ilmassa leijuu kahvin tuoksu

Eilen olimme häissä Espoon Lagstadin kotiseututalolla. Paikka oli kauniissa ympäristössä aivan vanhan kivikirkon tuntumassa, välissä vain pieni joki tai iso puro. Pariskunta oli oikeasti ollut naimisissa jo vuoden, mutta nyt oli sopiva aika järjestää kunnon hääjuhla. Ruoat olivat herkullisia ja kakkujakin oli viittä eri sorttia, toinen toistaan houkuttelevampia. Hauskoja kilpailuja, hevikaraokea ja muuta mukavaa ohjelmaa oli tarjolla. Tapahtuma oli todellinen syksyn piristysruiske.

Tänään olin pitkästä aikaa koristreeneissä. Meitä olikin paljon täällä kertaa ja pelattiin koko aika. Se onkin hauskinta. Puolentoista tunnin treenit varmaan kulutti eilen hankittua ylimääräistä kalorivarastoa.

Kahvin tuoksun syy on tämä tänään valmistunut koppa.

                   

Perjantai-illan ratoksi rupesin sitä värkkäämään. Löysin kerran MarLin sivuilta ohjeen ja aloin kerätä kahvipusseja. Mökkinaapurin avustuksella niitä kertyikin aikamoinen kasa. Mukavinta hommassa oli punominen. Voisin olla ammatiltani punoja! Se oli hauskaa kun koppa alkoi muodostua pikkuhiljaa ja hups! yht'äkkiä se olikin valmis. Suikaleiden taittelu oli työläintä, eikä reunaan ommeltavien tikkausten tekokaan ihan ongelmitta sujunut. Ensin katkesi yksi neula ja seuraavakin vääntyi. Sitten tajusin, että käytin aivan liian hoikkia neuloja. Vaihdettua paksumpaan homma sujui joten kuten. Säästössä on toiseenkin koppaan tarvittavat kahvipussit, joten ehkä teen toisenkin. Jos osaan, teen pienemmän. Ainakin yritän. Omistan myös sen kirjan Kahvipussin uusi elämä, mutta siinä oleva kassi  on kamalan suuri ja muut ohjeet minulle tarpeettomia. Siis ei mielenkiintoisia. Harmi. Odotin siltä kirjalta enemmän ja olisi kaupassa pitänyt hieman tutkia sitä tarkemmin. Olisi jäänyt ostamatta.

valmista ja melkein ja suunnitteilla!

Esittelen nyt tämän viimeisimmän tuvan, huomenna se muuttaa uuteen kotiinsa.

                         

                                        

Pohja suljetaan napeilla, vaikka voisihan sen sulkea myös tarroilla.

        

                     

Ikkunan alla kasvaa muutama valmiskukka, jotka on silittämällä liimattu paikoilleen.

            

Sisuksen tein koiranruokapusseista. Myös kahvipussit käyvät mainiosti, mutta säästän omiani muihin tarkoituksiin!

Tuossa ohessa neuloin Easystä tossut. Ne on vielä huopumista vailla. En tiedä koska uskallan laittaa ne koneeseen, kun en ole koskaan ennen moista hommaa kokeillut. Ihan jännittää! Jos ne onnistuvat hyvin, saatan antaa ne äidille joululahjaksi.

          

Järkyttävän isot ne ainakin on! Vieressä on minun purkkari, joka on sentään kokoa 41, siro.

Tänään töistä tullessa en voinut olla poikkeamatta Prismassa, koska siellä oli 7veikka tarjouksessa 3 €/150 g. Ei kaikki värit tietenkään, mutta kanervan väristä ostin niin paljon, että voin neuloa vaikka villatakin tai puseron itselleni. Kunhan mieluisa malli löytyy.

Nyt lähden seikkailemaan muihin blogeihin!

koti punkulle

Tänään olen ähertänyt uuden viinituvan kimpussa. Se on tilaustyö ja pitää olla valmiina koht silleen ennen viikonloppua. Koska väriä ei ollut määrätty, tein viininpunaisen. Eikös sitä talvella siemailla enemmän punkkua kuin valkkaria.

