kuinka tässä kävikin taas näin!

Varmaan vuosi sitten ostin joltain kirpparilta huonekalukangasmallipaloja. (Oho-tulipa aika pitkä sana.) No ne on ollut hautautuneena tuonne ties minne laatikon pohjalle ja nyt kun ne tuli käteen, päätin, että ainakin osasta teen jotain. Ja minullahan se "jotain" tuntuu aina olevan pussukka. Kolmeen kankaaseen löytyi sopivan väriset vetskarit varastoista.

Kankaat olivat niin pieniä palasia, ettei edes kiinnipitorenksua saanut. Sen sijaan vetoketjut olivat pitkiä, joten niistä jäi hyvät pätkät joista tein nuo renksut. Koska kangas on aika tomakkaa, en laittanut mitään vanuja väliin, pelkkä vuori riittää.

Tänään tuli Tilkkutarhasta tilaamani kankaat. Otan ne viikonlopuksi mökkisaareen pyöriteltäväksi. Eihän minulla siellä sähköttömässä majassa ole ompelukoneilumahdollisuutta, mutta jos jokin idea pullahtaisi paremmin mieleen, kun on kankaat nähtävänä. En nyt ehtinyt niitä kuvata, kun laukku on jo pakattu. Huomena lähdemme heti töiden jälkeen. Kaikille oikein helteistä Helatorstaita ja kesäistä viikonloppua!

tosi tarpeeseen

Pienen ompelukipinän sain selatessani uutta Tilkkulehteä ja Fat Quarteria. Jälkimmäisestä löysin jotain sellaista, jota oikeasti tarvitsen eli koiran kakkapusseille pussukan. Yhdellä kertaa niitä valmistui kaksi, ihan hyvä juttu. Yleensä, kun lähden Ukko-koiran kanssa ulos, laitan pari pussia taskuun. Vaatteita vaihdellessa niitä pusseja kertyy vähän kaikkiin taskuihin ja pesuunmenotarkastuksessa niitä sitten löytyy ihan jokaisesta taskusta, koska eihän niitä aina tarvita edes yhtä, mutta varmuudeksi niitä tulee sullottua taskut täyteen. Vaan eipä enää. Esittelin näitä uutuuksia Ukolle, mutta ei se oikein tajunnut niistä mitään, mutta  tarkasti maun.

Ei vaikuttanut kovin iloistuneelta. Ehkä hän tajusi,ettei ne olleet mitään leikkikaluja.

Molemmat kankaat taitavat olla Tilkkutarhasta. Sattui onnekseni löytymään juuri kaksi noita lukkoja, muuten tämäkin innostuksen poikanen olisi hiipunut. Pussukoissa on vuori ja välissä ohut vanu.

Täytynee mennä vaakatasoon parantamaan flunssaa ja samalla jatkaa lehtien lukemista. Eiköhän niistä löydy lisää inspiroivia juttuja tai ainakin voi mielikuvitella tekevänsä vaikka mitä!

heräilen keväthorteesta

Pääsipä tässä vierähtämään pitkä aika ilman uutta päivitystä. Syy on varsin selkeä; en ole tehnyt käsitöitä ja täämähän on käsityöblogi. Pienen pussukan pöllökankaasta sain aikaan, kun oikein pinnistelin!

Mökillä tuli viikonloppu vietettyä ja ihmeteltyä kaiken kasvamista. Tuli siinä hankittua kunnon flunssa, sain ehkä lahjaksi mieheltäni. Hän on jo toista viikkoa pärskinyt ja yskinyt, joten liityi seuraan.

Jouluhyasintti oli jo hieman riutuneessa tilassa.

Narsissit ja muut kevään keltaiset kukkijat loistivat kilpaa auringon kanssa.

Satoa ehkä tulossa? Ruohosipulia jo leikkasin, mutta epäilyttää nuo herukkapensaan kukinnot. Ei ole moneen vuoteen tuon kummoisempaan vaiheeseen marjat tulleet. Vaan eipä se haittaa, naapurilla on hyvin satoisat pensaat!

