uusi kameralaukku!

mutta ei kameralle!

Näin Eurokankaassa kamera-aiheista sisustuskangasta ja siitä valmistui tyynynpääliset tyttärelle. Kangasta jäi, joten oli päivänselvää, että teen myös olkalaukun. 

Kameralaukku on n. 23 cm korkea ja 25 cm leveä. Päällisen ja vuoren välissä on ohut laukkuhuopa. Kiinnitin sen päälliseen hieman tikkaamalla. Hihna on kiinteä, mutta siinä on tuo metallinen solki, jonka avulla hihnan pituutta voi muuttaa. Ikivanha Prakticani  on kamalan sympaattinen. Sen vaatimaton Pentacon-objekti (1,8/50) on hyvin valovoimainen. Ostin sen noin 35 vuotta sitten käytettynä. Itäsaksalaista laatukamaa!

Laukku ei tosiaankaan sovi kameralle, ellei sitten sellaiselle pienelle käsilaukkumallille.  Sen sisuksissa on molemmin puolin taskut, toinen hieman pienempi vaikka kännykälle sopiva.

Koska kyseessä ei ole mikään ihana käsityöpuuvilla, halusin poistaa kankaan varastoistani  viimeistä suikaletta myöten. Jäännöspaloista syntyi vielä pussukka. Molemmilla puolilla on  saman vanhanaikaisen peilikameran kuva.

Pussukassa on hieman hempukkainen vuori ja toisella sivulla tasku. Kokoa 19 x 21 cm ja ohut vanu tikattuna päälliseen. On tosi kiva fiilis, kun kagas on loppuunkäsitelty. Siitä ei jäänyt enää mitään, kerrassaan ihanaa!

Älä kerro kenellekään, että meillä kissa laitetaan mikroon aika usein. Ei se pikkuinen joudu olemaan mikron pyörityksessä kuin muutaman minuutin. Täydellä teholla. Melkein voisi verrata kivaan karuselliin! Sitten se saakin lepuuttaa itseään minun harteilla. Ja kuuma kissa on kyllä super-rentouttava luovuttaessaan lämpöä ja pelkästään sen paino pitää hartiat alhaalla. Oikein hyvä kissa, joka elää ihan vaan sillä kiitoksella. Oliko joku sanonta, että kuuma kissa kiertää puuroa, vai söikö se kuumaa puuroa vai mitä tapahtui?

Tässä joku aika sitten Katinka esitteli blogissaan  veneilypiponsa. Hän oli tilannut ne ystävältään, joka tekee pipoja tilauksesta. Ihastuin oitis kuvan fillarikankaisiin ja 7.11. kysyin sähköpstitse, olisko hänellä fillarikangasta ja saisinko molemmista kankaista yhdet pipot. Kyllä vaan, homma onnistui ja jo 11.11 minulla oli uudet pipot kotona! Pyysin, että pipoista tulisi semmoiset korkeat, vaikka pääni ei ihan rouva Simpsonin mittoihin ylläkään.Haluan vetää piponi korville, tosi syvälle. Pienitehdas on nopea, pipot eivät olleet valmiina hyllyllä, vaan tilaamisen jälkeen Tampereella ommellut. Tuon kalapipon ostin kesäisellä Loviisan reissulla. Kuvan on piirtänyt lapsi, jonka bisnes nuo pipot ovat. Se oli minun virallinen veneilypipo. Veneessä aina viima viskoo tukkaa joka suuntaan, etenkin silmille ja sitten minun hartaudella laittama kampaus menee ihan sekamelskaksi. Pipo on kaiken pelastus.  Nyt minulla on niitä kolme ja olen onnellinen. Vene on nostettu ylös jo aikaa sitten, mutta nyt tarvitaan pyöräilykypärän alle hyvä pipo. Paras siihen hommaan on oikea fillaripipo. Pia Savela tekee pipoja tilauksesta. Kangasmalleja on esillä Katinkan blogissa ja Piaan saa yhtyden sähköpostitse etunimi.sukunimi@gmail.com 

