Näyttelyt

torstai 29. syyskuuta 2016

Ainakin yhtä värikästä kuin ruska!



En muista oliko viime syksynä yhtä hieno ruska täällä etelässä kuin on nyt.Kotikadulla on paljon kirjavia vaahteroita ja ne todella kauniita nyt. Toivottavasti sade ja myrskytuuli ei vie puista kaikkia lehtiä, että saataisiin nauttia väreistä vielä pitkään. 


Pitkäaikainen projekti tuli päätökseen, kun kansio sai vihdoin kannet! Pitkäaikainen siksi, että olin tätä hommaa ajatellut jo varmaan kolme vuotta. Tekeminen ei vienyt niin kauaa, muutaman illan aikana ne syntyi ilman sen kummempia tuskia.


Jotenkin tänä syksynä erilaiset talot on ollut kovasti mielessä. Tämän pienen mökin nappasin pinosta, johon ahersin hiki päässä paper piecing-tekniikalla taloja ja mökkejä. On siinä pinossa muutama puukin tehtynä. Keskeneräinen projekti, yksi muiden joukossa. Ne ei lopu ikinä. Tikkasin hieman ympyrää suorien joukkoon.


Melkein tykkään tästä takapuolesta enemmän! 


Näin kun vertaa puoliskoja vierekkäin, molemmissa on oikein hyviä kohtia.


Suunnitelmissa oli, että olisin tehnyt tähän sisäpuolelle taskun. Mietin sitten, että mitä varten. En keksinyt mitään taskuun laitettavaa ja jätin tekemättä. Kansiossa on muovitaskuja ja niihin voi tunkea melkein mitä vaan, vaikka pipon, jos on liian kuuma. 


Nalle-blokki on tehty osin paper peicing-tenkiikalla (olen muuten ihan kyllästynyt tuohon sanaan ja alan sanoa sitä ihan vaan paperiompeluksi tai paperitekniikaksi). Ehkä se on hyvä nimi. Korvat ompelin tuollalailla kolmiulotteisiksi. Niihin voisi laittaa hieman vanua sisään, jos haluaisi pulleat korvat. En nyt halunnut. Jospa innostuisin ja tekisin useita nalleja ja niistä lapsen peiton.Blokki on 8 ja 1/2 tuuman neliö. Sitähän voi noita kehyksiä leventämällä suurentaa ketterästi.Onneksi vauvat on niin kamalan pieniä, selviää aika vähäisellä blokkimäärällä. Tosin ei tässä nyt ole vauvoja lähipiiriin tulossa, joten ehkä jätän tekemättä.


Viime lauantaina käytiin pienellä porukalla katsomassa ensin Syyringin näyttely Laakson sairaalassa ja sieltä Töölön Tilkkupajan kautta Skattalle Wanhan Sataman Kädentaito -messuille. Jo Töölön Tilkkupajasta ostin tuon pallerois-kuvioisen kankaan, joka kaikkien muiden alla. Samoin oikealla olevat kirjoituskangas ja sen vieressä oleva harmaa on Tilkkupajasta. Jouduttiin kävelemään koko matka, koska kaupungilla oli monta mielenosoitusta meneillään, eikä ratikat kulkeneet. Matka oli jotenkin niin pitkä, että jouduttiin poikkeamaan kahvilaan haukkaamaan hieman pikkuista suolapalaa. Tankkauksen jälkeen jaksettiin harppoa messupaikalle ja loput kankaat ovat sieltä. Minulla on nyt (taas) menossa harmaa kausi pienin väripiristein.  Ihan tärkein asia ei kuitenkaan ollut kankaiden osto, vaan etsin naapurin herran ohuen villaneuleen korjausta varten hieman ohuen ohutta villalankaa. Sopivaa en sieltä löytänyt, mutta äärettömän hyvää palvelua lahtelaisesta yrityksestä nimeltä Puffala


Nämä on vaan niin ihania, etten tee niistä koskaan mitään! Tai ainakin pitää olla ihan supermalli, johon saattaisin noita leikellä. Ainakin nyt tuntuu sellaiselta ja tilanne saattaa muuttua ja muuttuukin.



