joulukalenterin 7. luukku

Koiralle koti

 Osku-koira on saanut itselleen hienon tiilisen kodin.

 Hän on kutsunut kemuihin paljon kavereita.

Koiran koti on hyvä paikka säilyttää nenäliinapakkausta. Tein kaavat pieneen, käsilaukkukokoa olevaan nessupaketin koteloon joitain vuosia sitten, mutta en kirjoittanut työohjetta itselleni ja nyt tein virheitä useamman kerran. Purkaminen parantaa muistia huomattavasti. Ja ohjeitakin kirjoitin muistiin. Aiemmat kotelot olivat pääasiassa koiria, mutta nyt halusin tehdä jotain uutta.

Huomenna selviää, mitä Osku koira oikein kurkkii verhojen raosta!

joulukalenterin 6. luukku

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoiset kynttilät ja lapaset.

Mikä sen isänmaallisempaa kuin kunnon lapaset, rasat, tumput, kintaat vanttuut ja mitä kaikkia nimiä näillä rakkailla käsien lämmittäjillä onkaan.

Ostin Seinäjoen kädentaitomessuilta Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteolliluuden tarvikepaketin näihin lapasiin ja juuri parahiksi olen ne saanut valmiiksi. Oikeasti nämä"Rakkaat rasat" ovat ihan saman kokoiset, kuvassa niiden sisällä on pari laskua tukevoittamassa niitä ja siksi ne on hieman eriparisen näköisiä. En ole näitä kastellut enkä tehnyt muitakaan taikoja, mitä valmiille neulomuksille oikeasti kuuluisi tehdä. Kynttilät on hieman vinksallaan, mutta niin on moni muukin asia. Ei haittaa. Olisi aika ikävää, jos nuo tumput kaatuisi kynttilään ja syttyisi palamaan. 

Tarjolla oli monia kuvioita, mutta en ostanut heti vaan vasta hieman ennen poislähtöä ja silloin valikoima oli jo supistunut huomattavasti. Sinisen ystävänä perhoset saivat kelvata ja ihan kauniithan ne ovat. Ja on näissä ne peukutkin vaikka eivät oikein näykään ; ) (siis kaksi peukkua jo omasta takaa).

Monet kommentit peukkujen ja tykkäämisten kera edelliseen naamakirja-postaukseen ilahdutti kovasti. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

joulukalenterin 5. luukku

Kaikki mun kaverit on facebookissa ja kaikki nekin, jotka ei ole edes mun kavereita. Minua rupesi niin harmittamaan, kun minulla ei ole FB statusta. Tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi kaikesta kivasta. En voisi saada keneltäkään yhtään peukkua. Kukaan ei voi tykätä. Todella surullista. Olin tullut siihen tilanteeseen, että minun oli pakko saada oma naamakirja. Jos paljon haluaa, niin sen sitten saa. Ja nyt voin esitellä teille minun oman Naamakirjan! Tykkäätkö?

Kyllä nyt on mahtavaa! Näytän tässä vähän sisältöä.

Tässä sisäpuolen pintaosassa kaikki on vielä hieman sekavaa. Mutta sekavuus jää rauhoittumaan hillityn kukkakuosin alle, joka hieman pilkottaa alapuolen kuvassa.

Nämä harmaat  osat ovat minun "harmaat aivosolut" ja vasemalla näkyy hyvin teräviä ajatuksia ja jossain ajatuksessa on jopa punainen lankakin. Oikealla puolella on huippuunsa kiteytyneitä ajatuksia. Niissä on jokin pointti, kun nuo toisen puolen ajatukset, vaikka teräviä ovatkin, sisältävät ainakin yhden aukon. 

Minun Naamakirja on välillä suljettuna ja se hoituu tavallisella napilla. Lähestulkoon yhdellä napin painalluksella. Mahtavaa. Aion kantaa tätä aina mukanani ja olen jatkuvasti valmiina kaikkiin ihaniin juttuihin mitä noissa Naamakirjoissa tapahtuu.

joulukalenterin 4. luukku

Eilen hieman lupailin, että leivon ja tein taas muffinsseja. Tällä kertaa japanilaisella reseptillä. Oikein onnistuneet tuli, ei palaneet eikä lässähtäneet. En ole vielä maistanut, mutta ehkä hieman myöhemmin, keitän oikein kahvit ja sitten herkuttelen.

joulukalenterin 3. luukku

Jossain vaiheessa yhdessä sun toisessa blogissa tehtiin kiihkeästi mukimattoja. Minä en silloin siihen menoon ehtinyt mukaan, mutta nyt jotenkin tuntui siltä, että tarvitsen tällaisen kahvikuppini ja leipälautaseni alle. Huomenna aionkin hieman leipoa ja koekäyttää maton. 

 Kuusi on paper piecing-tekniikalla ja hirsimökki ihan tavallisella ladonnalla.  Koko 12" x 9½" Tikkasin työhön tähtivyön vapaalla konetikkauksella.

Aurinkoista päivää!

Joulukalenteri 2. luukku

Tämä lintu putosi tuosta eilisen päivän kuusesta, siitä isommasta, kun sitä hieman ravistelin..

Sillä on siellä pieni soma pesä, jonka se on vuorannut hahtuvalla.

Tämä on niitä "no onkos tullut kesä nyt talven keskelle"-tyyppejä. Hieman on joulun väreissä, mutta kuitenkin kovin kesäinen. Katsoin lintukirjasta ja selvisi, että kyseessä on kuusitiaisen kaupunkilaismuoto. 

joulukalenterin 1. luukku

Mietin ja mietin, että ehdinkö ja jaksanko laittaa joulukalenterin tänä vuonna. Sitten tajusin, että ei ole aikaa mietiskellä. Täytyy ryhtyä toimeen, jos aikoo luukkuja avata. Marraskuu vilahti niin nopeasti, etten ehtinyt oikein tajutakaan. Olisin voinut hieman valmistautua tähän kalenterihommaan, mutta eiköhän tämä tästä jotenkin etene.

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi yksi joulukortti.

Kortteja pitää tehdä lisää, mutta nyt on valmiina vain tämä ainokainen. Koneeni tekee taas  ikävän näköistä siksakkia. Tehköön vaan, saa sekin joskus kiukutella.

Hyvää ensimmäistä adventtia!