Tämä tilaus meni niin loistavasti, että jotain kompensaatiota täytyy olla. No sitä tuli suomalaisesta nettikangaskaupasta Si...sta. Tein ja maksoin  tilauksen 2.11. enkä vieläkään ole saanut ko. kangasta. 11.11 kyselin toimitusaikaa ja sain vastuksen, jossa pahoiteltiin  sitä, että olen joutunut odottamaan ja luvattiin laittaa tilaukseni postiin! Siis yli viikko tilauksen tekemisen ja maksamisen jälkeen luvattiin laittaa postiin! Ja kyseessä on pelkkä kangas, ei mikään siitä valmistettava tuote.  En tiedä, olisiko kangasta postitettu ikinä, ellen olisi kysellyt. No ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Enhän minä vielä ole saanut kuin lupauksen, kangasta odottelen yhä. Amerikasta tilattuna olisi jo perillä.

Mukavaa loppuviikoloppua!

Hämärä Lumo

Piti kirjoittaa siitä, mitä tein keskiviikon tilkkukurssilla, mutta en koko työtä ole näköjään kuvannut, joten antaa olla.  Kerrotaan sitten seuraavasta päivästä.

Torstaina lähdettiin Neula & Puikko-blogin Lean kanssa retkelle naapurikaupunkiin Vantaalle. Lea tuli meille ja tästä autoilimme kohti Korsoa. Minulla on aina ollut tuonne Vantaalle meno vaikeaa, paitsi fillarilla. Tikkurilaan osaan autoilla hyvin, mutta kaikki muu on ihan sotkussa. Tilanne ei ollut torstaina yhtään aiempia kertoja parempi. Meidän auton gps map oli hieman oikukkaalla tuulella, eikä neuvonut meitä Tuusulantielle, mikä olisi ollut nopein reitti. Sitten se hyytyi kokonaan. Meni ihan oudoksi eikä sanonut sanaakaan. Siellä me kyyhötettiin Kehä kolmosen sillan alla bussipysäkillä ja yritin herätellä sitä henkiin. Siihen näytön ruutuun oli alas tullut joku outo kuviotu nauha. Se alkoi jo kesän jälkeen elvistelemään englannin taidoillaan. Aiemmin puhui suomea, mutta kai meidän loman aikana kävi kurssit ja nyt puhuu vain englantia. Onneksi kännykkä pysyi järjissään ja sillä navigoitiin oikeaan paikkaan.  

Monitoimitalo Lumossa keskityimme vantaalaisten Tilkkutiiraajien näyttelyyn. Yläpuolen työ oli heidän näyttelyesitteessään. Se on nimeltään Uudesti syntynyt ja tekijänä Pia Korppi.

Töitä oli ripustettu seinille sekä tällaisiin tilanjakajiin. Ne oli varmaan siivoojan jäljiltä ihan toisissaan kiinni ja Lean kanssa hieman levittelimme seinämiä, että töitä pääsi katselemaan paremmin. 

Vitriineissä oli paljon pieniä töitä, kasseja ja pussukoita joka lähtöön. Tuo päärynäkangas on niin ihanaa! Parempaa kuin oikeat päärynät!

Ja entäs tämä! Niin suloinen ketunpoikanen, että. Se katsoi minua koko ajan anovasti suoraan silmiin. Olin kuulevinani, että se pyysi oäästä ulos. En voinut rikkoa lasia, joten pikkuinen jäi sinne. Toivottavasti ne antaa sille ruokaa siitä ruokalasta.

Tämä iso, ehkä ihan sängynpeitoksi riittävä pöllö on Iris Marttisen työ nimeltään Here´s looking at you. Aika mahtava lintu, tuon minä bongaisin luonnossakin heti. Näyttelypaikkana Lumo ei lumoa. Siellä oli niin hämärää, että olisi pitänyt olla omat valonheittäjät. Valokuvani olivat aika surkeita, olisin tarvinnut irtosalaman. Vitriineissä olevia töitä on myös vaikeahko kuvata heijastusten takia ja nekin oli hämäriä, yhdestä jopa lamppu palanut. Paras mennä paikan päälle ihastelemaan. Mukana oli myös kauniita, käsinommeltuja ja tikattuja töitä.

