laukkuu, pussii, kakkuu, korttii ja kangasta

Olisiko ollut viime keväänä, kun Kaapelitehtaalla oli Kierrätystehdas -tapahtuma. Kuljeskelin läpi kaikki jutut ja yhteen työpajaankin menin mukaan. Siellä sai ommella messuhuovasta erilaisia tuotteita. Valitsin jonkinmoisen kopan/kassin mallin. Leikkasin palat, mutta ompelukoneille oli kamalan pitkä jono. Sain ottaa kappaleet mukaan ja jo vainen sain tämän kopan ommeltua! Ihan vaan suoraa tikkiä saumoihin päältä päin. Kylkiin olisi voinut tehdä jotain koristeita, mutta en nyt ollut sillä tuulella. 

Aika typerän näköinen, mutta sen voi täyttää värikkäillä pussukoilla ja kukkaroilla. Tulee hieman pirteämpi. Tuo harmaa huopa on oikeasti kauniin väristä. Harmaa on hyvä väri.

Huopakoppaan oli tarkoitus tehdä kahvat, mutta en tehnyt. Sen palan käytin tekemällä siitä kännykkäpussin. Hyvin eleetön ja tyylikäs siitä tulikin, musta nappi valkealla kukkakuviolla on pussin koriste. Venäläisestä kansansatu-kankaasta tekemä kukkaro oli yksi kolmesta, joista ystäväni valitsi itselleen kahvirahakukkaron Italian matkalle. Toinen vaihtoehto oli tuo turkoosi/oranssi kukkaro. Siis toinen puoli on oransseista tilkuista. Kolmannesta eli siitä valitusta ei ole kuvaa. Mustavalkoinen kukkaro on Marimekon Onnea etsimässä-kankaan jämäpalaoista kyhätty.

En ollut huomannut, että nimpparikangasvaihdosta puuttui yksi vaihdokki. Siksipä oli yllätys, kun viikko sitten perjantaina tupsahti postiluukusta vielä yksi kangaspaketti! Kauniita kankaita kumpikin! Muistan, että tuota värikkäämpää olen joskus haaveillut ostavani. Ja vaaleita ei ole koskaan liikaa.

Kiitos Anita! 

Siskolle ompeli ohuesta villakankaasta mekon, mutta eipä sitä tullut kuvattua. Hän tarvitsi myös pienen pitkähihnaisen olkalaukun. Marimekon Asemakaava-kangas oli ihan paras tähän veskaan. Ei tarvinnut olla mitään hienouksia, joten niitä ei ole. Taskut puuttuu, samoin avainnauha. Koska kangas on sen verran tukevaa, en laittanut laukkuhuopaa, vaan tukevoitin hieman liimakankaalla. Vuorina vaalea puuvilla. Koko on n. 18 x 21 cm.

Ihan vähän aikaa sitten Päivitys-blogissa hehkutettiin kirjoittajan oman mummin Hiekkakakkua. Minuun se upposti ja eipä aikaakaan, kun olin jo voita sulattelemassa. Taikina oli valmis ja uuni kuuma, kun huomasin, että korppujauhot ovat loppu. Perunajauhojen puutteen olin jo ehtinyt korjata. Joskus olen vastaavassa tilanteessa käyttänyt mannaryynejä menestyksekkäästi, mutta ei ollut niitäkään. Kaappien kaiveluiden tuloksena päätin jauhottaa vuo'an mantelijauheella. Koska kakku alkoi jo mennä hieman viistoon annetuista ohjeista, sekoitin samantien muista hommista jääneen sitruunamehun taikinan joukkoon. Sitruuna on hyvää ja jääkaapissa oli hieman lemon curdia, päätin poistaa sen tuotevalikoimasta ja sinne vaan, taikinaan upposi sekin.

Tässä tulos!

Kun kakku oli "hetken jäähtynyt", kaadoin sen vadille. Ei meinannut tulla mokoma ulos. Ravistelin vuokaa hieman tai jonkun verran ja hups, sieltähän se tippui. Melkein kokonaan. Täytyy kyllä mainita ja korostaa kakun loistavaa makua! Laittakaa aina lemon curdia kakkutaikinaan. Kivahan tätä on tänään tarjota äidille, kun hän tuossa iltapäivällä tulee. Äiti luulee ihan varmasti, että olen syönyt tuon yläosan. Ja arvaa miksi? 

