Iloista Pääsiäistä

Tänä vuonna kävi hyvin. Minulla oli omatekemiä Pääsiäiskortteja valmiina, koska vuosi sitten en muistanut lähettää ainuttakaan korttia! Yhden ainoan koristelinnun tein keittiön ikkunaan roikkumaan. 

Iloista Pääsiäistä teille kaikille! 

hirsimökkipeitto ja vähän muutakin

Nyt on Syyringin Lapsettaa näyttely purettu ja kaikki työt on nähtävillä täällä. Oman työni esittelen nyt tässä. Työn nimi on Rannalla. Se on kooltaan 85 x 129 cm. Hieman erikoinen mitta, mutta siitä nyt sattui tulemaan tuon kokoinen!

Perinteistä hirsimökkiä ja koneella tikattu mökkien ympäri. Vihreässä reunuksessa on tuuman levyisiä tikattuja palkkeja. Ne tosin ei taida oikein tässä kuvassa näkyä, mutta en voi kuvata työtä tarkemmin, koska se ei ole vielä minulla kotona. Idean työhön sain joskus kesällä, kun naapurimökillä oli pikkuväkeä ja he leikkivät rantakalliolla ja uittivat laivoja rantavedessä. Aurinko paistoi kirkkaasti, meri kimmelsi sinisen eri sävyissä ja rantakoivujen lehdet olivat vielä yhtä kevään vihreät kuin pienet nurmikko lämpäreet kivien väleissä. Silloin ajattelin, että joskus teen jotakin noista väreistä ja tulpia sitten tehtyä. Eihän tämä mitenkään erityisen lapsiaiheinen ole. Kokonsa puolesta kylläkin, sopisi johonkin lapsensänkyyn.

Tytär tarvitsi uudelle iPhonelleen kodin ja jouduin tekemään muutaman vaihtoehdon. Ei meinannut tulla sopivan kokoista, ei sitten millään.

Näitä on mukava tehdä. Nyt alkaa vetoketjuvarastot olla tyhjinä. Ehkä vielä löytyy sopiva vetskari, jonka ympärille rakentelen omalle Lumialle säilytyspussukan. Kerran jo sellaisen teinkin, mutta siitä tuli aavistuksen verran lyhyt. Se toimittaa nyt kukkaron virkaa.

Helsingin keskustassa oli taannoin joku varjokuvaus-sessio. Siksi laitan oman varjokuvavalokuvan. Kuvassa  tytär seisoskelee palmujen kanssa.Olimme kävelleet koko päivän Khartagossa katselemassa ja ihmettelemässä niitä kaikkia raunioita mitä siellä on. Ja siellähän niitä riitti.

väriä elämään

Muiden blogeja kolutessa löytyy aina jotain erityisen mielenkiintoista. Kaikkea vaan ei millään ehdi kokeilla, mutta joskus uuden kokeiluun hetki on otollinen. Näin kävi minulle vieraillessani  Blokkisiskojen blogissa. Maritta oli aloittanut Spider web-blokkien teon jämäpaloista. Ja niitähän jämiä on minullakin ihan kiitettävä kokoelma, joten päätin kokeilla.

Näiden tekeminen on tosi kivaa! Ja oli hyvin terapeuttista kaivella noita jämälaatikoita. Oikeastaan kaadoin yhden laatikon sisällön kerrallaan lattialle ja lajittelin tähän työhön sopivia kankaita väripinoihin. Samantien silitin tähän työhön kelpuuttamani palaset. Blokit tehdään paper piecing menetelmällä tuolle valkealle pohjakankaalle. Ainoa, mistä en pidä, on pohjakankaan leikkaaminen kolmioiksi ja siihen piirrettävät muutamat apuviivat. Minä haluaisin vain tehdä tuota pintaa. Kankaita penkoessa tuli joistain paloista mieleen, että näistäpä tulisi kiva pieni pussukka ja tein sitten välityönä pari pikkuista kukkaroa.

Mukavaa alkavaa viikoa!

kaakelikokeilu

Edellisessä postauksessa mainitsin haaveilevani kaakeli-torkkupeiton tekemisestä  ja tänään sitten tein pienen kokeilun. Siitä tuli hoikka pöytäliina. Lähinnä halusin testata koko ajatusta eli saisinko tehtyä torkkupeiton, joka muistuttaisi kaakeliseinää. Blokiksi otin tilkkukurssilla vieraillessani saamani mallin. Kauhistun aina noista kaarevista reunoista, mutta ei se nyt niin paha ollut, mitä kuvittelin.

