lauantai 28. marraskuuta 2015

ihania palkintokankaita - prize fabrics from Northcott

First of all I have to thank Lorna McMahon from Sew Fresh Quilt-blog of lovely Dog Gone Cute Quilt Along event.  And great thanks to Northcott (sponsoring this QAL Dog Gone Cute) of the prize that I got! I love both kits of  adorable fabrics! The turquoise sea colours are my fafourite colours. Purple-lilac is a new colour for me but I love challenges! I have never had such a wonderful kits of any fabrics!

  
Jokin aika sitten tein pienen peiton inspiroivassa Sew Fresh Quilt-blogissa olleen Dog Gone Cute blokin innoittamana. Halutessaan tekijät saattovati linkittää valmiista peitosta kuvan tähän Quilt Along-tapahtumaan. Tarkoitukseni ei ollut osallistua varsinaiseen kisaan ollenkaan, mutta linkitin kuvan muiden ihanien koirapettojen ja -tyynyjen joukkoon. Yllätyksekseni pärjäsin äänestyksessä ihan kivasti. Eniten ääniä sai Nero´sPost and Patch -blogin Tejen, tai oikeastaan Neron ja Hannan tekemä, hyvällä tarinalla maustettu työ. Mutta minulle suuri yllätys oli, kun sain Sew Fresh Quilt-blogin kirjoittajalta Lornalta e-mailin, että olin voittanut palkinnon ja hän tarvitsisi yhteystietoni! Torstaina sain Northcott kankaiden Melanielta viestin, että palkintokankaani ovat jo matkalla! Ja eilen sitten postimies soitti yhdesti, mutta hyvin rivakasti ja toi minulle pikalähetyksen Kanadasta.



40 kpl 2½" leveitä ihania veden värisiä kaitaleita. Aivan mahtavia värejä. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut mitään upeaa sarjaa mistään kankaista. Rakastan merta ja sen sävyjä, joten tämä oli ihan huippuihana pakkaus. Toinen pakkaus sisältää 10 Fat quarteria lilan sävyisiä kankaita. Noita värejä ei löydy kangasvarastoistani juuri lankaan, joten tämä on myös erittäin tervetullut pakkaus. Aikoinaan olen siedättänyt itseni jo keltaisen kelpokäyttäjäksi ja nyt on edessä uusi violettinen haaste!


Saa nähdä, koska raaskin käyttää näitä kankaitani. Täytyy ensin miettiä malli, johon niitä tuhlailisin.


Tuossa kun ehdin sanoa, että liila-violetti ei kuulu minun kangasvarastoihini, niin heti tässä "ei mihinkään tarkoitukseen-" tehty työ, jossa tuota vanhaan roosaan menevää lilahtavaa on. Reunuskankaan olen tosin saanut ja se on paksua canvasta ja kirjaimien kangas on kesäisen aurinkovärjäyksen tuotos. Pohjan enimmäkseen keltainen kangas on nimenomaan sitä miltä näyttää eli aurinkovärjäyssotkujen pyyhkimiseen käyttämäni entinen valkoinen kankaan pala.Tilkkukurssilla aiheena oli mola ja tästä tuli minun molaus.  Yllä olevan kuvan värit ovat oikeat, alla reunukset ihan liian violettiset.



Lähikuvasta näkyy, että monta kangasta on päällekkäin ja joku aina kaiverrettu esiin kerrosten alta. Lisänä on vapaata konetikkausta, kuten linnun jalat ja uloimman kehyksen liskot, koukerot ja mitä kaikkea sieltä löytyykään.



Tässä oranssi tipu yrittää kukkalaululla kiinnittää yläpuolen  linnun huomiota, mutta ei se ole näkevinäänkään laulajaa. Vieressä oleva tipu sentään kuuntelee niskat kyyryssä.  Taitaa särkeä korvia.


