tässä on mysreeriä kerrakseen!

Viime syksynä lähdin mukaan Marittan blogissa olleeseen maalaismysteeriin. 

En pysynyt ohjeiden rajoissa, vaan tein työstäni yhden kerroksen korkeamman ja  yhden rivin verran leveämmän. 

Tänään mies kiipesi tuolille roikottamaan peittoa. Osa kuvista on otettu ulkona jo aiemmin ja osa tänään sisällä.

Ylimääräiset rivit ovat ylin ja oikeanpuoleinen.

Peitolle tuli kokoa 76" x 59,5 " eli noin 193 x 151 cm. 

Nämä alareunan hiirulaiset ovat myös oma lisäys.

Tikkasin työn ihan mielettömän vapaalla konetikkauksella. Yläpuolen kuvista voit nähdä minkälaisella kiehkuralla kerrokset on liitetty toisiinsa. 

Suurin mysteeri tässä työssä on tausta. Keräsin siihen kankaita, joiden alkuperä oli minulle jollain tavalla mysteeri. Yleisimmin myysteri oli syy, miksi olin moisia kankaita hankkinut. Voit olla varma, että näitä mysteerikankaita jäi vielä varastoon. 

Voisi muuten tehdä semmoisen kiduttavan vaihdon, jossa jokaisen osallistujan pitäisi lähettää jollekin toiselle jokin sovitun kokoinen ruma kangas. Siitä ei tarvitsisi tehdä mitään, inhota vaan ihan yhdessä lähettäjän kanssa. Molemmat vuoron perään kertoisi, mitä inhottavaa kankaassa näkee. Olisi tietenkin semmoinenkin mahdollisuus, että se toinen pitäisikin siitä kankaasta. Mutta tässä vaihdossa ei saisi pitää, vaan täytyisi inhota ihan täysillä. Saisi jakaa toisen kanssa jotain rumaa! 

Tämä ylempi ja alempi kuva on otettu aiemmin ulkona. Silloin oli vielä kevät.

Olen ajatellut suunnitella ja tehdä itse mysteerityön. Sen nimi olisi Stadin mysteerit. Syksyllä aloitan varsinaisen tekemisen, siis kankaista. Sitä ennen kiertelen stadilla kivoissa, vaikka vähän oudoissakin paikoissa ja valokuvaan kaikkea, mikä minua kiinnostaa. Sitten näistä kuvista muokkaan blokkeja. Ihan turha odottaa, että tulisi perinteinen Finlandia-talo, Tuomiokirkko ym. postikorttipaikkoja. Tai voi tulla jokin hyvä (=minua miellyttävä) yksityiskohta vaikkapa eduskuntatalosta. Pääväritys olisi vihreää, sinistä ja harmaan eri sävyjä. Ehkä jotain pastelli-keltaista. Saattaa olla hieman överi suunnitelma, mutta siitä viis. Voi olla että toteutuu, voi olla että ei. Ainakin on kiva suunnitella. Paljon kivempi kuin tehdä sitä hiivatin kangasvaihtotyötä. Se ahdistaa tosi kovasti. Eikä valmistu kai ikinä. On niin paljon muuta, sellaista kivaa. Olen jopa alkanut tehdä ruokia ihan vaan siksi, että on muuta tärkeää touhua. Eilenkin tein kahta eri sorttia ruokaa. Ja nyt kirjotan varmaan romaanin verran tätä teksitä. Apua!

En ole päässyt eroon vielä kaikista langanlopuista ja ystäväni Diane lähetti niitä lisää. 

Mie ihan romahin, kun Antsku voitti Putouksen ja neuloin siltä istumalta Antskun väreihin sopivat räsymattosukat. Laitoin raitoihin hieman reippaasti väriä noin Antskun muuhun karderobiin verrattuna. Huulikiiltoa nyt ainakin pitää olla, siksi hieman erilaisia punasia raitoja. Mutta ei mitään räikeää. Ja jos oot nähnyt Antskun villasukat, niissä on oikestikin raitoja.

Näihin "Keittiön matot"-sukkien raitoihin käytin useita Dianelta saamiani lankoja. Antsku voisi tehdä nämä jaloissa sitä hitokseen hyvää pasta karponaaraa.

Diane, as you can see I have used to those socks many yarns sent by you.

Kiitos kaikille kommenteista. Pitäisi useammin kiittää tai/ja vastata niihin, mutta olen siinä hommassa aika surkea.

Hyvää alkavaa viikkoa, ei anneta tuon lumen haitata! 

Naureskellaan vaan ja ollaan niin kuin sitä ei olisikaan. Kyllä se siitä katoaa, aikanaan.

