Näyttelyt

torstai 30. kesäkuuta 2016

melkein lomatunnelmissa

Minulla on monta pientä tilkkuprojektia kesken ja säilytän niitä minigrip-pusseissa tai muovitaskuissa. Olisihan ne säilyneet niissäkin, mutta tahdoin sellaiset viralliset projektipussukat, joissa olisi vetoketju ja roikotuslenkki. Suljettavia pusseja on niin hankala nyplätä auki ja kiinni, vetskarit on parempia.



Tilkkutarhassa käydessäni ostin myös pätkän kristallimuovia. Vihreää metriketjua löytyi juuri kolmeen "kuoreen" ja vihreää kanttinauhaakin oli omasta takaa. Kokeilin tuohon pinkillä kantattuun kristallimuovia molemmille puolille, mutta se ei ollut hyvä.


Pidän enemmän näistä vihreistä, joissa on takapuoli kangasta. Kankaaksi valitsin yksivärisen vaalean kankaan, että itse projektin osaset erottuvat paremmin. Muutama tämmöinen pienempi keskeneräinen sai jäädä vielä minigrip-pusseihin. Tuossa kulmassa, mistä nämä kuvassa roikkuvat pyykkipojilla, on se ripustuslenkki. En voinut ripustaa pusseja niistä roikkumaan, koska sen verran ulkona tuuli, että pussit pyörivät, eikä kuvaamisesta meinannut tulla mitään. Tuommoisessa kuoressa on kätevä ottaa mäkille mukaan joku pieni käsinompeluprojekti. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olen joku projektipäällikkö!


Jotain merellistä täytyi tehdä ihan sen vuoksi, että pääsisin vähitellen lomatunnelmiin! Syntyi kaksi pikkuista pussukkaa. Vuoriksi laitoin rantaraitaa.


Minulla oli vain reilun 10 senttiä leveä soiro tätä merellistä kangasta. Ajattelin heti, että siitä voisi tehdä jonkun pienen pussukan tai kaksi ja teinkin. Toisella puolella on pelastusrenkaat ja tekstiä. Jouduin tekemään kappaleet kahdesta osasta, kun kangas oli liian matalaa.


Ehkä nämä on paremminkin varakkaan purjehtijan kukkaroita, kokoa kun kukkaroksi reilusti. Korkeus 12 cm ja leveys 18 cm., paitsi taempi on sentin isompi molempiin suuntiin. Ehkä joku hieno purjehtijatar voisi säilyttää kovilla kertoimilla varustettua aurinkosuojastikkiä ja huulivoidetta harrastukseen sopivassa pussissa. Toisessa on kullanvärinen muovinen vetoketju. Siis aika luxusta. Meidän vene on niin pieni ja vaatiimaton purkki, että se varmasti järkyttyisi ja uppoaisi, jos näkisi tämmöiset suurpurjehtija-pussukat. 


En ollenkaan ymmärrä, miten Timo Mänttäri on keksinytkin tehdä tuollaisen kortin, missä Sulon kanssa vietetään lokoisaa kesäpäivää veneillen! On se vaan taitava kaveri. 

Toivottavasti kaikille paistaa viikonloppuna aurinko!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

palkinnot perillä ja Sulo merillä


Koiranpennun nimen arvauskisan voittajat ovat saaneet palkintonsa.


Ihan oikein nimen arvannut Maarit sai tämän isomman olkalaukun. Laukussa on tukena ohut hupa, joka on tikattu päällikankaaseen. Vuorissa on yksi sivutasku.


Ja lohdustuspalkontona Minna sai samasta Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemasta Lintukoto-kankaasta tehdyn pienemmän laukun. Pidän tästä kankaasta tosi paljon. Siinä kun on noita taloja ja kaikenlaisia kasveja.


Sisko oli ostanut farkkukankaalta näyttävää puuvillaa ja siitä tein hänelle mekon.



Kankaaseen oli painettu toiseen laitaan etutaskuja ja toiseen laitaan takataskuja. Vähän outoa. Tein mekkoon reilut paikkataskut, joissa toisessa on tässä kuvassa näkyvä painettu etutasku. Toiseen paikkataskuun ompelin ensin painetun takataskun, niin, että sinne voi laittaa vaikka bussikortin tai jotain pientä. Takakappaleen puolella nääkyy alassuin oleva kankaaseen painettu puolikas takatasku.


Sulo oli kuullut, että orvokkeja voi syödä...


ja samalla siinä meinasi mennä koko pajukori.