Olen minä siellä kurssilla ihan fiksuakin tehnyt. Opella oli ajatus, että tekisimme punaisista ja valkoisista kankaista pussukan, jossa voisi säilyttää semmoisia tärkeimpiä ensiaputavaroita, kuten laastaria, desifiontipyyhkeitä ja kirurgin veitsen. Jos olisi pidemmälle kehittynyt ensiapuihminen. En sitten saanut sellaista punaristipussukkaa aikaiseksi, ainakaan vielä, mutta onhan tässä kuitenkin oikeat värit. Jostainhan sitä on alotettava. Vielä joskus teen sen ensiaputavarapussukan.



Hyvällä onnella tästä kuvasta voi nähdä tikattuja tähtiä ja silmukoita. Tavallisella onnella vain kahta erilaista tähtikangasta. 

Tänään oli kiva ja antoisa kahvilatapaaminen muutamien tilkkuilijoiden kanssa. Tiedättehän ne neulojien kahvilakokoontumiset, joissa puikot viuhuvat ja tarinat lentelevät. Meillä oli Kampin kahvilassa neulaa, ompelulankaa ja kangasta. Käsinompelua. Kahdella meistä ei ollut mitään käsityötä mukana, mutta yksi auttoi toista hexagonien kanssa ja kolmas leikkasi ensin napin irti takistaan ja ompeli sen sitten takaisin. Hän tosin sanoi, että nappi olisi kohta irronnut ja roikkui rumasti, mutta en minä semmoista huomannut. Koska en katsonut. Sain käsinompeluni valmiiksi ja se oli aikamoinen ihme. No mutta niitähän näin joulu alla tapahtuu. Join muuten kauden ensimmäisen jouluglögin tänään Tilkunviilaajan kanssa. Kampissa oli tarjoilua.

Kaikki varmaan odottaa sitä oikeaa joulua ihan tohkeissaan. Kyllä minäkin odottaisin innokkaana, jos olisi aavistus siitä, että saisin joulupukilta uuden ompelukoneen, Bahaman loman, koiranpennun tai jotain muuta mieluisaa. Mutta en saa, ehkä shampoota, tosin se on parempi kuin Sunlight. Minä odotankin tammikuuta. Silloin Töölön Tilkkupaja järjestää Suomen ensimmäinen tilkkuretriitin. Ainakin minun tietojen mukaan ensimmäisen. Tämä Hyvä sauma-viikonloppu vietetään Lohjan Kisakalliossa. Luulen, että tässä urheilun pyhätössä ei ole aiemmin ompelukoneita nähty! Koska on mahdoton löytää hyvää saumaa ommella ilman "kotihommien" häiriöitä, tartuin  mahdollisuuteen ja varasin paikkani  Tilkkupajalta. Eli jos sinulla ei ole isoja synttäreitä, kihlajaisia, työvuoroja tai muita rasitteita, joista et pääse helpolla eroon, lähde ompelemaan 16 - 17.1.20016 Kisakallioon. Kilpailuhenkisille tiedoksi, että siellä ei ommella kilpaa eikä ohjatusti, vaan ihan omia saumoja omien mieltymysten mukaan. Mutta voidaan me vähän kilpaillakin, jos siltä tuntuu. Vaikka juoksussa tai jossain muussa lajissa. Ja ainahan joku osaa ohjeita antaa, jos jollakin on tai on menossa sormi suuhun. Ompelun lisäksi siellä on varmasti mukavaa samanhenkisten seurassa. Nyt täytyy miettiä, että mitähän sitä sitten ompelisi. Kone täytyy viedä ennen Hyvää saumaa huoltoon, ettei se jämähdä heti kalkkiviivoille. Katso tuolta Tilkkupajan sivuilta ne fiksut, tarkat tiedot.

Huomenna 29.11. 2016 on kotimyynti-tapahtuma Siltamäen Nuorisoseuran talolla Kiertotähdenpolulla klo 14-16. 
Tervetuloa!

Ja oikein hyvää ensimmäistä Adventtia, sitten huomenna.

PS. Ja hiljaisuudella ei ole mitään tekemistä tuon Hyvä sauma ompeluretriitin kanssa!

lauantai 14. marraskuuta 2015

uusi kameralaukku!

mutta ei kameralle!

Näin Eurokankaassa kamera-aiheista sisustuskangasta ja siitä valmistui tyynynpääliset tyttärelle. Kangasta jäi, joten oli päivänselvää, että teen myös olkalaukun. 


