sunnuntai 6. syyskuuta 2020

farkkujen kierrätystä

 Ostin jokin aika sitten Marja Matiisenin kirjan Teksased lapitöös. Yhtenä ehtoona otin sen sänkyyn iltalukemiseksi ja mitään tekstistä ymmärtämättä innostuin pitkästä aikaa farkkujen uusiokäytöstä.



Keittiön tuolit on kaivanneet pitkään uusia päällisiä. Mielessä on ollut monenlaisia vaihtoehtoja, mutta ovat pysyneet vain mielessä.


Ensimmäinen kuudesta tarvittavasta valmiina.


Tämä keskikohta on tehty farkkujen saumoista, jotka oli huoliteltu saumurilla. Joidenkin farkkujen saumat oli huoliteltu yhteen ja eihän ne tähän pujotteluun sopineet. Ensin apukiinnitin suikaleet toisesta reunasta pohjakankaaseen, sitten pujottelin. Yhteen suuntaan pujottelut  ompelin suoralla ompeleella  pohjakankaaseen kiinni. Eivät lähde repsottamaan.


Päälliset ompelin Ikean vanhojen pehmusteiden mallilla, kiinnitystä myöten. Olisin tietysti päässyt helpommalla, jos olisin ommellut solmittavat nauhat, mutta eihän tästä elämästä kannata helppoa tehdä, vaikeimman kautta vaan! Tarrakiinnitys, vaikka en tarroista edes pidä.


Kappas, sattuu pöydällä olemaan ruudulliset tabletit ja Tallinnasta joskus muinoin ostettu muki.


Kaksi sain tänään valmiiksi. En voi sanoa, että tulipa hienot. Aika tyhmät oikeastaan, mutta vielä pitää tehdä neljään tuoliin, niin luulisin, että se viimeinen olisi jo aika hieno.


Toisaalta, eihän näitä tarvitse nähdä. Tuolit on joko pöydän alla tai takapuolen alla. Eli aina piilossa.


Tuollaisen synkistelyn jälkeen täytyy laittaa hieman väripalleroita.
Aurinkoista viikkoa!






maanantai 27. heinäkuuta 2020

pää piiloon!


Paalopää saa kunnian esitellä ensimmäisen uusista kesälippiksistä.


Naapurin rouva tilasi itselleen kesälippiksen ja samalla kaavaalla hurautin sellaisen itsellenikin. Kangas on Marimekon ikivanhaa raitakangasta.



Vauhtiin päästyäni tein toisenkin samalla kaavalla.Tässä meloni esittelee myös Marimekon kankaaisen lippiksen. Molemmissa on vuorina ohut puuvillakangas.



Tämä on hieman eri mallinen ja kankaana trikoo, samoin vuorina.
Nyt, kun on ollut kovin aurinkoista, on kesälippiksille ollut käyttöä. Ja tuulista. Silloinkin lippis on mitä parhain, pysyy tukka pois silmiltä.





lauantai 18. heinäkuuta 2020

Marikylä





 Tämä työ oli esillä Tilkkulehdessä, mutta lehteen pääsi vain puolikas kuva ja siksipä esittelen koko työn nyt blogissa ihan kokonaisella kuvalla.


Ensin oli muutama Mari-kankainen mökki ja ryhmä iloisia kuusia. 



Kova rakennusbuumi kasvatti mökkikylää. Lopulta mökkejä oli jo 110 ja oli  tehtävä kuusiaita kylän ympärille, ettei se laajenisi liikaa. 


Kaikki kankaat ovat Marimekkoa ja siksi työn nimeksi tuli Marikylä.



Myös taustakankaat ovat Marimekkoa ja muutamista ylimääräistä mökeistä ja kuusista yhdet pääsivät taustaan.



maanantai 29. kesäkuuta 2020

Merelle!


Ensimmäinen lomapäivä!
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee tähän peittoon. 



Ehkä 5 vuotta sitten aloitetun peiton viimeiset langanpätkät päättelin lauantaina mökillä. Alun innostuksessa leikkasin kaikki palat ja ompelin blokit kasaan, mutta siihen se sitten jäikin. (Lensin muuten rähmälleni tätä kuvaa ottaessani! Tuuli tarttui peitonkulmaan ja säikähdin, että se lentää mereen. Polvi hieman naarmuuntui, mutta ei sen pahempaa.)