Korsossa on Tähtikirppis. En tiedä mistä se on saanut nimensä. Kävimme tietenkin katsomassa mitä "tähtiä" täältä löytyy. No ei meille mitään, mutta joku entinen seeprafani oli kyllästynyt raitoihin ja pannut kaiken mustavalkoisen myyntiin.

Komeen värinen kone!

Lea tarjosi Cafe Korsossa kunnon pullakahvit! Oli hyvät peruspullat. Kotimatkalla käytiin vielä Tammiston Kontissa. En ollut ennen siellä käynyt ja puoti oli oikein siisti, valoisa ja avara. 

Karkkipäivän kunniaksi tummaa Geishaa. Olis kyllä ihanaa!

Eikä vaaleanpunainenkaan pahaa ole. Tämä on semmoinen pikkulaukku, jossa voi kuljettaa passia, kännykkää, lompakkoa ja sen sellaista pientä tavaraa. Sisällä on tasku ja avainnauha.

Geishan takapuolella on myös tasku, oikein vetoketjullinen.

Ja kyniä varten purkki Fasun sinisestä, sitäkin tekis nyt mieli. Ei vaan ole yhtään suklaata meillä, pelkkiä papereita.

Sain heti perjantaiaamusta ihanalta ystävältä tuomisia Berliinistä! Rakastan talokankaita, kirjoituskankaita ja pallokankaita! Kiitos tuhannesti Tuula, Helmi ja vielä Paulikin!

Perjantaina kävin tyttären kanssa katsomassa Hannes Heikuran näyttelyn End of The Road Virka galleriassa. Se on auki huomenna viimeistä päivää. Yläpuolen kuvassa on kuitenkin Rut Brykin Arabialle tekemä upea keramiikkatyö. Yhtä upea kuin hänen suunnittelemat tyynyt yms käsityöt. Kyllä on ollut taitava ihminen.

Keskustasta matkasimme Pasilaan, molemmat omille teillemme. Minä menin messukeskukseen ja haahuilin siellä koko lopun päivän. Molla Millsin virkkauksia ihailin oikein tarkasti. Olisi aika mellevää osata virkata tuollaisia geometrisia kuvioita. Koska olin saanut niin upeat kankaat heti aamusta, ei minulla ollut suurtakaan kangashimoa. Ei oikeastaan ollenkaan. Kävin tervehtimässä melkein kaikkia eläimiä, katsomassa metsäkonetta, maistelemassa juustoja ja ostamassa niitä, katselemassa hienoja ompelukoneita mukavan rouvan esittelemänä ja sen sellaista. Siitä outletista en juuri piittaa. Illalla olin ihan poikki ja olisin voinut mennä nukkumaan jo kasilta, mutta en mennyt. Tänään oli taloyhtiön pihatalkoot ja siellä oli hyvää aikaa haukotella. Oli vaan aika kylmä, olisi pitänyt tehdä hommia rivakammin.

Hyvää Isänpäivää! 

kiva viikko takana!

Taas on ollut paljon kaikkea kivaa tapahtumaa, joten aika hyvä sillisalaatti on tiedossa. Ilman silliä, koska siitä en oikein pidä. 

Keskiviikkona, kun olin menossa ranskantunnille Malmitalolle, kävin kurkistamassa toisen kerroksen näyttelytilassa Teatterimuseon Saako sitä syödä? Teatteriruokaa-näyttelyä. 

Ruokia enemmän minua kiinnosti hienot puvut. 

Aikamoinen kermakakku tämäkin.

Alakerran näyttelytilassa on Yasushi Koyaman näyttely Söpö. Näitä söpöjä voi käydä katsomassa 14.11.2015 asti. Ehdin myös sinne ranskantunnille.

Torstaina kävin auttamassa Töölön tilkkupajassa Soilea. Ripustimme kahteen pekkaan sen Syyringin hyväntekeväisyyspeiton Soilen studion seinälle.

Ihan on tolkuttoman hieno! Ja me, Syyringin daamit on se tehty!

Peitto menee Syöpäsäätiölle hyväntekeväisyysrahastoa kartuttamaan. Tämä on iso, parisängyn peitoksi riittävä eli 245 x 245 cm. Muistaakseni.

