vettä, väriä ja vähän aurinkoakin

Pidän viikonlopun taukoa mökkeilystä. Jo aamupäivällä starttasin veneen ja kurvasin kotisatamaan Hakaniemen venekerholle. Illalla eli parhaillaan olisi siellä laituritanssit, mutta jääköön nyt väliin. Huomenna alkaa kesän puutyöosuus jo heti aamusta.

Yksi mökkinaapureista jäi eläkkeelle ja tein hänelle nopeasti pikkumuistamiseksi pussukan. He ovat purjehtijakansaa, joten kangasvalinta oli helppo. Eija sai valita tumman ja vaalean välillä. Otti tuon tummemman sinisen.

Tässä kuvassa näkyy siniset sävyt oikein.

Mökillä olen hieman päätellyt villalangan päitä ja jatkanut viimekesänä aloitettua hexagon-työtä. Ja viime keskiviikkona minulle tuli vieraita toisesta kaupunkilaisen kesäparatiisista, Kivinokasta, aurinkovärjäystä opettelemaan. Ilma vaikutti melkoisen hyvältä, mutta sadehan sieltä sitten tuli kuitenkin. Kuivan sään aikaan kierrettiin hieman saarta ja hypittiin tramboliinilla. Paitsi ei kaikki, kaksi pienintä vaan. 

Värjäyspöydät olin jo aamulla viritellyt valmiiksi. Sateen kastamalle pöydälle ei tarvinnut kankaita kostutella. Jokainen "kurssilainen" maalasi itse sekoittamilla väreillä kangasta ja asetteli aiemmin keräämiäni kasveja kuvioita luomaan. Olin taiteiloijoiden assistenttina ja välillä kipaisin hakemaan lisää poimulehtiä. Harmillisesti pieni ja välillä reilumpikin sade päätti pysyä päittemme päällä ja kiikutimme värjäyksen odottamaan kuivumista aurinkovarjon alle. Tässä tapauksessa aurinkovarjo oli siis sateenvarjo. Kurssilaiset joutuivat lähtemään vuorovene M/SLotalla ilman aurinkoisia värjäyksiä. 

Torstaina paistoi aurinko niin kauan kuin sitä värjäilyihin tarvitsin! Kun kaikki oli kuivia ja kerätty narulta, tuli aikamoinen sadekuuro. Tämän päivän hankaluus oli kova tuuli. Mitään kasveja en voinut kuvitellakaan käyttäväni kuvioimiseen ilman apuvälineitä. "Kurssilaisten" värjäilyssä käytettiin kasveja ja yritin pitää niitä paikallaan pienillä "merikristalleilla" eli meren hiomilla lasinpaloilla. Omiin värjäilyihin käytin kuviointiin enimmäkseen painavia esineitä.

Marimekon myymälöistä annetaan vaateostosten yhteydessä kankainen, vaalea kauppakassi ostoksille. Minulle niitä on kertynyt useampikin. Purin kahdesta kassista kokeilumielessä sivu- ja pohjasauman saadakseni niistä helposti värjättävän palan. 

Muutamat kasvikuviot onnistui, kun kiinnitin lehdet nuppineuloilla kankaaseen! Muuten käytin paremmin paikallaan pysyviä, kuten pyöreitä ritiläkoreja (löytyipä niillekin jotain järkikäyttöä!), narua, varrastikkuja, kiviä ja sen sellaisia kapineita.

Kokeilin minulle aika vieraita sävyjä ja oikeastaan pidän niistä. 

Tämä pienempi Marimekon kassi on semmoista tanakkaa kangasta kai markiisia ja se on vain reilu 20 senttiä korkea. Olin sotkenut sen kahvilla, mutta nyt ei kahviläiskät näy ollenkaan. Aiemmin se oli myös vaalea, kuten nuo isommatkin.

