24. luukku

Ovikranssin pohjan olen joskus ostanut ja löysin sen sattumalta kätköistäni. Suihkutin siihen tekolunta ja omeplin pienen sydämen piristeeksi. Kuvassa kranssi on korkkitauluun kiinnitettynä, ei ovessa!

Dotee-doll-tonttu meinasi päästä kranssin somisteeksi, mutta hän oli liian pitkä siihen. Tonttu saa veikistellä sisätiloissa muiden tonttujen kanssa.

Nyt kun on viimeinen luukku käsillä, tulee hieman haikea olo. Kalenteria oli ihana tehdä eikä vähiten siksi, että olin saanut monta vakituista "luukun avaajaa"! Oli mukavaa suunnitella, että mitähän seuraavaksi tekisin. Tekeminen ei tuntunut pakkopullalta, vaan hauskalta, antoisalta, innostavalta, inspiroivalta ja palkitsevalta. Moni suunnitelma jäi toteutumatta, kun tuli uusi idea mieleen. Minkäänlaista stressiä ei tuntunut missään vaiheessa. Työhuoneeni oli kyllä aikamoisessa sotkussa, mieskin sitä välillä päivitteli ja vertaili omaan työhuoneeseensa. Kankaita lojui siellä sun täällä, kun en viitsinyt laittaa sitä mukaan omiin laatikkoihinsa. Sotkut tuli nopeasti siivottua ja nyt täällä on lattipinta näkyvissä ja Ukkokin uskaltaa tulla moikkailemaan.

Tahdon vielä kiittää teitä kaikkia mukanaolosta kalenterissani. Se oli yksi innostajani, kun huomasin, että täällähän käy ihmisiä. Suuret kiitokset kaikista ihanista kommenteista! Luen ne kaikki uudelleen paremmalla ajalla. Nyt en  kovin monessa blogissa ehtinyt vierailla. Osin syynä on kamalan hidas koneeni.

Toivotan teille kaikille ystävilleni oikein

Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2009!

23. luukku

Olkalaukku syntyi, vaikka ihan muuta oli suunnitelmissa työtä aloittaessa. Hyvä niin, sillä olen todella tyytyväinen tähän laukkuun.

Etupuolella 9 raitapaitaneliöä. Paidat ovat osin mieheni kaapista (minulle annettuja!) tai kirppislöytöjä. Yhden neliön koko on 6 x 6 cm. Tikkasin koneella pohjakankaalle eteen vinoruutuja ja neliöihin neliöitä sisäkkäin. Koko työ on koneella tikattu. Pohjakangas on ohutta pellavaa. Sitä oli niukasti, joten sen käyttö piti suunnitella tarkasti.

Takana on vain yksi iso neliö. Tikkaukset eivät oikein pohjakankaassa näy kuvassa, mutta ne menevät osin vinoon ylöspäin, osin alaspäin ja keskikohdalla suoraan ylös.

Vuorikankaana ruutupuuvilla, välissä puuvillavanu. Sangat ovat hauskat. Tai laukussa on oikeastaan yksi yhtenäinen sanka, joka kiertää neljän metallilenksun kautta. Kun laukun tuosta asennosta ottaa käteensä ja nostaa olalle, niin laukku ikään kuin sulkeutuu itsestään. Minusta tuo on aika nerokas systeemi, jos ei joka laukkuun jaksa ommella vetoketjua.

Nyt kun kassi on roikkumassa, menee sen suu automaattisesti kiinni. Tämä työ päätyy pukinkonttiin, mutta aion tehdä jossain vaiheessa itselleni samalla mallilla toisen. Laukun mitat ovat korkeus 27 cm, leveys 23 cm ja syvyys 6 cm. Onkin oikeinhyvä laittaa aina nuo mitat töiden yhteyteen, täältä ne sitten löytyvät tarvittaessa.

22. luukku

Näitä monikäyttöisiä pusseja olen ommellut paljon. Tässä pieniä punanuttuja. Kuvat olen ommellut molemmin puolin pussia, toisissa enkeleitä ja toisissa poroja. Ostin kaupasta pakkauksen pieniä paistopusseja (sis. 10 kpl) joiden sisälle laitan joulusuklaalla täytetyn kangaspussin ja Rose-kukalla kiinni. Pikkuleivät yms. laitan paistopussiin ja sen kangaspussiin. Tällaiset pussukat vien aattoaamuna miehen puolen sukulaisperheille, kun menemme tyttären serkun perheen luokse joulupuurolle. Puuron ja kahvin jälkeen kävelemme koko suurella porukalla viemään kynttilät haudoille.