Mug Rug Swap

Olin mukana amerikkalaisessa Olympic mug rug swapissa. Siinä piti tehdä kaksi Amanda Weatherillín suunnitelemaa olympia-aiheista mukimattoa, jotka sitten lähetettiin aiemmin saadulle parille. Tänään postipoika oli saanut tungetuksi postiluukusta sisään melko pyöreän kirjeen.  Ystäväni Diane  oli tehnyt kauniit mukimatot ja niiden lisäksi paketissa oli hieman muutakin!

Pidän tästä kesäisetä, pirteästä värityksestä! Väkisin tulee hyvälle tuulelle, kun tämän näkee. 

I like this summery and lively colours. It makes me happy.

Toivottavasti tämä rauhankyyhkynen saa rauhan pysymään myös paraolympialaisten ajan.

Lisäksi kirjekuoresta pullahti esiin pussillinen houkuttelevia jämälankoja sekä uusin Love of Quilting-lehti! Diane kai pelkäsi, että minulta loppuvat jämälangat. Lehdessä oli näin äkkivilkaisulla muutama erityisen mielenkiintoinen peittomalli. 

Many thanks to you, Diane! 

Olin juuri sopivasti saanut valmiiksi nämä räsymato-sukat nimeltään Lastenhuone. Kokokin on lasten ja väreistä tulee Duplot tai Legot mieleen. Nyt voin ottaa noita uusia lankoja puikoille.

Alla minun Dianelle lähettämät mukimatot.

Innostuin hieman tekemään noita maatuskoja enemmänkin ja lähetin muutamille hyville ystäville Ystävänpäivä-korttien sijaan.

Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa!!

et ikinä usko

mitä näin yhtenä aamuna, kun odotin bussia! 

Tavallisen sinisen bussin sijaan iloisen punainen bussi lähestyi hieman keikkuen. 

Yritin pysäyttää bussin, mutta ohihan se paineli torvea soitellen. Aikamoinen metakka sieltä kuului ja kaikki kyydissä olijat haukkuivat yhteen ääneen. En oikein saanut niiden sanomasta selvää.

Kuskin paikalla istui kissa ja matkaoppaana koira.

Näytti olevan Koiramäen Linjan auto ja menossa Käpälämäkeen. Auto ajoi edestakaisin ja 

 joutui pysähtymään liikennevaloihin. Koirat huutelivat avoimista ikkunoista mainoslausetta: 

Coming soon! 

Best in Show! Wellcome to show!

Ennen kuin bussi kaasutti pois, minut kutsuttiin koiranäyttelyn järjestelytoimikuntaan ja semmoisesta kunniasta ei voi kieltäytyä. Aika hienoa päästä mukaan noihin koiratouhuihin. Minulla on tässä pari viikkoa aikaa järjestellä kaikkia tärkeitä asioita ennen näyttelyä. Siihen asti porukkaa trimmataan ja he harjoittelevat catwalkilla. Ahaa, sitä varten se kissa oli mukana! 

Muuten, tuossa Olympialaisia katsellessa tein yhdet sukat. Nämä on myös "Räsymatot", mutta näiden nimi on Tv-huoneen matot.

Keväistä loppuviikkoa sinulle!

enemmän puhetta kuin tekoja

Ystävänpäivän jälkimainingeissa räsymattosukan pintaa sydämellisessä muodossa.

Nämä räsymatto-sukat ovat nimeltään Ranta-aitta. Outo juttu, mutta tällä hetkellä ei ole vielä uusia sukkia puikoilla. Seuraavista tulee punaiset, sen olen päättänyt. Tai olemassa olevat langat sen värin määrää, koska uusia lankoja en hevillä osta. Monessa blogissa ollaan mukana olympianeulomisessa, mutta minä olen mukana tuossa blogin oikeassa yläkulmassa olevassa Olympia-aiheisessa Mug Rug vaihdossa. Minä tein mukimatot Dianelle. Hän ei ole niitä vielä saanut, koska matka on hyvin pitkä. 

Syyringin Tilkkukillan kurssipäivää vietettiin viikko sitten lauantaina. Viemisenä piti olla 24 kappaletta vaaleita ja saman verran tummia/keskivärisiä kankaita leikattuna 9 x 9" kokoon. Olin leikannut ne kiltisti valmiiksi.

Tällaisella valikoimalla lähdin matkaan. Koko kurssista

parhaiten mieleen jäi tämä.

Armin tekemä syntisen hyvä juustokakku! 

