Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 

 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.

Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.

Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.

Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!

Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.

Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!

Ihan kevätmielellä!

Moikka!

Sen se tekee, kun harvoin postailee eli taas on niin pitkästi juttua ja kuvia, että voit ottaa nokoset välissä.

Face Bookissa haasteeseen osallistuneena piti minun lähettää tämän vuoden aikana viidelle ensimmäiseksi kommentin antaneelle jokin omatekemä asia.

Mitäpä sitä muuta olisi mieleen tullut kuin pussukka.  

Minulla oli viisi kivaa Pian Westwrholmin siirtokuvia, joita ostin muistaakseni Tampereen Kädentaitomessuilta, silloin kun sellaiset oli vielä sallittuja. Siis ne messut. Yritin valita kuvat saajan mukaan tai oikeammin sen mukaan, minkälainen mielikuva minulla henkilöstä on. Tämän pussukan sai henkilö, joka tekee paljon leivonnaisia ja kuvassa siili köllöttelee tyytyväisenä ehkäpä juuri jonkun marjapiirakan pyöräyttäneenä. Kortit yritin myös valita sopiviksi ja Marttojen leivonta-aiheinen kortti lähti siilin matkaan.

Tämän kettukuvaisen pussukan sai punatukkainen nainen. No naisia nämä muutikin pussukoiden saajat ovat, kunhan vaan sanoin noin. Kuvassa on maalisuti ja väriläiskiä ja tämän pussukan saaja on vaihtanut ompelukoneen taidetarvikkeisiin.

Tämän pussukan sai liikuntaa harrastava ja opettava henkilö. Minusta kuvan tyypin olemus kuvastaa mielenrauhaa, keskittymistä ja hyvää oloa. Kortissa taas on lankakeriä ja se valikoitui, koska olen hänelle joskus neulonut joogasukat. Ja siinähän se minulle läheisin liikuntalaji tuli mainituksi.

Tämä ihana värikäs koira lähti pohjoista kohti ja siksi kortissa perushelsinkiläinen kuva. Mutta yksi "kivimiehistä" on koira, muut naisia. Pussukan saaja tekee superihania tilkkupeittoja ja on koiraihminen.

Tämä pussukka lähti henkilölle, joka ompelee pieniä, iloisia tarvikkeita ja vaatteita. Hänen lempiväri on keltainen ja matka hänen luokseen voisi taittua vaikka kuumailmapallolla. Jos olisi rohkea.

Takapuolelle laitoin piristeeksi etupuolen kuvaan sopivia pilkullisia kangaspaloja.

Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä- Suomessa (Aiku13) opeteltiin kankaanpainantaa. Arki-iltojen tapaamisissa piti tehdä omat leimasimet ja kokeilla viivoja ja toistuvia kuvioita. Semmoisia kokeiluja. Harjoittelut tuli tehtyä ja lauantaina otettiin isompi kangaspala ja siihen aamun Oma ihana paikka -suunnittelun jäljiltä alettiin tehdä mielenmaiseman tuottamaa kuvaa. Minulla se oli meri. Ihan ensimmäisenä sudin leveällä maalisudilla kevyehkösti sinistä koko kankaalle.

Kalojen takana oleva sininen "aaltoilu" on saatu aikaan lasilevylle sivellyllä värillä ja sen jälkeen superlonilla pintaa kuvioiden. Jos olisi ollut gellilaatta, tämä olisi tehty sillä. Jos ei ollut, täytyi keksiä vaihtoehto. Muissa ruuduissa olevat pallolliset kuviot ovat omatekoisella leimasimella tehtyjä. 

Alhaalla oleva pohjaruovikko on samoin lasilevyllä tehty ja sen päälle on lisäksi omatekoisella leimasimella painettu kaisloja. Kalat on myös painettu omatekoisella leimasimella värinä hopeanvalkoinen. Taitaa olla silakoita kaikki. Aika typerältä tämä näytti, joten paras tapa saada siedettävän näköiseksi, on kirjoa kamalasti kaikkea. Tästä tulee (luultavasti) tyyny mökille. 

Ihminen voi yllättää itsensä täydellisesti! En meinaan olisi ikinä uskonut, että nämä Novita knitsin Kal Pääsiäissukat valmistuu täksi Pääsiäiseksi. Niin vaan kävi, että molemmat sukat ovat valmiit, kaikki langat päätelty, höyrytetty ja lämpimiksi todettu. Ihan mahtavaa!

Olen laitellut tuota parveketta keväiseen kuosiin. Aikaisemmin kyselin niitä nimiehdotuksia lasitetulle parvekkeelle. Talvisin se on Talvipalatsi ja kesällä Kesähuone. Syksylle sain Tilkunviilaajalta hyvä nimen, Syyssali. Ihan paras, koska sijaitsee Syystiellä ja olenhan minä siellä salilla joogannut. Tämä nimikysely ei ollut mikään kilpailu, mutta muutin sen nyt sellaiseksi kuitenkin, näin jälkikäteen. Lähetän Tilkunviilaajalle jonkun sopivan palkinnon jonain päivänä. 

Kevätnimeksi siskoni ehdotti Solariumia, sellaista solariumia kuin ennen vanhaan hienoissa taloissa on ollut. Ne oli lasisia huoneita ja siellä saatettiin istua jo varhain keväällä. Minulle vaan Solariumista tulee mieleen ne 80-luvun paistoarkut, jossa maattiin tummat lasit silmillä ja toivottiin pikaista, tasaista rusketusta, että kehtaa laittaa pyöräilyshortisit muutoin niin valkoisten koipien kanssa. En kaipaa tuotakaan aikaa sitten yhtään. Niin, siksipä vielä makustelen tuota Solariumia ja kutsun tilaa Kevääksi. Aion ihan kohta mennä iltapäiväkahveille Kevääseen ja jalassa tietenkin pääsiäissukat. Aika täydellistä.