kanalan kaunottaret

Kanalan ovet aukesivat ensi kertaa keväseen ja tipuset pääsivät haistelemaan ja hämmästelemään ulkoilmaa. Kaikki asettuivat ensin orrelle ihmettelemään avaraa maailmaa.

Siinä ne istuivat vierivieressä, kunnes joku ne säikäytti. Saatoi olla iso varis, joka siinä rääkäisi huvikseen. Syntyi kamala metakka ja osa kanasista lennähti lähellä kasvavaan puuhun turvaan.

Emo kuuli pikkuisten hätääntyneen kaakatuksen ja muutamalla määrätietoisella kotkotuksella kokosi porukan yhteen.

Kuten ehkä olet huomannut, saatan innostua jostain jutusta tosi paljon ja teen sitten niitä juttuja ihan tolkuttomasti. Nyt puraisi kanavillitys tai oikealta nimeltään munanlämmittäjävillitys. Kaava on viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä 3/2008. Ohjeessa neuvottiin ompelemaan kana niin, että sisäpuolelle olisi tullut saumat näkyviin. Tein siistimmän version eli ompelin päällisen ja vuorin pitkulaisena putkena yhteen jättäen vuoren päähän kääntöaukon. Enkä tietenkään ohjeen mukaisesti tikannut päällistä, vanua ja vuoria yhteen. Vuori sai liehua vapaana kun tikkasin koneella koristeompeleita päälliseen ja vuoreen. Nyt näitä kanoja on 23, täytyy miettiä tarvitsenko enemmän. Ainakin ne on varmasti salmonellasta vapaita kanoja. Emokanan ohjeen sain Ingalta tilkkukurssilla. Sen täytteenä on yläpäässä vanua ja pohjalla riisiä. Riisin ansiosta se pysyy hyvin pystyssä kaarevasta pohjasta huolimatta. Niitä nyt ainakin teen muutaman lisää.

kettu ja jänis

Laitanpa nyt nämä kauraelikotkin tänne, kun kerran onnistui tuo kuvien siirto kamerasta koneelle. Olen monta päivää raivonnut tälle masiinalle, kun se on hidas ja uppiniskainen. Tänään sitten monen siirtoyrityksen jälkeen aloin suunnitella uuden koneen ostoa mitä pikimmiten, ehkä jo huomenna. Päätin kuitenkin vielä kokeilla kerran ja kas vain, koneeni heräsi horroksesta ja imuroi kuvat ihan kiltisti.

Viimeviikolla tein ystävän tilauksesta tuon kauraketun ja jotenkin teki mieli tehdä Pääsiäis pupu.

Kettu lähti jo torstaina maailmalle,  mutta pupu jäi meille. Onneksi se ei tarvitse mitään hoitoa eikä ole yhtä ikävä tyyppi kuin nuo citykanit.

Muuten vähän aikaa sitten tuossa vähän matkan päässä oli kettu saanut rusakon kiinni ja huonostihan sille pitkäkorvalle kävi. Öisin kettu kävi aterialla ja päivisin varikset ja haukat kunnes joku korjasi raadon pois. Näin minä pari päivää sitten kamalan katutappelunkin. Kaksi urosfasaania otti mittaa toisistaan oikein kunnolla. Höyhenet lenteli eikä edes Ukon läsnäolo tehnyt mitään vaikutusta. Halusin ottaa niitä höyheniä itselleni maasta ja jouduin jalalla työntämään tappelupukareita kauemmas höyhenten päältä. Siirtyivät, mutta eivät keskeyttäneet hommaansa. Aika riehakkaita poikia. Näin myös joutsenauran viimeviikolla. Olin heti kevätfiiliksissä, mutta ne katosi lauantaina, kun pamahti kamala lumisade, joka illalla muuttui rännäksi. Olin koko päivän töissä, eikä siletä nähnyt ulos, mutta kotiin lähtiessä täytyikin kaivella autoa lumen alta. Onneksi se oli niin märkää, että sulaa varmaan pois nopeasti, etenkin, jos aurinko viitsisi esiintyä reilusti.