Tänään kotona ompelin kankaat takaisin kasseiksi. Alkuperäisestä mallista poiketen tein näihin pohjat ompelemalla kulmakolmiot. Oikealla olevan kassin O-kirjainten sisustan jätin maalamatta ja vasemmalla olevan kassin kirjainten silmukat yritin laittaa pinkillä, mutta  huonolla menestyksellä. Värit levisivät liikaa. Valkoisista O-kirjaimista tuli kyllä oikein hyviä!

Ja siivousrätit. Niistä tulee aina niin jänniä, että pakkohan ne on säästää. Selvää korttikamaa. Teen varmaan toisenkin kerran näitä aurinkovärjäilyjä.  Silloin maltan odottaa oikeanlaista päivää. Ei voimakasta tuulta eikä edes sateen uhkaa. Ei vaan voi tietää, tuleeko tänä kesänä sellaista säätä. Täytyy olla koko ajan valppaana syöksymään kankaiden kanssa pihalle.

Eilen illalla ei satanut ja tämä kuva on otettu venelaiturilta kaupunkiin päin. Aurinko tulee kuvan vasemmasta reunasta eli ei ihan suoraan vastavaloon, mutta melkein. Kuvassa erottuu ainakin Kallion kirkko. 

Pidän kovasti unikoista ja pioneista. No niitä ei minulla ole, nek´hän tarvitsisi jotain hoitoa. Nämäkin unikot on lintujen lahjat. Yhtenä kesänä tupsahtivat lintulaudan alle ja siitä sitten syksyllä siirsin kukkapenkkiin. Saavat tutustua muihin kukkiin.

Vaikkaolen huono kasvattaja, olen hyvä kerääjä. Etenkin tällaiset liila-sini-puna-valko-väriset kimput ovat olleet tämän kesän suosikkeja. Vielä on tulossa sormustinkukat ja maitohorsmat, niistä saakin isoja kimppuja, semmoisia korkeita. Jotka tuuli sitten kaataa koko ajan. Kyllä, siellä on sika kiipeämssä puuhun. Vasemman puoleinen "maljakko" on jo aika haalistunut. Ompelin sen monta vuotta sitten, eikä ole vieläkään mennyt rikki. : D Sisäpuolella voi käyttää niitä lettukesteissä tyhjentyneitä hillopurkkeja. Ja jos ei ole kukkia, voi kangasmaljakon viikata litteäksi ja tunkea jonnekin kaapinrakoon.

Pieni määrä luonto-oppia:

Tämä on meriharkka ja hyvin kuuluva. Pitää kovaa meteliä.

Näitä meriharakoita on tänä kesänä tullut seurattua. Yksi meinasi törmätä ikkunaan. (Se siis tarkoittaa, etä olen pessyt ne ikkunat lähiaikoina.) Melkein putosin tuolilta, kun näin jonkun lentävän kohti ikkunaa, jonka ääressä istuin ja vaistomaisesti yritin väistää. Onneksi lintu ehti tehdä äkkikäännöksen ja minä tarrata pöydänreunaan. Kohta harakka hiippaili ikkunan alle alkaen nokkia nurmikkoa. 

Kun lintua lähestyy esimerkiksi polulla, se kirkuu ja lähtee juoksemaan polkua pitkin lähestyjän edellä. Näin se yrittää saada mahdollisen vaaran eli minut seuraamaan itseään. Jos olisin pahis peto, yrittäisin saada sen kiinni ja minulta jäisi huomaamatta helpommat saaliit eli poikaset, jotka kököttäisivät jonkin puskan juurella. Sieltä ne kurkkisivat ja toisivat pitkät nokkansa näkyviin. Tällä tavalla toimien emo suojelee poikasiaan. Joskus tekisi mieli sanoa tuolle emolle: "Hahaa, tiedän että yrität hämätä, olen lukenut teidän käytöksestä lintukirjasta ja nyt menenkin nappaamaan sinun poikaset tuolta kiven takaa." No en sano, ettei syytetä eläinrääkkäyksestä.