Kun pikkuveljeni ristiäisiä vietettiin, minä ja pikkusisko jätettiin kotiin muiden mennessä kirkkoon. (Juu, en tiedä miksi.) Äiti oli kattanut kotona kahvipöytään jo kaiken, minkä saattoi ilman pilaantumishuolta laittaa esille. Minulle ja siskolle oli laitettu omille lautasille palat kuivakakkua ja lusikkaleipiä yms. Sömme ne ja mieli teki lisää. Pöydällä oli kuvun alla valmiiksi viipaloitu kuivakakku. Nappasin yhdestä palasta pään pois. Sitten tajusin, että nyt jään kiinni moisesta näpistyksestä. Kaikkihan sen huomaa, että yhdestä viipaleesta puuttuu pala, mutta jos kaikista puuttuisi, se olisi ihan eri juttu. Nokkelana, mutta en kovin älykkäänä tyttönä napsin päät pois kaikista paloista. Pyrin siihen, että joka palasta tuli tasan saman korkuinen. Siihen meni aikaa. Aina joku pala näytti korkeammalta kuin muut. Kun tuli valmista, kupu päälle ja kaikki hyvin. Siihen asti kun äiti ja vieraat saapuivat. 

Tänään mennään illalla juhlimaan samaisen pikkuveljen 50-vuotispäivää. Siskon kanssa tuumattiin, ettei me mitään tavaroita sille osteta, vaan annetaan elämys. Ostin kortin, josta muokkasin lahjapaketin näköisen. Se on siis lahja ja kortti yhdessä ja vielä lahjakorttikin. Osa tekstistä kuuluu näin: Noin pitkään elämään on varmasti mahtunut paljon hauskaa ja lisää on luvassa. Jonain sopivana iltana viemme sinut ihan vaan nauramaan! 

Laitoin tuon ihan vaan vinkiksi, jos et millään keksi sopivaa lahjaa jollekin. Sehän on jo mahtava lahja, että broidi saa meidät seurakseen iloista stand up-iltaa viettämään ; D 

Onneksi tuo minun ihanan makuinen Sitruunahiekkakakku ei liity millään tavoin synttäritarjoiluun. Broidi vetää varman päälle ja tarjoilut hoitaa ravintola Töölönranta. 

Hyvää viikonloppua! 

Leipokaa, hyvät ystävät!

PS. Sitä saakelin korppujauhoa sitten oli kuitenkin siellä kaapissa ja iso purkillinen. Mies sen sieltä löysi, mutta hieman myöhässä. Ihan hyvä sinänsä, sillä muuten olisi jäänyt erittäin hauska ilta kokematta. Minua nauratti tuo kakku niin paljon, etten voinut mennä nukkumaan, kun heti alkoi naurattaa. Joskus puoli kahden aikaan pystyin hillitsemään itseni ja menin sänkyyn.

kirjasyksy

Minkä pinon sinä valitsisit? 

Syksyllä moneen kotiin tulee väkisinkin uusia kirjoja, ainakin jos perheessä on koululaisia. Ja syksyllä ilmestyy kasapäin uusia romaaneja, dekkareita, harrastekirjoja, elämäkertoja ja muita houkuttavia opuksia. Aikuiset menevät opistoihin kielikursseille ja sinne pitää hankkia oppikirja, ehkäpä jopa erillinen tehtäväkirja. Minä ilmottauduin jälleen ranskaa opiskelemaan ja täytynee se kirjakin hankkia. 

Ihan oli puolipakko tehdä joku mieliompelus ennen tosihommiin ryhtymistä. Ja mikäs sen paremmin tähän melkein alkusyksyyn sopisi kuin kirjakassi! Kun näin Eurokankaassa kirjakangasta, ajatuksiin tuli tehdä siitä kirjastokassi. Semmoinen ihan perus kauppakassi-malli ilman vuorta. Sen kanssa kävisin hyvin usein kirjastossa.

Laitoin kuitenkin ohuen laukkuhuovan tukevoittamaan kassia.

Ja sitten siihen tuli jo vuorikin kaksine taskuineen, vetoketju laukun sulkemiseen ja tuikitärkeä avainnauha. Yksi ystävä kertoi, että avainnauha on oikein kätevä henkilöille, joilla saattaa avain unohtua oveen avaamisen jälkeen. Jos avaimet on laukun nauhassa kiinni ei sellaista voi tapahtua. Tai sitten siihen oveen jää myös laukku roikkumaan. 

