sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ankkalammella ja vestareilla!

Ihan tässä vielä kesäfiiliksissä ollaan! Luultavasti ihan talveen asti, kesä kun oli aika sateinen ja viileä ja yleensä syksy on aika samanlainen eli ei niitä varmaan tänä vuonna erota millään. Sitten tulee talvi ja se on vielä sateisempi ja kylmempi.


Kesän kohokohta oli Suosaaren Tilkkuvestivaalit. En ole ikinä aiemmin ollut vestareilla, joten tuli sekin asia korjattua.


Kunnon tapahtumat aloitetaan kuohuvalla, niin täälläkin! Ihan vaan lasilliset, ettei oltaisi alettu kaahailemaan. Ihania ruokia, juomia, ompelua huippuseurassa, rantasaunomista ja uimista, mitä sitä muuta voisi viikonlopulta toivoa! Saunan jälkeen syötiin tuhdisti vetyjä, ne ovat paikallisia erikoisuuksia. Hyvää oli!  Edellisen lihapiirakan syönnistä onkin kulunut jotain 35 vuotta. Aterioinnin kruunasi komea valoshow! Salamat valaisi pimeän taivaan ja tätä show'ta kestikin hyvän aikaa. Jännittävää oli köpötellä pilkkopimeässä, taskulampu valona, rantasaunan "pankolle" nukkumaan. Onneksi en ollut matkassa yksin! 
Ihan paras viikonloppu.




Olin kuullut, että seudulla saattaa hiippailla isojakin eläimiä. Se hieman jännitti. Jos vaikka hirvi, karhu ja susi tulisi vastaan. Onneksi ei näkynyt muita kuin sudenkorentoja, laulujoutsenia ja haikara. Itse sitten ommeltiin kettuja, kilppareita ja muita rauhallisia eläimiä.


Kesän aikana olen saanut vain pienen peiton aikaiseksi. Sen tekeminen meinasi tyssätä kokonaan, kun tuo pohjakangas loppui ja en löytänyt kotimaan nettikaupoista enää samaa väriä. Onneksi otin työn mukaan Suosaarelle ja kuinkas ollakaan, vestari-emännällä oli just oikeaa väriä ja paljon! Teimme kaupat ja sain siellä peiton pinnan valmiiksi. Sulo on jokseenkin halukas kuvattavaksi! Aina, kun laitoin peiton lattialle, hän istahti sen päälle.


 MartjeQuiltinAmsterdam on ankka-blokkien suunnittelija. 
Martje on nimennyt mallin Rubber Duck, mutta minun peiton nimi on Ankkalammella (tai Kumiankka).
Tämä olisi niin kiva lahja jollekin Lilla-Stanille tai Barbaralle! Semmoista identiteetin pönkitystä jo heti elämän alkumetreillä. Jos lapsen nimi olisi vaikka Jari, peiton nimi olisi Kumiankka. Näin minä tämän olen miettinyt. 
Jos kovasti mallista innostuisi ja tekisi ison torkkupeiton vaikka jollekin kotoa juuri muuttaneelle nuorelle, tuoreelle Hankenin opiskelijalle, voisi peiton tehdä kokonaan noista isommista blokeista. Valmis iso ankka-blokki on kooltaan 8" ja pieni 4". Muistaakseni oli 6" ankkakin olemassa. Blokit voi tehdä paper piecing- tekniikalla tai sitten ihan palasista kasaten. Kokeilin molempia ja päädyin ompelemaan leikatuista kappaleista eli jälkimmäiseen.


Muutaman pikkuankoista tein FQ kankaasta, jota hankin Kemin Tilkkupäiviltä. Tässä kuvassa näkyy tuo tikkaus hyvin, sen nimi on Leppoisasti laineilla. Ankkalammessa on tietenkin vain hieman pinnan väreilyä, vaikka syvemmällä saattaa olla kovakin pauhu ja kuohu. 


"Taustaa tässä esittelen!"
Joo, kiitos Sulo, hyvältä näyttää.
Peiton koko on muuten 32" x 38"
eli n. 81 x 96 cm.


Taustakangas sopii väreiltään hyvin! Reunakantin tein rajusta vihreästä. Olen sen ihan tähän tarkoitukseen ostanut. Se on sitä rantakaislikkoa jossa suhisee.


Meillä on hieman rempattu kesän aikana ja raivostuttavan ruma mäntyinen pöytälevy sai uuden lookin. Hioin sen, jonka jälkeen levitin valkoisen puuvahan. On paljon parempi ja valoisampi kuin ennen.


Olen joskus hankkinut kivan pienen laatikoston. Se vaan näytti kovin aneemiselta.Alapuolen laatikoston olen jotenkin sutinut valkoisella ja kullalla. Kynttilääkin siinä käytettiin jossain kohdin. Semmoista en nyt halunnut.


Olin leikannut kauniita papereita yhden vaatefirman mainoksista ja nyt kohtasivat paperit ja laatikosto toisensa. Minusta tästä tuli tosi kivan näköinen. Samalla tuli tarkastettua laatikoiden sisältö; nauhoja, neuloja, merkkejä ja muuta pientä, mutta tuikitarpeellista!

Mukavaa alkavaa viikkoa!