Ukolta terveisiä: 

"En ole oikeastaan koskaan uinut, enkä ui. Olen enemmän sellainen rantaleijona, joka viihtyy rantakallioilla ja joskus kastelee hieman nilkkoja. Jos on ihan hirveä helle, emäntä hakee kuitenkin kaivolta kylmää vettä kastelukannulla ja saan siitä vilvoittavan suihkun. Se sopii minulle paremmin ja rouvallakin on sitten jotain voimapuuhaa, kun niitä vesiä pumppaa ja kantaa. Voisin ehkä uida, jos minut vietäisiin uimahalliin, kirkkaisiin vesiin polskimaan. Mutta eivät vie, usuttavat vaan tuonne ties minkälaisten kalojen ja levien joukkoon, mutta en mene. Jos emäntä tai isäntä alkaisi metsästää ja ampuisi vaikka sorsan, nauraisin partaani, kun joutuisivat itse uimalla sen noutamaan. Saalin rannalle tuoneelle antaisin hyvät kehu-haukut ja heittäisin tassulla ylävitoset."

Siinäpä sitä satua tällä kertaa.

Mukavaa viikonloppua!

mekoilla mennään!

Joskus sitä villiintyy yhdestä tietystä kankaasta melkein hulluuteen asti, mutta minä olen villiintynyt kaikista Marimekon kankaista! Vuosien mittaan näitä mekko-kankaita on kerääntynyt ja silloin tällöin iskee mekkohurmos, ihan tosissaan. Olen kyllä tehnyt ihan oikeankin mekon itselleni, mutta siitä joskus tuonnempana, kun olen paremmassa mekkomoodissa. Eikä se ole marimekkoa.

Sain toiveen värikkäästä läppärilaukusta. Ensimmäisenä tuli mieleen nämä Marimekot, niissä kaikki kirjavatkin kankaat sopivat yhteen, eikä kukaan hyppää silmille. Ne ei tahdo erottua joukosta, vaan on siinä mukana tasavertaisesti muiden kanssa.

Tämän löytää ihan varmasti! Hämärästäkin repusta.

Vuorikangas on myös mekkoa. Laitoin huvikseni yhden taskun, vaikka ei siihen välttämättä mitään tarvetta ollut. 

Läppärin kotikolo on tehty koneelle, jonka mitat ovat 31,5 x 22 x 1,5 ja oli kuulemma oikein sopivan kokoinen. Tukimateriaalina käytin paksua huopaa, jonka tikkasin 3/4" välein, suurin piirtein. Lankana käytin vaaleaa tikkauslankaa, se oli semmoinen neutraali veto. Kantoremmi on helppo irroittaa kokonaan pois, jos ei sitä tarvitse. Niin ja senhän voi sitten laittaa sinne tyhjäntoimittaja taskuun. Tuli sillekin nyt hyvä tehtävä.

Hyvää heinäkuuta! Vietän nyt hieman lomaa.

Onnea etsimässä

on yksi ihanimmista Marimekon mustavalkoisista kankaista. Arvaa miksi? 

No siksi kun siinä on taloja ja mökkejä!

En edes muista, koska olen tämän kankaan ostanut. Oli iloinen ylläri, kun kaivelin muita Marimekon kankaitani ihan muuhun tarkoitukseen ja tämä Onnea etsimässä odotti pinon alimmaisena. Löysin onnen!

Vaikka kankaassa on mökkejä, niin se on niin katu-uskottava, että laukun kanssa kehtaa kulkea kaupungilla. Vaikka Helsinkiäkin suuremmissa cityissä. Ja pienemmissä, kuten Tikkurilassa tai vaikka Turussa. Kuvassa on pieni pussukka. Oli ihan puolipakko saada nuo söpöt talot johonkin esiin ja niin syntyi tärkeä pussukka. Käytän aina pientä pussukkaa varsinaisessa laukussa. Siellä on kaikki tärkeät tavarat, jotka on helppo siirtää toiseen veskaan ottamalla vaan pussukan ja heittämällä sen uutteen matkakaveriin. Muistelen, että viime vuonna minua ärsytti tuo pussukka-sana ihan hierveästi. Tänä vuonna suhtaudun siihen neutraalimmin. Vuodet eivät ole veljiä. Voisiko tuota nyt käyttää tässä tapauksessa? Olkoon, kun tuli sanottua. Eli voi, jos haluaa. Olen aika suopea itselleni kaikessa.