Sulo näyttää vähän poliisikoiralta, kun sillä on tuo sininen valopanta. Pannan saa myös vilkkumaan kahdella eri nopeudella ja silloin se olis ihan kuin hälytystehtävissä. Tässä ollaan ihan perus tarkkailua tekemässä. Kohteena villisti myrskytuulen lennättelemät lehdet.


Se puretaan vasta sunnuntaina 2.10!

Nyt on paras hetki nauttia syysmyrskystä ja vesisateesta,  kun niille ei kuitenkaan mitään voi!
Olisi aivan ihanaa istua ihan meren rannalla olevassa mökissä ja katsella, kun valtavat aallot möyryää ja iskeytyy rantakallioon! Ei nyt vaan ole sellaiseen mahdollisuutta, pahus!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

kesän jatkot vai syksyn alkua

Kai se on nyt lupa sanoa, että on syksy. Puista on tippunut jo lehtiä ja vaahteroista jotkut on jo ihan kivoissa syysasuissa. Ja tänään vietettiin tyttären synttäreitä kaupungissa, mökillähän oli jo elokuussa ensimmäinen biletys.


Tytär oli leiponut suolaisia piirakoita, jotka olivat todella herkullisia, mutta tämä kakku vei kaikkien huomion! Enkä ihmettele  yhtään. Kakun on tehnyt Say It With a Cake  FB:n takanan oleva taituri, Mona. Hulppean ulkokuoren, joka on irtokarkkiaddiktin unelma,  oleva sisus oli laktoositon ja kluteeniton ja maistui taivaalliselta! Lakritsia, sitruunaa ja inkivääriä juuri oikeassa suhteessa.

Eikä värikkyys elämässä lopu tähän. 



Vielä on hyvää aikaa käydä imaisemassa itseensä kesän värit, ottaa oikein semmoinen värikylpy! 

Laaksosta voi jatkaa kultturellia matkaa Kaapelitehtaalle Jukka Malen museoon katsomaan Toinen todellisuus valokuvanäyttelyä.


Näyttely on avoinna 23.10 2016 asti.

Kovin paljoa en ole käsitöitä tehnyt, mutta yhden talon sentään rakensin.


Talo on vielä tyhjä, mutta se saa hyvän tehtävän ovistopparina. 




Katto on ommeltu vain talon harjan toiseen reunaan kiinni ja katon toisen lappeen kun nostaa ylös ja avaa napit, saa taloon laitettua tavaraa sisälle. Ajattelin laittaa kilon riisipussin ja loput vanua. Silloin talo on tarpeeksi painava pitämään oven avoinna. Ja riisipussi on jouluaattona niin kätevä! Pitäisi panna puuroriisit kiehumaan, mutta riisit on loppu, kun koko pikkujoulun aika tuli syötyä riisipuuroa. Ei  hätää, ei tarvitse juosta kauppaan viimetippa-ostelijoiden sankkaan joukkoon, vaan voi napata täyden riisipussin vaivihkaa ovistopparin sisältä ja joulupuuro on taattu isollekin porukalle. Ehkä kannattaa laittaa muutama mantelikin talon sisään joulua odottamaan.
Etelä-Helsingin kansalaisopistolla on valmistumassa komeita taloja samoihin tarkoituksiin. Voihan taloja käyttää muuhunkin. Vaikka täyttäisi karkeilla tai sukkahousuilla. Tosin silloin talosta ei ole oven vartijaksi. 

Reipasta syyskuuta rakkaat ystävät!

maanantai 22. elokuuta 2016

ensiapuun!

Viikonloppua vietin serkun mökillä Keuruulla. Kyllä oli ihana paikka! Tuliaisia mökeille, joilla ei ole aiemmin käynyt on vaikea keksiä, ellei sitten ihan peruselintarvikkeita vie.
Halusi viedä jotain käytännöllistä ja turvauduin käyttöesineeseen eli ensiapupussukkaan.


Ompelin pussukan toiselle puolelle ambulanssin.