Vaikka minulla oli todistettavasti kankaita mukana, tein hieman kokeilua Marimekon serveteistä.  Jos sinulla joskus olisi semmoinen ihan uskomaton tilanne, ettei olisi yhtään kangasta ja polttava tarve tehdä joku mielenkiintoinen blokkikokeilu, niin ota hyvä ihminen servetti tai pari ja niistä syntyy oikein hyvin  mallikappeleeksi sopivia blokkeija. Tuskin yhdelläkään teistä tämmöistä tilannetta pääsee syntymään, mutta kerroin tämän vinkin kuitenkin varmuuden välttämiseksi. Saattaahan olla, että olet vierailulla ja siellä haluaisit näyttää jollekin tumpelolle uusimmat kuviosi eikä tällä rouvalla olisi siihen hätään sopivia kankaita. Silloin tempaiset kahvipöydän servetit ja surautat niistä ikimuistoiset taideblokit. 

Ritva Ljunqvistin opeilla oli tarkoitus syntyä esimerkiksi tämmöistä pintaa. Tämä on yksi Ritvan  meille malliksi tuomista peitoista. 

Kangaspaloihin piirrettiin viivoja, ommeltiin tuonne suuntaan ja takaisin tännepäin. Sitten leikkurin terät pyörimään ja niin syntyi kahden kolmion muodostamia neliöitä. Hyvin pääsin alkuun, mutta pahasti jäi kesken. Kotiläksyiksi.

Kaikille taisi ollat ompelukoneet ja Maijalla näyttää jotenkin tuo kone olevan kallellaan. Olisiko vetänyt jossain kurvissa hieman liian lujaa..

Kovasti olen kurssiblokkeja ommellut, mutta ihan valmista työtä ei vielä ole. En tykkää esitellä keskeneräisiä virityksiä, mutta nyt poikkeuksellisesti näytän vaiheessa olevaa kurssityötä. Ihan pienenä kuvana vaan.

Katsokaa ihan varovasti. Tässä vaiheessa ei vielä voi tietää mihin suuntaan se tästä etenee, vai eteneekö mihinkään. Kaikki palaset on ommeltu ja mietin tekisinkö niitä lisää. Pitäis edes ajatella sitä englanti-suomi-kangasvaihtotyötä. Ja kai Syyringin näyttelyynkin olisi kiva joku kiva piknik-peitto saada aikaiseksi.

Pienen ystävän pikkuiselle kännylle tein säilytyspussin.

Hyvää talvilomaa, jos sinulla sattuu sellainen olemaan. Ja lomattomille muuten vaan oikein hyvää viikkoa!

korvaava tuote

Jossain käytetään muovikasseja enemmän kuin tarpeeksi ja päätin tarjota mahdollisuuden kokeilla jotain muuta. Kävi niin hyvin, että toimitus kohteeseen järjestyi, kun serkukset olivat sopineet vierailusta. Minulle jäi päivä aikaa toteuttaa ideani erityiskassesseista ja ehdin!

Sambiassa, kuten monessa muussakin maassa kassalla on erikseen pakkaajat, jotka laittavat asiakkaiden ostokset muovikasseihin. Ei suomalaiseen tyyliin kaikki samaan pussiin, vaan hedelmät, vihannekset, leivät pesuaineet jne kaikki omiin kasseihinsa. Tein kolmelle ryhmälle omat kassit. 

Hedelmäkassin toisella puolella on kirsikoita, päärynä, mansikoita ja omppunauhaa. Pakkaaja ymmärtää varmasti laittaa hedelmät tähän kassiin.

Vihanneskassin toista puolta koristaa purjo, tomaatti ja porkkanat. Kaikissa kasseissa on aplikaatiot molemmin puolin.

Tästä herkkukassista tuli kaikkein pienin! Ei missään tapauksessa tarkoituksella, vaan punainen kangas loppui ja oli jo pakko laittaa hieman pölllökangasta lisäksi, ettei olisi tullut ihan minikassia. Näitä oli hauska tehdä. Aplikaatiot on kiinnitetty ensin liimaharsolla ja tikattu vapaalla koneomppeleella rennosti reunoja seuraillen.

Kaikissa kasseissa on pirteä keltaraitainen vuori. Vuorikangas tuli minulle villalankavaihdossa Neula & Puikon kanssa. Monen mielestä vuori on hyvä tehdä tummasta kankaasta, niin ei näy likaisuus. Minä taas haluan vuoren, jos en sentään valkoisesta, niin jostain "valoisasta" kankaasta. Silloin näkee heti mitä kassi sisältää. 

Tänään on niin ihana aurinkoinen ilma, että ladut houkuttavat!

Ukko nautii lumasta ja minun lapasesta. Sillä on aina tarve saada hanska, jota heitellä pitkin hankia. Tietysti leikkiin kuuluu, että minä yrittän saada sen hanksan pois. Kohta 10 vuotta tätä on leikitty ja ainoa mitä olen saanut käteeni, on muutamat hampaan jäljet. Nopea kaveri vieläkin.

