Olen yrittänyt edistää tätä neliöpeittoa, mutta Sulo asettuu heti sen päälle, kun levitän sitä vähääkään lattialle. En raaski kieltää Sulolta minun ompeluhuoneeseen tuloa ja vapaata lattiapintaa ei ole kovin paljoa, minne sopuisasti mahtuisi minun työt ja Sulo. Paitsi näin päällekäin.
Kesän ensimmäiset kasvivärjäykset tein lepän viimevuotisilla kävyillä, niillä ruskeilla, joita on yhä oksilla uusien vihreiden kera. Ensin liotin käpyjä vuorokauden ja sen jälkeen kuumensin muutaman tunnin ajaksi noin 80 asteeseen. Annoin liemen jäähtyä käpyineen seuraavaan päivään. Käytin saman väriliemen kolmeen sadan gramman vyyhdin värjäämiseen. Tummin on tietenkin ensimmäisestä kylvystä ja se sai olla yön yli jäähtymässä. Samoin tein kahdelle muullekin vyyhdille yksi kerrallaan. Tuli kauniit värit, vaikka ruskeaa olen vältellyt sitten 80-luvun. Oikeastaan se on ollut koko elämän aikainen inhotus, mutta ei enää.
Kävimme kotona ja tuolla kadun reunassa kasvoi ja kasvaa edelleenkin, tarhakäenkaalia. Sillä sain aikaan tuon kauniin turkoosin eli sinivihreän. Olin ihan onnen kukkuloilla, kun onnistuin noin hyvin! Vihreä ja keltavihreä ovat järviröyhystä. Odotin tummempaa, mutta taisivat olla jo hieman ylikypsiä. Röyhyt eivät olleen niin kauniin violetteja, kuin olisin toivonut.
Olen haaveillut villatakista ja näistä langoista halusin tehdä sen. En löytänyt langalle sopivaa mallia, joten neuloin mallitilkun ja yritin parhaani mukaan laskea ja suunnitella millä silmukkamäärällä saisin mahdollisimman sopivan nutun itselleni.
Vihreistä langoista tuon keltaisemman värjäsin uudelleen, mutta jätin vihreät kuitenkin pois työstä.
Tämä pata oli täynnä samettiruusuja, mutta kävimme lauantaina saaren areenalla petanque peliä varten talkoissa, oli peurat käyneet ruokailemassa. Sentään 5 kukkaa olivat jättäneet. Olin ajatellut, että kuihtuneet kukat päätyisivät purkkiväärjäykseen. Onneksi nuppuja on vielä runsaasti ja pata hieman vaikeammin saavutettavissa. Laitoin myös muutaman siemenen mittuja kasvavaan pataan ja siellä ne kukat ovat saaneet olla rauhassa. Ehkä voimakkaan mintun tuoksu ei ole näiden peurojen/kauriiden mieleen.
Heinäkuussa käväisin Hakaniemen hallissa ja siellä oli yllätyksenä pop up kangaskauppa (ja vaatekorjaamo) ja ostin muutamia tilkkuja.
Nappuloihin voisin vielä kirjoa ristit ja nollat vaikka toimii myäs erivärisillä "nappuloillakin".
Sulo ajattelee että ilman muuta peiton levität häntä varten! Onnikin tekee samoin, ovat kyllä ihania kavereita:) Olen ajatellut että kiva kun joku ainakin tykkää ompeluksistani;)
VastaaPoistaTykkään noista lankojen väreistä ja villatakista näyttä tulevan oikein mukavan oloinen.
Peli on kiva oivallus. Reissussa olisi oikein kätevä, vaan en ehdi enää tekemään:)
Juu, jos ei muut tykkää, niin Sulolelle kyllä kelpaa! Minustakin lankojen värit ovat parhaita, mitä olen onnistunut saamaan.
PoistaKyllä koirat osaavat näyttää tunteensa. Lankojen värjäys on mukavaa puuhaa. Väreihin vaikuttaa aika paljonkin, mihin aikaan kesästä kasvin kerää. Minulle kävi kerran niin, että värjäsin loppukesästä lupiineilla. Aiemmin oli saanut kaunista vihreää, mutta loppukesän väri olikin luonnonmustaa! Arvelen, että lupiini oli jo luovuttanut osan lehtivihreästä pois. Neulomisen iloa kauniilla langoilla.
VastaaPoistaOli varmaan aikamoinen pettymys, kun vaalean vihreän sijaan tulikin luonnon mustaa! Olen miettinyt ja lukenut netistä, mistä saisin tummaa harmaata. Mihinkään kokeiluun en ole vielä ryhtynyt.
PoistaIhana värikombo neuleessa!! Ja vihreät (ne, jotka eivät neuleeseen nyt päässeet) aivan SUPERihania. :)
VastaaPoistaOlen myös ikäni inhonnut ruskeaa, mutta viime vuosina ihan villiintynyt siihen - ruskeissa on kuitenkin edelleen sävyjä, jotka eivät miellytä. Oletan, että värin "lämpöisyysaste" vaikuttaa, kaikki pehmeät ja oranssiin taittavat ovat ihania, kalsat sävyt jäävät kaupan hyllyyn.
*
Meillä käy samoin, kun lattialla mallailen isoäidinneliöitä - ja kun virkkaan niitä toisiinsa, Koira pyrkii syliin... Hän haluaisi kaikki huushollin muorit omaan käyttöönsä!
Kiitos kommentista! Täytyy vain toivoa, että langat riittävät tai sitten täytyy turvautua myös vihreisiin.
PoistaKovin on pieniä nuo peittopalat, huh. Jaksat vaan väkertää niitä. Kummallista, että samettikukka on peuroille maistunut, sehän tuoksuukin niin omituiselle, että pitää ötökät loitolla.
VastaaPoistaOnneksi peiton pinta on valmis, en ehkä ryhtyisi ihan samaan heti uudelleen. Näin minäkin olen kuullut, ettei samettikukat kelpaisi peuroille eikä muillekaan, mutta ehkäpä nälkä oli kova ja parempaa ei löytynyt.
PoistaHauska ajatus tehdä risti-nolla -peli! Voi pelata vaikka autossa, ei nappulat luista lattialle!
VastaaPoistaAivan, kunhan kuski ei ole mukana pelaamassa!
Poista