Ambulanssi, renkaat, hälytysvalo ja etuvalo on kiinnitetty kaksipuolisella liimaharsolla ja kuvat piirretty vapaalla koneompelulla, samoin teksti. Kuski ajaa tukka putkella! Kyseessä on oltava hätätapaus.


Toivottavasti pussukan sisältö riittää mökkiläisten kohdalle osuviin sairauksiin.



Toisella puolella on vain "punainen risti" ja teksti "ensiapu".



Sulo oli rohkea poika, käppäili laiturilla ja kerran putosikin.Tosin ihan rantaveteen.


Koirakavereita oli kaksin kappalein. Vanharouva Helmi rotunsa mukaisesti paimensi nuorempia villikkoja.


Nuori Liinu oli sitten ihan loistokaveri Sulolle!


Vaikka kokoeroa oli paljon, sujui leikki yllättävän hyvin.
Liinulla oli etuna se,  että pääsi juoksemaan matalien huonekalujen alle tai alta ja Sulo jäi odottamaan, että mistä suunnalta se kaveri ilmestyy.
Ulkona vasta-ajettu nurmikko vaan pöllysi ja rantavesi loiksui, kun tämä kaksikko juoksi peräkanaa. Harmi, että minulla ei ollut kameraa silloin mukana, eikä myöskään silloin, kun Sulo ui! Ensimmäisen kierroksen jälkeen juoksi mantereelle ja pian takaisin uudellle uintikierrokselle! Jihuu! Jälleen uusi taito opittu!



Sulon kanssa nukuttiin rantasaunan takkatuvassa ja yöllä saattoi ihailla kuutamoa ja aamu valkeni hieman usvaisena kuten rannan tuntumassa kuuluukin. Tämä maisema avautui saunatuvan ikkunasta.
Kiitokset Kirstille ja kumppaneille ihanasta viikonlopusta!

Ja teille ihanat lukijat, mukavaa viikkoa!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

lomaltapaluu

Vaikka kesä on tavallaan ihanaa aikaa, olen ihan valmis syksyn tuloon!
Kesä Suomessa on lyhyt, mutta kyllä se minulle riittää, etenkin kun loppukesästä joka paikkaan änkevät ampiaiset raivostuttavat!
Koko ajan pitää pitää huoli, ettei esim. saunajuomaan ole eksynyt pisteliäitä vieraita, jotka viimeistään suusta syljettyinä ehtivät jättää muistoksi huuleen ikävän kivun ja turvotuksen.
Ampiaisilta sain tänä kesänä vain yhden piston käsivarteen, mutta yhtenä yönä oli kolme jotain eri tyyppiä käynyt käsivarteen, siihen ampparin piston lähelle, päästelemässä myrkkyjään.  Yksi oli kaiketi hämähäkki! Parin päivän kuluttua oli jo mentävä lääkäriin, kun käsi turposi ja kuumotti kortisonitablettien ja voiteiden käytöstä huolimatta.  Lääkärin ohjeet oli samat, joita itsekin olin lukuja vailla valmiina tohtorina osannut tehdä. Huonommin kävi yhdellä ystävälleni, joka ampiaisen pistolle allergisena huitoi ampparia menettäen tasapainonsa ja putosi 2,5 m korkeudesta kalliota alaspäin törmäten vahvaan suomalaiseen graniittiin. Hän selvisi ihmeen kaupalla runsailla ruhjeilla ja aivotärähdyksellä. Siinäpä kovaluinen nainen!


Pidän hunajasta ja niistä mehiläisistä, jotka sitä herkkua tuottaa. Sulo-koira mökillä hieman tutki maassa pesiviä pikku-mehiläisiä ja sai muutaman piston. Yksi poskeen ja toinen tassuun. Heti toivuttuaan meni uudelleen niitä härnäämään.
Paper piecing-tekniikalla tehty ampiaistyyny on turvallinen.  


