Näyttelyt

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Paljon tuulesta temmattua ja laidasta laitaan!

Nyt on lankalauantai ja Sulon 1-vuotis päivät, joten aloitetaan niistä!


Sulolla oli aamulla niin riehakkaat aamubileet koirapuistossa kolmen muun nuoren kanssa, että ruokailun jälkeen ei oikein jaksanut poseerata. Otti possun kainaloon ja pötkähti lepäämään.


Äidin jäännöslankojen hyväksikäyttöä. Yhdet sukat tein siskolle ja ne matkaavat tänään Espanjaan, joten kuvia ei ole. Hänellä on laattalattiat, jotka ovat kylmät, siksi villasukat oli toiveissa ja tottahan minä tein. 


Pätkä ja Pitkä

Viime viikonloppuna olin Helsingin aikuisopistossa kokeilemassa luovaa kudontaa. Ensin valittiin lankoja..


...ja sitten vaan kudottiin! Hauskaa, olisi saanut kestää kauemminkin!



Tuloksena syntyi noin 20 cm leveä ja 26 cm pitkä teos. 


Kemistä hankitusta koripallokankaasta syntyi pussukka tai oikeammin kaksi samanlaista. Tikkaus on nimeltään korisukka.



Ostin hauskaa eläinkangasta ihan vaan kivojen kuvien vuoksi.  Pidän näistä rennosti piirretyistä eläimistä. Kangas on tukevaa puuvillaa, kuitenkin lisätukena ohut huopa. (Koska ketulla on niin laihat jalat, että se voisi muuten kaaduta.)


Teje oli tehnyt ihania, värikkäitä aurinkolasi- ja kännykkäkoteloita ja tein sitten oman versioni aurinkolaseille. Samalla mallilla olen joskus aiemmin tehnyt kännykkäkoteloita. Näissä on kiinnitystä hoitamassa magneettinappi ja tukea antamassa ohut huopa. Nalle Puh kankaasta tehty on erimallinen, siihen sopii aika pullukat lasit.


Sain jokin aika sitten ystävältäni Miljalta hyvän palan tätä hänelle ylimääräiseksi jäänyttä ihanaa Marimekon Nalle Puhia. Aurinkolasikotelon lisäksi tein kankaasta pienen pussukan ja korttikukkaron, josta possu on aikeissa ottaa jonkun maksukorteistani. Varmaan laikoo lähteä ostamaan Sulolle lahjaa. Täytyy antaa eläintarvikekaupan kantiskortti mukaan! Kankaasta on vielä tulossa pieni pussukka ja ehkä pieni olkalaukku kännykälle ja kukkarolle.


Tämä on niin pitkä postaus, että maista välillä Babaa! Jos on hyvin tehty, maku on herkullinen. 



Yksi pääsiäisltabletti tuli tehtyä ja onneksi äiti halusi ottaa sen. Mitä minä yhdellä tekisin ja useampia ei huvita tehdä. Samaan sarjaan tuli myös kortti. Luultavasti päätyivät äidin serkun pöytään. Kanan mallin näin Hollolan kirjastossa, jossain käsityölehdessä.


Herkkulakosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meillä on suklaamunia siellä täällä!


Kulhon kankaiden välissä on liimaharsolla kankaisiin kiinnitetty ohut laukkuhuopa. Kaava on kuin kukka terälehtineen ja nämä terälehdet sitten nostetaan ylös niin, että reunat osuvat vierekkäin ja leveällä siksakilla kiinnitetään yhteen. Pääsiäisen jälkeen kevätkylvöissä voin käyttää kulhoa hattuna suojaamaan hataraa päätä liialta kuumudelta. Hieman kuin riisviljelijät pelloillaan. 


Monessa veneperheessä ollaan jo tulisilla hiilillä, kun pitäisi päästä pohjaa maalaamaan ja kylkiä kiillottamaan. Nämä veneet on jo vesillä ja aika kovaan myrskyyn joutuivatkin.


Keulat keikkuvat!


Puput lähtivät saareen viemään munalastia saarelaisserkuille! Iso on syönyt ahneuksissaan kaikki munat ja on niin turvoksissa, hyvä että veneeseen mahtuu.



Hurjassa aallokossa matka taittuu nopeasti, toivottavasti veneet ei hörppää vettä ja puput lasteineen pääsevät turvallisesti perille. 
Kesällä näissä veneissä voi mökillä laittaa tarjolle patonkia, keksejä ja vaikka ruokapöytään haarukat ja veitset tai servetit. Tietenkin vene sopii myös suikaksi isopäisille ihmisille.



Oikein iloista Pääsiäistä!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tervehdys Kemistä!

Kemi on käyty ja arkea eletty jo hyvä tovi sen riemun jälkeen. Junalla Lean kanssa mentiin ja lentäen palattiin ja vielä jos laiska Finnair palauttaisi perutuista menomatkan lennoista rahat, olisi hyvä. Maksoinhan minäkin niille heti, joten voisivat olla yhtä ystävällisiä ja hoitaa asiat nopeasti selviksi.