Pohja on noin 9 cm leveä, korkeus n 31 ja leveys ylhäällä 40 ja alhaalla n 32 cm. 

Kankaassa kirjat ovat niin- ja näin-päin. Ei ihan suosikkikirjoja, mutta silti laukusta tuli hyvä. Kirjakangasta on vain laukun molemmin puolin vain keskiosa, muuten käytin mustaa, tukevaa puuvillakangasta. 

Aurinkoista viikkoa kaikille!

onneksi tuli nimpparit!

Enpä tiedä, kuinka kauan olisi kestänyt tätä blogihiljaisuutta ilman nimipäiviä! 

Lauantaina oli Marjan päivät monien muiden nimpparisankareiden joukossa ja koska olen mukana Tilkkutien järkkäämässä nimipäiväkangas-jengissä, sain 6 jännittävää pikkupakettia. Avasin ne sunnuntaina, heti kun tultiin mökiltä kotiin. Istuuduin nojatuoliin ja otin silmät kiinni yhden paketin ja availin nautiskellen.

Ensimmäisessä paketissa oli kauniskuvioinen, roosapohjainen kangas ja vielä aivan ihanaa volkkarikangasta! Jossain, ehkä instagramissa, mainitsin kerran, että tuollainen olisi unelmieni auto! Nyt voin rakennella kankaasta vaikka kukkaron ja alkaa säästää siihen volkkarirahaa. Voi mennä kyllä koko elämä ilman sitä unelmien autoa, mutta onhan minulla sentään kangas!

Kiitos Hannele!

No entäpäs tämä! Sininen kirjava kangas oli Se kangas ja mari-kankaat bonuksia, kuin myös ihanat napit ja nauha. Kuoressa oli kuva tilkkupeitosta, joka koostui taloista! Minä pidän  taloista, kirkkaista kankaista ja mareista. Tunnustaudun myös nappihamsteriksi.

Kiitos Tilkku & Tilkku!

En tiedä, olenko mahdollisesti hokenut kuinka paljon pidän kirjoituskankaista. Nyt tämä tekstikangas tupsahti postiluukusta! Hauskassa kankaassa on kirjoitettuna kaunolla kukkien nimiä. Mukana oli myös vetoketju! Ehkä pussukkaa varten. Napit sopivat kankaaseen, joten saattaa syntyä sivutaskullinen pussukka, jonka taskunsuussa olisi nappi. Nauhan näen liittyvän kleinbussi-kankaaseen, sehän on kuin ajorata! Kiitos Soile!

Lisää kirjoitusta! Sininen kangas on ihana. Pidän palloista ja sinisestä väristä ja tässä yhdistyy molemmat. Kaunis vihreä on tekstausta ja sinisessä kaunoa. Lisää kirjoituskankaita, ihanaa! Puuhelmille on aina käyttöä ja kaunis nauha saa odottaa rauhassa sitä "täydellistä" paikkaansa. Paketista löytyi myös kirjanmerkkikalenteri ensi vuodelle. Sehän on ihan kohta. Kalenterissa on kuvia duplinilaisista ovista. Ihana. Lähettäjä tietää, että pidän kauniista ovista ja kuvaan niitä. Fillari-postimerkki sopii minulle, kun paljon liikun pyörällä. Kiitos Tilkkuilo!

Tämän paketin sisältö oli yhtä riemukas kuin lähettäjän blogi! Punaisen fatquarterin lisäksi vaikka millä mitalla ihania, monen kokoisia tilkkuja! En kyllä hallitse yhtä taidokasta värien ja kuvioiden yhdistelyä kuin lähettäjä, mutta täytyy yrittää. Huomaa hieno postimerkki. Kiitos Tilkunviilaaja!

Olen syntynyt syksyllä ja syysvärit ovat aina kiehtoneet. Tässä kankaassa on semmoista syksyn sadonkorjuun tunnelmaa! Kuten kortissakin. Mukana oli myös silkkinauhaa, jossa roikkuu lasihelmiä sekä todella kauniita nappeja. Kiitos Paula!

Tässä koko porukka yhteiskuvassa. Tuhannet kiitokset kaille, jokainen paketti oli yhtä mieluisa. Kauniita, huolella valittuja kankaita, ihania pikkuyllätyksiä ja kauniita kortteja. Kovasti tekisi mieli tarttua näihin kankaisiin heti, mutta ensin on pakko tehdä tyhmempiä juttuja, koska olen luvannut. Mekko siskolle ja sohvan päällystys ystävälle. Ei ole kirkkaita kankaita kummassakaan hommassa. Olen pahoillani, että kaikkien kohdalla en ole maininnut blogia, koska en sitä tiedä tai voi olla, ettei blogia ole. Jos on, niin ilmoittaudu, niin lisään linkin.