Päätin tehdä peiton ennen kesäloman alkua valmiiksi. Asettelin blokkeja niin ja näin ja lopulta sain ne ommeltua yhteen. 
Kun oli pinta valmiina, muistin miksi homma oli jäänyt kesken.
Minulle oli tullut ajatus, että sinne tänne olisin laittanut blokin keskellä menevän puolen tuuman kaitaleen punaisesta kankaasta. En alkanut purkamaan, kun muutenkin oli niin kauan kestänyt tämän pinnan kasaaminen.


Päätin, että punainen piriste laitetaan kanttaukseen ja juuri se tekee peitosta vielä merellisemmän. 
Vuoriksi löytyi omista varastoista eläimellinen lastenhuoneen verhokangas. Kangas on aivan uusi, olen sen ostanut joitain vuosia sitten ilman erityistä tarvetta tai sitten tarve meni ja kangas jäi. Hyvänlaatuinen puuvilla ja pestynä vielä parempi. 


Eilinen kuvauspäivä oli niin tuulinen, että suunnittelemissani kuvauspaikoissa tuuli puhalsi niin kovaa, että peitosta meinasi tulla lentävä peitto. Vasikka Areenalle ei tuuli pääse riehumaan täydellä voimalla ja sain napattua peitosta kuvan, jossa se näkyy kokonaan. Tykkään tuosta pinnasta!


Peitto on 54" x 96" eli 137 x 224 cm. Yksi blokki on valmiina 6".
Peitto on tehty vartavasten mökille ja siksi sen nimikin on Merelle! Yleensä viikkaan valmiin peiton ja pistän vaatehuoneen hyllylle, mutta tämä oli täsmätuote. 


Vanhan laiturin kivijalan suojassa ei tarvinnut pelätä peiton karkaamista, kuten yläpuolen kuvassa oli vähällä käydä. Avustaja sai pitää kunnolla kiinni peiton kulmista. 


Tikkaus näkyy tässä kuvassa parhaiten. Kaarevia ompeleita. Peitossa on bambu-puuvillavanu. Ehkä hieman lapsekas taustakangas. Toisaalta se on kivan yllätyksellinen, kun on katsellut etupuolta ja kurkkaa taustaan. Ehkä jokainen odottaa näkevänsä ihan jotain muuta kuin elefantteja, virtahepoja tai kirahveja. 

Huomiseksi on luvattu myrskyä ja sadetta. Tänään siitä on saatu jo esimakua.
Hyvää alkanutta viikkoa!

maanantai 18. toukokuuta 2020

pieni peitto nimeltään Kevät



Tässä vauvan peitossa on niin paljon kevättä ja kesän odotusta, että  nimen keksiminen ei tuottanut vaivaa.



Pörriäisiä, lintuja, pupuja ja kukka. Meillä päin on tänä keväänä ollut erityisen paljon pupuja liikenteessä. Citykaneja vähemmän kuin muutama vuosi sitten, mutta yhdessä pihassa on aina vähintään yksi pieni pallero. Se on niin pieni, että melkein ison oravan kokoinen.


Samoja lintuja kuin edellisessä työssä, mutta tässä vain yhden värisiä.
Tikkaus vinoruutua. 


Peitto koko komeudessaan.
Kokoa on 65 x 74 cm eli 25,5" x 29"


Taustakankaaksi laitoin flanellia. Nimilappu odottaa vielä tekstiä.
Välivanu on bambua. Tuli aika söpö ja tuo flanelli on ihanan pehmeä.




maanantai 11. toukokuuta 2020

Istahda kukkapenkkiin!

Järjestin ihan itse itselleni parin tunnin huonekalun tuunauskurssin.
Toisen roska on toisen, ei nyt aarre, mutta idean herättäjä. 



Ikean kulahtanut, homeinen jakkara ei juuri houkuta istahtamaan. Etenkin, kun jalat huojuivat ruuvien löystyttyä. Se tietenkin helpotti niiden irrottamisessa. Tytär löysi entisen naapuritaloyhtiönsä roskalavalta tämän ja pari muuta jakkaraa.


Etelä-Helsingin kansalaisopiston Tilkkukurssille saimme kaikenmaailman kangasnäytteitä pitseistä puuvillan kautta sifonkiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Otin muutamia sifonkeja ihan ilman sen kummempaa ajatusta. Tämä näytti hieman retrolta ja ihastuin siihen.