21. luukku

Koska ihastuin näiden pussukoiden tekemiseen, niin kummipoika saa joululahjaksi oman toilette-laukun. Golfia harrastavana hän matkustelee perheensä kanssa melko paljon,joten ei tämä varmasti ihan turha lahja ole. Yritän aina lahjoja ostaessa tai tehdessä ottaa huomioon tarpeellisuuden.

Tikkailin neliöitä sisäkkäin ja päällekkäin sinne tänne.

Minusta tämä pääty on hauskan mallinen.

Kummipojan lahjatoiveissa oli iso penaali, jonne mahtuisi kaikki tarvittava. Tähän mahtuu melkomoinen kynäarsenaali. Nyt kun olen tätä mallia tehnyt useamman, osaan jo tehdä tarvittavan kokoisen pussukan. Kankaana Marimekon Päärynä-kangas. Se on hieman tukevampaa, joten kestää koulurepussa paremmin kuin tilkkutyöpuuvilla. Väliin molempaan pussiin laitoin ohuen puuvillavanun, vuorina tavallinen puuvilla.

20. luukku

Rose-kukkas-kortit luonnistuvat minulta paljon helpommin kuin tilkkukortit. Näitä kortteja annamme naapureille. Saman tyylisen kortin näin jossain blogissa ihan lähiaikoina, en vain muista missä, harmi.

Pussista tuli hieman liian iso alkuperäiseen tarkoitukseen eli joulukarkkien säilytykseen. Luultavasti laitan sisälle punaviinipullon ja annan lahjaksi.

Käykääpä kurkkaamassa Marlin ja Maijan kalentereita, niissä on kaikkea ihanaa! 

19. luukku

Välillä oli ihan pakko tehdä työ, jota tehdessä ei tarvinnut ajatella yhtään mitään! Tonttu on Ukon joululahja, siksi se on simppeli. Se on ommeltu enstex-kankaasta ja täytetty kangas- ja lankasilpulla. Tonttulakissa on muutama kulkunen sisällä. Ukko on tykännyt viimevuotisesta sorsasta kovasti, kantelee ja retuuttaa sitä usein. Luulen, että se tykkää juuri siksi siitä, että sekin kilisee ja sisällys on myös kangassilppua. Eripaksuiset kankaat tuntuvat varmasti suussa mielenkiintoisemmalta kuin tasaisen pehmeä vanu. Tonttu on jämerää tekoa, pituutta hiipasta tossuun 48 cm ja helmassa leveys on 32 cm. Tuntuu aika painavalta pehmoleluksi, mutta Ukko on vahva ja jaksaa kantaa 3 kg ruokapussinkin kaupasta kotiin.

18. luukku

Pikku-Hempukan isosisko. Pituus 22 cm, leveys 10 cm ja korkeus reilut 6 cm. Tässä on kahta melko samanlaista kangasta, välissä niin ikään puuvillavanu ja vuorina puuvilla. Pikku-Hempukan vuori on tuota oikeanpuoleista kangasta. Tikkasin tähän koneella sydämiä melko vapaasti. Ohjeet ovat Lise Bergenen kirjasta Suuria ja pieniä tilkkutöitä. Minä tein päätyjen saumavarojen huolittelun toisin kuin kirjassa, jotta  ne tulisivat siisteiksi.

Leikkasin vuorista muutaman sentin pidemmän kuin päällinen ja vanu.

Leikkasin päätyompeleen jälkeen  vuorikankaasta ylimmäisen kerroksen pois kokonaan.

Taitoin vuorikankaan saumavarojen päälle kaksinkerroin ja ompelin käsin. Tulee siisti sauma. Kirjan ohjeessa saumavarat siksakattiin, joka on ihan ok, mutta minä suosin tämmöisiä rumien kohtien piilottamisia. Vaikka harvemmin niitä sisuksia kukaan tutkii. Paitsi minä.