sunnuntai 22. lokakuuta 2017

pienistä paloista

Huomenta! Tämä laiskamato yrittää ryhdistäytyä muutaman sanan verran. 


Syyskuussa olin Päivölän kansalaisopistolla Sanna Parangon tilkkusilppukurssilla. Siellä sitä ommeltiin hyvässä seurassa koko viikonloppu. Minun työpiste oli ihan sotkuisen näköinen heti, toisin kuin naapurin!


Nämä hulpiotossut tein ihan ensimmäiseksi! Pallolliset hulpiot riittivät juuri ja juuri yksiin tossuihin. 


Ulkopohja on nahkaa. Sen ja sisäpohjan välissä on parketinalushuopaa, sitä mitä tehdään lumpuista ja päällimmäisenä on flanellia. 



Kun olin kaksi päivää ommellut toinen toistaan kirjavampia juttuja, täytyi välillä tehdä jotain rauhallisempaa. Kokosin musta-harmaa-valkea tilkkukorista kivoja kankaita ja tein niistä pinnan, jonka tikkasin laukkuhuovalle.




Mukaan olin ottanut metriketjua ja se oli paras valinta tähän pussukkaan. Vuoriksi otin rumista kankaista itse värjätyn ja kärpäskuvioilla painetun kankaan. Jos olisi laittanut jonkun muovitetun kankaan, voisi tässä kuljettaa vaikka sähköhammasharjaa.


Pidän mallista ja siksi tein kotona muutaman hieman pienemmän. Passelin kokoisia vaikka kynäkoteloiksi.


Olen saanut monilta ystäviltä tilkkusilppuja joita käytin kurssilla ahkerasti, mutta niistä joku toinen kerta.
Tämän työn kaikki pintamateriaalin vihreitä lukuunottamatta on ylijäämiä Kvilttaajan varastoista. Suurin osa blokeista oli valmiina! Muutamia hanhia ompelin, sekä yhden blokin keskustaan. Ei mennyt kovin paljoa aikaa tämän pienen (50 x 62 cm) peiton tekoon.


Väliin laitoin ohuen vanun ja vuorina on flanelli.


Tikkasin työhön kukkasia vaihtuvanvärisellä langalla. Jotenkin en enää tykkää noista vaihtuvanvärisistä, mutta ehkä taas joskus niihin ihastun uudelleen. 



Viikko sitten sunnuntaina nostettiin vene talviteloille. Ilma oli mitä upein ja kotiin tultua otin oman ratsun ja fillaroin Viikkiin ja Hertsikaan. Niiden ohi oltiin autolla ajettu ja halusin mennä ihailemaan ruskan värejä ihan ulkoillen. Pidän näistä puistolehmuksista, jotka seisovat hienossa rivissä, ihan kuin lapsuudessa koulun portaiden juuressa, kun opettaja soitti kelloa välitunnin päätteeksi. Siinä meitä seisoi jokainen luokka omissa jonoissa ja sisään päästettiin aina parhaiten ojennuksessa oleva jengi. Minunkin luokka joskus.


Hertsikan Kirsikkapuisto on kaunis myös syksyllä.


Sulon kanssa kierrettiin Jollaksessa rantoja pitkin, kun odoteltiin miestä ja venettä tulevaksi. Tarkoitus oli mennä telakan viereiseen koirapuistoon, mutta siellä oli ilmakitaraa soittava reilusti keski-ikäinen nainen aikamoisen humpan kierteessä riehakkaan koiransa kanssa. Niinpä sitten jatkettiin matkaa ohi koirapuiston ja löydettiin tie upeille kallioille. Sulon teki varmaan mieli mennä uimaan.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

36 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kurssi ja kauniita tuotoksiakin olet saanut siellä aikaiseksi. Näitä kauniita tossuja ihailinkin jo Instan puolella. Nyt alkaa syksyn ruska olla enää muisto vain. Kummasti muutama kylmä yö tiputti ne viimeisetkin lehdet, ainakin täällä meillä päin. Sulo on ihana niin kuin aina :) Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi oli hyvin antoisa! Silppua on kertynyt omista töistä ja paljon olen saanut ystäviltä.

      Poista
  2. Ihania töitä ja kuvia. Unohtuu nuo sateiset päivät kun katselee kauniita maisema kuvia ja värikkäitä käsitöitä.

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavat hulpiotossut olet tehnyt! Ja kiva malli pussukassa! Aurinkoista päivää sinulle!