Tilkkupeitto Poppy`s laittoi minulle haasteen ja jossain kesähuumassa lupasin vastata kysymyksiin. Voit lukea rauhassa, en haasta ketään. Ja jos sinulle nyt pälkähtää päähän, että Marlenpa haastakin seuraavaksi, niin sanon, että ihan turha toivo. En ole haasteihminen alkuunkaan. Tässä nyt nämä ahdistusta tuottavat kysymykset ja vastaukset:

1. Teetkö mielummin käsitöitä kesällä vai talvella?

Molempina aikoina ja myös keväällä ja syksyllä.

2. Jos saat valita, niin onko ympäristösi mustavalkoinen vai värikäs?

Kyllä se olisi värikäs.

3. Silittäisitkö kissaa vai koiraa?

Päivittäin silittelen koiraa, mutta en pelkää kissojakaan.

4. Lautasellasi viihtyy parhaiten liha vai kala vaiko kasvis?

Ei siinä mikään viihdy, syön heti pois. Ensin kalan ja kasvikset. Jos liha on kanaa tai broiskua, se maistuu, mutta muiden kanssa hieman taistelen.

5. Kumpi on lähempänä sydäntäsi, ompelu vai neulominen?

Ehdottomasti ompelu.

6. Viihdytkö paremmin sisällä vai ulkona?

Olen aikalailla ulkona viihtyvää sorttia. Kävelen, haahuilen, juoksentelen, pyöräilen tai vaan istuskelen mielelläni ulkona.

7. Tyylisi on: pelkistetty vai runsas?

Mieluummin pelkistetty.

8. Herkkuhetkellä valitset suklaan vai salmiakin?

Salmiakkisuklaan! Tai suklaan, jossa on caramel ja seasalt.

9. Kun et tee käsitöitä, niin valitsetko kenties lukemisen vai elokuvan katselun?

Lukemisen.

10. Olet omimmillasi arjessa vai juhlassa?

Både o. Jos pakko valita, niin menisin kyllä mielummin juhliin kuin arkeen.

No niin, nyt se on tehty. Täytyy melkein mennä lepäämään tämän ponnistuksen jälkeen : )

vettä, väriä ja vähän aurinkoakin

Pidän viikonlopun taukoa mökkeilystä. Jo aamupäivällä starttasin veneen ja kurvasin kotisatamaan Hakaniemen venekerholle. Illalla eli parhaillaan olisi siellä laituritanssit, mutta jääköön nyt väliin. Huomenna alkaa kesän puutyöosuus jo heti aamusta.

Yksi mökkinaapureista jäi eläkkeelle ja tein hänelle nopeasti pikkumuistamiseksi pussukan. He ovat purjehtijakansaa, joten kangasvalinta oli helppo. Eija sai valita tumman ja vaalean välillä. Otti tuon tummemman sinisen.

Tässä kuvassa näkyy siniset sävyt oikein.

Mökillä olen hieman päätellyt villalangan päitä ja jatkanut viimekesänä aloitettua hexagon-työtä. Ja viime keskiviikkona minulle tuli vieraita toisesta kaupunkilaisen kesäparatiisista, Kivinokasta, aurinkovärjäystä opettelemaan. Ilma vaikutti melkoisen hyvältä, mutta sadehan sieltä sitten tuli kuitenkin. Kuivan sään aikaan kierrettiin hieman saarta ja hypittiin tramboliinilla. Paitsi ei kaikki, kaksi pienintä vaan. 

Värjäyspöydät olin jo aamulla viritellyt valmiiksi. Sateen kastamalle pöydälle ei tarvinnut kankaita kostutella. Jokainen "kurssilainen" maalasi itse sekoittamilla väreillä kangasta ja asetteli aiemmin keräämiäni kasveja kuvioita luomaan. Olin taiteiloijoiden assistenttina ja välillä kipaisin hakemaan lisää poimulehtiä. Harmillisesti pieni ja välillä reilumpikin sade päätti pysyä päittemme päällä ja kiikutimme värjäyksen odottamaan kuivumista aurinkovarjon alle. Tässä tapauksessa aurinkovarjo oli siis sateenvarjo. Kurssilaiset joutuivat lähtemään vuorovene M/SLotalla ilman aurinkoisia värjäyksiä. 

