkauksen kankaat olivat hieman paksumpia kuin normaali tilkkutyö puuvilla on. Kankaat riittivät pieneen lapsen/vauvan peittoon. En tehnyt tätä erityisesti kenellekään, ei ole vauvoja syntymässä läheisille. Enemmänkin halusin kokeilla, onko näitä jelly rolleja kiva käyttää. Ja sanon, että on. Ei tarvitse itse leikata kuin valmiista nauhasta tarvittavan kokoisia paloja.

Väritys on kiva. Vierastan noin kukertavia kankaita, mutta valmiissa työssä ne on ihan ok. Ja jokuhan voi kovastikin tykätä kukkaisellisuudesta, omaan makuun on raidat, ruudut, pilkut ja pallot. Ja jotkut kukatkin.

Peiton koko 29" x 39,5" ja senteissä noin 73 x 100.

Taustakankaaksi laitoin flanellia ja välissä on bambuinen vanu.

Kanttaukseen löytyi varastosta juuri sopivaa kangasta. Nyt kun kaikki kankaat on vielä hyvässä järjestyksessä, on helppo löytää etsimänsä. On se vaan jännää, miten hyvin sitä muistaa lähes kaikki kankaat mitä omistaa! Monen muun asian muistamisesta en ole ollenkaan niin varma.

Siinä niitä on, isompia ja pienempiä kukkia. Vihreä on ainoa melkein yksivärinen ja sen yläpuolella oleva ruutukainen ainoa reipas kangas. Kuvassa näkyy tikkaukset hyvin.

Koko jäi niin pieneksi, ettei edes torkkupeitosta käy.

Lemmikit on aikalailla lempikukkia. Ainakin silloin, kun kukkivat ja jossain muualla kuin penkissä. Meillä mökillä on kukkapenkkiin änkenyt jotain villilemmikkiä. Se leviää kovasti ja hetkessä sotkee koko kukkapenkin pitkillä veltoilla varsillaan. Pidän semmoisista ryhtikukista kukkapenkkikukkina paljon enemmän kuin lemmikeistä. Luonnossa ne on ihan ok. No eihän minun penkeissä kummoisia kukkia ole, mutta ainakin niillä jotka on, on vankat varret! 

Lämpimiä päiviä!

Lähtisitkö tossutansseihin?

Tossutarve iski, kun näin Kotona Annin kanssa-blogin emännän tekemät tossut. Samalla mallilla olen tehnyt tossuja aiemminkin, ensimmäiset muutama vuosi sitten Sanna Parangon kurssilla Päivölän opistolla.

Miten minulle tulee aina himo tehdä samoja juttuja vaikka kuinka monta! No onneksi en sentään samasta kankaasta. Teen yhdet ja sitten haluan nähdä miltä tuosta ja tuosta kankaasta tehtynä nämä näyttäisi.

Tossuja varten tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa. Päälliseen tukea antamaan laitoin ohutta laukkuhuopaa ja pohjaa pehmentämään parketianalushuopaa tai saattaa olla, että olen tätä ostanut ihan Taito shopista, mutta villapaidoista yms kierrätetystä materiaalista on kuitenkin kyse.

Päällisen vuoriksi laitoin mustavalkoista ruutua. Tästä kuvasta näkyy tuo pohjan pehmennysmateriaali hyvin.

Punavalkoiset on ihan selvästi Minni-hiiri tossut!

Kankaat ovat vasemmalta oikealle: Artekin huonekalukangas, Marimekon päärynät, tyttären vanhat farkut ja ystävältä saatu iloinen pallottelukangas.

Kaikkiin löytyi sopivanväristä keinonahkaa pohjiksi. Voisihan pohjat tehdä jostain vahvasta kankaastakin, mutta minulla sattuu oleman näitä materiaaleja.

Päärynätossua ei ole vielä kuin yksi ja nyt lähden toista tekemään Tilkkuterapian laneihin. Kyse on Etelä-Helsingin kansalaisopistossa vetämäni tilkkukurssin oppilaiden kanssa vietettävät perinteiset ompelulanit. Tällä kertaa yksipäiväiset, mutta eiköhän siinäkin aikana saada paljon aikaan!

Sulo jää kotiin hoivaamaan lemmikkiään.