Tuota tummempaa kangasta olikin niin vähän, etten saanut kuin kolme blokkia tehdyksi. Tämä ei ole se blokki, josta peiton tekisin. Tähän tulee ehkä liikaa saumoja tuohon keskelle.

Kaakelimaiseksi työn tekee nuo välikaitaleet. Niistä olen saumavarat silittänyt blokin puolelle, myös työn pitkiltä reunoilta. Tämä siksi, että oikeastikin kaakeliseinän saumat ovat alempana kuin itse kaakeli. Tätä vaikutelmaa tehostaakseni tikkasin saumakohdat, myös ulkoreunat ompelemalla suoraa ommelta sauman täyteen. Itse blokin tikkasin kuvion ympäri, mikä näkyykin paikoitellen hieman rumasti. Puhuin Tunisian siskoni kanssa samaan aikaan puhelimessa kun huristelin koneella noita tikkauksia. Ei pitäisi, mutta tuli nyt vaan tehtyä.

Tunisiassa, ainakin Cite les Pins-alueella

on taloja ympäröivissä muureissa kauniit postilaatikot kirjelitä varten.

Sopisi vaikka tikkausmalliksi.

Ostin kotiimme Zadikan ihanaa ihanammasta sisustuskaupasta kynttilälyhdyn.

Pidän ruosteisista esineistä ja tuo vihreä lasi sopii ruosteen väriin upeasti. Lyhty on todella kaunis, kun siinä palaa kynttilä. Edellisen postauksen yhdessä kuvassa Sidi Bou Saidista on saman firman tekemä sähköistetty lamppu talon ulkovalona. Samasta kaupassa myytiin myös pellava-puuvilla vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja yms. Ostin sieltä yhden huivin.

Tuo raidallinen pellavapuuvilla huivi on Zadikasta, kaunis monivärinen villahuivi Tunisin medinan mukavalta kauppiaalta (noin 6 €) ja sininen Marsan keskustan ihanasta sisustustarvikkeita myyvästä pikkuruisesta kaupasta. Sinisen huivin päällä on kullan värinen tunisialainen kaksipäinen virkkuukoukku. Käytänköhän koskaan?

Mukavaa viikonloppua!

maailskuun keskeneräinen valmiina!

Jotenkin tässä on ollut kaikkea muuta puuhaa loman jälkeen, ettei oikein käsitöille ole ollut aikaa. Sen verran otin itseäni niskasta kiinni, että tein maaliskuun keskeneräisen valmiiksi eli Maikin "jotain valmiiksi joka kuukausi-hössötys-työn."

Työn keskusblokki oli valmiina, sen tein joskus tilkkutyökurssilla. Teimme siellä aina kuukauden blokin ja tämä on jäänyt käyttämmättömäksi. Ompelin siihen nyt kolmiot nurkkiin tikkasin koneella ja kiinnitin reunukset. Ei mikään suuri töinen homma. Laitoin paremman puutteessa vanuksi liian paksua huopaa, joten aika tönkkö pöytäliinaksi. Ehkä vien mökille penkin pehmusteeksi. Koko on noin 35 x 35 cm.

Viime viikon keskiviikkona sain vapaapäivän ja kävin katsomassa Syyringin Lapsettaa näyttelyn. Hienoja töitä kiltalaiset ovat tehneet. Itse sain yhden työn sinne valmiiksi asti, toinen rötköttää yhä keskeneräisenä. Se rupesi tuntumaan ihan tyhmältä ja on jäänyt vaiheeseen. Samalla reissulla kävin moikkaamassa tilkkukurssilaisia. Oli tosi kiva ja kotoinen fiilis. Harmi, että en voi olla mukana. No ehkä joskus toiste. Nyt suunnittelen (tai kuvittelen) tekeväni kaakelitorkkupeiton. Tunisiassa oli aivan ihania kaakeleita ja niistä tämä idea syntyi. Valmistusvuosi on joskus tulevaisuudessa tai myöhemmin, jos silloinkaan. Siitä tulisi sini-valkoinen, ehkä hieman vihreää lisäksi. Huumaannuin sinisestä Sidi Bou Saidissa. Laitan tähän muutaman kuvan sieltä. Siellä kaikki oli valkoista ja sinistä.

Sidi Bou Saidissa löytyi pari ovea, jotka eivät olleet sinisiä, vaan rumia puna-vihreitä. Ja niitä oli oikeasti tasan kaksi kappaletta.