Ihan luvan kanssa olen siellä naapurin pensaissa pyörinyt, he kun eivät itse tykkää viinimarjoista ollenkaan.

 

voittaja koukussa

Sain tuossa viimeviikolla meilin Keppihepalta, että olin yksi voittajista hänen bogin synttäriarvonnassa! Posti toi nopesti palkinnon ja jo kirjekuori oli aivan upea.

Kuoresta paljastui pikkuinen kortti ja ihastuttava Ompelijan ensiapupakkaus! Sen sisällä oli neula, hakaneula, nuppiksia, ja mustaa ja valkoista lankaa. Hauska ja tarpeellinen pakkaus. Ja tietenkin se ihana pussukka.

Kangas on kaunista ja tukevaa Marimekkoa. Tiesin heti, mihin käyttöön tämä tulee. Keppiheppa oli ommellut pussukan sisään nauhan, jossa on metallirengas. Lisäsin renkaaseen kaksi erillistä pätkää metalliketjua. Toiseen laitoin auton avaimen ja toiseen kodin avaimet. Ne mahtuvat hyvin pussukan sisälle, kun avaimet on taskussa tai laukussa.

Noin miljoona kiitosta Keppihepalle!

Itse en ole ommellut mitään, paitsi kahta tuolinpäällystysjuttua, joista en edes halua puhua mitään. Sen sijaan olen ihan koukussa kuntoiluun. Joka aamu Ukko-koiran kanssa lenkkeillessä minun on ihan pakko poiketa tuohon läheiselle urheilukentälle hieman käsivoimailemaan.

Ja iltalenkin jälkeen otan kickbiken ja lähden potkimaan! Rakastan tuota vauhtia, kun saa viilettää niin lujaa kuin jaksaa potkia.

Ja kaikki kävelylenkit kuljen Avian kengillä. Joko näillä iToneilla tai sitten iShapeilla. Ihan uskomaton juttu, miten kengät voi vaikuttaa niin paljon kävelyn tehokkuuteen.

Tänään kävin tyttären luona Tampereella. Mennessä poikkesin Iittalassa ja sehän on niin ihana paikka, että viihtyisin vaikka koko päivän. Kävin Soilin käsityötarvikkeita myyvässä liikkeessä ja ilman näitä kolmea kangaspalaa en voinut lähteä. Eli lienee pakko jotain pikkuhiljaa tehdäkin. Pöllökangas houkutti sympaattisuudellaan ja kun meillä on ne keskustan huuhkajat. Vihreää kangasta tarvitaan aina ja koirakankaassa oli muutamia varsin iloisia tyyppejä. Ihan hyvät perustelut, eikö vain?

Tässä samalla tätä kirjoittaessani olen katsonut ja jännännyt Suomi-Slovakia matsia ja Suomi voitti! Nyt soi Maamme-laulu. Hyvä Suomi!

Toivotan Hyvää Äitienpäivää tämän tyttäreltä saamasta ruususta ottamani kuvan kera.

 

PS. Syyringillä on jälleen näyttely. Tällä kerralla Helsingissä Paavalin kirkolla toukokuun 25. päivään asti. Näyttely on auki ma-to klo 11-15 ja seurakunnan tapahtumien yhteydessä.

vielähän sitä ehtii

Enpä tässä ole muistanut toivotella teille parasta Pääsiäistä, mutta vielähän on yksi kokonainen Pääsiäispäivä jäljellä, joten hyvin ehdin vielä. En oikein muistanut lähetellä Pääsiäiskorttejakaan, vaikka muutaman jopa tein. Eli muisti on mennyt.

Tämän kassin tein viimekesänä aurinkovärjäämästäni kankaasta ja siitä jäi hieman valmiiksi tikattuja suikaleita. Yhdistelin niitä kolmipistosiksakilla yhtenäiseksi pinnaksi ja leikkelin ne sitten 3,5  x 3,5" kokoisiksi neliöiksi. Siksakkia reunoihin ja niistä syntyi lasin/mukin alustoja.

