Kevät kukkaroita

Olin luvannut kiltalaisille kertoa kuinka onnistutaan kehyskukkaron tekemisessä. Olin suunnitellut, että teen valmiiksi eri vaiheissa olevia kukkaroita, joiden avulla on helppo kertoa eri työvaiheista, mutta kuinkas sitten kävikään!

Ajatuksissani tein valmiiksi asti tuon vihreävalkoisen. Vasta, kun sain laitetuksi kukkaro-osan kehykseen hyvin, tajusin, että tämähän piti jättää vaiheeseen!

Olin leikannut valmiiksi tuon vihreän lisäksi ketun ja korkkiset. Seuraavaksi otin ommeltavaksi isomman korkkisen ja sitä tehdessä ajattelin vain, että miltähän tämä näyttää valmiina ja saanko kukkaron tungetuksi kehyksen väliin. Niissä aatoksissa sitten tuli sekin tehtyä valmiiksi saakka ja kyllä se sinne kehykseen mahtui. Siniraitainen, joka on tosi tukevaa marimekkoa,  saa vielä olkahihnan. Tuo nappi ja nauha on koristeita. Myös punaraita ja oikealla oleva "patalappu"-kankainen ovat marimekkoa. Vihreävaloista en muista, taisi sekin olla samaa porukkaa. Minusta nämä kaikki on tosi keväisiä. Raidalliset merellisiä ja muutkin tuo kevään ellei jopa kesän mieleen! 

Vahingossa valmiiksi tuli myös kettukukkaro.

Onneksi ei materiaalit tältä tytöltä lopu kesken! 

Leikkasin lisää eri kankaista ja nyt olin todella tarkkana, että valmista ei syntyisi vahingossakaan!

Onnistuin jättämään eri vaiheisiin neljä kukkaroa, joista yksi puuttuu kuvasta.

Minusta on kiva valita vuorikangas niin, että se sopii päällisen kanssa. Ja vuorin pitää ehdottomasti olla melko vaalea. Korkkisessa kukkarossa on hieman liian tumma vuori, mutta halusin laittaa juuri tuon kankaan vuoriksi, koska se sopii teemaan. Edellisestä kuvasta sen näkee paremmin eli se on kangasta, jossa on viinipullon korkkeja. Olen saanut sen yhdeltä ystävältäni.

Pieniä kolikko- tai korttikukkaroita on kiva tehdä. Ja jos onnistuu tekemään sellaisen jostain ihan vihin viimeisestä kangaspalasta, on fiilis tosi hyvä. Etenkin, jos kukkaro onnistuu. Päälimmäisenö oleva japanilaisesta hieman paksummasta puuvillasta tehty kaksiväriseen kukkaroon taisi mennä viimeinen pala tuota valeaa kangasta.

Seuravalla ostoslistalla, kun kunnon kaupoille pääsen, 

on metriketjua ja monissa väreissä!

Matkakortille oma pikkuinen kukkaro. Toisella puolella on junan kuva ja 

kaksi heijastinanuhaa. 

Nämä kukkarot lähtivät palkinnoiksi joulukalenteriarvonnoissa voittaneille. Kaikkia palkintoja en muistanut edes kuvata.

Näitä neulonta-aiheisia pussukoita tein kaksi ja ovat reilumman kokoisia, mahtuu joku pieni neuletyö vaikka neuletapamiseen. Tykkään kovasti tästä neuleaiheisesta kankaasta. Nämä olivat myös palkintoja.

Ja joskus on vaan tehtävä jotain ihan hömppää!

Iloinen ratsu.

Iloisia päivä!

Ystävyys

Näin aurinkoisena päivänä tulee tietenkin vain kirkkaita, värikkäitä juttuja.

Olen joskus leikannut kaikki kankaiden loppupalat erikokoisiksi neliöiksi.  Ajatuksena on ollut, että jos joskus tarvitsee, niin voi vaan ottaa, eikä tarvitse leikellä. Olin nähnyt Tilkunviilajalla (Linkki ei johda peittoon, koska en jaksa sitä etsiä!) kivan näköisen neliöistä tehdyn peiton, jossa vaaleat ja tummat muodostivat kuvion. En halunnut tehdä samanlaista, mutta jotain sinne päin. 

Pelkästään niistä paloista ei tämä peitto syntynyt, mutta hyväksi avuksi nekin laput olivat. Leikattuina neliöt olivat 2.5".