Ovet oli koristeltu mustilla nauloilla tai niiteillä.

Näitä ovikuvia minulla riittää, mutta jääköön nyt kahteen. Myös portaiden kaiteet, ikkunakalterit, parvekkeet ja muut ulokkeet olivat sinisiä.

Ja niitä kaakeleita oli jopa portaillakin.

Ei hassumpaa, mutta Suomen talveen en noita laittaisi. Kirkas jää noiden päälle, niin lento olis komia!

tilkkutyönäyttely

Hei,

tänää aukeaa helsinkiläisen tilkkukillan Syyringin tilkkutyönäyttely Helsingissä Olulunkylässä sijaitsevassa Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa. Bussi nro 69 karauttaa ihan oven eteen. Käykääpä kaikki kynnelle kykenevät katsomassa mitä olemme saaneet aikaan aiheesta Lapsettaa.

matkalle mukaan

Ostin vuosi sitten Espoon Tilkkuluolasta kaski brodeerattua blokkia. Mitään erityistä takoitusta varten en niitä ostanut, lähinnä halusin tukea etelä-afrikkalaisia naisia, jotka näitä brodeerattuja tilkkuja tekemällä ovat pystyneet kohentamaan elintasoaan. Nyt kun lomamatka lähestyy, keksin isommalle blokille tärkeän tehtävän. Tein siitä passipussukan. Nauhasta tein sen pituuisen, että se olan yli laitettuna osuu juuri sopivasti vastakkaisen puolen uumalle. Jakun alta sitä tuskin edes huomaa.

Kukkaro on kooltaan 18,5 x 21 cm. Sinne mahtuvat passi, liput, rahat ja muut tärkeät tavarat. Kuvan on brodeerannut Sani Mudau, etelä-Afrikan kuivalta pohjoisalueelta. Hänen mies otti ja lähti 2005 ja Sani jäi yksin pitämään huolta ja elättämään lapsiaan. Onnekseen hänet kutsuttiin mukaan Tambani-projektiin, jossa naiset brodeeraavat kangastilkkuja vanhojen Venda-tarinoiden mukasin kuvin. Naiset saavat tästä rahaa, mikä auttaa suunnattomasti köyhiä naisia saamaan leipää pöytään. Enemmän voit lukea tästä projektista www.tambani.co.za

Taakse ompelin vetoketjullisen taskun. En muista, koska viimeksi olen tehnyt napinläpitaskun vetoketjulla, mutta hyvin se onnistui.

Vuoriksi laitoin tavallista käsityöpuuvillaa tukevamman valkean kankaan. en voi sietää mustavuorisia laukkuja, kasseja, pussukoita. Ne on niin pimeitä, etten löydä niistä mitään. Olen ihan tosissani miettinyt semmoisa ledvaloja, jotka syttyisi itsestään, kun avaisi mustavuorisen laukun. Juu. Vuorissa on pohjaan asti ulottuva tasku ja tuommoinen renksu avaimia varten.

Pienempi kuva oli juuri sopivan kokoinen tähän kukkaroon. Kanaemon munineen on tehnyt Lea-niminen nainen. Näissä blokeissa oli mukana paperit, joissa kerrottiin tekijästä ja tästä Tambani-järjestöstä. Harmikseni Lean tarina on kadonnut, mutta onneksi tekijän nimi on kirjailtuna työhön. Pidän tästä kukkaromallista. Vetoketju sen verran pitkä, että se menee kaarevan kulman yli ja silloin kukkaro aukeaa niin hyvin, että sieltä saa helposti sen mitä haluaa. Huomaa, että kuvan musta tausta on koristeltu mustalla langalla tehdyin ranskalaisin solmuin. Minusta se on tosi hieno yksityiskohta.

Takapuolen mustaan kankaaseen tikkasin tuollaisia välimerellisiä laineita. Vuorina kepeää mintunvihreää ja helakkaa kevätvihreyttä. Tässä on välissä puuvillavanu, kun taas isommassa ei ole. Suurempi kukkaro on juuri sopivan taipuisa olematta lötkö. Brodeerattu kuva, vuori ja taskut tekevät siitä juuri sopivan tomakan, ei yhtään liian kankea.

Minulla on vielä kaksi työpäivää ja perjantaina aamupäivällä lähdemme tyttären kanssa Pariisin kautta Tunisiin. vien tuon kaulakukkaron kuvan katselemaan kotimantereensa pohjoista osaa.