Sulo oli mökillä tosi innoissaan. Ei ollut pelottavia kuorma-autoja, pärinä-prätkiä eikä busseja. Vain helikopterit ja muut taivaalla pöristelevät pisti pienen koiran matalaksi. 
Sulo on kaikkiruokainen. Orvokkien ja pajukorin lisäksi suusta sai poistaa pieniä kiviä, ratamon ja angervon lehtiä, pensaiden oksia, hiilimurskaa, etanaa, sammalta ja nurmea. Tämä oli yksi lempikohta. Oikein kun kaivoi, sai hyviä saniaisen juuria ja pieniä kiviä. Kuinkahan monta kertaa kannoin koiran tästä kohdasta pihan puolelle.


Pieni toruminen sai aikaan maailman viattomimman ilmeen, joka kertoi, että sinä ihminen siinä et tiedä mitään, kun et ole koskaan ollut pieni koiranpentu ja kohta hommat jatkuivat entistä suuremmalla vimmalla.Taitaa olla jonkinmoista uhmaa ilmassa. Pientä haukahtelua ja irvistelyä ja karkuun juoksua sen sijaan, että tulisi kutsuttuna luokse. Sen luoksetulon hän on kyllä jo oppinut. 


Eihän se Sulo aina pahis ole. 
Enimmäkseen iloinen, virkeä ja hauksa veikko!

Hyvää alkavaa viikkoa!
Ja aurinkoista lomaa niille, keillä se jo on!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Laukku sadepäivän varalle



Tää on mun laukkuni sadepäivän varalle
tiedän etten
yksin jää.
Jotain suurta puuttui
elämäni tuulen suunta muuttui
auringon mä 
nytkin nään!

Onko tuttu biisi?
Ai ei vai, no se on Leijonamielen Laulu sadepäivän varalle. Vaihdoin vain "laulun" sanaan laukku ; )  Hyvä biisi.



Ostin almandiinin nettikaupasta menneen viikonlopun sadepäiviä piristämään sateenvarjokangasta.
Kangas on puuvillaa, mutta hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa. Oikein hyvää pieniin laukkuihin. 


Pohjakangas on jännän sävyistä sinistä, hieman petrooliin menevää. Olkahihnaa miettiessä pengoin nauhavarastoja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi kankaan taustaväriin sopivaa laukun kantohihnaa. Se oli tietenkin liian leveää, mutta laitoin kaksinkerroin ja tikkasin molemmat reunat.  Vuori on pilkullista, kuten jotkut sateenvarjotkin. Yksi sisätasku saa riittää.


Nyt ei haittaa, vaikka loppukesän saisi kävellä sateenvarjon kanssa, kun on tyyliin sopiva pikkuveska. Vetoketjun availua helpottamaan laitoin vihreää nauhaa ja molempiin päihin puiset helmet.  Tikkasin hieman salmiakkimalliset ruudutukset ja käytin tukena ohutta laukkuhuopaa.  Niin, ja Sulo yritti jo olla ompeluhommissa mukana. Olin piirtänyt laukun toiseen kappaleeseen ristikkäiset apuviivat tikkausta varten ja heittänyt  sen huolettomasti koneelle, paininjalan alle. Aloin piirtämään toisen kappaleen apuviivoja, kun Sulo oli hiipannut työpöydän alle ja istahtanut polkimen päälle! Husqvarnassa ei tarvitse laskea ensin paininjalkaa alas, vaan painamalla poljinta se laskeutuu ja lähtee tikkaamaan. Niin se Sulo sitten tikkasi täydellä vauhdilla ihan hyvän suoran, mutta täysin väärään paikkaan. Harmi, että täytyi purkaa pois toisen ensimmäinen ompelutyö. Kesti hieman, ennen kuin tajusin mitä tapahtuu.  Täytyy kehitellä joku este, ettei enää pääse polkimen päälle istumaan.


Yhtenä päivänä, kun olin pyörällä liikkeellä tätini luona Munkkiniemessä, yhdistin reissuun kutsun käydä katsomassa kiltaystäväni tilkkulaatikkoa. Ei se pelkäksi katsomiseksi jäänyt! Eijalla oli "poistumassa" aivan ihania tilkkuja ja suikaleita! Joukossa oli joitain isompiakin kankaita. Olin aivan innoissani! Sain myös pientä "tilpehööriä" ja kahta väriä terenauhaa jotka eivät ole kuvassa. Samoin kuvasta puuttuu muutamat kankaat, joille löytyi jo käyttöä. Kotiin poljin valtava kassillinen kankasta tarakalla keikkuen. 


Samaiselta kiltaystävältä sain eilen kirjeen. Oikein käsikirjeen. Hän oli käynyt Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, Riisassa. Itse en ole siellä käynyt, vaikka ortodoksiseen seurakuntaan kuulun. Kirjeessä oli myös tämä pieni kuva ikonista ja kolme ihanaa kangaspäällysteistä nappia. Kankaat ovat kirkkotekstiileistä yli jääneitä palasia ja joku on oivaltanut palasille hyötykäyttöä! Käytän nämä koristeiksi johonkin tosi hienoon juttuun. Sitten kun sellainen syntyy. 