Kemistä joskus toiste enemmän tai siis näyttelyiden töistä, mutta nämä kemiläiset on ihan pakko tässä näyttää! Ensin varovasti kurkin kirjastossa kirjojen välistä, mitä ihmeen porukkaa siellä seisoskelee.


Joitain kirjastotarkkailijoita kaiketi. Kovin olivat tyylikkäästi pukeutuneita, mutta kovin hiljaisia.


Sen sijaan tapasin useita upeita ihmisiä, jotka olivat ennestään "tuttuja" blogin kautta ja tulivat nyt esittäytymään. Yhdeltä tällaiselta sain aivan ihanan saksikorun! Kauniita pieniä pistoja ja kultahelmiä. En tiennyt tallaisia olevan olemassakaan. Jo korun rasia on tavattoman kaunis.


Minun pitää ostaa kultaiset sakset, että koru pääsee arvokkaaseen seuraan. Kiitos tuhannesti Marjoriitta! Kiitokset myös Sinikalle, Aulille, Päivikille ja teille kaikille muillekin uusille ystäville  mukavista juttutuokioista. Nyt on vieläkin mukavampi lukea kommenttejanne, kun on tavannut niiden kirjoittajan. 



Vähän ostin kankaita, kun kohdalle sattui.Vasemmalla ylimmät vaaleat on taustakankaita ja muut sitten varmaan johonkin suureen suunnitelmaan, joka on otsalohkossa pyörinyt, kun olen kankaita katsellut. Nyt ihan hämärää niiden kohtalo. Paitsi oranssi FQ-kangas. Siitä tulee pienen pieni olkalaukku, melkein valmis jo. Ostin vihdoinkin uuden terän leikkuriin! Nyt leikkaa, mutta toivottavasti myös päässäkin. Ja minipieniä magneettinaeppareita tärkeään tavaraan.


Tilkkupäivien tervetuliais-kuoressa oli muiden tärkeiden juttujen lisäksi pari nippua kankaita, nuo sinivoittoiset oikealla. Oikeasti nämä oli Lean kuoressa, mutta vaihdettiin, kun minulla oli niin punaista ja Lealla taas sinistä. Mihinkään pajaan en mennyt, mutta tuumaset-setin kävin ostamassa. Jos vaikka taiteilisi jotain. Ruotsalaisilta kauppiailta saatoin ostaa jonkin kankaan, mutta ainakin nuo kolme metriketjua. Kortteja hankin joitain ja huomaatko, moni on aika keltainen! Lean maripeiton kuvasta tehty kortti on kyllä aika punavoittoinen, semmoinen jouluinen, melkein. Ja Lealta sainkin jo ennen matkaa laatikollisen tilkkuilijan hakaneuloja! Ei minulla tuollaisia ole ollutkaan, mutta nyt on. Arpajaisvoittoni, neulatyyny, kököttää kuvan keskellä.


Uusimmassa Tilkkulehdessä oli juttu näistä blokeista ja siitä, miten niitä päädyin tekemään.


Kaikki alkoi värityskirjasta, jonka ostin viime vuonna Lahden Tilkkupäiviltä. Kirjan on piirrelleet Tilkkulehden entinen päätomittaja Maija Uusitalo ja hänen siskonsa Anni.  Näitä eläimiä väritellessä päätin kokeilla, onnistuisinko saamaan jonkin kivan blokin kuvien perusteella. ja onnistuihan se.



Minähän rakastan pilkkuja ja palloja ja tässä kaikki eläimet ovat pallollisia. Suurin osa kankaista on kotoisin toisten naisten varastoista. En ole niitä käynyt vohkimassa, vaan ihan olen saanut ja ilolla ottanut vastaan. Kvilttaajan jäännöspaloista synyi aika kirjavaa sakkia.
Peiton koko on 120 x 90 cm. 


Kylläpäs vasemmanpuoleisella kaverilla häntä heiluu korkealla!


Kissa on sipaissut oikein rusetin kaulaan ja yrittää hieman flirttailla koiralle.


Heppa on törmätä jättiläistipuun.


Tein vielä peiton lisäksi 40 x 40 senttisen tyynyn. 
Koiraihmisenä tietenkin iloisilla koiranpennuilla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Toivotaan, että siitä tulee ennätys aurinkoinen!



torstai 16. maaliskuuta 2017

kohti pohjoista

lähtee tämä nainen uusine laukkuineen!


Rehvakkaasti piti lähteä lentäen kohti Kemiä, mutta ryhtyivät mokomat lakkoilemaan.
Lean kanssa mennään sitten junalla ja oikein hienosti toisen kerroksen porukoissa.Että saadaan hieman sitä korkealla oloa, kun lentämään ei päästy. Toivottavasti edes takaisin päin noustaan oikein siiville.


Laukusta tykkään niin paljon, että halkeen! 
Laitoin tähänkin laukkuun sitä ohutta laukkuhuopaa ja tikkasin esim. takataskun ympäri ja hieman tuota keskellä olevaa sivusaumaa pitkin, että huopa pysyy paikallaan. Takana ei ole taskuja, vain yksi pystysuuntainen farkkusauma.