Torstaina paistoi aurinko niin kauan kuin sitä värjäilyihin tarvitsin! Kun kaikki oli kuivia ja kerätty narulta, tuli aikamoinen sadekuuro. Tämän päivän hankaluus oli kova tuuli. Mitään kasveja en voinut kuvitellakaan käyttäväni kuvioimiseen ilman apuvälineitä. "Kurssilaisten" värjäilyssä käytettiin kasveja ja yritin pitää niitä paikallaan pienillä "merikristalleilla" eli meren hiomilla lasinpaloilla. Omiin värjäilyihin käytin kuviointiin enimmäkseen painavia esineitä.

Marimekon myymälöistä annetaan vaateostosten yhteydessä kankainen, vaalea kauppakassi ostoksille. Minulle niitä on kertynyt useampikin. Purin kahdesta kassista kokeilumielessä sivu- ja pohjasauman saadakseni niistä helposti värjättävän palan. 

Muutamat kasvikuviot onnistui, kun kiinnitin lehdet nuppineuloilla kankaaseen! Muuten käytin paremmin paikallaan pysyviä, kuten pyöreitä ritiläkoreja (löytyipä niillekin jotain järkikäyttöä!), narua, varrastikkuja, kiviä ja sen sellaisia kapineita.

Kokeilin minulle aika vieraita sävyjä ja oikeastaan pidän niistä. 

Tämä pienempi Marimekon kassi on semmoista tanakkaa kangasta kai markiisia ja se on vain reilu 20 senttiä korkea. Olin sotkenut sen kahvilla, mutta nyt ei kahviläiskät näy ollenkaan. Aiemmin se oli myös vaalea, kuten nuo isommatkin.

Tänään kotona ompelin kankaat takaisin kasseiksi. Alkuperäisestä mallista poiketen tein näihin pohjat ompelemalla kulmakolmiot. Oikealla olevan kassin O-kirjainten sisustan jätin maalamatta ja vasemmalla olevan kassin kirjainten silmukat yritin laittaa pinkillä, mutta  huonolla menestyksellä. Värit levisivät liikaa. Valkoisista O-kirjaimista tuli kyllä oikein hyviä!

Ja siivousrätit. Niistä tulee aina niin jänniä, että pakkohan ne on säästää. Selvää korttikamaa. Teen varmaan toisenkin kerran näitä aurinkovärjäilyjä.  Silloin maltan odottaa oikeanlaista päivää. Ei voimakasta tuulta eikä edes sateen uhkaa. Ei vaan voi tietää, tuleeko tänä kesänä sellaista säätä. Täytyy olla koko ajan valppaana syöksymään kankaiden kanssa pihalle.

Eilen illalla ei satanut ja tämä kuva on otettu venelaiturilta kaupunkiin päin. Aurinko tulee kuvan vasemmasta reunasta eli ei ihan suoraan vastavaloon, mutta melkein. Kuvassa erottuu ainakin Kallion kirkko. 

Pidän kovasti unikoista ja pioneista. No niitä ei minulla ole, nek´hän tarvitsisi jotain hoitoa. Nämäkin unikot on lintujen lahjat. Yhtenä kesänä tupsahtivat lintulaudan alle ja siitä sitten syksyllä siirsin kukkapenkkiin. Saavat tutustua muihin kukkiin.

Vaikkaolen huono kasvattaja, olen hyvä kerääjä. Etenkin tällaiset liila-sini-puna-valko-väriset kimput ovat olleet tämän kesän suosikkeja. Vielä on tulossa sormustinkukat ja maitohorsmat, niistä saakin isoja kimppuja, semmoisia korkeita. Jotka tuuli sitten kaataa koko ajan. Kyllä, siellä on sika kiipeämssä puuhun. Vasemman puoleinen "maljakko" on jo aika haalistunut. Ompelin sen monta vuotta sitten, eikä ole vieläkään mennyt rikki. : D Sisäpuolella voi käyttää niitä lettukesteissä tyhjentyneitä hillopurkkeja. Ja jos ei ole kukkia, voi kangasmaljakon viikata litteäksi ja tunkea jonnekin kaapinrakoon.

Pieni määrä luonto-oppia:

Tämä on meriharkka ja hyvin kuuluva. Pitää kovaa meteliä.