Toiselta puolelta näyttävät tällaisilta. Molemmissa on päällinen tikattu harvakseltaan laukkuhuopaan, laukussa tikkaus näkyy hieman paremmin. Huopa on aika ohutta, mutta siitä tulee sopivan napakka laukkuihin ja pussukoihin. Veska on 24 cm korkea ja saman verran leveä, eikä kapene ylöspäin. Pohja on melkein 6 cm. Sisäpuolella molemmilla sivuilla taskut. Meikki- tai muutarvikepussi on 16, 6 cm leveä ja 11 cm korkea. Pohja melkein 4 cm. 

Näistä molemmista tuli niin ihanat, että voisin nukkua niiden kanssa. Taidan nyt tässä paljastaa yhden jutun. Aina kun onnistun tekemään jotain sellaista, josta pidän kovasti, otan sen illalla makkariin ja laitan sen niin, että voin katsella sitä sängystä käsin. Jos se on peitto, nostan sen vaatehuoneen oven päälle, mekot henkarissa samaan paikkaan ja pienemmät työt joko yöpöydälle tai sitten toiselle pikkupöydälle. Sitten luen jotain kirjaa tai lehteä ja aina välillä katson tekelettä. Joskus katselen pidempäänkin ja mietin, olisiko voinut tehdä jotain toisin, lisää tai paremmin. Nämä pääsivät makkariin. Voi olla, että toiseksikin yöksi. 

Vuoriksi laitoin sitten hieman väriä, ihanaa pinkkiä! Taskunsuihin ompelin kaitaleet päälliskankaasta. Näyttää sisälmys hieman ryhdikkäämmältä.

Ukko-koira änkesi mukaan, kun lähdin kamera kainalossa näitä teoksia kuvaamaan. Siinä se sitten otti aurinkoa nurmikolla ja välillä katseli huvittuneena, kun asettelin pussukkaa naapurin pojan prätkän satulaan. Odotti varmaan, että häntä vaan kuvattaisiin, mokoma linssilude. Tuossa kuvassa ilme on kuitenkin semmoinen hyvin välinpitämättömyyttä tavoitteleva. Ihan kuin olisi just herännyt.

Minulla kävi hyvä tuuri! Olin hieman onnea etsimässä  Annen Cafe Mea Maria-blogissa ja siellä oli arpajaiset. Pääsin pronssille ja voittopaketista löytyi saksankielinen tilkkulehti, ihanaa "kirjoituskangasta", pitsipötkö ja kankaan päällä olevan valkoinen pitsinen perhonen. Kankaasta teen jonkinlaisen pussukan itselleni, Irma jo sitä ehti kyselemään tuolla aiemmassa postauksessa. Luultavasti semmoisen kiristysnyörillisen. Myös pitsinauhaa laitan siihen koristeeksi. Perhonen voi nyt leijua vielä vapaana, kunnes sille löytyy hyvä virka. Lehteä luen iltaisin, vaikken saksaa osaakaan. Siinä näytti olevan yhtä ja toista mielenkiintoista, noin alkuvilkaisulla huomasin. Kiitos Anne tuhannesti kivasta palkinnosta!

Moikka ja mukavaa loppuviikkoa!

PS. Jos haluat kurkata Vallisaareen ja Kuninkaansaareen, tyttären blogissa on upeita kuvia. Ensi kesänä sinne pitäisi olla vapaa pääsy kaikille, mutta nyt vain erityisryhmät pääsevät opastetuille kierroksille.

mökkeily on alkanut...

myös tilkkuillen.  Hirsimökki blokkina on vanha suosikki ja näitä mökkejä olen rakennellut ilman rakennuspiirustuksia.

