sotkut selviksi

Juuri parahiksi, kun aamulla nurmikko oli jo riitteessä, valmistui sotkukasasta pipo! Sitä vinopitsiä. Toisenkin jo aloitin.

             

Lankana teetee alpakka ja ohje on Moda/5. Hui, minun silmäthän tuijottaa tuolta pipon alta.

 

Tea. Time!

Katsokaapa mitä minä sain tänään postista!

                   

Parini Wiiks oli tosi nopea. Tämä on aivan ihana Tea Tree! Idea on loistava ja sopii tähän vuodenaikaan. Ihan on kuin syksyinen puu, kun kauniin väriset teepussit roikkuvat oksilla. Olen tosi onnelinen! Teet ovat Nordqvistin Teetaivasta eli suosikkejani.  Nimetkin ovat houkuttelevia, kuten  Karibian aurinko, Uskollinen Ystävä, Sadepäivän ilo, Viisasten tee, Valkoinen tee ja mukana oli myös Twinings'in Green Tea & Apple. Uskomattoman ihana vaihtari.

                   

Tässä kuva, josta ymmärrätte paremmin tämän puun. Puulla on jalka, johon se nostetaan pystyyn ja sitten teepusseja laitetaan roikkumaan rautalangasta tehtyihin kiemuroihin. Kuinka joku voi keksiäkin tuommoisen idean? Mukana oli myös kaunis teepannu-kortti. Suuret kiitokset halausten kera Wiiksille!

 

ravintoa

Pitkästä aikaa tuli vietettyä viikonloppu mökillä. Syksyn tunnelmissa, pimeä tulee jo niin aikaisin ja kun ei ole sähkövaloja, niin kynttilöitä ja myrskylyhtyjä täytyi sytytellä. No on meillä aurinkopaneeli ja siitä saadaan valotkin, mutta enimmäkseen on kiva olla kynttilän valossa, jos ei tee mitään erityistä ja emme tehneet. Laiteltiin jo pikku hiljaa mökkiä talviunille, vaikka kyllä siellä vielä käydään, ellei pakkaset pakota nostamaan venettä. Meillä on niin ihania mökkinaapureita , että ruokakin tuodaan valmiiksi pöytään. Tämmöisiä juuri savustettuja siikoja saimme kolme kappaletta ja yhden raa'an kuhan.

          

Komeita olivat ja todella hyviä ja taatusti tuoreita. Täytyi odotella, että hieman jäähtyivät ja sitten nam.

          

Mökin kulmalla kasvava orjanruusu on melko mahdoton ja sekava, mutta kukkii aina valtavasti ja nyt on marjojen aika. Saisi näistä tehtyä sosetta, jos osaisi tai viitsisi. Kauniita ne on tuossa puskassakin.

          

Eikös ruusupavutkin voi syödä? En ole koskaan niitä keitellyt, mutta joka vuosi kerään palkoista siemenet talteen ja kylvän ne sitten seuraavana keväänä. Nuo siemenet on todella nättejä. Niistä voisi askarrella jonkun kaulakorun. Nyt oli enemmän yksivärisiä kuin viime vuonna. Minusta nuo kuviolliset on hienompia.

Tea. Time vaihtokin on jo vauhdissa. Suunnitelmani on selvä, vain toteutus puuttuu! Parini on Wiiks ja hän on jo kuulemma hyvässä vaiheessa!

sipsutellen

Vihdoinkin uskalsin laittaa lättänät tossuntekeleet huopumaan pesukoneeseen. Olin ajatellut, suorastaan päättänyt, että huiskautan ne ensin 40-asteen pesuun, mutta kaikki päätökset unohtaneena jännityksestä täristen laitoin 60 pesuun. Ja hups, pikkuiset tossut sieltä sitten löytyi. Venytin minkä jaksoin, mutta liian pienet tuli. Nyt täytyy etsiä kuin sadun prinssi konsanaan, sopivan kokoisia jalkoja tossuille.

           

            

Tossuissa ei näy yhtään silmukoita ja siihen olen tyytyväinen. Nuo kukkaset ei ole ihan kauneimmasta päästä, mutta piristävät yksivärisiä tossuja mukavasti.

nolo, epäonninen, outo vai yhä kesken!

Blogini on pysynyt pystyssä kohta vuoden. Välillä on hieman horjuttanut, mutta joten kuten tolpillaan vielä ollaan. Tämän merkkitapahtuman johdosta toivon, että jokainen lukija, myös sinä, jätät kommentteihin linkin omaan blogiisi ja kerrot siellä johonkin käsityöhösi liittyvän tarinan, joka on erityisesti jäänyt mieleesi. Juttu voi olla täydellisestä fiaskosta, ohjeen väärinymmärtämisestä, kaavojen tai ohjeiden virheestä tai jonkin vaikeuden takia kesken jääneestä työstä . Kaikkien mukaan tulevien kesken suoritan juhlallisen arvonnan ja onnettaren suosikki saa sitten jotain mukavaa, tai ainakin jotain. Jos sinulle ei ikinä ole tapahtunut yhtään mokaa käsitöiden parissa, voit jättää kuitenkin merkinnän kommenteihin ja olet mukana arpajaisissa. Onhan niitä niin tasaisen varmoja taitajia, ettei kertakaikkiaan onnistu epäonnistumaan.

Edit. Tämä "kisa" on voimassa lokakuun loppuun asti!