Näitä meriharakoita on tänä kesänä tullut seurattua. Yksi meinasi törmätä ikkunaan. (Se siis tarkoittaa, etä olen pessyt ne ikkunat lähiaikoina.) Melkein putosin tuolilta, kun näin jonkun lentävän kohti ikkunaa, jonka ääressä istuin ja vaistomaisesti yritin väistää. Onneksi lintu ehti tehdä äkkikäännöksen ja minä tarrata pöydänreunaan. Kohta harakka hiippaili ikkunan alle alkaen nokkia nurmikkoa. 

Kun lintua lähestyy esimerkiksi polulla, se kirkuu ja lähtee juoksemaan polkua pitkin lähestyjän edellä. Näin se yrittää saada mahdollisen vaaran eli minut seuraamaan itseään. Jos olisin pahis peto, yrittäisin saada sen kiinni ja minulta jäisi huomaamatta helpommat saaliit eli poikaset, jotka kököttäisivät jonkin puskan juurella. Sieltä ne kurkkisivat ja toisivat pitkät nokkansa näkyviin. Tällä tavalla toimien emo suojelee poikasiaan. Joskus tekisi mieli sanoa tuolle emolle: "Hahaa, tiedän että yrität hämätä, olen lukenut teidän käytöksestä lintukirjasta ja nyt menenkin nappaamaan sinun poikaset tuolta kiven takaa." No en sano, ettei syytetä eläinrääkkäyksestä.

Ukolta terveisiä: 

"En ole oikeastaan koskaan uinut, enkä ui. Olen enemmän sellainen rantaleijona, joka viihtyy rantakallioilla ja joskus kastelee hieman nilkkoja. Jos on ihan hirveä helle, emäntä hakee kuitenkin kaivolta kylmää vettä kastelukannulla ja saan siitä vilvoittavan suihkun. Se sopii minulle paremmin ja rouvallakin on sitten jotain voimapuuhaa, kun niitä vesiä pumppaa ja kantaa. Voisin ehkä uida, jos minut vietäisiin uimahalliin, kirkkaisiin vesiin polskimaan. Mutta eivät vie, usuttavat vaan tuonne ties minkälaisten kalojen ja levien joukkoon, mutta en mene. Jos emäntä tai isäntä alkaisi metsästää ja ampuisi vaikka sorsan, nauraisin partaani, kun joutuisivat itse uimalla sen noutamaan. Saalin rannalle tuoneelle antaisin hyvät kehu-haukut ja heittäisin tassulla ylävitoset."

Siinäpä sitä satua tällä kertaa.

Mukavaa viikonloppua!

mekoilla mennään!

Joskus sitä villiintyy yhdestä tietystä kankaasta melkein hulluuteen asti, mutta minä olen villiintynyt kaikista Marimekon kankaista! Vuosien mittaan näitä mekko-kankaita on kerääntynyt ja silloin tällöin iskee mekkohurmos, ihan tosissaan. Olen kyllä tehnyt ihan oikeankin mekon itselleni, mutta siitä joskus tuonnempana, kun olen paremmassa mekkomoodissa. Eikä se ole marimekkoa.

Sain toiveen värikkäästä läppärilaukusta. Ensimmäisenä tuli mieleen nämä Marimekot, niissä kaikki kirjavatkin kankaat sopivat yhteen, eikä kukaan hyppää silmille. Ne ei tahdo erottua joukosta, vaan on siinä mukana tasavertaisesti muiden kanssa.

Tämän löytää ihan varmasti! Hämärästäkin repusta.

Vuorikangas on myös mekkoa. Laitoin huvikseni yhden taskun, vaikka ei siihen välttämättä mitään tarvetta ollut. 

Läppärin kotikolo on tehty koneelle, jonka mitat ovat 31,5 x 22 x 1,5 ja oli kuulemma oikein sopivan kokoinen. Tukimateriaalina käytin paksua huopaa, jonka tikkasin 3/4" välein, suurin piirtein. Lankana käytin vaaleaa tikkauslankaa, se oli semmoinen neutraali veto. Kantoremmi on helppo irroittaa kokonaan pois, jos ei sitä tarvitse. Niin ja senhän voi sitten laittaa sinne tyhjäntoimittaja taskuun. Tuli sillekin nyt hyvä tehtävä.

Hyvää heinäkuuta! Vietän nyt hieman lomaa.

Onnea etsimässä

on yksi ihanimmista Marimekon mustavalkoisista kankaista. Arvaa miksi? 

