talven lintu, kyynärpääkaktus, pakkaslapaset ja taidenäyttely

 Kirjonta on inspiroinut minua jo pitkään ja näin talven keskellä suosikkilintuni on punatulkku.

Tausta on epämääräinen, mutta lintu on ihan tunnistettavissa.

Työ on takapuolelta hauskan näköinen lankasotku.

Langanloppuja on varmasti jokaisella, joka neuloo enemmän kuin yhden kerran elämässään. Olen tehnyt näitä jämälankalapasia useampia ja eilen pidin lapastekniikasta Kädentaitomartoille kurssin. Samalla opeteltiin italialainen silmukoiden luonti ja intialainen peukalo.

Idea on se, että kun yksi nöttönen loppuu, liitetään työhön uusi lanka. Työssä neulotaan koko ajan kahta tai kolmea lankaa yhdessä paksuudesta riippuen. Nämä lapaset on melkolailla samannäköiset, koska tein niitä yhtäaikaa ja tarkkailin, että molempiin riitti samaa lankaa noin saman verran. Ehkä näille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin jämälankalapaset. Voisivat olla vaikka taidelapaset! Etenkin, jos käyttää aikaa ja vaivaa värien sommitteluun kunnolla. Mutta toisaalta on hauska ottaa seuraavaksi se lanka, joka sieltä laatikosta sattuu tulemaan!

Kurssilaiset pääsivät hyvin vauhtiin. Muutama vaihtoi lapasen pipoon. Erityisesti avantouimarin piposta tulee tarpeellinen, oikein paksu ja lämmin.

Vanha paitapusero sai kyynärpäähänäsä kaktuksen. Ei tule enää pidettyä kyynärpäitä pöydällä, muuten piikit pistää!

Kaktus ja ruukku on applikoitu ohuista puuvillakankaista ja somistettu kirjomalla piikit ja muotoa korostavat kuviot.

Jos olet pääkaupunkiseudulla viikonloppuna, suosittelen pistäytymään Galleria Duetossa, Kalevankatu 15, Hki. Siellä on taitavan taiteilija Aino Kajaniemen kuvakudoksia. Ne on ihanmielettömän upeita. Sunnuntaina hän on itse paikalla, joten jos tekniikka ei ole tuttu, saatat saada siitä tarkemman selonteon.

Tämä työ on aivan uskomattoman kaunis!

Aurinkoista viikonloppua!

se on taas pipon paikka, nyt lipalla!

 

Tilasin joku aika sitten Oulun Taito shopista Luotolaisen lippapipon tuotepaketin. Vasta nyt ehdin tarttua siihen, kun ensin piti saada valmiiksi jo kauan sitten tyttärelle aloittamani Petit Knit Maggie gardigan, jollaisen tein viime keväänä/kesänä itselleni. Tosin kummastakaan ei tullut takkia vaan pusero.

Arvaatko, mistä tämä söpö malli koostuu?

Ohjeen kanssa hieman tuli epäuskoa, mutta selvisin ongelmista. Luulisin.

Alkuperäisen mallin mukaan päälakea kuuluisi koristaa tuppilosta (icord) tehty lenksu, mutta heti kun näin mallin, tiesin käyttäväni siihen pientä mustaa tupsua, joka on minulle merkityksellinen. Siihen liittyy tarina Kädentaitomessuilta. Tapasin siellä töissä olevan ystäväni Katin. Hän halusi esitellä minut äidilleen, joka oli siellä hänen mukanaan. Naiset olivat purkaneet osin Katin neuloman villapaidan, joka oli tullut käyttäjälleen liian isoksi ( : = O ) ja nyt äiti teki purkulangasta tupsuja. Ne olivat aivan ihania! Pullukoita ja pehmeitä kuin mitkä, johtui tietenkin purkulangan kikkaruudesta. Sain kaikki 4 valmistunutta tupsua. Katin äiti on aivan yhtä sympaattinen ja iloinen kuin tyttärensä. Siksi minulle oli tärkeää saada tupsuille käyttöä. Ja nyt on ensimmäin päässyt korkealle paikalle (koska olen melko pitkä!).

Sulolla on tärkeä tehtävä vahtia, kun korjaan hänen tai Veikon leluja. Vaikka Sulo ei koko aikaa istu ja katso minua, niin hän on oppinut kuulemaan, mitä tarkoittaa, kun  kuulee saksien katkaisevan langan. Silloin viimeistään hän nousee ja olettaa työn olevan valmis.

Onhan tämä rotta saanut aika monta paikkaa kylkiinsä, kuono on vino, kaikki tassut riekaleina tai puuttuvat kokonaan, samoin korvat. Hännästä ei ole jälkeäkään, mutta hyvin tärkeä omistajalleen, ja Sulollekin. Tämä on siis Veikon lelu.