    VastaaPoista
  4. Huii, mikä ötökkä ryömii pussukasta, kun sen avaa! Kovin oli tutun näköinen tilkkupeitto. Tuossa tietokoneen takana roikkuu sen isosisko. josta palat jäivät yli. Harmaat hattivatitkin näyttävät tutuilta. Jännää, että oikeasti saat aikaan silpuista kaikenlaista kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jättikärpänen se sieltä kurkkii. Paljoa ei minun tarvinnut peittoon tehdä. Joku pieni vauva saa siitä peiton. Hattivatteja olen säästänyt ja nyt oli sopiva paikka niille. Silput on inspiroivia!

      Poista
  5. Ruskakuvat ovat kauniita:) Mekin täällä odotellaan että päästään kunnolla Onnin kanssa lenkkeilemään metsään ja ihailemaan luontoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnille kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että hänen touhuissa riittää seurattavaa.

      Poista
  6. Kauniita töitä saa aikaan pienistäkin silpuista. Pussukan muoto kiehtoo, pitää kokeilla. Lentävät hanhet on kiva klassikko. Ruskakuvat ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena! Hauska ja helppo malli tuo pussukka.

      Poista
  7. Ihanat tossut ja pussukka on kiva, olen itsekin tehnyt tällaisen, pitäisi tehdä muutama lisää. Ihania syksyisiä maisemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pussukka on tosi kiva malli ja helppo tehdä eri kokoja.

      Poista
  8. Hei Marle ja Sulo! Kaikki on taas niin ihanaa mutta varsinkin tossut ja tuo pinkki peitto niiden alla. Halit Sulolle! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teje! Tossut on minustakin ihan superihanat! Sulo kiittää haleista, niitä hän ei saa koskaan tarpeeksi!

      Poista
  9. Oli tehokas silppukurssi, sait paljon aikaiseksi!!! Kauniita syksyisiä kuvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajalla oli niin paljon malleja ja joitain muitakin ehdin kokeilla.

      Poista
  10. Aivan upeat nuo hulpiotossut :) Kiitos materiaalivinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Etenkin nuo hulpiot, joissa on kankaat värimallit, on ehdottomasti säästettävä.

      Poista
  11. Oikein kivoja töitä, varsinkin nuo hulpiotossut on makupala.

    VastaaPoista
  12. Voi miten ihania töitä olet tehnyt, nuo tossukat on kivat! Kauniita on myös syksyiset ruskamaisemat ja Suloinen Sulo:)♥ Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  13. Kauniita töitä kaikki, suorastaan ihania! Tunnistan tuon työpiste sotkun...työtila pienenee ja pienenee :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija. Ja kun työtila on käynyt liian pieneksi, voi siirtyä keittiön pöydän ääreen!

      Poista
  14. Kivat töpsöttelytohvelit. Hyvät materiaalit, ei varmaan liian lerpsut. Tuo pussukka on sikasiisti. Miten ihmeessä tuo vetskari temppu tehdään???? Kerro mulle pliis :) Jos oisin ollut tuossa kalliolla Sulon kanssa, me ois menty uimaan molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poutapilvi. Tossut on pehmeät jalan alla, mutta tarpeeksi napakat. Vetoketjuksi sopii parhaiten metriketju, toki tavallinenkin, mutta sen pitää olla niin pitkä, että yhdestä ketjun puolisko riittää koko kappaleen pitkille sivuille. Eli käytetään vain ketjun toinen puolisko ja kun se on ommeltu paikoilleen ja vuori kiinnitetty myös, tasataan päät saman mittaisiksi ja pujotetaan ketjun molemmat päät yhtä aikaa lukkolaitteeseen.

      Poista
    2. Kuulostaa liian helpolta ollakseen totta. Kiitos!

      Poista
  15. Kiva peitto tohveleiden alla, tohvelit kehuin jo Päivölässä :D Noita yhden vetskarin pussukoita on pakko kyllä kokeilla, on kiva malli. En ole vaan kovin hyvä vetskarin lukottamisessa, siksi ehkä arastelen tuollaisia malleja.Meillä on tämän aamun sävyt kuin mustavalkokuvaa katsoisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumalta olen näköjään tehnyt peittoon sopivat tossut! Pidän kovasti tuon peiton blokkimallista. Jos on kolme kättä, niin lukottaminen sujuu hyvin. Kahden käden avuksi täytyy ottaa hampaat!

      Poista
  16. Oi, monta upeaa työtä tehtynä! Kuvissa oli ihana auringon paiste ja lämmön hehku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Tässä vesisadetta kuunnellessa on hyvä katsella paisteisia kuvia : )

      Poista
  17. Niin hienot tossut! Ja kotelo näyttää oikein näppärältä. Näinköhän pitäisi kokeilla...paitsi että mulla ei ole metriketjua :( Oranssisävyisessä peitossa on värien voimaa! Ja siellä ne suomalaiset puut taas seisoo niin suorana ja hyvässä rivissä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!