No siksi kun siinä on taloja ja mökkejä!

En edes muista, koska olen tämän kankaan ostanut. Oli iloinen ylläri, kun kaivelin muita Marimekon kankaitani ihan muuhun tarkoitukseen ja tämä Onnea etsimässä odotti pinon alimmaisena. Löysin onnen!

Vaikka kankaassa on mökkejä, niin se on niin katu-uskottava, että laukun kanssa kehtaa kulkea kaupungilla. Vaikka Helsinkiäkin suuremmissa cityissä. Ja pienemmissä, kuten Tikkurilassa tai vaikka Turussa. Kuvassa on pieni pussukka. Oli ihan puolipakko saada nuo söpöt talot johonkin esiin ja niin syntyi tärkeä pussukka. Käytän aina pientä pussukkaa varsinaisessa laukussa. Siellä on kaikki tärkeät tavarat, jotka on helppo siirtää toiseen veskaan ottamalla vaan pussukan ja heittämällä sen uutteen matkakaveriin. Muistelen, että viime vuonna minua ärsytti tuo pussukka-sana ihan hierveästi. Tänä vuonna suhtaudun siihen neutraalimmin. Vuodet eivät ole veljiä. Voisiko tuota nyt käyttää tässä tapauksessa? Olkoon, kun tuli sanottua. Eli voi, jos haluaa. Olen aika suopea itselleni kaikessa.

Toiselta puolelta näyttävät tällaisilta. Molemmissa on päällinen tikattu harvakseltaan laukkuhuopaan, laukussa tikkaus näkyy hieman paremmin. Huopa on aika ohutta, mutta siitä tulee sopivan napakka laukkuihin ja pussukoihin. Veska on 24 cm korkea ja saman verran leveä, eikä kapene ylöspäin. Pohja on melkein 6 cm. Sisäpuolella molemmilla sivuilla taskut. Meikki- tai muutarvikepussi on 16, 6 cm leveä ja 11 cm korkea. Pohja melkein 4 cm. 

Näistä molemmista tuli niin ihanat, että voisin nukkua niiden kanssa. Taidan nyt tässä paljastaa yhden jutun. Aina kun onnistun tekemään jotain sellaista, josta pidän kovasti, otan sen illalla makkariin ja laitan sen niin, että voin katsella sitä sängystä käsin. Jos se on peitto, nostan sen vaatehuoneen oven päälle, mekot henkarissa samaan paikkaan ja pienemmät työt joko yöpöydälle tai sitten toiselle pikkupöydälle. Sitten luen jotain kirjaa tai lehteä ja aina välillä katson tekelettä. Joskus katselen pidempäänkin ja mietin, olisiko voinut tehdä jotain toisin, lisää tai paremmin. Nämä pääsivät makkariin. Voi olla, että toiseksikin yöksi. 

Vuoriksi laitoin sitten hieman väriä, ihanaa pinkkiä! Taskunsuihin ompelin kaitaleet päälliskankaasta. Näyttää sisälmys hieman ryhdikkäämmältä.

Ukko-koira änkesi mukaan, kun lähdin kamera kainalossa näitä teoksia kuvaamaan. Siinä se sitten otti aurinkoa nurmikolla ja välillä katseli huvittuneena, kun asettelin pussukkaa naapurin pojan prätkän satulaan. Odotti varmaan, että häntä vaan kuvattaisiin, mokoma linssilude. Tuossa kuvassa ilme on kuitenkin semmoinen hyvin välinpitämättömyyttä tavoitteleva. Ihan kuin olisi just herännyt.

Minulla kävi hyvä tuuri! Olin hieman onnea etsimässä  Annen Cafe Mea Maria-blogissa ja siellä oli arpajaiset. Pääsin pronssille ja voittopaketista löytyi saksankielinen tilkkulehti, ihanaa "kirjoituskangasta", pitsipötkö ja kankaan päällä olevan valkoinen pitsinen perhonen. Kankaasta teen jonkinlaisen pussukan itselleni, Irma jo sitä ehti kyselemään tuolla aiemmassa postauksessa. Luultavasti semmoisen kiristysnyörillisen. Myös pitsinauhaa laitan siihen koristeeksi. Perhonen voi nyt leijua vielä vapaana, kunnes sille löytyy hyvä virka. Lehteä luen iltaisin, vaikken saksaa osaakaan. Siinä näytti olevan yhtä ja toista mielenkiintoista, noin alkuvilkaisulla huomasin. Kiitos Anne tuhannesti kivasta palkinnosta!