           

Kovasti on keltaista kuvassa. Se on tuo valotus, jota en haldaa ollenkaan.

          

Vaikeaa on tuommoista ommella, kun on niin montaa materiaalia päällekäin, mutta juuri tällä hetkellä hökkeli on pientä säätöä vaille valmis. Voimat loppui tekijältä kesken. Juu, minulla on oikein Jaguar, millä suristelen. Enemmän se kyllä kolisee kuin surisee. En vieläkään käsitä, miksi vuosia sitten ostin tuon ja luovuin siinä kaupan yhteydessä vanhasta rakkaasta Midinettistä. Eva sekin oli, mutta ihan toisellainen, semmoinen uskollinen ystävä ja meillä oli hyvin toimiva suhde, mutta minä onneton hylkäsin sen. Jos on joku asia, mitä kadun, niin se on juuri tämä. Olin silloin, kun tämä eromme tapahtui, viemässä sen jalkasäädintä korjattavaksi, kun siinä oli "posliini" hajonnut. Jotenkin olin horteessa ja se viekas ketku sai minut ostamaan tuon mokoman Jaguarin. Hän oikein autollaan toi minut kotiin uuden rämpelön kanssa ja vei vanhan mielikkini pois. Harmittaa vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin. Tarkastin oikein , kyllä siitä on kymmenen vuotta ja 7 kuukautta aikaa ja vieläkin surettaa. Aina kun kuljen koneliikkeiden ohi, katson josko siellä olisi Midinett. Ostaisin semmoisen heti jos löytäisin.

kiva päivä tänään

Koska tänään olin todella vetreässä kunnossa, tein Ukon kanssa tooosi pitkän aamulenkin tuolla joen toisella puolen. Emmekä olleet ainoita lenkkeilijöitä, kaunis sää pitkän sadekauden jälkeen oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan sankoin joukoin. Kävelimme Klaukkalan ja Pakilan siirtolamökkialueilla. Jaksaisin pyöri niissä vaikka joka päivä. Minusta ne pikkuiset palstat söpöine mökkeineen lyövät laudalta monet suuret kesämökit. Ehkä tämä kiintymys niihin johtuu siitä, että oma mökkimmekin on pikkuruinen. Semmoiset pienet on siinäkin mielessä käteviä, ettei turhaa rompettas todellakaan tule kerätyksi nurkkiin ja siivoamine, se vasta käy nopeasti! Vaikka joka päivä voi heittää matot pihalle ja pestä lattiat eikä aikaa kulu kuin tovi. -- Sitten kävelimme Tuomarinkylän kartanolle. Siellä oli lapsia ratsastamassa vaikka kuinnka paljon, ehkä joku tilausuus tutustua ratsailla oloon, niin pieniä olivat, siis ne lapset. Hepat isoja. Ukko haluaisi kovasti mennä hevosten kanssa kirmaamaan, mutta kun se ei käy.

          

Kotiin palattua en millään tahtonut pysyä sisällä, vaan otin fillarin ja polkaisin matkaan. Ajelin sinne ja tänne ja lopulta kirppikselle. Aika surkeaa oli tarjonta, siis minun näkökulmasta katseltuna. Mutta ei niin kehnoa, etteikö jotain olisi löytynyt, siis sellaista tuiki tarpeellista, mistä meillä on huutava pula.