 

OOK:n kuukauden tekele

Omituisten ompelijoiden kerhon maaliskuun tekeleenä oli jotakin ruoanlaittoon tai keittiöön liittyvää. Mietin monia vaihtoehtoja, mitä olisin voinut tehdä ja mittä oikeasti tarvitsen. Päädyin pöytätabletteihin. Koska Pääsiäinen on aika lähellä, tein siihen sopivat tabletit.

Ruotsalaisessa Fat Quarterissa 1/2008 oli tuo kanan malli seinäpaneelissa. Minusta se oli niin söpö, että laitoin sen näihin. Kaksipuolisella liimaharsolla kiinnitin osaset ja siksakkasin reunat. Ompelin myös ihan suoralla kanat ympäriinsä. Pohjaan vapaalla konetikkauksella tein munanmuotoisia tikkauksia.

iloinen asia

Minulla on ihan onnenpäivät, kun uusia merkkejä tupsahtelee päivittäin! Maijalta sain tämän tunnustuksen.

Kiitos Maija!

Minä tahdon antaa tämän takaisin Maijalle. Minun on niin kamalan vaikeaa valita, kenelle muille tämän ojentaisin. On niin paljon ihania blogeja, jotka saavat minut hyvälle tuulelle joko mukavilla tarinoilla tai upeilla töillä. Taidan tällä kertaa päätyä Päivin ihanaan blogiin Tilkut ja kudelmat.

merkki ja meemi

Sain Villapallolta tämmöisen merkin!

Kiitokset hänelle!

Aiemmin Tiitsa on haastanut minut vastailemaan tämmöiseen meemiin.

Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

Vastaavan englanninkielisen haasteen sain jo viime vuona joltakulta, vaan en muista keneltä ja nyt vastaan tässä yhteisesti molempiin.

1. Olen maailman huonoin vastaamaan mihinkään tällaiseen.

2. Illan tulen piristyn ja inspiroidun tekemään kaikenlaista. Aamuisin on vähän vaikeaa tuo sängystä poistuminen. Valoisuus ei haittaa aamunukkumista yhtään, auringon paisteessa on ihana nukkua.

3. Aamuisin, sitten kun olen valmis, on tosi kivaa kävellä koiran kanssa ilmasta riippumatta. Siinä voi samalla ajatella ihan mitä vaan tai olla ajattelematta. Yleensä teen aina jotakin ja tämä aamulenkki on sellaista "lepoaikaa" jolloin en tosiaankaan tee yhtään mitään. Tuuletan vaan aivoja. Tosi tuulettuneeksi tulee kunnon myrskyssä kun sataa, tuulee ja ukonilmoista nautin erityisesti.

4. Joka ilta minun pitää lukea iltasaduksi itselleni joko kirjaa tai jotain lehteä ennen nukkumista. Luen myös saunassa. Joskus ehdotan saunomista ihan vaan sen takia, että on tullut joku hyvä lehti, jotan haluan saunassa sitten lueskella. Tykkään lukea dekkareiden ja historiallisten romaanien lisäksi vaikka Muumikirjoja.

5. Rakastan merta. En haluaisi asua kaukana merestä, en edes järven rannalla. Minusta järvet on petollisia ja katalia, meri taas niin valtava että sitä pitkin pääsisi minne vain. Olen myös kiintynyt tuohon tulevaan naturajokeen, jonka rantateillä nämä aamuiset kävelyt tapahtuu. Olisi kivaa, jos vedet ei jäätyisi talvisin. Vapaat vedet on niin mielenkiintoisia ja upeita. Tahtoisin kanootin tai edes joskus saada itsestäni sen verran irti, että vuokraisin tuosta joelta semmoisen ja meloisin jonnekin.