Etenkin tuollaiset holtittomat hirsimökit ovat mieluisia. Niiden kanssa ei tarvitse millejä puristella mihinkään suuntaan, kunhan lopuksi tasoittelen reunat ja siinä se on. 

Joskus mökit saattavat olla ihan vallattoman muotoisia. Tähän neliön muotoiseen kortteliin olen mahduttanut 5 mökkiä.

Aika pahasti sulautuu maastoon! Tämä laukku ei sovi sellaiselle tytölle, joka viihtyy maastossa, istuskelee nurmikoilla ja on hajamielinen. Hän kyllä helposti kadottaisi tämän laukun. 

Näitä ei pysty millään kadottamaan! Jollain saattaa ihan silmiä koskea tuo värien kirkkaus. Ihan kuin jo kuulisin, että eikö se muuta enää tee, kun noita samanmallisia laukkuja. Sovitaan, että nämä on viimeiset. Ainakin toistaiseksi. Eräänlaista hirsimökkiä tuo vasemmanpuoleinenkin on. Oikeanpuoleinen on jo monta vuotta sitten tilkkukurssilla saadun blokin ohjeella tehty Korttitemppu-blokki. Se on ollut mielessä monta kertaa, mutta nyt tuli sekin blokki kokeiltua.

Pinkki-turkoosi sai kylkiinsä ympyrätikkausta, johon olen hullaantuunut. Korttitempussa on pientä vapaata piperrystä blokin pohjassa ja korttien ympäri ihan vaan reunoja myöten. Nurmeen kadonneessa tikkaus meni jotakuinkin sekavasti. Siitä en sano sen enempää.

Aika saman kokoisia ovat, mitä nyt joku voi olla hieman toista pienempi ja toinen sitten ihan vähän isompi. En millään jaksa mitata ja yksi on jo lähtenyt paremmille tonteille. Kaikissa on sisäpuolella pari taskua ja nauha hakasineen avaimia varten.

Muutaman pienen pussukan tein karkkipapereista, ihan tilattuja ovat eli ei olleet näyttelyssä. Niitäkään romppeita en ole ehtinyt kaikkea kuvata, mutta joskus myöhemmin sitten. 

Sininen on tänään ihan minun lempiväri (ja on moni muukin), joten tämän pikkupussukan tekeminen oli todella kivaa puuhaa. Kooltan Mini-Sini on 15 x 10 cm ja siksi en saanut siihen tungettua enempää sinisiä. Ja piti olla tilaa turkooseillekin ja liilalle.

Ihan normaalit kerrokset eli päällinen, vanu ja vuori. Tikkauksena vaihtuvanvärinen sinilanka ja kuviossa olen jo ihan laineilla! Merimatkalla mökille.

Ei tässä ihan vielä voi mökille lähteä, tänään oli tärkeä tehtävä toimia hoitotätinä. Hoidokki on kovin omatoiminen neiti. Kun emme päässeet retkelle Kaunissaareen, kuljeskeltiin hänen kotikulmillaan Hermannissa ja Puu-Vallilassa.

Huomasin Puu-Valkassa yhdellä pihalla saavin, josta pilkotti ompelukone. Voi, voi pikkuista, sinne oli heitetty roskien joukkoon. Miten näitä koneita minun tielleni oikein sattuukin!

Hakaniemessä käytiin lounaalla Raikussa ja sattumalta törmättiin tai oikeammin juostiin kiinni mökkinaapuri koirineen ja kahvikutsu napsahti. Ikkunasta oli näköalat Hakaniemen torille. Huomenna sitten mennään ihan muualle ja minä olen oppaana silloin.

Mökkinaapurilla on tekeillä tämmöinen kaunis Rut Brykin kirjontatyö. Etenkin nuo linnut on tosi hienoja tyyppejä. 

Oikein lämmintä Juhannusta kaikille!

aina mulle jää

päälle joku ompelu. Nyt nuo farkujen lahkeista tehdyt pikkupussukat. Minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta, mutta mieleen tulee kevään kukkaset ja sitten niitä on päästävä laittamaan farkun pintaan. Ihan noin tyyliteltyjä kukkia en ole tainnut nähdä luonnossa, mutta aika luonnottomia nämä tekeleet muutenkin on.