Työssä oli paljon pieniä osasia, kuten nuo jalat. Hyvällä ohjeella niistä kyllä selvisi. Yleiseti ottaen, paper piecing-työt onnistuvat aina, jos vaan tekniikka on hallussa. Tuon auringonkukka-kankaan ostin alkukesällä nimenomaan tyynyä varten, mutta mallailtuani sitä itseni ympärille, kävin ostamassa pulolet  lisää ja teinkin kesämekon!  
Tyynyn tikkasin muilta osin vapalla konetikkauksella koukeroita tehden. Ne kuvastaa ampiaisten pörräilyjä kukkien ympärillä. Itse ilkimyksen tikkasin reunoja pitkin suoralla tikillä.


Tyynyn päällinen on melkein 40 x 40 ja sisätyyny mahtuu juuri ja juuri. Taustakangas on pelkkää harmaata valkein pilkuin ja reunassa kulkee musta tere.


Posteljooni toi nimpparipostia! Ihanaa fillarikangasta ja toisessa kuoressa ollaankin jo syksyn väreissä! Kiitos Arja ja Kati!!!


Sulo sai lahjaksi Kokkaa koiralle-keittokirjan. Kovasti sitä kirjaa on tutkittu ja paljon hyviä reseptejä löydetty.


"Olen jo päättänyt mitä haluan päivälliseksi!"


"Jauhelihapyörykät ja spagettia!"
Jos nyt vielä kuitenkin mentäisiin kasvattajan ohjeiden mukaan, katsotaan sitten joskus myöhemmin. Kirjassa on niin herkullisia kuvia ja ohjeita ruoista, että voisin syödä itsekin!  Valintaan vaikutti varmaan se, että kaksijalkaiset syövät tänään Jauhelihakastiketta Lindströmin tapaan ja ihan oman "pellon" perunoita.

Minulla on uusi kone. Tämä on MacBookAir. Hyvin kaunis, laiha, sukkela ja hieman etäinen. Olen aiemmin käyttänyt vain Windows-masiinoita, joten tässä on haastetta minulle. Kännykkäkin on jotenkin nääntynyt. Välillä katkoo puhelut, väittää olevansa ihan täynnä kaikenlaista sälää, vaikka kuvia on poistettu albuumikaupalla, toisinaan hyppää pois verkosta jonnekin toisille niityille loikoilemaan ja sitten ihmettelen, että kukaan ei enää minulle soita, enkä saa mitään viestejä. Minut on ihan kokonaan hylätty! Näin kävi kesälomalla mökillä. Vasta kun yritin itse soittaa, huomasin, etten ole edes verkossa. Miten sitä ennen on pärjätty? On minulle käynyt niinkin, että naapurimökiltä on huudettu:"Marja, vastaa puhelimeen, minä soitan sulle!" 

Mukavaa viikkoa sinulle!

perjantai 5. elokuuta 2016

ilmassa on

suuren (urheilu) juhlan tuntua!
Huomenna mökkisaaressa on tyttären etukäteisjuhlat pyöreiden vuosien kunniaksi.
Bileet on hänen ystävilleen, mutta saan olla mukana, koska olen lupautunut lettumestarin vaativiin hommiin.


Niin, se urheilujuhla. Siellä on kuulemma kilpailuja ja voittajat palkitaan. Merellisissä meiningeissä kun ollaan, palkintopussukat ovat tietysti teemaan sopivista kankaista.


Vuoret sopii päällisiin; majakkapussukassa on laine-kangasta, värikkäässä satamassa värikkäitä palloja ja purjeveneille taivas pilvineen eli tuulta luvassa.




Suur-Sulo on hieno mies. Laitoin mattoja lattioille (pissavaara ohitettu), mutta Sulo ei voinut lepuuttaa kinttujaan pelkällä matolla, vaan oli hakenut ompeluhuoneesta itselleen lakanan alleen. Ei tiennyt nuori koira, että otti pitsisen päällyslakanan. Tosin muuta ei ollut saatavilla. Ja tämäkin on ihan noiden pitsien takia ompelusalongissa. 


Ne ei ole synttärit eikä mitkään, jollei viirejä ole! 
Tein viirit kankaasta, tausta on valkoista lakanakangasta. Kirjaimet ohutta tukihuopaa.
Nyt vaan sateetonta viikonloppua kaikille!