Tähän sai upotettua paljon pieniä tilkkuja, joista en ollut voinut luopua, koska ne oli jotenkin niin ihania.

Joitain värejä olisi ollut vaikka koko peiton verran. 

Olin kyllä iloinen, että olen säästänyt tämmöisiä pieniä paloja, joissa on jotain erityistä. Tässä ne nyt ovat sulassa sovussa, tämä kissa ja koira. Kissa oikein muiskistelee koiralle, mutta koira vaan toljottaa silmät pyöreinä. Näkee tuolta ruudulta, että minulla on leipä kädessä ja odottaa saavansa sen.

Keltaisiakin oli ihan kiitettävästi. Muutamassa palassa kurkkii pöllö. Itse asiassa aika eläimellinen peitto tästä tuli. Ainakin kaloja, hiiriä, kanoja, kukkoja, lintuja, perhosia,lehmiä ja pupuja löytyy useiden kissojen, koirien ja pöllöjen lisäksi.

Yllätys itsellenikin, että vuori on kokonaan tuota samaa kangasta! Koko on 53 x 82"  (136 x 210 cm).

Nimeksi mietin heti alkuvaiheessa mummolaa. Työn edetessä ja kankaita katsellessa nimi vaihtui. Nimeksi tuli Ystävyys. Ja arvaatko miksi? No siksi, että laskeskelin tekovaiheessa, että tässä on paljon kankaita, jotka olen saanut ystäviltä. Ainakin 10 eri ystävän kankaita! Kankaan loppuja, jotka ovat jääneet heidän töistään yli ja he ovat antaneet niitä itselleen tarpeettomina. Tämä on  loppulapputyö.

Neuloin tyttärelle nimpparilahjaksi koristossut.

Entisen harrastuksen muistoksi nämä sopivat hänelle mitä parhaiten.

Aurinkoista viikkoa!

Kaapin kätköistä...

...voi löytyä mitä tahansa!

Etsin toissapäivänä taustakankaaksi sopivaa kangasta ja käteen osui vihreä kangas, jota tuntui olevan reilusti. Se ei ollut paras vaihtoehto taustaa vailla olevaan pintaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin katsoa, paljonko sitä oikein on. Olen jo pitemmän aikaa puolisalaa inhonnut tätä vihreää kangasta ja ohittanut sen aina. Ja mitä ihmettä! Kun avasin vihreän kankaan viikkauksistaan, sisältä paljastui kauan kadoksissa ollut tilkkupinta. Suunnitelmat muuttuivat lennossa ja lisäsin valkoiset kaitaleet reunoihin, laitoin vanun väliin, neulasin pinnat ja aloin tikata.

Tästä on useampia vuosia, ehkä viisi, kun tein tätä tilkkupintaa. Sitten se vaan joutui unholaan ja katosi. Tai toisin päin. Luulin, että suuressa siivousaallossa se on joutunut roskiin. Vaan ei ollutkaan. Olin viikannut sen nätisti tulevan taustakankaan kanssa. 

Muistelin, että aikoinaan aika monessa blogissa tällä mallilla peittoja tehtiin. Harmikseni olen kadottanut ohjeen, olisi kiva kokeilla joillain toisilla väreillä. Sen muistan, että blokki syntyi nopeasti.

Nuo klipsut ovat käteviä, kun reunoja tikkaa. Nykyään olen tullut niin laiskaksi, että ompelen koneella kantit. Ennen vanhaan ahkerina aikoina ompelin etupuolelle koneella ja takapuolelle kiinnitin käsin. Nyt tässä velttouden aikakaudessa ei ole mitään väliä miten ne kiinnitän! Onneksi en sentään liimaa!

Tikkaus on koneen omaa mutka-ommelta. En ole sen suhteen yhtään tarkka, osuuko kurvit kohdilleen. Minulle parempi, jos eivät osu.

Tässä tämä nyt lämmittää ohutta lumihankea. 

Koko jäi oudoksi: 63,5" x 38,5" (161 cm x 98 cm). Ehkä olen ajatellut tehdä isomman, en tiedä. Ja mitään en siitä ohjeesta muista, enkä ala muistelemaan. Jotain siinä ommeltiin ja leikattiin ja taas kasattiin.

Torstaina kävin Kansallismuseossa katsomassa Heikki Orvolan kirjontatöitä. Kyllä oli upeita! Ja pidän aina pienestä humoristisesta otteesta, jos sitä töistä löytyy ja näistä löytyi.

Kuten nämä tuolin jalat

ja tämä veikeä koira.

