joulukalenterin 10. luukku

Pieniä avaintaloja on kiva näperrellä. Joskus teen ihan käsinommellen koko talon, mutta tällä kertaa ompelin kaikki koneella.

Aika kirjavia ja iloisia taloja. Nämä on tarkoitettu aivan tavallisille avaimille.

 

 



joulukalenterin 9. luukku

Nyt  on Pöllömäisen meikkipussin vuoron esittäytyä.

 

Toinen puoli on hieman erilainen.

 

 

Aika värikäs, mutta onneksi on melko pieni: 12 x 16 cm.

Vuoren ja päällisen välissä vanu.

Hyvää 2. adventtia



joulukalenterin 8. luukku

Meillä on perinteenä paistaa piparkakkuja Itsenäisyyspäivänä. Taikinan, tuplana tällä kertaa, tein jo edellisenä iltana. Tyttären kanssa kahteen pekkaan paistettiin monta pellillistä. Yhtään koko pellillistä ei palanut, ainakaan pahasti. Näillä pupuilla on hieman tummahkot korvat. Ja onneksi meille maistuu myös hieman tummemmat. Saimme kaikki paistettua ja osan koristeltua hyvissä ajoin. Toinen perinne on katsella linnan juhlia glögiä ja pipareita nautiskellen.  Tässä tyttären koristelema suloinen pupupariskunta on mennyt kävelylle satumetsään.

 

Tähteä, kuusta, sydäntä ja muutama noutaja nuuhkimassa.

Ostan joka vuosi ainakin yhden uuden piparimuotin. Tänä vuonna ihastuin tuohon pupuun, koiraan ja Marimekon haukeen. Haukia koristellessa yhdeltä katkesi pyrstö. Liimasin sen siirapilla takaisin.

Täytyyhän sitä jouluhauki olla,

ja parhaissa perheissä jokaiselle oma!

 



joulukalenterin 7. luukku

Oikeasti ostin tuon Marimekon Raanukankaan pöytäliinaa varten. Semmoista kaitaliinaa.

Liina on 47 cm leveä ja 137 cm pitkä eli pitkä ja hoikka. Väliin laitoin ohuen huovan ja tikkasin kerrokset kiinni suorilla ompeleilla väriraitojen kohdilta. Reunat huolittelin mustalla puuvillalla. Laitan tähän pienet ohjeet siistien kulmien tekoon.

Tämän liinan reunakaitale on vajaa 5 cm leveä ja sitä näkyy molemmilta puolin noin sentin verran. Tämä ohje toimii tällaiseen kapeaan reunakaitaleeseen. Leveä reunus ei ihan näin onnistu.

Ommel on senttimetrin päässä reunasta. Kun ompelet kaitaletta reunaan, lopeta ompelu kulmassa noin senttiä ennen päällisen reunaa. Olen tuossa piirtänyt itselleni merkiksi viivan lopetuskohtaan.

Taita kaitale seuraavan sivun suuntaisesti niin, että kaikki reunat osuvat kohdakkain. Kaitaleeseen jää kuvan mukainen kaksinkertainen kolmio. Taita se ommeltun reunan päälle eli tässä kuvassa vasemmalle. Ompele kaitale reunaan aivan ylhäältä tai oikeammin reunasta alkaen.

Kun olet ommellut kaikki reunat, käännä kaitale nurjalle. Taita saumavarat ja kiinnitä ne nurjalla puolella käsin.

Kulmista tulee väkisin siistit ja terävät. Joskus näkee semmoisia pyöreähkön epämääräisiä kulmia oikein upeissakin töissä. Etupuolelta kulmien vinoja sivuja ei tarvitse mitenkään ommella, ne eivät aukea tai purkaannu.

 

 

 

 

 

 





joulukalenterin 6. luukku

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tänään pitäisi tietysti olla jotain sinivalkoista, mutta ei ole. Tämä pussukka on kuitenkin hyvin isänmaallinen. Kangas on Marimekon uutta Raanua, jonka on suunnitellut Sanna Annukka. Minulle tulee kankaasta mieleen kansallispukukangas ja tanhuavat ihmiset.

Värit ovat aikalailla oikeat molemmissa kuvissa. Kangas on ekopuuvillaa. Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. En oikein tiedä kumpi puolisko on hienompi tai kauniimpi.

Pidän tästä koko kankaasta tosi paljon, vaikka se on aika kirjavaa. Se on kuvioinniltaan jotenkin hyvin kodikasta. Kooltaan pussi on 12 cm x 20 cm, pohja on noin 4 cm. Päällisen ja vuorin välissä on  ohut vanu tukevoittamassa. Tikkaukset tein huomaamattomiksi raitojen suuntaisesti. Kankaassa itsessään on niin paljon katsottavaa, ettei siihen oikein muunlaiset tikkaukset sopineet.

 



joulukalenterin 5. luukku

Koska eilen ei ollut pussukkaa, niin tänään voi jo huoletta olla. Keltaista ja oranssia, oikein pirtsakkaa. Samalla yritän houkutella lisää aurinkoisia päiviä. Tänään taisi päivällä aurinko paistaa tai sitten kuvittelen vain.

Kuvassa keltainen on keltaisempaa kuin luonnossa. Pussukassa on vuori ja ohut vanu. Tikkaukset tein selkeästi ruuduttaen vaihtuvanvärisellä langalla. Vuorissa on myös tasku pikkutilpehööreille.

Aurinkoista päivää!



joulukalenterin 4. luukku

Nyt taidetaan olla pimeyden ytimessä. Aamulla on pimeää töihin lähtiessä ja illalla ihan yhtä valotonta. Pimeässä liikkuessa täytyy ehdottomasti olla heijastin, vähintään yksi, roikkumassa takin liepeessä. Tampereen messuilta ostin heijastinkangasta, kun kohdalle kerran sattui. Pinkkiä huopaa löytyi omista varastoista, samoin sopivaa nyöriä ja sitten vaan pieni ideointi ja ompelu.

Heijastinkangasta on molemmilla puolilla huopaa. Näitä tekee nopeasti ja ovat kivoja lähettää kirjekuoressa. Tuo huopani on ehkä liian paksua, noin 5 millistä. Sitä oli vaikea leikata saksilla. Reunoista en saanut millään kauniita ja siistejä.

Valoisaa tiistaita !!