          

Usko tai älä, niin joulukortteja muutamia 20 senttiä kipale. Tuo sininen kortti miellytti vain värinsä takia. Ja sitten saman hintainen meriaiheinen kortti. Pari kerää jotain epämääräistä lankaa 10 senttiä per keränen ja Novitan syksy ekstra 1,50. Ihan vaan kolikoita kului tällä kertaa. En muista, koska olisin joulukortteja ostanut syyskuussa. Yleensä ostelen niitä myöhemmin ja aina mietin tarkkaan, minkälaisen kortin kenellekin. En voisi kuvitella ostavani pussillisen kortteja ja laittelevani ne vaan tuosta noin menemään. Ehei, jokaiselle pitää olla tietynlainen kortti. Luulen tai ainakin toivon, että vastaanottaja huomaa, että kortissa on juuri jotain erityistä häneen liittyvää. Itse en askartele kortteja, ei minusta ole sellaiseen. Mutta pakettikortteja saatan innostua piirtelemään, siis piirtelemään, en leikkaa ja liimaa. Se on sottaista puuhaa minun tekemänä.

                    

nallen tarina, osa 1

Saan melko tiiviiseen tahtiin ystäviltä kaikenlaisia kiertomeilejä ja videon pätkiä. En juurikaan innostu niistä. Ne on läyhäsiä. Viimeksi samana päivänä tuli useammaltakin taholta nallesta kertova juttu. Nalle raasu oli kaatopaikalla ja plääh, plääh... En muista koko jutusta juuri mitään, ehkä se oli taas joku muista ystävää ja lähetä tämä kaikille, myös minulle. En lähetä niitä koskaan mihinkään, sorry. Aikani, eikä edes hyvä tahtonikaan riitä toimimaan minään hömpän postittajana. Olen aika tylsä näissä jutuissa. Mutta tuosta meillistä sain idean...

kertoa oikean tarinan eräästä nallesta. Meidän elämään tämä iso karvakuono tuli kesän alussa, kun tytär tuli meillä käymään. Mies kertoi tytölle, että joku on heittänyt iiison nallen roskiin. Tytär ryntäsi heti katsomaan ja takaisin tullessa totesi, että se on pakko pelastaa. Avuksi tarvittiin jotain todella pitkää ja minut. Meillä on semmoiset maahan upotetut molokit, vai mitkä lienee syvääkin syvemmät roskikset. Emme keksineet muuta kuin pitkävartiset siivousvälineet ja niiden kanssa sitten hieman pitkin hampain lähdin mukaan pelastusoperaatioon. Avasin roskiksen luukun ja siellä se nökötti päällimmäisenä, iso ruskea otus. Tytär ryhtyi innokkaasti hommiin. Kurotteli ja temppuili harjanvarsien kanssa ja minun tehtäväksi jäi pitää tyttärestä kiinni, jotta hän ei tipahtaisi nallen seuraksi roskikseen. Oli sekin näky, yksi makaa roskiksen päällä mahallaan harjan varsien kanssa ja toinen roikkuu vyötäisillä! Tytär sai kun saikin sen ylös. "ei nalleja voi heittää tuolla tavalla roskikseen, ihan törkeää!" totesi tytär ja raahasi nallen meille. Myöhemmin, kun hän oli lähdössä omaan kotiinsa ja seisoimme eteisessä, kysyin mites se nalle? "Sinä saat sen, eihän se minun pikku kotiin mahdu, kun minulla on jo se iso-pupu, mutta ei tuommoisia kavereita voi jättää heitteille", tuumasi tytär, halasi  ja lähti. No tottahan se on, ei nalleja tai nukkeja voi heittää roskiin toisin kun jonkun hengettömän muoviauton. Niin minä olin saanut roskiksesta kaivetun, hieman elämän tuoksinnassa kuluneen nallen. Siellä se nyt istui meidän parvekkeella tuulettumassa.

                  

Katse on sen verran anova, että olen nyt ruvennut miettimään se tulevaa kohtaloa. Hieman on käsi haavoittunut. Ehkä kamppailussa, kun edellinen omistaja on alkanut tunkea sitä roskiin, on nalle tajunnut mihin häntä, vanhaa ystävää ollan viemässä. Varmasti hän on silloin ollu paniikissa ja raivoisasti vastustaen yrittänyt riuhtoa itsensä irti aikomuksenaan karata ja loukannut siinä taistelussa kätensä. Jossain leikkauksessakin hän on ollut, kun toisen takajalan tikit repsottavat. Kuono on jotenkin tyhjentynyt, ehkä aliravittu ja kieli hieman rispaantunut, mutta se on kuulemma tavallista entisillä kotikarhuilla, ovat saaneet niin paljon suukkoja, että semmoisesta isonkin karhun kieli hapertuu.