Kävin samalla reissulla Hankasalmen huvilassa katsomassa vallatonta Helsinkiä 1920-luvun malliin. 

Viehkeä oli tämä naisten viettelysten pesä. Täällä lekoteltiin divaaneilla, kuunneltiin jazzia, siemailtiin viskiä, tarinoitiin ja saatettiin imaista ooppiumpiipusta haikuja. Siis ihan naisten kesken. Käsitöitä  täällä ei tietenkään värkätty.

Ja lopuksi nopea silmäys Oodiin. Kakkoskerros olisi kiinnostanut, mutta se ei ollut silloin vielä auki. Nyt on.

joulukalenterin viimeiset laatikot

Aaton aattona laatikossa oli ja on yhä edelleen chenille leikkuri. Eihän tällaista kukaan arvannut, en minäkään olisi.

Sitkeys palkitaan! Helena tarjosi sormustimia monta kertaa ja kyllähän minulla niitä on, vaikka harvoin käytän. Olen tosi surkea sormustimien kanssa. 

Tässä on minun hieno kirjanpito joulukalenterin arvauskisasta.

11 laatikon sisältöä ei arvannut kukaan ja oikeita arvauksia tuli 14. Yhtenä päivänä oli kaksi oikein arvannutta. 7 eri ihmistä onnistui ainakin kerran arvaamaan oikein ja Helena jopa 5 kertaa! Pirkko, Tilkkuilo ja Irma osuivat  kahdesti oikeaan ja Kristiina, AnniK ja  Salme kerran. Muutama arvailija jäi harmillisesti ilman osumaa, mutta sellaista elämä on.

Kiitokset kaikille arvaajille! 

Tämä oli minulle kiva kalenteri toteuttaa. Oli oikein hauskaa lukea kaikkia arvauksia ja muita kommentointeja! Yleensä lähes aina vastaan kommentteihin, mutta nyt päätin olla sanomatta mitään. Paitsi muutamaan kommenttiin vastasin, mutta vastaukset eivät koskeneet arvauksia. 

Nyt alan hikoilemaan palkintojen kanssa!

Minulta puuttuu vielä Pirkon ja Salmen osoitteet.

Laittakaapa yhteystietonne: marletekee at gmail.com 

Palkinnot postitan lähitulevaisuudessa. Voi olla, että vasta ensi vuonna!

Minulla on useampia joulukalenterin kaltaisia, pieniä puisia laatikostoja, joiden etupuolen olen päällystänyt. Tämän laatikoston olen maalannut valkoiseksi, hieman kulahtaneeksi ja laatikoiden etupuoleen liimasin FQ-kangasta. Tämä kangas on FinnQuiltin (Suomen tilkkuyhdistys) omaa kuosia ja tarkasti katsottuna Q-kirjaimen sisällä on Suomen kartta. Näistä kankaista tein ruskeana sisätossut ja mustavalkoisesta espadrillokset. Niistä ei tullut oikein hyvät, mutta tossut ovat mainiot, jalassa nytkin. Malli on Tone Finnngerin kirjasta Tildan tapaan.

Päälisen ja flanellivuorin välissä on ohut puuvillavanu, pohjassa laukkuhuopa. Ulkopohja on aitoa nahkaa, eikä ole yhtään liukas. Tossuja voi tehdä vierastossuiksi tai omalle porukalle. Kankaita vaihtelemalla saa jokainen mieleisensä ja söpöyttä saa laittamalla koristeeksi rusetit tai vaikkapa vanutäytteiset sydämet.

Ja ne uudet linnut. Kokomustissa (no onhan sillä lehtikuvio kyljessä) oleva on suolapurkki ja pallokuvioinen pippuripurkki.

joulukalenterin unohtunut laatikko

Eipä tullut eilen sopivaa kohtaa, jolloin olisi ollut hyvä hetki laittaa tämä aaton laatikko arvailtavaksi, mutta tässä tämä nyt on!

Edellisen ja tämän laatikon sisältöjä voi arvailla vielä Tapaninpäivän iltaan asti.

Jos samassa kommentissa arvailet molempia, niin laita selkeästi kumpaa milloinkin tarkoitat!

Meillä on pöydässä hienoa sokeria tämän sinisen linnun sisällä ja sen nokka on hieman auki ja sieltä voi ripotella sokeria puuroonsa tai mihin nyt tarvitsee. Joulupaketista tupsahti kaksi lintua lisää!

