sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ankkalammella ja vestareilla!

Ihan tässä vielä kesäfiiliksissä ollaan! Luultavasti ihan talveen asti, kesä kun oli aika sateinen ja viileä ja yleensä syksy on aika samanlainen eli ei niitä varmaan tänä vuonna erota millään. Sitten tulee talvi ja se on vielä sateisempi ja kylmempi.


Kesän kohokohta oli Suosaaren Tilkkuvestivaalit. En ole ikinä aiemmin ollut vestareilla, joten tuli sekin asia korjattua.


Kunnon tapahtumat aloitetaan kuohuvalla, niin täälläkin! Ihan vaan lasilliset, ettei oltaisi alettu kaahailemaan. Ihania ruokia, juomia, ompelua huippuseurassa, rantasaunomista ja uimista, mitä sitä muuta voisi viikonlopulta toivoa! Saunan jälkeen syötiin tuhdisti vetyjä, ne ovat paikallisia erikoisuuksia. Hyvää oli!  Edellisen lihapiirakan syönnistä onkin kulunut jotain 35 vuotta. Aterioinnin kruunasi komea valoshow! Salamat valaisi pimeän taivaan ja tätä show'ta kestikin hyvän aikaa. Jännittävää oli köpötellä pilkkopimeässä, taskulampu valona, rantasaunan "pankolle" nukkumaan. Onneksi en ollut matkassa yksin! 
Ihan paras viikonloppu.




Olin kuullut, että seudulla saattaa hiippailla isojakin eläimiä. Se hieman jännitti. Jos vaikka hirvi, karhu ja susi tulisi vastaan. Onneksi ei näkynyt muita kuin sudenkorentoja, laulujoutsenia ja haikara. Itse sitten ommeltiin kettuja, kilppareita ja muita rauhallisia eläimiä.


Kesän aikana olen saanut vain pienen peiton aikaiseksi. Sen tekeminen meinasi tyssätä kokonaan, kun tuo pohjakangas loppui ja en löytänyt kotimaan nettikaupoista enää samaa väriä. Onneksi otin työn mukaan Suosaarelle ja kuinkas ollakaan, vestari-emännällä oli just oikeaa väriä ja paljon! Teimme kaupat ja sain siellä peiton pinnan valmiiksi. Sulo on jokseenkin halukas kuvattavaksi! Aina, kun laitoin peiton lattialle, hän istahti sen päälle.


 MartjeQuiltinAmsterdam on ankka-blokkien suunnittelija. 
Martje on nimennyt mallin Rubber Duck, mutta minun peiton nimi on Ankkalammella (tai Kumiankka).
Tämä olisi niin kiva lahja jollekin Lilla-Stanille tai Barbaralle! Semmoista identiteetin pönkitystä jo heti elämän alkumetreillä. Jos lapsen nimi olisi vaikka Jari, peiton nimi olisi Kumiankka. Näin minä tämän olen miettinyt. 
Jos kovasti mallista innostuisi ja tekisi ison torkkupeiton vaikka jollekin kotoa juuri muuttaneelle nuorelle, tuoreelle Hankenin opiskelijalle, voisi peiton tehdä kokonaan noista isommista blokeista. Valmis iso ankka-blokki on kooltaan 8" ja pieni 4". Muistaakseni oli 6" ankkakin olemassa. Blokit voi tehdä paper piecing- tekniikalla tai sitten ihan palasista kasaten. Kokeilin molempia ja päädyin ompelemaan leikatuista kappaleista eli jälkimmäiseen.


Muutaman pikkuankoista tein FQ kankaasta, jota hankin Kemin Tilkkupäiviltä. Tässä kuvassa näkyy tuo tikkaus hyvin, sen nimi on Leppoisasti laineilla. Ankkalammessa on tietenkin vain hieman pinnan väreilyä, vaikka syvemmällä saattaa olla kovakin pauhu ja kuohu. 


"Taustaa tässä esittelen!"
Joo, kiitos Sulo, hyvältä näyttää.
Peiton koko on muuten 32" x 38"
eli n. 81 x 96 cm.


Taustakangas sopii väreiltään hyvin! Reunakantin tein rajusta vihreästä. Olen sen ihan tähän tarkoitukseen ostanut. Se on sitä rantakaislikkoa jossa suhisee.


Meillä on hieman rempattu kesän aikana ja raivostuttavan ruma mäntyinen pöytälevy sai uuden lookin. Hioin sen, jonka jälkeen levitin valkoisen puuvahan. On paljon parempi ja valoisampi kuin ennen.


Olen joskus hankkinut kivan pienen laatikoston. Se vaan näytti kovin aneemiselta.Alapuolen laatikoston olen jotenkin sutinut valkoisella ja kullalla. Kynttilääkin siinä käytettiin jossain kohdin. Semmoista en nyt halunnut.


Olin leikannut kauniita papereita yhden vaatefirman mainoksista ja nyt kohtasivat paperit ja laatikosto toisensa. Minusta tästä tuli tosi kivan näköinen. Samalla tuli tarkastettua laatikoiden sisältö; nauhoja, neuloja, merkkejä ja muuta pientä, mutta tuikitarpeellista!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

30 kommenttia:

  1. Tuollaiset vestarit kuulostavat kyllä todella mukavilta ja kauniin työn olet saanut siellä valmiiksi. Sulo o kyllä ihana! Meillä Viivikin aina tunki kuviin mukaan, kova on ikävä sitä koiraa. Pöydästä tuli kaunis, vaalea väri tekee ihmeitä! Mukavaa viikonalkua sinne ja erityisrapsutukset Sulolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vestareilta sain paljon inspiksiä muiden töistä ja tekemisistä. Kiitos, ihan ilolla tässä pöydän ääressä nyt istuskelee. Sulo kiittää rapsutuksista!