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Haiharaan

ehtii vielä!
Huomenna on viimeinen päivä, kun voi mennä ihailemaan Tampereella olevaa valtakunnallista Tilkkunäyttelyä. Työt ovat esillä idyllisessä Haiharan taidekeskuksen tiloissa kahdessa rakennuksessa. 


Mutta jos jo tiedät, että et millään konstilla pääse paikan päälle, voit piipahtaa blogini uudella Näyttely-sivulla. Löydät se tuosta ylhäältä. Olen laittanut sinne joitain kuvia päänäyttelystä.
 Lisää on luvassa jossain vaiheessa tapahtuman ohessa olleesta Latvian tilkkuyhdistyksen  näyttelystä sekä samaan aikaan Hervannan kirjastossa olleesta Tuula Mäkisen Henkäyksen verran- näyttelystä. 


Terveiset Sulolta!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Kenkäkaupoilla

Aika moni nainen on hulluna kenkiin ja niin minäkin! En sentään mikään Imelda ole, mutta kun käppäilin tuolla kaupungilla, jumituin näyteikkunaan tuijottelemaan tosi kivoja kesätossuja. En oikein osannut päättää, ostaisinko ....


nämä ankkurikuvioiset, mutta...


toisaalta nuo sini-puna-valkoiset olisi raikkaat ja myös merelliset. Varmasti hyvät veneilytossut.


Kukalliset näyttivät myös ihanilta, mutta ei kuitenkaan ihan minun tyyliä. 
En ole niin innokas puutarhaihminen, että laittaisin kukkakengät jalkaan. Liian tyttömäiset.


Oooh! Musta-valkoiset tossut! Nämä on ihanat. Pidän pyöräilystä joten tossut sopisivat siihenkin hyvin. Musta ja valkoinen on ihan paras pari. Tyylikäs ja ajaton.


Katselin ja vertailin tossujen koristeita. 
Joskus parikymmentä vuotta sitten oli suosittua (ainakin minun ja Meiju Suvaksen keskuudessa) ostaa simppeleihin korkokenkiin tai ballerinoihin irtorusetit.  Semmoiset klipsillä kiinnitettävät. No minä ostin ihan tasan yhden parin, mutta tein kauppoja niistä samaan aikaan, kun Meiju tuli ostamaan itselleen niitä useampia. Kovaan ääneen hän kertoi, että ihailijat vievät niitä hänen kengistään, siksi hän ostaa niitä rusetteja niin paljon! 10 paria ainakin! En tosiaan tiennyt, että hän olisi ollut niin suuri tähti, että porukat ryömisivät hänen jalkojen juuressa kiskomassa jotain rusetteja muistoksi! 


Vein tossut oikein päivänvaloon, että näkisin sävyt paremmin.


Kauppias ei oikein tykännyt, kun kopeloin tossuja kai liian kauan, kun yritin tehdä päätöstä.


 Pyysin kauppiasta makutuomariksi, kertomaan oman mielipiteensä, mutta oli kyllä hieman outo kauppias. Hyppäsi liikkeen nojatuoliin istumaan ja katseli kenkärivistöä sanomatta mitään. Olisin itse halunnut istua tuoliin ja kauppias olisi siinä samalla esitellyt kenkien eri ominaisuuksia, mutta kissan viikset. Hän ei ilmiselvästi halunnut myydä minulle ensimmäisiäkään kenkiä.
Minulta meni hermot!
Mutta kiitos Irma kaavalinkistä. Kukallinen tohveli on "omalla kaavalla" tehty, eikä se oikeastaan paljoa eroa noista toisista. Se on ehkä selkeämmin vasemman jalan kenkä.


Menin kotiin ja ompelin koirankakkapusseille kätevän säilyttimen.


Tämän saa näppärästi kiinni taluttimeen tai vaikka farkun vyölenkkiin. 
Mittavirheellinen ohje on Fat quarter-lehdestä 2/2011 ja saman tein syntyy kaksi pussukkaa. 

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua!
Tänä vuonna olikin hieman lyhyempi kesä, kaikki ei ehtinyt sitä edes huomata. 
Mutta sienet on sentään syksyn ja sadepäivien pelastus.
Niitä tulee ja paljon! Ei kun metsään vaan koko jengi!