Nauttikaa nyt talvesta, sukilla tai ilman!

varmaan ootte jo odottanutkin tätä!

Tammikuu on jo lopuillaan, eikä tässä blogissa ole ollut ensimmäistäkään pussukkaa! Nyt korjataan tilanne heti. Ja kahdella mennään. Täälllä näin tällaiset boxit ohjeineen. Ja tuli kokeiltua ja hyväksi havaittua. Vetoketjun kiinnittäminen tähän malliin on maailman toiseksi helpointa! (Ekaksi helpointa on laittaa se vetskari vaikka ilmastointiteipillä tai ihan vaan nitoa.)

Tämä punainen boxi voisi olla innokkaan puutarhurin siemenpusseja varten. Minulla oli ja on vieläkin, tuollaisia kukkien siemenpussi-lappuja. Ihan hauskoja, mutta mihin tarkoitukseen? En ole niitä oikein osannut käyttää mihinkään vuosikausiin, mutta nyt tuli oikea hetki. Puuttuu enää se innostunut puutarhuri siemenluetteloineen! 

Tähän vaaleaan kasviaiheiseen boxiin voi matkalle lähtijä laittaa vaikka alusvaatteita tai sukkia.  Tai se puutarhuri voi ottaa sinne puutarhaan mukaan eväsveskaksi. Mutta jos se puutarhuri menee tapansa mukaan istumaan lasiseen kasvihuoneeseensa lueskelemaan siemenuutuksista teemukin kanssa, täyttää hän tämän boxin nenäliinoilla, koska hän on saanut jo viikko sitten kamalan flussan istuskellessaan aina siellä jäätävässä lasikopissaan.Nämä boxit ovat kooltaan noin 9 x 9 x 21,5 cm. Joten paljon mahtuu tavaraa.

Serkukset sivukuvassa.

Laitoin väliin ohuen tukihuovan ja tikkasin koneella ihan mallin mukaan.

Kiitokset kaikille runsaista kommentoinneista noiden räsymatto-sukkien tiimoilta. Sukkiin olen jäänyt kiinni niin, että tässä teille viimeisimmät ja seuraavat on jo puikoilla.

Nämä ovat Rantamökin matot-sukat.

Sukan taustalla Itämeri1 ja Itämeri2. Tosin nekin on minun näkemyksiä. Työt ovat niitä Työväenopiston jonkun vuoden takaiseen Itämeri-näyttelyyn tekemäni. Materiaalit ovat työviksen roskiksesta löytynyttä kangassilppua. Nämä työt ja mielikuva kivikkoisesta merenrannasta, jossa laineet pyörittelee rakkolevää ja ahvenenpartaa. Auringon valo muuttaa veden väriä sen liikkeiden myötä. Näistä syntyi väritys sukkiin.

Kerroin aiemmin, että sain Syyringin naisilta hyvä vinkkejä helpottamaan päättelyurakkaa.

Ei taida näyttää siletä, että olisin neuvoja noudattanut. Mutta oikeasti muutaman kerran muistin tämän vinkin.

Irja kertoi, että tätä langan liittämistä sanotaan venäläiseksi tavaksi. Uusi ja tuleva lanka kietaistaan toisten kanssa yhteen ja sitten vaan neulotaan ihan muina miehinä. Tässä systeemissä on vaikea ihan tarkasti määrätä, missä kohdin tuo langan värin vaihtuminen tulee olemaan, mutta räsymatto-sukissa sillä ei ole niin tarkkaa väliä. Kyllä minä näitäkin liitoksia tein, mutta en kovin montaa. Ja Lea taisi neuvoa, että voi myös neuloa hetken matkaa vuoroin vanhalla ja vuoroin uudella värillä. Silloin tulee tietenkin vuorosilmukoihin eri väriä, mutta ei haittaa. Ainakaan sukan pohjassa. Minulla ei ole mitään päättelyää vastaan. Irja neuvoi myös, että päättelyssä olisi hyvä käyttää terävää neulaa ja ohjata neula langan säikeiden läpi hieman yläviistoon ja sitten takaisinpäin. Ja minä käytin tylsää, ettei vaan langat hajoa ja päättelin jäljittelemällä silmukoita. Minusta se on kivaa ja ei kai sekään ihan laitonta ole.

Sukan varteen tulevan joustimen saa hienon näköiseksi ja raitojen värinvaihdokset teräviksi, kun uudella värillä aina ensimmäisen kerroksen neuloo pelkkää oikeaa. Tämä on oikein hyvä ja pätevä systeemi. Sitä käyttäen täytyy kuitenkin tehdä samalla värillä ainakin kaksi kerrosta ja se toinen kerros neulotaan ihan normijoustinta, 2 o, 2 n. 

Hyvää viikkoa kaikille!