Ensin jalat irti, sitten pienen hionnan jälkeen pohjamaali ja päälle lisää valkoista maalia. Kangasta oli juuri sen verran, että sain tämän isohkon pyörylän sillä päällystettyä. Näin se jakkara puhkesi kukkaan, vaikka ulkona satoi räntää. Minusta tästä tuli söpö kukkapenkki. Ja on jotain katseltavaa, jos nuo parvekkeen livekukat ei vaikka jaksaa kauaa elää.


Minusta tämä kangas on aivan ihana ja mitä parhain kesähuoneen jakkaraan. Kankaan kiinnitin vesiohenteisella lakalla ja kiinnityksen jälkeen sivelin vielä kolme kerrosta lakkaa. Minulla olisi vielä pari jakkaraa, joille voisi tehdä samat temput. Täytyy vaan osua oikeanlainen kangas kohdalle.


Istumisen lisäksi jakkara toimii näppäränä apupöytänä. Sohvan edessä on pieni marmorinen shakkipöytä (jota olen inhonnut tosi vahvasti, mutta nyt se on saanut armon olla minun ihanassa kesähuoneessa, joka on siis entinen jouluhuone eli lasitettu parveke), mutta jos sohvalla istuu useampi henkilö, toiseen päähän tarvitaan pieni paikka, jolle voi laskea kupin tai lasin.
Ja kyllä nyt suututtaa tuo kylmyys. Haluaisin istuskella kesähuoneessa. Ja kaikki pörriäisetkin on varmaan kangistuneet ja kohmeessa. Vaadin äkkiä lämpimiä päiviä.


Sulo on aina ajan tasalla. Heti kun räntäsade alkoi, hän haki jääkarhun ja vei sen sängylle katselemaan ulos. Yritti virkistää jääkarhua talvisella säällä eilisen lämpimän jälkeen. Myöhemmin hän esitteli joulupukkiaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!




perjantai 8. toukokuuta 2020

Muuttolinnut


Nyt on ihan parhaat hetket seurata taivaalla liihottelevia muuttolintuja. Meillä päin on ollut pääasiassa tätä yhtä mallia, mutta useissa väreissä, jopa kukallisina. En ole käynyt aikoihin lintutorneissa. Nyt voisin mennä, kun en enää pidä yllä korkean paikan kammoa. Tosin ne on aika huojuvia paikkoja, ainakin jotkut, ja silloin voi alkaa tuntua pahalta. Ehkä en menekään. Ja siellä on paljon porukkaa, ja nyt eletään sosiaalisen eristyneisyyden aikaa.


En tunne tätä lajia, enkä löytänyt suuresta lintukirjasta apuja.


Mutta kappas vain, tästä kirjasta se löytyikin. Kyseessä on Curious Crow eli utelias varis. Aiemmin olen nähnyt vain tavallisia variksia. Ne eivät ole olleet kovin värikkäitä. Minusta nämä muistuttavat hieman kirjavia kanoja.



Työ on 75 cm (29,5") leveä ja 82 cm (32,5") korkea. Yksi lintublokki on 6" ohjeessa. Minulla noin 6". Luulen, että tästä tulee ovikoriste. Siis ei ulko-oveen, vaan ompeluhuoneen oveen. Nyt se roikkuu toistaiseksi ompeluhuoneen seinällä, mutta ei se siihen voi jäädä. 


Tämä voisi olla ihan kiva työ musta-harmailla linnuilla tehtynä. Voisikin kokeilla. Tosin on niin paljon kaikkea kivaa, mitä haluaisin tehdä, eikä aika vaan kaikkeen riitä. Jos vielä joskus myöhemmin tuo musta-harmaa idea on mielessä ja tuntuu hyvältä, silloin teen. Pyrstöosasta jäi jäljelle sekä vaalea että kirjava kolmio. Ensin heitin ne roskikseen. Sitten keksin, että teen ylä- ja alaosaan jonkinlaisen väripläjäyksen ja niin kaivoin roskiksesta kolmiot ja yhdistelin neliöiksi. Roskis oli siis lähes tyhjä kangassilppuroskis. Ei jätskipapereita tai suodatinpusseja.


Kirjan variksella ei ollut silmää, mutta minun mielestä se on melkein parasta näissä linnuissa. Kaikille tein silmät, minkälaiset nyt sattui kullekin tulemaan. 


Hyvissä ajoin toivotan kaikille äideille 
Hyvää Äitienpäivää!
Ja ei äideille Hyvää Jokapäivää!