Tämä pupu on nyt ollut suuren hoivan kohde. Ehkä pupulle on tapahtunut jotain, mistä meillä muilla ei ole mitään tietoa, mutta Sulo tietää ja siksi kuljettaa sitä koko ajan mukanaan.

Vappupalloja ja kukkia

Pääsiäisen aikoihin jouduin pysyttelemään kotosalla. Innostuin siivoamaan, myös ja oikeastaan aivan erityisesti ompeluhuonetta. Minulla siivoaminen alkaa niin, että ensin vedetään kaikki pois kaapeista ja pöydiltä. Kaaos on aika kamala tässä vaiheessa. On kuvamateriaaliakin, mutta en nyt halua järkyttää ketään. Jotenkin kaikki kankaat oli menneet ihan vääriin paikkoihin. Erityisesti jämäpalat teetti työtä. Silittelin siisteiksi ja laatikoitin kaikki väreittäin. Isommat palat viikkasin nätisti ja täytin komeron elfa-korit niillä.

Kun olin saanut kaiken valmiiksi, olisin voinut alkaa ommella, mutta en halunnut miettiä mitään kankaiden valitsemisia, ettei mene sotkuun taas. Pöydällä oli muovilaatikko, jossa oli keltaisia soiroja. Päivölän opiston tilkkukurssilta sain Sanna Parangolta heksagon mallin, johon käytettiin kaikenmaailman soiroja ja niitä heksoja aloin sitten tekemään. 

Kurssilta saamasta kaavasta piirsin irtirevittävälle materiaalille mallineen, jonka avulla syntyi useampi keltainen puolikas ja niitä yhdistämällä kokonaisia heksagoneja. En ommellut paperiompeluna vaan taittelutekniikalla. Olen laiska piirtämään samoja kaavoja koko ajan. Taittelutekniikalla voi samaa mallinetta käyttää tosi monta kertaa. Jossain vaiheessa se alkaa hieman hapertua, etenkin jos sen ompelee vahingossa kankaaseen kiinni.

Irma, olen yhä velkaa sinulle ties minkä määrän tuota irtirevittävää!

Hyvänä apuna on viivain, jossa on merkattu tuo 1/4" saumavara!

Näin se homma etenee! 

Vappupalloja!

Kuvassa näkyy olevan yksi keskeneräinen keltainen. Oikeasti sekin on ihan valmis. Nyt aion siirtyä jo johonkin muuhun väriin. Ehkä sinisiin. Toivottavasti ei tule sadetta, jos siirryn sinisiin. Keltaisia ei kovin paljoa jäänyt, ehkä yhden saisi, mutta nyt saa keltaiset riittää. Saattaahan olla, että tarvitsen niitä loppuja pikkupaloja johonkin toiseen tärkeään työhön.

Kukkapeitto pitäisi tikata, mutta langan valitseminen on liian vaikeaa.

Olisi ollut kivaa, jos tämän olisi voinut nimetä Vappukukaksi, mutta ei nyt sitten, kun ei ole valmis. Pidän ristiäiset vasta valmiille peitolle. Isot juhlat, ehkä.

Tässä minun Vappukukka. Sain kiltakaverilta ehkä vuosi sitten kukanpoikasen. Ensin se oli vedessä kasvattamassa juuria ja lopulta muistin laittaa multaan. Aikamoinen yllätys, että on säilynyt hengissä ja vielä alkoi kukkia!

Vihreiden kanssa olen puuhaillut viime viikonlopun saarireissulla. Keräsin pieniä nokkosia ja kotona tein niistä nokkoskeiton. Oli oikein hyvää, vaikka mies ei sitä suostunut maistamaan. Tytär söi ja me molemmat ollaan ihan hyvässä kunnossa. Seuraavaksi kokeilen lettuja. Ilmoittauduin Marttojen Villiyrttiretkelle Herttoniemeen. Siellä varmaan viisastun ja tutustun muihin. Siis syötäviin kasveihin. Tiedän, että vuohenputken ja voikukan lehtiä voi myös syödä, mutta ehkä tulee lisää tuttavuuksia. Ja reseptejä. 

Kaikenlaisia asumuksia tässä lähistöllä onkin! 

Tässä alemmassa asuisin kovin mielelläni!

Laatoituspuuhia

Se on Pääsiäinenkin ihan kohta! 

En ole yhtään tipua vielä nähnyt, enkä lampaanviuluja edes ajatellut.