      Poista
  2. Ankkalampipeitto on kiva. Onnellinen se lapsi joka saa sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saajasta ei ole tietoa, mutta eiköhän sille joskus sopiva vaavi löydy.

      Poista
  3. Aika mukavaa tuntuu siellä päin olleen viime aikoina:) Vestarit olivat varmasti hauskat, kuvauksen perusteella siellä oli kaikkea mitä vestareilla yleensäkin ellei sitten vielä paremmin.
    Kodin kunnostus, vaikka vähänkin, piristää kummasti.
    Ja sitten tuo Sulo. On kyllä aika ihanuus. Miehellä ja minulla on viime aikoina ollut kovasti koirakuumetta ja nyt seuraillaan meneekö ohi vai........Rotukin olisi jo valmiina;)
    Minua pyydettiin ompelemaan vauvapeittoa tulevalle vauvalle. Ankkapeittosi on kyllä tosi hauska ja se kiinnostaa kovasti. Peittoon annettiin värimaailma mutta mallin saan valita itse;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippuvestarit! Sulo on ihana ja ihan liikuttava, kun tulee aina kuvattavaksi, vaikka ei edes pyydetä. Asettuu aina istumaan ja katsoo silmiin. Ihana höppänä. Tänään viimeksi ajattelin jo toistakin koiraa, mutta yritän nyt pysyä yhdessä.
      Ankka on kiva blokki ja voihan niitä tehdä keltaisen lisäksi muustakin väristä.

      Poista
  4. Hieno peitto! Mahtavaa, että se on nyt jo valmis! Kanttikangas sopii tehtäväänsä mainiosti. Ja samaa mieltä vestareista, ne kruunasivat kesäkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmiiksi tuli, kun oikein reipastuin! Toinen peitto myös hyvässä vauhdissa.

      Poista
  5. Kyllähän Sulo, noutava lintukoira, sorsapeittoon ihastuu. Sopivat väritkin hyvin sävy sävyyn. Kiva peitto ja ihana Sulo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, no siitähän se innostus johtui! Luulin Sulon kaipaavan uimaan, siitä hän pitää aivan erityisesti.

      Poista
  6. On kyllä hienoja aikaan saannoksia taas sinulta ja hauskojen juttujen kera aina esittelet. Sulo ymmärtää miten hienoista asioista on kyse ja pitää kunnia asiana olla mukana kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! Sulo on linssilude, mutta täytyyhän komean pojan kuviin päästä.

      Poista
  7. Ompelufestarit kuulostavat tosi upeilta. Kiva tuo ankkablokki. Aallokkotikkaus sopii kuin pisteeksi i:n päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vestarit oli mitä parhaimmat! Kiitos, itsekin pidän tuosta aaltoilusta.

      Poista
  8. Hienoja töitä olet tehnyt.....ankkapeite tosi ihana.Pöydälle olet saanut ns.uuden elämän.Puuvaha on tosi kiva.Laatikostoa ei uskoisi entiseksi,kauniit paperit olet liimaillut pintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa saada hieman piristystä kotiin.

      Poista
  9. OOh, mitkä vestarit! About ekat laatuaan mitkä muakin houkuttelevat! Noi ankat aaltoinee ja rantakaislikkoineen ovat niiiiiin pöörfekt!! Ihanasti on teidän koti kesän mittaan uudistunut. Jotain hyötyä sadepäivistäkin siis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt tuntuu siltä, että joka kesä pitää päästä vestareille! Ankat on söpöjä, hanhet ei. Sateisia päivä oli aika monta, joten yllättävän paljon saatiin aikaan.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Teje! Sulo muikeana hymyilee ja kiittelee. Rapsutuksia sinne päin.

      Poista
  11. Kuulostaa hauskoilta vestareilta ja tuollaisia saisi olla lisää! Paljon on tapahtunut ja kaikkea kivaa, ihana ankkapeitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, vestarit täytyy kokea joka kesä!

      Poista
  12. Vautsi oikein tilkkuvestarit, nyt olen kyllä vähän kade!!!
    Hienon ankkalammen olet värkännyt ja Sulo on niin suloinen että vie huomion pois hienosta peitosta :o)
    Onnistunut pöydän uudistuminen ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä kadehdi, järjestä omat! Sulo ehkä luuli, että tein peiton hänelle ja siksi istahti heti lammelle.

      Poista
  13. Kyllä on niin kiva ankkapeitto jollekkin pienokaiselle. Mutta Sulo se on ihanin ja suloisin. Rapsutuksia hänelle. Mä yhä niin,niin kovasti suren Sindin kuolemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intsu! Lemmikit ovat kuin perheenjäseniä, ei niiden kuolemasta tahdo päästä yli.

      Poista
  14. Ihana peitto ja laatikosto söpöstyi mainospapereista kovasti! Tästä nähdään, että ei kannata laittaa postilaatikkoon Ei mainoksia! -tarraa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Kyllä vain, täytyy olla tarkkana mainospostin kanssa ; ) Nämä oli sellaista tapettimaista paperia eli mitä parhainta tuohon hommaan.

      Poista
  15. Ihana tuli tuosta peitosta! Mullakin olisi yksi käsittelemätön lipasto...

    VastaaPoista
  16. Vieläkin harmittaa kun en päässyt mukaan :( No hyvä kuitenkin että teillä oli kivaa ja tapahtuma saa jatkoa. Super suloinen tuo ankkapeitto ja näyttää Sulo sen omineen itselleen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!