Jos olisin arvuutellut, minne laukkuni kanssa lähden, niin moni olisi luullut, että Lontooseen. 
Sain farkut viime syksynä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi muuttaa ne laukuksi. Ensin odottelin Farkku rouvaa avuksi, mutta tein sitten ihan yksin. Farkut oli nuoren miehen pieniksi jääneet ja menossa kierrätykseen. Onneksi sain nämä! Paljon ihania erikoisia yksityiskohtia ja nuo liput on upeat.


Vuoriin tein taskut molemmille sivuille. Toinen vetoketjulla ja toinen avomallia. Tietysti myös avainnauha on olemassa, mutta sitäpä ei nyt näytetä näissä kuvissa.


Olkahihnasta tein sellaisen, että voin säädellä hihnan pituutta. Jos vaikka laihtuu kamalasti tai lihoo vielä enemmän, pystyy hihnaa veivaaman soljen avulla tarpeellisiin mittoihin. Hihnan leikkasin farkkujen lahkeista ja tikkasin tyyliin sopivaksi. Näiden farkkujen kangas on muuten yllättävän pehmeää! 


Hoitajat valmiina auttamaan.


Oikeasti nämä ambulanssit lähtivät samaan suuntaan molemmat, ainakin näin aluksi.


Minä ainakin aion nauttia Kemistä, Lumitilkusta ja Lumilinnasta ja kaikesta.
Ja jos joku ihmettelee, miksi sinne pohjoiseen nyt niin kova hinku on, niin siellähän on viikonloppuna Suomen Tilkkuyhdistyksen vuotuiset geimit! Vuosikokous, illanvietto, paljon, paljon tilkkutöitä näytteillä, kivoja ihmisiä ja se Lumilinna ja varmaan kaikkea kivaa, mitä en nyt osaa edes keksiä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ihan selvästi nyt on kevät...

...koska outoja ötököitä kömpii sisätiloihin milloin mistäkin!


Meillä on vielä lumiukot pöydässä ja herneen versojen takaa kurkisteli ensimmäinen otus! Kyllä siinä lumiukolla oli ihmettelemistä!


Kukkamullasta nousi Väritäplä kuoriainen.


Viime keväänä ei tainnut tulla kuin pari hämähäkkiä tutkiskelemaan, olisiko tästä paikasta heille kodiksi, mutta nyt on isommat elukat liikkeellä. Muurahaisia tuli joitain vuosia sitten, mutta muuttivat naapuriin. Siellä vietetään makeampaa elämää ja siitähän sokerimuurahaiset pitävät. 


Kolme kuoriaista sain napattua kiinni. Yksi oli jo ehtinyt napata minun värikyniä kitaansa. Oikeanpuoleinen Dahlia-kuoriainen söi yhdet silmälasit!


Kuoriaisilla on siivet selässä ja lentelivät sinne tänne.
Saman tyylisiä öttiäisiä näin pinterestissä. 


Kevään merkkejä nämä vaateompelutkin on!
Ihanasta sinisestä kukkakankaasta tein mekon.


Kaava on Mekkokirjan Aino. Se on ainoa mekko, joka siinä kirjassa on lähinnä minun makua. Samalla kaavalla olen tehnyt jo aikaisemmin 5-6 mekkoa tai tunikaa. Tähän lisäsin reilut paikkataskut.


Samalla kaavalla kesämekko hieman muokattuna ( kapeampana) jo vuosi sitten ostetusta aivan huippulaatuisesta trikooneuloksesta. Niin ihanan pehmeää kangasta! Varmaan vauvoille tarkoitettua.


Perhosia!


Edellistä hieman veltonpaa tai ohuempaa trikoota ja kaavana sama Aino, nyt vain tunikan mittaisena.


Niin, aika hyvin valittu kangas entisen keltaisen vastustajalta!
Tämä käy vara-auringosta pilvisinä päivinä.


Tänään on ollut tosi ihana päivä! Kaikenlaista ompelua heti aamusta alkaen, hyvää ruokaa ja auringon paistetta. Sulo oppi eilen vihdoinkin kävelemään vetämättä! Aamulenkki meni myös loistavasti ja siksipä illalla kokeiltiin, miten juoksu sujuu! Olen kerran aikaisemmin kokeillut hieman juoksua Sulon kanssa ja se oli hänen puoleltaan iloista riehuntaa ja loikkimista. Tänään meni loistavasti! Alun innostuksessa hieman hypähteli ja laukkasi, mutta nopeasti siirtyi kepeään raviin. Oli oikein ilo huomata, miten Sulo tajusi, että nyt mennään tällaista vauhtia. Välillä katsoi minua ikään kuin kysyen, että meneekö hyvin. Kehuin kovasti ja poika jatkoi tyytyväisenä eteenpäin. Usein kun olen kehunut ulkona vaikka kauniista kävelystä, niin Sulo on jotenkin käsittänyt, että se on kehotus napata talutin suuhun ja riuhtoa sitä tai milloin mitäkin. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että Sulo alkaa ehkä hieman aikuistua. Ainakin ajoittain. 

Aurinkoista sunnuntaita!