Moikka ja mukavaa loppuviikkoa!

PS. Jos haluat kurkata Vallisaareen ja Kuninkaansaareen, tyttären blogissa on upeita kuvia. Ensi kesänä sinne pitäisi olla vapaa pääsy kaikille, mutta nyt vain erityisryhmät pääsevät opastetuille kierroksille.

mökkeily on alkanut...

myös tilkkuillen.  Hirsimökki blokkina on vanha suosikki ja näitä mökkejä olen rakennellut ilman rakennuspiirustuksia.

Etenkin tuollaiset holtittomat hirsimökit ovat mieluisia. Niiden kanssa ei tarvitse millejä puristella mihinkään suuntaan, kunhan lopuksi tasoittelen reunat ja siinä se on. 

Joskus mökit saattavat olla ihan vallattoman muotoisia. Tähän neliön muotoiseen kortteliin olen mahduttanut 5 mökkiä.

Aika pahasti sulautuu maastoon! Tämä laukku ei sovi sellaiselle tytölle, joka viihtyy maastossa, istuskelee nurmikoilla ja on hajamielinen. Hän kyllä helposti kadottaisi tämän laukun. 

Näitä ei pysty millään kadottamaan! Jollain saattaa ihan silmiä koskea tuo värien kirkkaus. Ihan kuin jo kuulisin, että eikö se muuta enää tee, kun noita samanmallisia laukkuja. Sovitaan, että nämä on viimeiset. Ainakin toistaiseksi. Eräänlaista hirsimökkiä tuo vasemmanpuoleinenkin on. Oikeanpuoleinen on jo monta vuotta sitten tilkkukurssilla saadun blokin ohjeella tehty Korttitemppu-blokki. Se on ollut mielessä monta kertaa, mutta nyt tuli sekin blokki kokeiltua.

Pinkki-turkoosi sai kylkiinsä ympyrätikkausta, johon olen hullaantuunut. Korttitempussa on pientä vapaata piperrystä blokin pohjassa ja korttien ympäri ihan vaan reunoja myöten. Nurmeen kadonneessa tikkaus meni jotakuinkin sekavasti. Siitä en sano sen enempää.

Aika saman kokoisia ovat, mitä nyt joku voi olla hieman toista pienempi ja toinen sitten ihan vähän isompi. En millään jaksa mitata ja yksi on jo lähtenyt paremmille tonteille. Kaikissa on sisäpuolella pari taskua ja nauha hakasineen avaimia varten.

Muutaman pienen pussukan tein karkkipapereista, ihan tilattuja ovat eli ei olleet näyttelyssä. Niitäkään romppeita en ole ehtinyt kaikkea kuvata, mutta joskus myöhemmin sitten. 

Sininen on tänään ihan minun lempiväri (ja on moni muukin), joten tämän pikkupussukan tekeminen oli todella kivaa puuhaa. Kooltan Mini-Sini on 15 x 10 cm ja siksi en saanut siihen tungettua enempää sinisiä. Ja piti olla tilaa turkooseillekin ja liilalle.

Ihan normaalit kerrokset eli päällinen, vanu ja vuori. Tikkauksena vaihtuvanvärinen sinilanka ja kuviossa olen jo ihan laineilla! Merimatkalla mökille.

Ei tässä ihan vielä voi mökille lähteä, tänään oli tärkeä tehtävä toimia hoitotätinä. Hoidokki on kovin omatoiminen neiti. Kun emme päässeet retkelle Kaunissaareen, kuljeskeltiin hänen kotikulmillaan Hermannissa ja Puu-Vallilassa.

Huomasin Puu-Valkassa yhdellä pihalla saavin, josta pilkotti ompelukone. Voi, voi pikkuista, sinne oli heitetty roskien joukkoon. Miten näitä koneita minun tielleni oikein sattuukin!

Hakaniemessä käytiin lounaalla Raikussa ja sattumalta törmättiin tai oikeammin juostiin kiinni mökkinaapuri koirineen ja kahvikutsu napsahti. Ikkunasta oli näköalat Hakaniemen torille. Huomenna sitten mennään ihan muualle ja minä olen oppaana silloin.

Mökkinaapurilla on tekeillä tämmöinen kaunis Rut Brykin kirjontatyö. Etenkin nuo linnut on tosi hienoja tyyppejä. 

Oikein lämmintä Juhannusta kaikille!