Jossain kohdin eri suikaleiden tikkaukset osuivat kohdakkain.

Aikaa sitten sain äidiltäni hänen siskonsa nuorena neitona tekemän pöytäliinan. Tätini oli siihen kirjonut muutamia erilaisia kukkasia. Liina ei oikein ollut enää käyttökelponen monien kahviläiskien ja sotkujen jälkeen ja sainkin sen silputtavaksi. Äiti pyysi, että tekisin hänelle vaikka kortin yhdestä kukkasesta, muistoksi vuosia sitten kuolleesta siskostaan. En tietenkään tehnyt korttia, kun kerran pyydettiin, vaan tein kahdesta kukasta pienen pöytäliinan.

Kuvasta ei taida näkyä, että pohja on yhdistetty kahdesta kukkapalasta. Liinassa kukkia oli aika harvassa. Reunapitsit ovat äidiltä saadun tyynyliinan pitsit. Senkin sain silputtavaksi, kun kangas oli ihan rämä. Laitoin liinaan ohuen huovan ja tikkasin koukeroita. (Ihanaa terapiatikkausta!) Kävin tänään äidillä ja vein liinan hänelle. Oli oikein tyytyväinen ja johonkin piirongin kulmalle hän sen laittoi. Liinan koko on 22 x 36 cm.

Ja lopuksi;

 Ihan Parasta Pääsiäisen jatkoa kaikille!

Aurinkoista aamupäivää!

Ihana vapaapäivä ja ihana auringonpaiste! Tästä tuskin päivä voi paremmaksi muuttua. Vihdoinkin sain valmiiksi tämän toisen värikkään kassin. Aloitin tämän tekemisen heti ensimmäisen valmistuttua, mutta tuli välillä muita ideoita ja kassi sai jäädä. Sitten kun olisin jatkanut, en löytänyt tuota vihreää pohjakangasta mistään. Siinä vaiheessa puuttui sangat ja kangasta oli vain vähän jäljellä, juuri sopivat kaitaleet sankoihin ja reunukseen. Eilen illalla siivoillessa kankaat löytyivät ja kassi valmistui.

Finn Quiltin valtakunnallisessa tilkkutapahtumassa Espoossa mukana olleille annetuissa repuissa oli mukana ohje ja akryylinen malline tähän kukkaseen. Minua huvitti, kun avasin repun ja tutkin sisältöä. Olin juuri tilkkukurssilla tehnyt tuon kukan, mutta oli kiva saada kukkaan oikein hieno malline. Laukun toiselle puolelle tein kukkaruukun, josta tämä kukka kasvaa. Kurssilla tuli kaiken maailman ehdotuksia siitä, mitä muuta toiselle puolen voisin laittaa. Maija ehdotti citykania ja joku hämähäkkiä, leppäkerttua ja ties mitä. Laitoin vain kiltin kamerunilaisen keltamadon. Se asuu perheineen tuossa ruukussa. Ne on arkoja tyyppejä ja siksi muuta perhettä ei näy, vain äitimato uskaltautui näkösälle. Ruukku on oikeesti tasku. Eipä ole tullut kasteltua kukkaa lainkaan, kun noin on notkena tuo kukan varsi. Se kyllä kuvastaa muutakin kukkien hoitoani, vettä saavat sitten  kun ovat ihan velttoina : (

 

Vuorissa vetoketjutasku ja nauha avaimia tai jotain muuta varten.

Kassin stragediset mitat; korkeus 33 cm, leveys ylhäällä 38 ja alhaalla noin 28 cm. Vuorin ja päällisen välissä tukevahko huopa ja ei taustakankaassa ei mitään tikkauksia! Se oli joko vahinko tai tahallinen teko, en tiedä mitä olen ajatellut.

