torstai 29. syyskuuta 2016

Ainakin yhtä värikästä kuin ruska!



En muista oliko viime syksynä yhtä hieno ruska täällä etelässä kuin on nyt.Kotikadulla on paljon kirjavia vaahteroita ja ne todella kauniita nyt. Toivottavasti sade ja myrskytuuli ei vie puista kaikkia lehtiä, että saataisiin nauttia väreistä vielä pitkään. 


Pitkäaikainen projekti tuli päätökseen, kun kansio sai vihdoin kannet! Pitkäaikainen siksi, että olin tätä hommaa ajatellut jo varmaan kolme vuotta. Tekeminen ei vienyt niin kauaa, muutaman illan aikana ne syntyi ilman sen kummempia tuskia.


Jotenkin tänä syksynä erilaiset talot on ollut kovasti mielessä. Tämän pienen mökin nappasin pinosta, johon ahersin hiki päässä paper piecing-tekniikalla taloja ja mökkejä. On siinä pinossa muutama puukin tehtynä. Keskeneräinen projekti, yksi muiden joukossa. Ne ei lopu ikinä. Tikkasin hieman ympyrää suorien joukkoon.


Melkein tykkään tästä takapuolesta enemmän! 


Näin kun vertaa puoliskoja vierekkäin, molemmissa on oikein hyviä kohtia.


Suunnitelmissa oli, että olisin tehnyt tähän sisäpuolelle taskun. Mietin sitten, että mitä varten. En keksinyt mitään taskuun laitettavaa ja jätin tekemättä. Kansiossa on muovitaskuja ja niihin voi tunkea melkein mitä vaan, vaikka pipon, jos on liian kuuma. 


Nalle-blokki on tehty osin paper peicing-tenkiikalla (olen muuten ihan kyllästynyt tuohon sanaan ja alan sanoa sitä ihan vaan paperiompeluksi tai paperitekniikaksi). Ehkä se on hyvä nimi. Korvat ompelin tuollalailla kolmiulotteisiksi. Niihin voisi laittaa hieman vanua sisään, jos haluaisi pulleat korvat. En nyt halunnut. Jospa innostuisin ja tekisin useita nalleja ja niistä lapsen peiton.Blokki on 8 ja 1/2 tuuman neliö. Sitähän voi noita kehyksiä leventämällä suurentaa ketterästi.Onneksi vauvat on niin kamalan pieniä, selviää aika vähäisellä blokkimäärällä. Tosin ei tässä nyt ole vauvoja lähipiiriin tulossa, joten ehkä jätän tekemättä.


Viime lauantaina käytiin pienellä porukalla katsomassa ensin Syyringin näyttely Laakson sairaalassa ja sieltä Töölön Tilkkupajan kautta Skattalle Wanhan Sataman Kädentaito -messuille. Jo Töölön Tilkkupajasta ostin tuon pallerois-kuvioisen kankaan, joka kaikkien muiden alla. Samoin oikealla olevat kirjoituskangas ja sen vieressä oleva harmaa on Tilkkupajasta. Jouduttiin kävelemään koko matka, koska kaupungilla oli monta mielenosoitusta meneillään, eikä ratikat kulkeneet. Matka oli jotenkin niin pitkä, että jouduttiin poikkeamaan kahvilaan haukkaamaan hieman pikkuista suolapalaa. Tankkauksen jälkeen jaksettiin harppoa messupaikalle ja loput kankaat ovat sieltä. Minulla on nyt (taas) menossa harmaa kausi pienin väripiristein.  Ihan tärkein asia ei kuitenkaan ollut kankaiden osto, vaan etsin naapurin herran ohuen villaneuleen korjausta varten hieman ohuen ohutta villalankaa. Sopivaa en sieltä löytänyt, mutta äärettömän hyvää palvelua lahtelaisesta yrityksestä nimeltä Puffala


Nämä on vaan niin ihania, etten tee niistä koskaan mitään! Tai ainakin pitää olla ihan supermalli, johon saattaisin noita leikellä. Ainakin nyt tuntuu sellaiselta ja tilanne saattaa muuttua ja muuttuukin.



Sulo näyttää vähän poliisikoiralta, kun sillä on tuo sininen valopanta. Pannan saa myös vilkkumaan kahdella eri nopeudella ja silloin se olis ihan kuin hälytystehtävissä. Tässä ollaan ihan perus tarkkailua tekemässä. Kohteena villisti myrskytuulen lennättelemät lehdet.


Se puretaan vasta sunnuntaina 2.10!

Nyt on paras hetki nauttia syysmyrskystä ja vesisateesta,  kun niille ei kuitenkaan mitään voi!
Olisi aivan ihanaa istua ihan meren rannalla olevassa mökissä ja katsella, kun valtavat aallot möyryää ja iskeytyy rantakallioon! Ei nyt vaan ole sellaiseen mahdollisuutta, pahus!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

kesän jatkot vai syksyn alkua

Kai se on nyt lupa sanoa, että on syksy. Puista on tippunut jo lehtiä ja vaahteroista jotkut on jo ihan kivoissa syysasuissa. Ja tänään vietettiin tyttären synttäreitä kaupungissa, mökillähän oli jo elokuussa ensimmäinen biletys.


Tytär oli leiponut suolaisia piirakoita, jotka olivat todella herkullisia, mutta tämä kakku vei kaikkien huomion! Enkä ihmettele  yhtään. Kakun on tehnyt Say It With a Cake  FB:n takanan oleva taituri, Mona. Hulppean ulkokuoren, joka on irtokarkkiaddiktin unelma,  oleva sisus oli laktoositon ja kluteeniton ja maistui taivaalliselta! Lakritsia, sitruunaa ja inkivääriä juuri oikeassa suhteessa.

Eikä värikkyys elämässä lopu tähän. 



Vielä on hyvää aikaa käydä imaisemassa itseensä kesän värit, ottaa oikein semmoinen värikylpy! 

Laaksosta voi jatkaa kultturellia matkaa Kaapelitehtaalle Jukka Malen museoon katsomaan Toinen todellisuus valokuvanäyttelyä.


Näyttely on avoinna 23.10 2016 asti.

Kovin paljoa en ole käsitöitä tehnyt, mutta yhden talon sentään rakensin.


Talo on vielä tyhjä, mutta se saa hyvän tehtävän ovistopparina. 




Katto on ommeltu vain talon harjan toiseen reunaan kiinni ja katon toisen lappeen kun nostaa ylös ja avaa napit, saa taloon laitettua tavaraa sisälle. Ajattelin laittaa kilon riisipussin ja loput vanua. Silloin talo on tarpeeksi painava pitämään oven avoinna. Ja riisipussi on jouluaattona niin kätevä! Pitäisi panna puuroriisit kiehumaan, mutta riisit on loppu, kun koko pikkujoulun aika tuli syötyä riisipuuroa. Ei  hätää, ei tarvitse juosta kauppaan viimetippa-ostelijoiden sankkaan joukkoon, vaan voi napata täyden riisipussin vaivihkaa ovistopparin sisältä ja joulupuuro on taattu isollekin porukalle. Ehkä kannattaa laittaa muutama mantelikin talon sisään joulua odottamaan.
Etelä-Helsingin kansalaisopistolla on valmistumassa komeita taloja samoihin tarkoituksiin. Voihan taloja käyttää muuhunkin. Vaikka täyttäisi karkeilla tai sukkahousuilla. Tosin silloin talosta ei ole oven vartijaksi. 

Reipasta syyskuuta rakkaat ystävät!