Kameralaukku on n. 23 cm korkea ja 25 cm leveä. Päällisen ja vuoren välissä on ohut laukkuhuopa. Kiinnitin sen päälliseen hieman tikkaamalla. Hihna on kiinteä, mutta siinä on tuo metallinen solki, jonka avulla hihnan pituutta voi muuttaa. Ikivanha Prakticani  on kamalan sympaattinen. Sen vaatimaton Pentacon-objekti (1,8/50) on hyvin valovoimainen. Ostin sen noin 35 vuotta sitten käytettynä. Itäsaksalaista laatukamaa!


Laukku ei tosiaankaan sovi kameralle, ellei sitten sellaiselle pienelle käsilaukkumallille.  Sen sisuksissa on molemmin puolin taskut, toinen hieman pienempi vaikka kännykälle sopiva.



Koska kyseessä ei ole mikään ihana käsityöpuuvilla, halusin poistaa kankaan varastoistani  viimeistä suikaletta myöten. Jäännöspaloista syntyi vielä pussukka. Molemmilla puolilla on  saman vanhanaikaisen peilikameran kuva.



Pussukassa on hieman hempukkainen vuori ja toisella sivulla tasku. Kokoa 19 x 21 cm ja ohut vanu tikattuna päälliseen. On tosi kiva fiilis, kun kagas on loppuunkäsitelty. Siitä ei jäänyt enää mitään, kerrassaan ihanaa!


Älä kerro kenellekään, että meillä kissa laitetaan mikroon aika usein. Ei se pikkuinen joudu olemaan mikron pyörityksessä kuin muutaman minuutin. Täydellä teholla. Melkein voisi verrata kivaan karuselliin! Sitten se saakin lepuuttaa itseään minun harteilla. Ja kuuma kissa on kyllä super-rentouttava luovuttaessaan lämpöä ja pelkästään sen paino pitää hartiat alhaalla. Oikein hyvä kissa, joka elää ihan vaan sillä kiitoksella. Oliko joku sanonta, että kuuma kissa kiertää puuroa, vai söikö se kuumaa puuroa vai mitä tapahtui?



Tässä joku aika sitten Katinka esitteli blogissaan  veneilypiponsa. Hän oli tilannut ne ystävältään, joka tekee pipoja tilauksesta. Ihastuin oitis kuvan fillarikankaisiin ja 7.11. kysyin sähköpstitse, olisko hänellä fillarikangasta ja saisinko molemmista kankaista yhdet pipot. Kyllä vaan, homma onnistui ja jo 11.11 minulla oli uudet pipot kotona! Pyysin, että pipoista tulisi semmoiset korkeat, vaikka pääni ei ihan rouva Simpsonin mittoihin ylläkään.Haluan vetää piponi korville, tosi syvälle. Pienitehdas on nopea, pipot eivät olleet valmiina hyllyllä, vaan tilaamisen jälkeen Tampereella ommellut. Tuon kalapipon ostin kesäisellä Loviisan reissulla. Kuvan on piirtänyt lapsi, jonka bisnes nuo pipot ovat. Se oli minun virallinen veneilypipo. Veneessä aina viima viskoo tukkaa joka suuntaan, etenkin silmille ja sitten minun hartaudella laittama kampaus menee ihan sekamelskaksi. Pipo on kaiken pelastus.  Nyt minulla on niitä kolme ja olen onnellinen. Vene on nostettu ylös jo aikaa sitten, mutta nyt tarvitaan pyöräilykypärän alle hyvä pipo. Paras siihen hommaan on oikea fillaripipo. Pia Savela tekee pipoja tilauksesta. Kangasmalleja on esillä Katinkan blogissa ja Piaan saa yhtyden sähköpostitse etunimi.sukunimi@gmail.com 
Tämä tilaus meni niin loistavasti, että jotain kompensaatiota täytyy olla. No sitä tuli suomalaisesta nettikangaskaupasta Si...sta. Tein ja maksoin  tilauksen 2.11. enkä vieläkään ole saanut ko. kangasta. 11.11 kyselin toimitusaikaa ja sain vastuksen, jossa pahoiteltiin  sitä, että olen joutunut odottamaan ja luvattiin laittaa tilaukseni postiin! Siis yli viikko tilauksen tekemisen ja maksamisen jälkeen luvattiin laittaa postiin! Ja kyseessä on pelkkä kangas, ei mikään siitä valmistettava tuote.  En tiedä, olisiko kangasta postitettu ikinä, ellen olisi kysellyt. No ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Enhän minä vielä ole saanut kuin lupauksen, kangasta odottelen yhä. Amerikasta tilattuna olisi jo perillä.