Kävin eilen viemässä Neulanviemää-blogin Minnalle Sulon nimen arvauskisan lohdutuspalkinnon. Samalla, kun kerran Tilkkutarhaan olin joutunut, hankin jo taustavanun Quilty 365- työhön!  Eihän tässä olla vielä puolivälissä vuotta,mutta täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä. Minulle tulee tuo 365, tai oikeasti 366 karkausvuoden takia, täyteen joulukuun viimeisenä päivänä. 
Minna esitteli heidän edesmenneen  Riku-koiran lelut ja sain ottaa siitä mitä halusin. Valitsin vinkuleluja ja yhden pehmon. Kotiin tultua annoin tuon kuvan vinkuvan ja moniulotteisen palluran Sulolle ja se vasta oli mieleinen! Yhtä innoissan kuin minä ihan pienistäkin kangastilkuista!
Ja Unelmaullakon Maaritin palkinto on laitettu eilen postitse matkaan, sinne kun matkaa olisi jotain 350 kilometriä suuntaansa.

Oikein hauskaa, sateetonta ja aurinkoista juhannusta teille kaikille ihanille ystäville! 

(Vaikka minulla onkin tuo sadepäivän laukku. Käytän sitä sitten joskus toiste, kyllähän niitä sateita riittänee pitkin kesää.)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Minun nimi on....



Sulo!
..."hän hymyilee kuin lapsi ja hänen hampaansa helminauhan muodostaa"... (J. Leskinen)
Oikeasti hyvin viilatun pistinrivin.

Paljon hyviä nimiä oli tarjolla, mutta vain yksi osui oikeaan! Koska Unelmaullakko -blogin Maarit oli ainoa Suloa arvannut, ei tarvinnut sen kummenmmin voittajaa oikein arvanneiden joukosta arpoa. Joku kyllä sanoi suloiseksi, mutta se ei riittänyt.


Olin luvannut myös väärin arvanneiden keksen arpoa palkinnon ja värkkäsin pieniä lappusia nimineen ja taittelin ne. Sekoittelin ja levitin Sulon eteen lattialle. Aikansa niitä haisteltuaan, hän nappasi suuhunsa yhden. 


Kaivoin sen hammasviidakosta ja


hieman kostuneessa lapussa luki Neulanviemää ja nimiarvaus Aksu.

Parhaimmat onnittelut Maaritille ja Neulanviemää-blogin Minnalle. Laitattehan sähköpostitse nimi- ja osoitetiedot osoitteeseen marletekee @ gmail.com
Ei mitään paniikkia, palkinnot vielä leijuvat ajatuksen tasolla.



Jokunen aika sitten tein Sulolle pienen peiton. Joku blokkihan tämän pohjana on, mutta en muista mistä sen nappasin. Värit valkkaantui suikalekopasta onkimalla, joten ei mikään harmooninen kokonaisuus. Ehkä ei kovin pitkäikäinenkään. Jotenkin tuo Sulo on kamalan toiminnallinen hereillä ollessaan (= riiviö). Jos ei pure meidän nilkkoja, tuolin jalkoja tai omia jalkojaan, niin aina siellä hamapaiden välissä jotain on. No itsehän toivoin aktiivista koiraa, en mitään perässä hinattavaa.


Peiton tikkasin vapaalla konetikkauksella.
Jotenkin tuntuu, että oleko minä tämän peiton jo esitellyt? No jos olen, niin tämä on sitten toinen näyttö. Ei sen kummempaa.


Lauantaina mentiin mökille oikein vuorobaatilla, kun oli sen verran myrskyisää eikä haluttu Suloa heti ensimmäisellä venematkalla pelästyttää. Kasvimaa kukoistaa!
Salaatin lehtiä kerättiin tyttären kanssa jo kotiin vietäväksi. Ihan taimmaiset on perunoita ja seuraavana näkyy retiisit. Niiden väliin jää porkkanat. Ehkä kempit ei löydä porkkanoita, kun ovat hieman piilossa. Olen oikeasti jopa harventanut porkkanat. Vieläkin ne saattaa olla liian tiheässä eikä mahdu kasvamaan kuin hammastikkuporkkanoiksi. Ei kaittaa, kunhan ovat oransseja.


Olen aika tuhma, kun annan näiden lupiinien rehottaa. Kaupungilta on jonain vuonna tullut kirje, että lupiinit ja kurtturuusut pitää koko saaresta poistaa. Naapurin Anni ei poista kurttujaan ja minä pidän nämä lupsut. Ollaan ihan pahiksia. Kuvan punainen tupa on tyttären ja ruskea meidän. 