Veikko oli eilen osan päivää hoidossa, kun emäntä on kuumeessa. Pääsivät pojat vähän riehumaan, tässä tosin kytätään makkarin sängyllä istuen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Toisen rapun Milo-koira menikin ohi ja Veikko juoksi vauhdilla ovelle, jos vaikka Milo olisi ollut meille tulossa. Sulo suhtautuu meidän nurkilla pyöriviin kettuihinkin rauhallisesti, mutta Veikkoon ne saavat vipinää! Hyvä ettei vetänyt minua syvään ojaan, kun ketun jäljet veti puoleensa.

Jouluisat kankaat ja sairastuvan porukkaa

 Aurinkoista alkanutta vuotta 2026!

Viimevuoden puolella tilasin PeeKaa sta kuvassa näkyvän hirsimökkiviivaimen. Se on tuo oikeanpuoleinen viivain. Idean viivaimen käyttöön hirsimökkejä rakentaessa sain Tilkkutie blogista. Todella hyvä ja näppärä viivain, helpottaa kummasti. Ei pahemmin tarvitse trimmailla! Viivaimen avulla leikataan ensin soiroja ja niistä tarvittava määrä tarvittavan kokoisia pötkylöitä.

En ole joulukangas(kaan) ihminen, mutta silti sellaisia löytyi kaapista. Pistin lähes kaikki kankaat mittojen mukaisesti viivottimen avulla suikaleiksi. Näistä oli tarkoitus tehdä pieni peitto eräälle jouluvauvalle.

Testasin tätä josjus aikoja sitten jostain ostamaani Miracle Marking Systemiä tikkauskuvion merkitsemiseksi. 

Toimi oikein hyvin noin pienen pinnan kanssa. Tosin aika paljon tuli hienon hienoa jauhetta pitkin pöytää, mutta saattoi jouhtua tekijän kokemattomuudesta.

Testasin ensin ihan muualle kuin varsinaiseen työhön. Kokeilusta syntyi pieni pussukka. Pituus noin 6", leveys 4" ja korkeus noin 2,5". 

Päädystä katsottuna pussukka näyttää tällaiselta. Täysin tarpeeton, mutta ei sitä tikattua kangasta voinut roskiinkaan laittaa! Osastolle aika tavaran nauttii.

Itse työn tikkauksen merkitsemiseen en sitten käyttänyt tuota jauhetta, vaikka ei se ollenkaan hassumpaa ollut. Työn tikkaukset merkitsin tuolla aiemmassa kuvassa näkyvillä kynillä. Erityisesti tuo hoikka turkoosin värinen kynä ohuella liidulla oli hyvä, mutta tarvitsin valkoisiin kohtiin värillistä liitua ja sitä löytyi vain paksusta kynästä. 

Olisin käyttänyt mielelläni vihreää enemmän, mutta sitäpä ei sitten ollutkaan. Peiton korkeus 31,5" (80 cm) ja leveys 27" (68 cm). Pesin peiton koneessa, jotta kaikki merkinnät lähtivät varmasti pois ja halusin nähdä, kuinka erityisesti valkoisessa kankaassa oleville kultaisille kohdille käy. Ei käynyt kuinkaan.

Peiton tausta on samaa kangasta kuin tuo pussukka. 

Peiton kulmaan laitoin vielä varmuudeksi tuollaisen Yuo are a star! merkin, jos se ei muuten olisi tullut selväksi! ; D

Olen joskus kauan sitten ommellut tuollaisia 4" x 4" (10 x 10 cm) raidallisia paloja ilman mitään järkeä. Olin ommellut ne vanulle ja kaikki 9 palaa lopuksi yhteen. Sitä olen sitten useamman kerran pyöritellyt käsissäni, että mikä tästäkin tulee. Kooltaan se ei oikein sopinut tyynyksi, ei myöskään pussukaksi. Nyt sitten välähti lopultakin, että patalappu!

Patalapuksi tämä oli juuri oikean kokoinen, kunhan taittoi kulmat kohti keskustaa ja surautti saumat kulmista keskustaan. Ripustuslenkki täytyi muistaa kiinnittää myös ja jättää kääntöaukko, jonka sitten ompelin käsin kiinni. Valmis työ on 8 x 8" (20 x 20 cm).

Sairastuvalla on jo pitempään kärsivällisesti istunut ja odottanut vuoroaan tämä porukka. Kaikilla on kovassa ja riehakkaassa menossa  syntyneitä vammoja, joita alan nyt hoitamaan. Alinna on rotta, jota ei ehkä enää rotunsa edustajaksi tunnista. Pesukarhulla on toinen jalka entuudestaan toista lyhyempi, sekin jonkin onnettomuuden jälkiä. Nyt ommellaan vain ihan pintahaavoja kasaan, ei amputaatioita eikä muitakaan isoja operaatioita.