Mukavaa loppuviikoloppua!




lauantai 7. marraskuuta 2015

Hämärä Lumo

Piti kirjoittaa siitä, mitä tein keskiviikon tilkkukurssilla, mutta en koko työtä ole näköjään kuvannut, joten antaa olla.  Kerrotaan sitten seuraavasta päivästä.
Torstaina lähdettiin Neula & Puikko-blogin Lean kanssa retkelle naapurikaupunkiin Vantaalle. Lea tuli meille ja tästä autoilimme kohti Korsoa. Minulla on aina ollut tuonne Vantaalle meno vaikeaa, paitsi fillarilla. Tikkurilaan osaan autoilla hyvin, mutta kaikki muu on ihan sotkussa. Tilanne ei ollut torstaina yhtään aiempia kertoja parempi. Meidän auton gps map oli hieman oikukkaalla tuulella, eikä neuvonut meitä Tuusulantielle, mikä olisi ollut nopein reitti. Sitten se hyytyi kokonaan. Meni ihan oudoksi eikä sanonut sanaakaan. Siellä me kyyhötettiin Kehä kolmosen sillan alla bussipysäkillä ja yritin herätellä sitä henkiin. Siihen näytön ruutuun oli alas tullut joku outo kuviotu nauha. Se alkoi jo kesän jälkeen elvistelemään englannin taidoillaan. Aiemmin puhui suomea, mutta kai meidän loman aikana kävi kurssit ja nyt puhuu vain englantia. Onneksi kännykkä pysyi järjissään ja sillä navigoitiin oikeaan paikkaan.  


Monitoimitalo Lumossa keskityimme vantaalaisten Tilkkutiiraajien näyttelyyn. Yläpuolen työ oli heidän näyttelyesitteessään. Se on nimeltään Uudesti syntynyt ja tekijänä Pia Korppi.


Töitä oli ripustettu seinille sekä tällaisiin tilanjakajiin. Ne oli varmaan siivoojan jäljiltä ihan toisissaan kiinni ja Lean kanssa hieman levittelimme seinämiä, että töitä pääsi katselemaan paremmin. 


Vitriineissä oli paljon pieniä töitä, kasseja ja pussukoita joka lähtöön. Tuo päärynäkangas on niin ihanaa! Parempaa kuin oikeat päärynät!


Ja entäs tämä! Niin suloinen ketunpoikanen, että. Se katsoi minua koko ajan anovasti suoraan silmiin. Olin kuulevinani, että se pyysi oäästä ulos. En voinut rikkoa lasia, joten pikkuinen jäi sinne. Toivottavasti ne antaa sille ruokaa siitä ruokalasta.


Tämä iso, ehkä ihan sängynpeitoksi riittävä pöllö on Iris Marttisen työ nimeltään Here´s looking at you. Aika mahtava lintu, tuon minä bongaisin luonnossakin heti. Näyttelypaikkana Lumo ei lumoa. Siellä oli niin hämärää, että olisi pitänyt olla omat valonheittäjät. Valokuvani olivat aika surkeita, olisin tarvinnut irtosalaman. Vitriineissä olevia töitä on myös vaikeahko kuvata heijastusten takia ja nekin oli hämäriä, yhdestä jopa lamppu palanut. Paras mennä paikan päälle ihastelemaan. Mukana oli myös kauniita, käsinommeltuja ja tikattuja töitä.


Korsossa on Tähtikirppis. En tiedä mistä se on saanut nimensä. Kävimme tietenkin katsomassa mitä "tähtiä" täältä löytyy. No ei meille mitään, mutta joku entinen seeprafani oli kyllästynyt raitoihin ja pannut kaiken mustavalkoisen myyntiin.