Tähdet on koneella ommellut ja samoin blokit on kiinnitetty toisiinsa koneella, mutta paljon on kävin aplikoitu. Ihan tuntuu sormissa neulanpistoja pelkästä katsomisesta. Aplikaationeula on ihan maailman terävin. En unohda sitä ihan äkkiä.

Kun Salainen puutarha -peitto oli saatu seinälle, lähdimme katsomaan Arbiksessa olevaa Riitta Grönroosin tilkkutyönäyttelyä.

Alakerran aulassa oli vitriinien täydeltä kaikkia pienikokoisia töitä, erilaisia käyttöesineitä. Suuret seinätekstiilit löytyivät ylempien kerrosten seiniltä. Suurin osa oli minulle jo entuudestaan tuttuja viime syksyltä Espoosta, Tyttöjen Tilkkupäiviltä. Työt liittyvät Yrjö Kokon kirjaan Pessi ja Illusia. Minun edoton suosikki on tämä Flygande gäss. Tietenkään minulla ei ollut mittanauhaa mukana, mutta alle metrin kokoinen tämä hanhilauma oli.

Osa materiaaleista on läpikuultavia ja työssä on käytetty myös erivärisiä helmiä.

Sain Haavena hyvä kuva-blogin Katinkalta Starlight Blogger Award-tunnustuksen. Olen hyvin iloinen siitä, mutta ei tämä pelkkää iloa ole, koska täytyy vastata kysymyksiin. 

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Jaa-a. Erityisesti tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, etten ole saanut mitään kauheaa tautia, eikä melkein ketkään muutkaan tuntemani ihmiset, enkä nähnyt mitään kauheuksia, paitsi vähän painajaisia. Mutta ne on ihan ok. koska tiedän, että näen unta. Ja jos unessa on myös James Bond, niin ei se ihan kamalaa voi olla.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Luultavimmin en kyllä mitään. 

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Nopeasti heitän, että yksi elämän tarkoituksista on se, että ainakin yrtittää tuottaa iloa ja valoa muille ihmisille. 

En jatka tätä, koska hieman vastustelen kaikkia haasteita. Siis tällaisia haasteita. Pidän sellaisista haasteista, joissa täytyy keskisä ratkaisu johonkin ongelmaan. Käy katsomassa Katinkan blogia. En ymmärrä tuota blogin nimeä Haaveena hyvä kuva ollenkaan. Ihmisellä on upeita kuvia ja yhä vaan haaveilee paremmista. Saattaa olla aika mahdoton haave. No toisaalta, pitäähän ihmisellä haaveita olla! 

Toteutin tuota elämän tarkoitusta ja päätin tuottaa iloa kahdelle ihmiselle.

Olen erityisesti koripalloihminen. HNMKY:n naiset pelaavat naisten 1. divaria ja heidän mainio joukkueensa palkitsee jokaisen kotipelin jälkeen molemmista joukkueista parhaan pelaajan. Ei siis välttämättä eniten pisteitä tehnyttä, vaan semmoisen, jonka panos on eniten auttanut joukkuetta. Ihan vapaaehtoisesti ehdotin, että voin joihinkin matseihin tehdä ommellen parhaan pelaajan  palkinnot. Tänään Namika sai vastustajakseen Raholan Pyrkivän. 

Pelin jälkeen molempien joukkueiden parhaat pelaajat saivat Marimekon Helsinki-kankaasta tehdyt pienen olkalaukut. Koko on 18 x 24 cm ja laukkuun mahtuu kaikki tärkeimmät tavarat.

Veskoissa on takapuolella tasku vaikkapa matkakorttia varten. 

Myös sisäpuolella on yksi tasku. Ja niinpä, minusta on oikein hauskaa, että Raholan tytöllä on nyt Helsinki laukku. Ei jäänyt kamalan paha mieli Stadin vierailusta, vaikka takkiin tulikin! Se on vähän niin kuin matkamuisto.

Ensi viikolla käyn lumoutumassa Tilkkutiiraajien näyttelystä.