Samalla siinä tuli vahingossa leikattua toisenkin pussukan osat ja sen pintaan pääsi muikeasti hymyilevä koira. Seuraavalla koiralla täytyy kyllä olla korkeammat käpälät. Ei minulla mitään mäyräkoirakenneliä ole. Kukkasia oli alunperin neljä, mutta joku on käynyt katkaisemassa oikeanpuolimaisen kukan.

Toiselta puolelta paljastuu kukankatkoja. Pieni pupu on jyrsinyt sen poikki ja äidin ilme on ei-niin-iloinen. Nämä eivät missään nimessä ole pahamaineisia citykaneja, vaan arvostettuja ja kunniallisia Katujäniksiä. Niiden kaukaiset isoisät olivat metsäjäniksiä, mutta osa niistä kyllästyi pyörimään niissä karhumetsissä ja lähtivät sitten vaeltelemaan ja päätyivät Helsinkiin. Niistä kehittyi vuosien saatossa ihan oma alalajinsa ja samanlaisia Streetrabbittejä asuu Los Angelesissa, Lontoossa ja Duplinissa. 

Ylemmän pussukan toisella puolella koiranpentu katsoo kummissaan lähemmäksi hiippailevaa kissaa. Pentu on ihan hämillään, koska se tapaa kissan ensimmäistä kertaa elämässään. Ja ihan totta, koiranpennut usein istuu just noin, takajalat levällään, vähän kuin lattialla istuvat lapset.

Näyttely on purettu ja tässä joitain pussukoita. Tuo salmiakkikuosi oli saanut veden herahtamaan useamman kielelle. 

Yläportaalla isompi meikkipussi. Siinä on vetoketjun vetelyä helpottamassa tuommoinen pieni namu. Samalla mallilla tein kirjanmerkkejä. Jokainen avajaisissa käynyt sai ottaa mukaansa  oman suosikkikarkin paperista tehdyn kirjanmerkin. Alemmalla portaalla on kirjankannet, joista roikkuu nauhan päässä Budapest-karkin paperista tehty kirjanmerkki. Kirjan kannsien sisällä on tyhjä kirja kirja, jonne voi kirjata ylös kaikkein makeimmat jutut.

Meikkipussin pohjan kulmiin laitoin kangasta vahvistukseski.

Tämä karkkipussi sai uuden elämän kehyskukkarona. Taitaa olla elämäni toinen kehyskukkaro, eikä yhtään edellistä helpommin syntynyt. Siis tuo kehyksen kiinnitys. Mutta nyt maltoin mieleni, enkä hakannut vasaralla, vaan käytin pihtejä ja pehmustetta niiden ja kehyksen välissä.

Samoja örvelöitä toisella puolella.

Pieni pöytäroskis ja tietenkin täynnä karkkipapereita! Roskiksen sisus on muuten kerniä, vaikka sitä nyt ei tietenkään edes näy. Sanopa vaan.

Roskaglamouria! Iltalaukut on kyllä ihania. Ylimmän sini-turkoosi-valkoisen karkkipaperit sain serkultani, kun hän oli ostanut tuliaisnamuja Abu Dabin lentokentältä. Eli toista samanlaista iltalaukkua ei melko varmasti tule vastaan. Sini-kultainen laukku on Fazerin isojen konvehtien käärinliinoja. Ehdottomasti oma suosikkini. Siihen laitoin vielä koristeen esittämään nappia. Näiden kahden laukun kiinnitys tapahtuu magneettilukolla. Kultakiiltoinen Baileys-laukku on  enemmänkin discoversio. Siinä on vetoketju ja ohut olkahihna.

Molemmissa iltalaukuissa on vetoketjullinen tasku, jonne saa kortit ja rahat talteen. 

Laitan joskus toiste lisää kuvia. Vaikka niistä laukuista ja muista. 

Kesäisiä ilmoja kaikille!