Nämä lähtivät tyttären mukaan Ugandasta, saa nähdä miten tottuvat tähän pohjoiseen ilmastoon. Siniseen lintuun tottuivat heti ja Sininen piti heitä omina poikasinaan. Tosi kivaa, miten Suomi-lintu otti nämä tummat poikaset suojiinsa. Toiseen laitoin suolaa ja toiseen pippuria. Arvaa kumman silmistä ripsahtaa suolaa! Minä pidän tämmöisistä hauskoista siroittimista enemmän kuin jostain tyylikkäistä astiasto-siroittimista. Mutta jos olisi oikein tyylikäs trendikoti, niin se olisi eri asia. Mutta tässä meidän kodissa nämä ovat enemmän kuin kotonaan.

Hyvissä ajoin ennen joulua ostin itselleni Ilon pistoja-kirjan. Muliinilangat on ollut ehdolla joulukalenterin laatikoihin, mutta nyt paljastan, että ei ne siellä ole. Eivät mahtuisi millään semmoiseen laatikkoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kovakin kirjontaihminen. 

Yritän tässä joulunpyhinä puuhastella näiden lankojen parissa jotain kuviota. Minulla on meneillään myös villalankatyö, jos ei kirjontapistot luonnistu, jatkan villalankatyötä, vaikka siinä ei ole oikein järkeä eikä määränpäätä.

Tytär yritti ennen joulua saada Sulosta joitain kauniita jouluisia kuvia, joilla toivottaisi ystävilleen ja asiakkailleen hyvää joulua. Eipä oikein Sulosta ollut istumaan kauniisti jonkun joulutontun vieressä. Kuvista tuli aika riehakkaita ja jotkut koristeet kärsivät Sulon käsittelyssä, kun hän juoksi ympäriinsä esimerkiksi tämä enkeli suussa. Enkeliltä irtosi hiippalakki, johon oli kiinnitetty pitkät keltaiset letit. Jätettiin sitten tämä enkeli ison kuusen oksalle ilman hiippaa ja lettejä. Yhdeltä tontulta lähti siinä rytäkässä koko pää irti ja sekin jätettiin samaiseen kuvauspaikkana olleeseen koirapuistoon siirtolavan reunalle. Tänään aamulla oli vain enkeli paikallaan, tontulla oli varmaan ollut työvelvollisuuksia eilen illalla ja oli sitten jäänyt niille teille. Hyvä niin.

PS. Minun täytyi vaihtaa tämä blogipohja taas, kun en millään oppinut pitämään edellisestä!

Nyt on mennyt oikein arvaaminen vaikeaksi!

Joskus aikaisemmin joku veikkasi näitä magneettilukkoja, mutta nyt ei kukaan.

Ehkäpä nyt osut oikeaan!

Söpö laatikko, mutta mitä on sisällä?

Pupu <3 Sulo

Oikeasti ei hitustakaan totta. Karkuun juoksevat ja Sulo perässä, jos vain pääsisi. Meidän suunnalla on tosi paljon rusakkoja ja citykaneja. Yhtään kertaa ulkoillessa ei mene niin, etteikö näkisi jompia kumpia tai molempia.

Tytär koristeli osan pipareista.

Osa olisi tosiaan tarvinnut vaaleaa huntua ylleen!

Eihän ne mitkään kunnon talkoot ole, jos ei yksi pellillinen kärähdä!

Huomenna jouluaattona laitan vikan laatikon ja sopii arvella näitä molempia Tapaninpäivän iltaan asti.

Sulon kanssa toivotetaan oikein hyvää Joulua!

niin värikästä, että!

Eilisestä laatikoista paljastui puisia, värikkäitä helmiä. Näitä voi laittaa vetoketjun lukkoihin nyöriä koristamaan.

Ja kukaan ei ollut arvannut oikein : (

Tämän päivän luukun kangas näyttää kuvassa hieman oudolta, mutta on luonnossa kaunista. Arvaa mitä tässä laatikossa on!

Jotkut kynttilät sulaa tosi kovasti.

Nämä ovat aika hauskan näköisiä!

Paistoin tänään kaksi taateli-kahvikakkua. Siis näissä on myös vahvaa kahvia. Tuommoisia kakkuja kutsutaan kahvikakuiksi tai kuivakakuksi. Toivottavasti ei tullut ihan hirveän kuiva, en ole maistanut vielä. Piparkakkutaikina odottaa jääkaapissa huomista leivontaa.

Tänään oli vuorossa pojalle collegepuku.

Mitähän huomenna?