Se on esillä monitoimikeskus Lumossa Korsossa. Näyttely on avoinna 21.11.2015 asti ja osoite on Urpiaisentie 14, Korso. Siellä Lumossa olen käynyt ennenkin, joten ei yhtään jännitä mennä tuonne naapurikaupunkiin.

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

tönköt lehmät

Viimeksi tilkkukurssilla oli aiheena Afternoon Tea ja leivoskahvit kaupungilla. Ei syntynyt leivoksia eikä teekuppeja tai -pannuja. Päädyin tekemään muutaman paper piecing-blokin. Malleissa ei ollut mieleistä, jotein tein oman mukin ja siihen korvan. Ei ollut kovin vaikeaa.

Ehkä nämä on kaakaomukit, kun on lehmäkangasta. Siis maitokaakaomukit. Koska en kovastikaan juo kaakaoa, voisin käyttää näitä vaikka kahvimukin alusina. Aika isokokoisina ne sopisi pienen keittokulhon alusiksi myös. Kahvimukini Nipsu katselee hieman kauhuissaan tuota lehmää. Se ei millään uskalla mennä sen päälle. Ei, vaikka yritin rohkaista ja kertoa, että se on oikeasti vain ihan vaaratonta kangasta. 

Tulin laittaneeksi väliin paksua huopaa ja kovin tönkköjä ovat. Tikkaukset menee mukin ympäri ja useamman kerran. Nämä oli oikeastaan harjoitustöitä, semmoisia kokeiluja tulevaa varten. Tarkasti kun katsot, huomaat, että kuppien korvat ovat hieman erilaiset. Ensin tein tuon vasemmanpuoleisen teräväkorvaisen, mutta en pitänyt siitä ja sitten kokeilin hieman muutettua korvamallia. Siitä tuli parempi. Mutta en minä noista pidä kummastakaan, mutta tulipa tehtyä. Ruma tuo kanttauskin. Älä kato niitä ollenkaan.

Olen ommellut aika paljon vaatteita ja tässäpä kuvattuna melkein viimeisin. Tämä on itselle tehty Marimekon pellavakankainen jakku. Kankaan on suunnitellut Ishimoto ja sen nimi ei niin ajankohtainen Kevätilta. Ei sillä nimellä niin väliä, hyvin pysyi jakku päällä syysiltanakin. Kaavana käytin ainakin 10 vuotta sitten jostain piirtämääni paitapuseron kaavaa, jonka muokkasin enemmän jakkumaiseksi. Kaavasta jäi käyttöön kädentien pyöriö ja melkein hihat.

Hyllyllä istuva Katti oli pudota, kun näki tuon jakun. Olisi halunnut sen itselleen, koska Katin oma mekko on yli 20 vuotta vanha ja synkän värinenkin.

En löytänyt sopivia nappeja, mutta onneksi varastoistani löytyi siskon villakangasjakkua varten ostamani päällystettävät napit. En tarvinnut niitä siihen jakkuun ja joutivat hyvin tämän kevytjakun/puseron rintamukseen. Kangas tuli käytettyä niin tarkoin, että tarvittaessa saisin kaksi nappia päälystettyä, jos nuo vaikka katoaisi. Oli pakko tehdä entisiä Marikankaita vaatteiksi, koska kävin ystävämyynnissä hankkimassa uusia kankaita. Kaksi kertaa.

Siskolle olen ommellut mekkoja ja puseroita. Tämä on Pusero nro 4.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! 

Ei kannata olla allapäin, vaikka sataisi. Joku ilostuu siitä, että saattaa tulla sieniä. 

Katselkaa keltaisia puita ja kahlatkaa pudonneissa lehdissä, ne kahisee jaloissa niin hienosti! 

neulojan virkakassi

Monessa kirjastossa on Novellikoukku eli tapahtuma, jossa kirjaston hankkima henkilö lukee novelleja ja vieraille tarjotaan kahvia ja teetä sekä sukkapuikkoja ja lankakeriä. Mutta ei tietääksi koukkuja. Siinä novelleja kuunnellessa ja teetä hörppiessä voi neuloa hyväntekeväisyyteen. Minun lähikirjastossa neulotaan vauvojen sukkia ja  lapasia tai torkkupeiton palasia. Myös omia käsitöitä voi tehdä. Tai vain kuunnella.