Komeen värinen kone!


Lea tarjosi Cafe Korsossa kunnon pullakahvit! Oli hyvät peruspullat. Kotimatkalla käytiin vielä Tammiston Kontissa. En ollut ennen siellä käynyt ja puoti oli oikein siisti, valoisa ja avara. 


Karkkipäivän kunniaksi tummaa Geishaa. Olis kyllä ihanaa!


Eikä vaaleanpunainenkaan pahaa ole. Tämä on semmoinen pikkulaukku, jossa voi kuljettaa passia, kännykkää, lompakkoa ja sen sellaista pientä tavaraa. Sisällä on tasku ja avainnauha.


Geishan takapuolella on myös tasku, oikein vetoketjullinen.


Ja kyniä varten purkki Fasun sinisestä, sitäkin tekis nyt mieli. Ei vaan ole yhtään suklaata meillä, pelkkiä papereita.


Sain heti perjantaiaamusta ihanalta ystävältä tuomisia Berliinistä! Rakastan talokankaita, kirjoituskankaita ja pallokankaita! Kiitos tuhannesti Tuula, Helmi ja vielä Paulikin!


Perjantaina kävin tyttären kanssa katsomassa Hannes Heikuran näyttelyn End of The Road Virka galleriassa. Se on auki huomenna viimeistä päivää. Yläpuolen kuvassa on kuitenkin Rut Brykin Arabialle tekemä upea keramiikkatyö. Yhtä upea kuin hänen suunnittelemat tyynyt yms käsityöt. Kyllä on ollut taitava ihminen.


Keskustasta matkasimme Pasilaan, molemmat omille teillemme. Minä menin messukeskukseen ja haahuilin siellä koko lopun päivän. Molla Millsin virkkauksia ihailin oikein tarkasti. Olisi aika mellevää osata virkata tuollaisia geometrisia kuvioita. Koska olin saanut niin upeat kankaat heti aamusta, ei minulla ollut suurtakaan kangashimoa. Ei oikeastaan ollenkaan. Kävin tervehtimässä melkein kaikkia eläimiä, katsomassa metsäkonetta, maistelemassa juustoja ja ostamassa niitä, katselemassa hienoja ompelukoneita mukavan rouvan esittelemänä ja sen sellaista. Siitä outletista en juuri piittaa. Illalla olin ihan poikki ja olisin voinut mennä nukkumaan jo kasilta, mutta en mennyt. Tänään oli taloyhtiön pihatalkoot ja siellä oli hyvää aikaa haukotella. Oli vaan aika kylmä, olisi pitänyt tehdä hommia rivakammin.

Hyvää Isänpäivää! 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

kiva viikko takana!

Taas on ollut paljon kaikkea kivaa tapahtumaa, joten aika hyvä sillisalaatti on tiedossa. Ilman silliä, koska siitä en oikein pidä. 
Keskiviikkona, kun olin menossa ranskantunnille Malmitalolle, kävin kurkistamassa toisen kerroksen näyttelytilassa Teatterimuseon Saako sitä syödä? Teatteriruokaa-näyttelyä. 


Ruokia enemmän minua kiinnosti hienot puvut. 



Aikamoinen kermakakku tämäkin.


Alakerran näyttelytilassa on Yasushi Koyaman näyttely Söpö. Näitä söpöjä voi käydä katsomassa 14.11.2015 asti. Ehdin myös sinne ranskantunnille.

Torstaina kävin auttamassa Töölön tilkkupajassa Soilea. Ripustimme kahteen pekkaan sen Syyringin hyväntekeväisyyspeiton Soilen studion seinälle.


Ihan on tolkuttoman hieno! Ja me, Syyringin daamit on se tehty!
Peitto menee Syöpäsäätiölle hyväntekeväisyysrahastoa kartuttamaan. Tämä on iso, parisängyn peitoksi riittävä eli 245 x 245 cm. Muistaakseni.



Tähdet on koneella ommellut ja samoin blokit on kiinnitetty toisiinsa koneella, mutta paljon on kävin aplikoitu. Ihan tuntuu sormissa neulanpistoja pelkästä katsomisesta. Aplikaationeula on ihan maailman terävin. En unohda sitä ihan äkkiä.