6. Optimistina en usko, ettenkö osaisi mitä vain ; )  Kaikki riippuu siitä huvittaako vai ei ja se on ihan eri asia kuin osata. Tarkoitan tietenkin tekemistä. Eihän kukaan osaa kiinaa puhua, vaikka kuinka huvittaisi. Innostuvana ihmisenä tahdon tehdä aina uusia asioita ja siksipä monta vanhaa juttua on jäänyt kesken. No ei ne minua harmita, ne keskeneräiset. Ylipäätään elämä on niin älyttömän mielenkiintoista, jokainen päivä on kuin uusi maailma. Koko ajan tulee vastaan mielenkiintoisia ihmisiä, asioita ja opittavaa. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka sanovat, että ei ole mitään mielenkiintoista tekemistä. Minulla on. Välillä tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, mutta eihän se niin ole. Aikaahan on ihan mielettömästi, sitä vaan kuluu koko ajan, mutta edessäpäin sitä on lisää vaikka kuinka paljon.

 Just niin, on kamalan vaikeaa alkaa vastata tälläisiin juttuihin, mutta kun vauhtiin pääsen niin voisin tältä istumalta kirjoittaa vaikka huomis aamuun asti melko päätöntä pulinaa.

Minä en laita meemiä eteenpäin, mutta jos tunnet vastustamatonta halua vastata, niin tee se ihmeessä. Ei tämä nyt niin paha ollut

tilkkupäivät

Koska Jyväskylässä oli viikonloppuna tilkkupäivät ja minä olin viikonlopun töissä, pidin itselleni omat tilkkupäivät tai oikeammin illat. Tuhosin niitä kaikkein pienimpiä ja tällä kertaa sinisävyisiä.

Minipaloista sain koottua pitkän (43 cm) ja hoikan kissan. Sen nimi on Tosi Tilkkunen, koska täytteenäkin on pääasiassa kangassilppua. Hännän sisällä on ohut rautalanka, jonka ympärille kieputin vanusuikaletta. Hännän voi vääntää eri asentoihin. Paras asento on kuitenkin vartalon lähellä, sillä silloin kissa pysyy pystyssä.

Kun olin koonnut vartalokappaleet palasista, laitoin taustaksi vanusuikaleita ja tikkasin koneella sitä sun tätä kuvioa. Vanu tasoittaa pinnan, muuten olisi voinut tulla hieman kuhmurainen "nahka".

Sitten on ihan pakko kertoa tosi mukavasta sunnuntaiyllätyksestä. Tytär soitti aamupäivällä ja oli tulossa kahden ruotsalaisen opiskelukaverinsa kanssa kahville! Oli kuulemma jo junassa Pasilan kohdalla. Patistin miehen kahvinkeittoon ja pakastepullan paistoon ja lähdin asemalle vieraita vastaan. Matkalla tosin tuli mieleen aprillipäiväkin, mutta eihän se vielä ole. Perjantaina soitin tyttärelle ja kaiken muun ohessa kyselin, mitä aikoo viikonloppuna tehdä. Ei mitään erityistä oli vastaus. Hyvin sai pidettyä yllätyksenä Suomen vierailun. Hän oli saanut Silja Linelta lahjakortin ja sai ystävänsäkin innostumaan Helsingin risteilystä siitä huolimatta, että Malmöstä on viiden tunnin junamatka Tukholmaan. Harmi, että jouduin lähtemään töihin, mutta kävivät vielä moikkaamassa työpaikalla ennen laivalle menoa. Yllätykset on niin kivoja. Itse yllätin tänään siskoni, joka tuli Suomeen työkurssille muutamaksi viikoksi. Hän oli lähtenyt matkaan eilen illalla ja lentänyt koko yön ja saapui Suomeen iltapäivällä. Yllätykseksi kävin siivoamassa hänen Suomi-kotinsa valmiiksi ja purkamassa huonekalut peitteistä, ettei ensimmäiseksi tarvitse siivota kuukausien nokia ja pölyjä, kun pääsee perille. Hän oli tosi iloinen minun yllätyksestä.

silput käyttöön

Eilen illalla siivoilin ja järkkäilin kankaitani ja löysin laatikollisen kaikenlaista kangassuikaleita ja pieniä palasia. Ne on jäänyt jostain töistä ja tulleet säästetyiksi. Ihan oli pakko joku pikku työ tehdä suikaleista.

Ukon kuva keskelle ja hirsimökkiä ympärille. Koristetikkauksia, teksti ja reunukset, nääin syntyi uusi koriste oveen.