Eihän niitä omia neulomuksia sinne sovi missään muovikassissa kantaa, vaan matkalle tarvitaan oikea, neulomustarpeita varten väsätty kassi. Neulojan virkakassi.

Kassi suljetaan noista nyörin päissä olevista pallukoista vetämällä. Eli kiinnitin vuoriin noin 10 cm yläreunasta tuon pussin suun. Ihan itse mietin ja fundeerasin kuinka se laitetaan ja mille korkeudelle ja välillä jopa että miksi? No tietenkin siksi, ettei kukaan pahamielinen ilkiö ruuhkabussissa kiso puikkoja neuleesta tai jos on kamala lumisade, niin ei sada kassin sisälle. Märkä villalankahan haisee ihan märälle villalangalle ja on ikävää neulottavaa.

Käyn keskiviikkoisin työväenopiston tilkkukurssilla Oulunkylässä ja kerran meillä oli aiheena sulka solmiokankaista. Pidän paljon enemmän puista kuin sulista (paitsi sulista vesistä) ja minulle tämä malli oli selvä puu, nimeltään salkohaapa. Solmioita ei ollut, mutta tavalliset puuvillat sopivat hyvin. Ihan alunperin tästä piti tulla syksyinen ovikoriste, mutta se nyt muuttui kassikoristeeksi. Siinä välissä se oli melkein kansionpäälliskoriste. Siitä olisi niin moneksi. 

Huomaat varmaan, että puu on kahdella erilevyisellä siksakilla kiinnitetty. Ihan oli opettajan hyvä idea. Kassi on 32 cm korkea ja 25 cm leveä eli pitkä ja laiha ku Nissilän kissa. Pohja on 6 cm syvä. Kassiin mahtuu pidemmätkin puikot ja monta kerää lankaa. Kassissa on sisällä yksi hyvänkokoinen tasku, vaikkei sitä teille näyttetäkään. Sinne mahtuu ainakin karkkipussi. Ja jos on karkkilakossa, voi ottaa pari pikkupakettia rusinoita. 

Toisen puolen puusta tuli pyöreään muotoon leikattu katulehmus syyspuvussa. Puu oli piiloutunut vuorikankaan alle, kun vuorikappaleita leikkelin. No hieman siinä leikkuri sipaisi yhdestä kulmasta palasen ja pääsinkin puutarhurin muotoiluhommiin. En ole koskaan aiemmin leikannut puita tuollaiseen mallin.Enkä puita mihinkään malliin. Pidän enemmän kulmikkaasta puusta, siinä on enemmän särmää. Voisihan tuo jonkun mielestä olla lehti, mutta olkoon nyt vaan puu. Ne on vahvempia, lehdet mätänee ja hajoaa joka vuosi.

Tuo pohjakangas on paksua, ehkä huonekalukangasta. En tiedä mistä se on tullut, mutta tiedän, minne se menee. Siis koko kassi. 

Nyt kun on ruska-aika, voisi käydä niin, että kompastelisi mustalla jäällä ja kaatuisi ja kassi lennähtäisi kirjavaan ruskapusikkoon. Sitten ihminen nousisi ylös, eikä huomaisi mihin hänen tärkeä virkakassi olisi joutunut. Olisi tullut jo hieman hämärääkin. Juuri tällaista hetkeä varten on tuo kirjava puu. Se on niin värikäs, että näkyy hyvin hämärissäkin olosuhteissa. 

Ja puista voi ottaa  myös värimalleja sukkiin. Tämä kuva on lavastettu. Kassin kantaja ei kaatuillut ja jos olisi niin käynyt, paikka olisi ollut mitä sopivin eli sairaalan piha. Siellä kannattaakin hieman tupsahdella nokalleen, koska apu on lähellä. Puhun kokemuksesta.

Lämmin kiitos teille hyvät ystävät kommenteista ja niistä kirjoittamatta jääneistä mietteistä myös. Oikein hyvää syksyistä viikkoa! Ja reipasta syyslomaa niille joilla se nyt on!

Dog Gone Cute- - me ei haukuta!