Kun Salainen puutarha -peitto oli saatu seinälle, lähdimme katsomaan Arbiksessa olevaa Riitta Grönroosin tilkkutyönäyttelyä.


Alakerran aulassa oli vitriinien täydeltä kaikkia pienikokoisia töitä, erilaisia käyttöesineitä. Suuret seinätekstiilit löytyivät ylempien kerrosten seiniltä. Suurin osa oli minulle jo entuudestaan tuttuja viime syksyltä Espoosta, Tyttöjen Tilkkupäiviltä. Työt liittyvät Yrjö Kokon kirjaan Pessi ja Illusia. Minun edoton suosikki on tämä Flygande gäss. Tietenkään minulla ei ollut mittanauhaa mukana, mutta alle metrin kokoinen tämä hanhilauma oli.



Osa materiaaleista on läpikuultavia ja työssä on käytetty myös erivärisiä helmiä.

Sain Haavena hyvä kuva-blogin Katinkalta Starlight Blogger Award-tunnustuksen. Olen hyvin iloinen siitä, mutta ei tämä pelkkää iloa ole, koska täytyy vastata kysymyksiin. 

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Jaa-a. Erityisesti tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, etten ole saanut mitään kauheaa tautia, eikä melkein ketkään muutkaan tuntemani ihmiset, enkä nähnyt mitään kauheuksia, paitsi vähän painajaisia. Mutta ne on ihan ok. koska tiedän, että näen unta. Ja jos unessa on myös James Bond, niin ei se ihan kamalaa voi olla.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
Luultavimmin en kyllä mitään. 

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?
Nopeasti heitän, että yksi elämän tarkoituksista on se, että ainakin yrtittää tuottaa iloa ja valoa muille ihmisille. 

En jatka tätä, koska hieman vastustelen kaikkia haasteita. Siis tällaisia haasteita. Pidän sellaisista haasteista, joissa täytyy keskisä ratkaisu johonkin ongelmaan. Käy katsomassa Katinkan blogia. En ymmärrä tuota blogin nimeä Haaveena hyvä kuva ollenkaan. Ihmisellä on upeita kuvia ja yhä vaan haaveilee paremmista. Saattaa olla aika mahdoton haave. No toisaalta, pitäähän ihmisellä haaveita olla! 

Toteutin tuota elämän tarkoitusta ja päätin tuottaa iloa kahdelle ihmiselle.


Olen erityisesti koripalloihminen. HNMKY:n naiset pelaavat naisten 1. divaria ja heidän mainio joukkueensa palkitsee jokaisen kotipelin jälkeen molemmista joukkueista parhaan pelaajan. Ei siis välttämättä eniten pisteitä tehnyttä, vaan semmoisen, jonka panos on eniten auttanut joukkuetta. Ihan vapaaehtoisesti ehdotin, että voin joihinkin matseihin tehdä ommellen parhaan pelaajan  palkinnot. Tänään Namika sai vastustajakseen Raholan Pyrkivän. 


Pelin jälkeen molempien joukkueiden parhaat pelaajat saivat Marimekon Helsinki-kankaasta tehdyt pienen olkalaukut. Koko on 18 x 24 cm ja laukkuun mahtuu kaikki tärkeimmät tavarat.


Veskoissa on takapuolella tasku vaikkapa matkakorttia varten. 


Myös sisäpuolella on yksi tasku. Ja niinpä, minusta on oikein hauskaa, että Raholan tytöllä on nyt Helsinki laukku. Ei jäänyt kamalan paha mieli Stadin vierailusta, vaikka takkiin tulikin! Se on vähän niin kuin matkamuisto.


Ensi viikolla käyn lumoutumassa Tilkkutiiraajien näyttelystä.
Se on esillä monitoimikeskus Lumossa Korsossa. Näyttely on avoinna 21.11.2015 asti ja osoite on Urpiaisentie 14, Korso. Siellä Lumossa olen käynyt ennenkin, joten ei yhtään jännitä mennä tuonne naapurikaupunkiin.

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!