         

Kuvassa on Modan vinopitsipipon alku. Lankoina teetee alpakka, harmaa ja luonnonvalkoinen. Tämä kuuluu sarjaan epäonniset. Aloitin neulomisen jo bussissa ja luontisilmukoita siinä huojuvassa neulontapaikassani siirtäessä sukkapuikoille, putoili sukkapuikot lattialle yksi toisensa jälkeen. Hermostutti. Vieressä istuva mies jäi varmaan liian aikaisin bussista, kun kyllästyi nostelemaan puikkojani. Koska mukana oli sopiva pyöröpuikko, päädyin käyttämään sitä. Alku, jossa neulotaan vain oikeaa, meni mukavasti. Pitsin teko on ollutkin sitten vaikeaa. Olen nyt purkanut sen kolme kertaa. Ensin neuloin 2o yhteen ja pipohan kapeni aivan mahdottomasti. Toisella kerralla, jolloin oli omasta mielestä ymmärtänyt ohjeen, tuli kamalia reikiä sinne tänne. Taas oli purettava. kolmannella kerralla heti alussa tein langankiertokohdat jotenkin hullusti ja niihin tuli kamalaa sotkua. Silti jatkoin vain neulomista ihan kuin ne ongelmat sieltä jotenkin poistuisi,kun pääsen niistä kauemmas. Kun sitten rohkeasti pysähdyin ja katselin niitä sotkuja, ei todellakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa jälleen. Siksi työssä on tuota lankaa myttynä. Sekin on niin sekaisin, mutta nyt vinopitsi on sen näköistä kun mallissa. Ja vaikka olen omasta mielestä lukenut ohjeen monta kertaa, niin täytyy todeta, että vasta nyt huomasin, että siinähän ihan selvästi sanotaan, mikä on se silmukka, joka vetästään niiden kahden oikein kudotun yli. Juuri niiden, jotka minä ensimmäisessä versiossa neuloin yhteen. Mistähän h...stä senkin keksin, että ne neulotaan yhteen! Tämän työn on parasta onnistua, koska ostin samalla kertaa langat toiseenkin pipoon, jonka ajattelin äidille lahjaksi, siis joululahjaksi. Seuraavan kanssa en todellakaan jaksaisi enää sekoilla näin paljoa.

Neulomisurani ei alkanut juurikaan tuota paremmin. Meidän piti koulussa tehdä lapaset aina oikein neulontana ja kahdella puikolla yhtenä tasona. Lopuksi ommeltiin ne kasaan. Olivat hieman lapinlapasen tyyliset. En jaksanut kuunnella ohjeita tarkasti, vaan opettajan tekemän alun jälkeen työntelin vaan puikon toisen puikon viereen löysien silmukoiden sisälle. Vetäisin toisen puikon pois työntääkseni sen kohta takaisin. Olin käsittänyt, että neulomisessa pohjommiltaan on kysymys siitä, että silmukoita siirrellään puikolta toiselle. Näinhän se tavallaan onkin, mutta siinä käytetään sitä lankaa mukana. Minun uuteen tekniikkaan se ei kuulunut. Olin aika nopea tässä kehittämässäni tavassa. En sitä vertaa viitsinyt katsoa sitä työtä, että olisin huomannut, ettei se ollut edistynyt lainkaan. Toiset jo leventivät työhön peukalosilmukoita, mutta minä vaan vaihtelin silmukoita puikolta toiselle. Opettaja sitten jollakin käsityötunnilla huomasi omintakeisen menetelmäni. Sain kutsun koulun jälkeen tapahtuvaan neulontaopetukseen. Se oli oikeastaan hauskaa, koska opettaja kutsui minut kotiinsa neulonta oppia saamaan ja tarjosi opetuksen lisäksi mehua ja pullaa. Juteltiin kaikkea kivaakin.

Välillä pohdin, miksi ylipäätään aloitan tekemään jotain vinopitsiä tai muuta minulle vaikeaa ja outoa. Olen päätynyt siihen tulokseen, että halu oppia uutta on paljon suurempi kuin pelko mahdollisesta epäonnistumisesta. Tuskin kukaan koskaan uutta työtä aloittaessaan, oli se sitten virkkaus, neule tai ompelutyö, edes ajattele, etteikö tämä onnistuisi. Se on niin hienoa oppia jotain uutta, vaikka lopputulos olisi vähän nuhruista pitsiä tai moneen kertaan istutettua hihaa. Tekemisen iloa! Sitähän sen on ja jonkin uuden mallin onnistuminen motivoi taas kokeilemaan jotain uutta.

Tea Time!

Millamin ideoimaan hauskaan Tea time! vaihtoon kuuluu Kangaskasan ehdotuksesta kolmen suosikki-teemukin kuvan laittaminen blogiin. No minun suosikit ovat Nipsu muki, Tallinnasta joskus ostettu vuodenaikamuki ja tyttären korisjoukkueelta joskus vuosia sitten saamani Mozart-muki Wienin reissulta.

            

Heitin kuvaan muutamia teepusseja luomaan tunnelmaa. Suosikkejani on kaikki makuteet. Mies toi yli parikymmentä vuotta sitten Singaporen matkaltaan tuliaiseksi kiinalaisen astiaston. Pannu onkin kaunis ja käytän sitä silloin tällöin, kun haluan enemmän fiilistä teehetkiin.

            

:o( ---> :o)

Nykyään ei mene yhtään viikkoa, etteikö olis jotain häikkää täällä vuodatuksessa! Nyt on KAIKKI kuvat kadonneet. Raivostuttaa niin, etten viitti muuta sanoakaan.

Edit. Eipä mennyt aikaakaan, kun kaikki taas toimii! Kiitos Tuomas!