Sen sijaan keräsin keltaisia kankaanpaloja, hieman Pääsiäisfiilistä luodakseni.

Työssä on ikään kuin pieniä kaakeleita. 

Tämä laatoittaja ei ole ollut mestari, koska rivit ja jonot hieman kiemurtaa.

Mutta ei auta valittaa, koska itsehän kokemattoman laatoittajan palkkasin. Oli niin halpa. : D

Saumauksetkin se hulttio on tehnyt miten sattuu! Jossain kohdin huomasin laastia olevan jopa kaakelin päällä. Laatat ovat tuossa 1,5" kokoisia. 

Sulo tykkää istuskella tuossa läheisen pienen puistikon hiekkatiellä. Lumien sulamisvedet on muodostaneet tänne ison lammikon ja sorsapariskunta on ottanut sen omakseen. Niitä se Sulo vahtii. Joskus käy juoksemassa lätäkössä niin että vesi lentää. Viikon päästä Sulo pääsee Hyvinkäälle uimaan vähän puhtaampiin vesiin, oikein uima-altaaseen.

Kotona sitten pallo kainaloon ja lepäämään!

Hyvää alkavaa viikkoa!

värikästä pintaa ja metrivetskaria

Auringonkukkien ompelun välissä täytyy tehdä hieman muitakin ompeluksia.

Keskiviikon tilkkukurssille tein malliksi tilkkupinnan ja siitä syntyi pussukka, jossa käytetään vain metriketjun toista puoliskoa. 

Tämä on kiva blokkimalli ja siihen käytin kankaan sirpaleita. Valkoista välikaitaletta leikkasin ihan suoraan "pakalta".

Tällä mallilla voisi tehdä vauvanpeiton ja miksi ei torkkupeittoakin!

Paitsi nyyt on paras pysyä keskeneräisien kimpussa ja aloittaa suunnitelmat uusista, kun ei ihan varmasti ole jotain muuta kesken.

Punaisia ei tähän työhön mahtunut, vaikka olin ne jo nostanut pöydälle.

Toinen puoli on valoisa! Välissä on puuvillavanu ja tikkaukset kulkee valkoisia välikaitaleita pitkin. Yleensä käytän pussukoihin ohutta laukkuhuopaa, se on jämäkämpää ja pussukasta tulee kivan ryhdikäs. Nyt en laiskuuksissani jaksanut  avata uutta pakkausta, vaan nappasin helposti saatavana olevan suikaleen vanua. Sen ansiosta värikkäät palat tulevat hieman pullukoiksi.

Toisella puolella on hieman tummempia värejä, mutta ei nyt mitään synkkyyksiä kuitenkaan. Ja valkoiset raikastaa tummatkin blokit. Pussukka on ylhäältä 10" (25 cm) leveä ja himpun verran alle 6" (15 cm) korkea. Pohjan leveys on reilut 2". Semmoinen näppärän kokoinen.

Varastosta löytyi väreihin sopivaa nauhaa, jonka pujotin vetoketjun lukkoon ja ompelin reunoistaan kiinni toisiinsa. Suosin näitä metriketjuja, joiden lukoissa on reilun kokoinen reikä. Siihen on helppo pujottaa nyöriä tai nauhaa.

Vuoriksi löytyi juuri sopiva pala marimekkoa. Kuvasta näkee hyvin sen, miten vetoketjua on käytetty. Tämä on ehdottomasti maailman helpoin tapa tehdä vetoketjupussukka.

Samalla vetoketjun ompelusysteemillä olen nämä pienemmät pussit tehnyt. Minusta on hauskaa valita vuori! Sen pitää sopia päälliseen, sen pitää olla sävyltään vaalea tai sitten ihan yksivärinen. Mustaa tai muuta tumma en laita koskaan vuoriksi. 

Nämä ovat pohjattomia pussukoita eli näissä ei ole leveää pohjaa, ovat ihan suorakaiteen muotoisia.

Ensimmäinen kevätkukka on jo puhjennut!

Torstain tilkkukiltaan Töölön Tilkkupajan Soile oli tuonut joitain kirjoja, viivaimia ja kangaspaketteja. Olin netissä nähnyt kivan kirjan, jossa etenkin yksi malli kiinnosti. Soilella sattui olemaan juuri se kirja, mutta vain yksi ja sen oli jo ehtinyt napata toinen tilkkuilija. Mutta hänpä olikin niin ystävällinen ja antoi minun ostaa sen. Kiitos Tilkuviilaaja!