Ja muuten, nyt Syyringin Villit ja vapaat - näyttelyn kuvat löytyvät täältä Syyringin sivuilta. Tervemenoa katsomaan!

Syyringin lauantaikurssilla...

tuli opittua paljon uutta ja kiehtovaa.

Eilen syyrinkiläisillä eli meidän killalla, oli tapahtumapäivä jossain marttalassa. En oikein tiedä missä kaupunginosassa se marttala sijaitsi, mutta perille löysin sopivan kadunnimen, Kangaspellontie, houkuttelemana. Ihan mielettömän antoisa ja mukava päivä. Ihanien ihmisten kanssa kiinnostavia kokeiluja, ideoita ja vinkkejä, hyvää ruokaa ja herkullista pullaa! Tuommoiset päivät sopivat minulle tosi hyvin.

Ohjaajana ja ideoiden jakajana toimi Ritva Ljungqvist. Kaikki taisivat innostua kankaan manipuloinnista, joka vei ainakin minut ihan mukaansa. Ritvalla oli vaikka minkälaisia malleja mukana ja koneet surisivat joka pöydällä. Ajattelemattomana ihmisenä en huomannut kysyä Ritvalta lupaa laittaa tänne kuvia hänen mallitilkuistaan, joten täytyy tyytyä vain omiin kokeiluihin.

Alimmat neliöt ovat 3 x 3" eli aika pieniä. Olen jo aika kauan ajatellut joskus tekeväni jonkin valkean seinätekstiilin, mutta sekin on jäänyt vain ajtuksen tasolle. Ehkä näistä manipulaatioista inspiroituneena väsään jonkun, vaikka edes pienen työn. Ihan puhtaan valkoinen ei houkuttele, joten täytyy keittää teetä : )

Yksi manipulaatioista oli kahden sileän kankaan väliin toisesta kankaasta tehty rypytys. Ritva vinkkasi, että voisitte kokeilla vaikka niihin pussukoihin tällaista. Minä kokeilin heti.

Rypytysjuttu on kiva, mutta muuten en koko höskästä pidä. Väärän kokoinen, eikä nuo kankaatkan oikein ole "minua". En ole tuollainen ruusu- ja perhosihminen. Pidän enemmän graafisista kuvioista. Mutta siitä täytyy nostaa hattua itselle, että sentään olen yrittänyt "maistaa" rohkeasti muitakin kankaita kuin niitä "ihana, tätä mä haluan"-kankaita. Soile tosin sanoi, että minun on pakko tehdä toinen samanlainen, jossa vetoketju ei näy, vaan se on kiinnitetty alemmas.  Ja kai sen pitäis olla pidempikin, semmoinen iltalaukkumittainen. Ehkä teenkin, ei voi tietää.

Ei tämä kangas rumaa ole, mutta jostain syystä vierastan tuollaisia.

Kaiken muun hauskan lisäksi meillä oli mahdollisuus ostaa hieman kankaita. Tältä epäviralliselta tilkkutorilta valitsin kuusi kangasta. Ja aika hullua, että kaksi niistä on ihan selkeitä keltasia ja toinen vielä ruusukangasta! Kuvittelin tekeväni niistä pääsiäisliinan tai jotain, mutta käyhän ne meikkipussin vuoriksikin. Noista kelta-oransseista ja sinisävyisestä pidän erityisen paljon, mutta mustapohjainen on taas kokeilua ja siedätystä. Keltaisen kanssa alan olla jo melko sinut jos mukana on oranssia. Eli siedätyshoito on auttanut.

Suuret kiitokset Lealle kurssipaikan järkkäämisestä, Ritvalle hienoista ideoista ja hyvästä ohjauksesta, Tiinalle koko projektin hoitamisesta (ja kivasta autoajelusta) ja kaikille nimeltä mainitsemattomille ystäville hyvästä ja inspiroivasta seurasta! Päivä oli niin hyvä kuin se vain voi olla!