             

Kerroin nallelle tänään, että hänen on aika muuttaa sisätiloihin piakkoin. Ilmat alkavat kylmetä, eikä parvekkeella voi talvea viettää. Rentoutui mokoma. Lupasin pestä ja paikata, täyttää kuonon ja korjata kielen. Kunhan ehdin. Sitten saatan toimittaa hänet jonnekin löytöeläintaloon, josta hän saa uuden kodin.

Jatko-osan kirjoitan, kun nalle on saanut kaikki tarvitsemansa hoidot.

synttärit sängyssä

Otsikko kuulostaa ihanalta, mutta totuus on toisenlainen. Minulla oli tosiaankin eilen synttärit. En ole tuollaista syntymäpäivää koskaan ennen viettänytkään. Heräsin aamuyöllä tunteeseen, että wc on ainoa oikea paikka ja loppuyö ja koko eilinen päivä meni nukkuen ja välillä vessaan juosten. Aivan älytön oksennustauti ja sitä seurannut vatsatauti kellisti minut punkan pohjalle ja vasta tänään nousin sängystä ylös. Hyvin nukuttu torstaista lauantaihin. Jaffaa join tuona aikana pullollisen, semmoisen ison ja se olikin ainoa ravinto. Äsken söin jo palan leipää, joten ehkä tästä toivutaan! Onneksi en ollut suunnitellut mitään juhlia enkä kutsunut ketään kylille. No nyt voisi jo mennä taas hieman lepäämään. Jos ei sataisi kaatamalla, saattaisin mennä ulos. Houkuttelevaa olisi myös mennä ajalemaan euron matkoja bussilla tai junalla, mutta nyt se ei kertakaikkiaan käy, sillä minulla tulee helposti bussissa huono olo, etenkin jos siellä on jotain hajuja. Pysyn siis kotona.

syyssukkaa pukkaa

Syksy ei tunnu miltään, jos ei välillä kudo sukkia! Kaupungilla käydessäni piipahdin tietenkin Priimassa ja ostin tätä niin monen blogissaan hehkuttamaa Austermann Stepiä. Tein itselleni oikein juhlasukat. Langassa oleva aloa vera ja jojoba öljy tekee siitä mukavan kudottavan, etenkin bambupuikoilla. Tämän päivän olen sitten tassutellut näillä uusilla sukilla ja ne tuntuuu ihanilta jaloissa. En tietenkään käytä mitään muita sukkia silloin, kun käytän villasukkia. Lankaa meni 51 g, joten aloitin jo pienten lapasten teon. Samalla kertaa ostin myös easya, josta aion tehdä tossut, jotka huovutetaan pesukoneessa.

             

Vähän villisti nuo jalat meni tuossa kuvauksessa, mutta ne on niin tottumattomat olemaan mannekiininä.

Näin yks yö semmoista unta, että meidän Ukko-koira juoksi korkeaan mäntyyn ja hyppäsi siellä oksalle istumaan. Just ehdin sanoa miehelle, että kato kun Ukko meni puuhun, me ei saada sitä sieltä ikinä alas ja samantien se hyppäskin onnistuneesti sieltä nurmikolle ja jäi siinä meitä katselemaan.

Sen vielä sanon, että mökillä meinasi meidän saarelaisten sauna palaa. Miesten vuorolla oli ollut katto tulessa hormin vierestä. Onneksi se oli huomattu nopeasti ja saivat sen sammutetuksi. jos olisi kaikki miehet olleet uimassa tai muutoin vilvoittelemassa, olisi käynyt huonommin. eli saunomiset on varmaankin tältä vuodelta saaressa saunottu.