Kirjassa kaikki ohjeet voi tehdä Quick Curve Ruler Mini-viivaimella.

Tämä on se työ, johon olen ihastunut. Minulla ei ole tuota viivainta, mutta juoponpolku-mallineilla onnistuu ihan hyvin.

Ensimmäinen kukka on valmis. Kirjan kukan keskusta on harmaa, minulla ruskea. Kirjan blokit ovat pienempiä, mutta en viitsinyt leikata minun malllineilla syntyneitä blokkeja kirjan 4" blokeiksi, vaan saavat olla 4,5 tuumaisia,valmiina 4". Jos en kesäkukkia mökillä onnistu kasvattamaan isoiksi, niin kankaisia sitten. Jos pysyn ohjeessa noin muuten, peitosta tulee 64" eli 162 cm neliö, kirjan ohjeen mukaan 56" (142 cm) neliö.

Olin tänään Wanhan Sataman kädentaito messuilla. Oli positiivinen yllätys, että oli niin paljon näytteilleasettajia ja työpajoja. 

Kivoja tauluja! Keskimmäistä taulua siellä sitten toteutin! 

Olin oikein kirjoittanut itselleni listan, minkälaista kangasta ja minkä verran sitä tarvitsen. Ihan ensimmäistä kertaa elämässä. Yleensä teen valintoja fiiliksen mukaan. Nämä kuvan kankaat eivät olleet listalla. Ne, jotka oli listalla, ovat jo pesty, kuivatettu ja leikattuina tätä kukkapeittoa varten. Oikealla puolella olevat ovat pieniä näytepaloja Kankaisen palakorista. Vasemman puolen tekstillisiä kankaita löytyi Hämeen tekstiilituonnilla useissa väreissä, mutta pysyin itselleni tiukkana ja ostin vain nämä kaksi. Tilkkutarhasta olin jo etukäteen tilannut vanua ja valkoista puuvillalankaa. Muutamaia kankaitakin ja hexagon-mallineita sieltä löytyi. Ja ihan listan mukaan ostin. Metriketju oli listalla ja sitäkin löytyi sekä mustaa että valkoista. Pääsen taas pussukoita tekemään. Useita tuttuja tapasin ja sehän on aina mukavaa!

Aurinkoista viikkoa! 

Puuvärien uusi koti

Edellisen kerran tein kynäblokkeja niin, että kynän vartaloon tarvittiin 3 laihaa suikaletta saman värin eri vahvuuksina. Kaitaleet olivat valmiina 1/4" ja valmiina 3/4". Homma tehtiin paper piecing-tekniikalla. Nyt mentiin helpommalla.

Kaivoin hieman kevätmielellä iloisen värisiä kankaita ja niihin sopivan väriset teräkankaat. Nämä kynät ovat valmiina tuuman levyisiä.

Uudet värikynät tarvitsivat uuden penaalin.

Kynät tikkasin vain ympäri, mutta muun osan tuollaista vapaata söheröä.

Molemmille puolille en jaksanut kyniä tehdä, takapuoli on yhtä kirjavaa kangasta. Vuoreksi tempaisin chenillekokeilusta jääneen palan. Vasta valmiina huomasin, että  se sopii hyvin penaalin takakappaleen kanssa.

Käytin metriketjua vaihteeksi tällä tavalla. Ompelin vain ketjun toisen puolen koko työn yläreunaan, kun olin ensin ommellut penaalin yhden päätysauman. Sitten pujotin vetoketjun lukon paikalleen. Näin päistä tulee siistit.

Aiemmin kolmesta osasta tekemäni hoikat kynät tehtiin paperiompeluna, mutta näissä ei tarvinnut kuin teräosat paperiompelua. Piirsin sopivan terän irtirevittävälle tukimateriaalille, mutta en ommellut tämän mallin läpi vaan taittelemalla. Kaikki kahdeksan terää syntyi yhden mallineen avulla! Kätevää kuin mikä. Ohje löytyy Fiin Quiltin sivuilta juuri tästä kohtaa.

Mukavaa loppuviikkoa sateesta (Helsingissä) huolimatta!