Vieraillessani jokunen aika sitten Nero´s Post and Patch -blogissa, Nero ja Hanna olivat aivan innoissaan! He  valitsivat kankaita ja suunnittelivat uusien blokkien värimaailmoja. He eivät itse pystyneet blokkeja ompelemaan, mutta talostahan löytyi taituri siihen hommaan!  Sew fresh quilt-blogissa oli ilmestynyt ensimmäinen suloinen Dog Gone Cute-blokki ja se oli sekoitattanut Neron täysin, sellainen oli saatava. Hannalla on silmää kauniille kankaille ja niin kaverukset yhdessä valitsivat kankaat. Minua hieman huvitti, kun kuvittelin heidän penkovan tilkkulaatikoita ja kangaskaappeja! Siinä varmasti nuuhkittiin ja vertailtiin kuoseja tarkasti. Heidän innostus tarttui myös minuun. 

Huumasta syntyi tämä suloisten pentujen kokoelma. 

Näitä tehdessä ymmärsin täysin Hannaa ja Neroa. Oli aivan ihanaa penkoa kangasnipuista niitä kaikkein suloisimpia kankaita pikkuisia varten. En tainnut niitä tilkkuja nuuhkia, mutta hypistelyä oli paljon. Kaiken kaikkiaan koirien malleja oli kahdeksan ja kahta eri kokoa. Minä tein vain näitä pienempiä blokkeja.

Blokki koostuu moinista pienistä osista. Leikkasin useampia blokkeja valmiiksi nippuihhin ja yritin tehdä oikein sarjatyötä. Välillä oli kuono kateisessa ja kun sen löysin, oli toiselta jo silmä hukkunut. Vaikka mittasin ihan maailman tarkimmin ja ompelin silmät palavina, siltikin pieniä mittavirheitä ilmestyi. Kuka niitä millejä varastaa? Enkä tarkoita rahoja, vaan ihan vaan niitä millimetrejä. Toiset haukut onnistuivat lähes täydellisesti, mutta toisten ressukoiden kuonot ovat hieman vinksallaan. Se ei haittaa, koska nämähän ovat vasta pentuja, kasvaessa pienet mittavirheet korjaantuu.

Peitosta tuli lapsen peitto, kokoa 75 cm x 95 cm. Pidän itse tästä ihan valtavasti! Miksi en olisi vauva ja saisi nukkua tämän alla koreissa vaunuissa, joita joku ystävällinen ihminen koko ajan työntäisi mäkiä ylös ja toisia alas. Ja aurinko paistaisi. Se vasta olisi elämää! 

Peitossa on puuvillavanu ja tikkaukset kiertävät koirien kasvot. Mietin hieman, tarvitseeko peitto lisää tikkausksia. 

Tilkkukillassa ihasteltiin hyväntekeväisyyspeittoa. Se alkaa olla päällisen osalta jo melkein valmis. Kulmista puuttuvat tähdet ja reunaboordeista mutamat lehtikiemurat. Siitä tulee mielettömän upea! Mietittiin jo tikkauksiakin. Töölön Tilkkupaja tikkaa koneella tämän työn.

Keskustassa vuorottelevat tähti ja aplikaatio.

Aamulla käytiin miehen kanssa keskustassa silakkamarkkinoilla ja kotiin ajeltiin Viikin kautta. Siellä oli valkoposkihanhia mustanaan. Kuvan lätäköt liittyy johonkin hulevesijuttuun, jota siinä testataan ja suunnitelllaan. Minua ihmetytti kovasti miksi paikalla oli kaksi kaiutinta ja niistä tuli välillä jotain kummallisia ääniä, kai niinku lintujen ääniä. Ei ne ainakaan leijonan karjuntaa ollut. 

Kun kävelimme autolle, suurin osa hanhista nousi syystä tai toisesta lentoon! Niitä oli taivaan täydeltä. Ihan kuin joku valtava mehilaisparvi suuremmassa koossa.

Mukavaa sunnuntaita!

Muuten, Askartelin itte-blogissa on synttäriarvonta! Kannattaa ottaa osaa ja katsoa, mitä kaikkea kivaa Kirsti on sivuilleen ladannut! Ainakin ihania luontokuvia ja taidokkaita käsitöitä.