Tuhannet kiitokset teille kaikille ihanaisille kivoista kommenteista ja erinomaisista arvauksista!

torstai 9. kesäkuuta 2016

Quilty 365 May

Hello to everybody!

It´s already June the 9 and now I have enough time to introduce circles which I`ve done in May. We have a new member in our family and he needs so big part of of my leasure time.

Jotenkin on ollut niin kiireistä, että vasta nyt ehdin postata näistä toukokuun quilty 365-ompeluksista.



He is 7 weeks old Golden Retreiver. I love him eaven if he takes my fabrics, socks, yarns and everything. Now he is looking my blocs. 
But as you see I have not done circles but orange peels!

Apulaisen kanssa järjesteltiin blokkeja oikein yhteistyönä. Kaikki ryhmätöiden tekeminen on niin muodikasta. Toukokuussa en tehnyt ympyröitä ollenkaan, vain orange peelejä.


This is the first layout. May was very warm in Finland and many flowers and trees bloom gorgeously. That is why I pick only floral fabrics. 

Asettelin blokit niin, että neljästä blokista muodostuu ympyrä. 
Pidän tästä asettelusta enemmän kuin...


And the second layout. If you are accurate you can notice that there iare some different blocs! One is a memory of the day when I sowed carrots. Hopefully they will crow well! And the striped yellow/white I have to use because I haven`t any other yellow fabric. 

tästä, jossa blokit on aseteltu kukkasten muotoon.


This my little helper tried to mke a choice between this red peel with a big flower...

Vaikka aloitin blokkien järjestelyn, kun pentu nukkui, heräsi hän heti ja ryhtyi hommiin.


... and this bloc with tiny blue flowers in white background.


After hard work with many blocs a little puppy needs to take nap. 
Old unfinished knitting is good enough for a pillow!

Audrey`s link up party is closed so I can`t link up this my own post on it but from there you can find many other postings of lovely circles of May. 

Audryn link up party onkin jo sulkeutunut, joten oma postaukseni ei päässyt muiden mukaan. Jospa olisin tiennyt tämän, en olisi edes kirjoittanut tuota minun invalidienglantia ollenkaan! Pahus. Mutta en sitä nyt viitsi poiskaan heittää. 
 Kannattaa käydä katsomassa miltä muiden  quilty 365-haasteessa mukana olevien toukokuun blokit näyttävät!

Have a nice week! 
Iloista viikkoa ja etenkin sen loppua!

PS. If you want to guess the name of this charming little helper please leave your suggestion in comments there. The competition ends Sunday night at 22.

PS. Vielä on aikaa arvata koiranpennun nimi, jos et ole vielä sitä tehnyt.
Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 12.6. klo 22!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesämekko-rouvan kilpailu: arvaa pennun nimi!

Tänään se pentu haettiin kotiin!


Virallinen nimi on
Greenhill´s Son of Angel


Mutta eihän me tuollaista nimeä käytetä.
Virittelenkin tähän teille arvauskisan pennun kutsumanimestä.


" Osaan kävellä tosi tyylikkäästi!"
Tämä on meille kolmas kultsu ja edellisten kutsumanimet on olleet Osku ja Ukko.
Ukko-koira jouduttiin lopettamaan viime syksynä, joten koirattomina ehdittiin olla jo ihan tarpeeksi. 


"Ainakin pienen hetken. Sen jälkeen on pakko päästä hieman hillumaan!"
Jokainen voi arvata yhden kerran ja vain yhden nimen. 
Palkintoja on kaksi ja toinen arvotaan oikean nimen arvanneiden kesken ja toinen sitten ihan kaikkien kesken. Aika reilu peli. Palkinnot ei nyt ole ihan vielä tiedossa, mutta jotain kyllä keksin. Jotain tosi kivaa, luulisin. 


Jatketaan eläimellisillä jutuilla. Ihastuin Mian blogissa olleisiin pikkuisiin kukkaroihin ja tämä kettu oli kaikkein ihanin. Tilasin sen itselleni lahjaksi. Kettu on neulahuovutettu ja valtavan tarkaa ja siistiä työtä.


Eilen illalla ompelin itselleni kesämekon/tunikan. Täytyihän koiranhakureissulle olla iloinen mekko!


Kankaan ostin alunperin taustakankaaksi ampparityynyyn. No tyyny on vaiheessa ja jotenkin tuo kangas näytti aika kivalta mekkona, kun mallailin sitä peilin edessä. Eihän se taustakankaaksi ostettu pala mekkoon riitänyt, joten polkaisin kangaskauppaan. Nyt odotan kylvämieni kehäkukkien kukintaa, jotta voin mekko päällä niitä poimia. Jos eivät mokomat kasva,menen kaupungin pelloille keräämään auringonkukkia. Se on siis luvallista kerätä niitä.


"Eli arvaapas mikä minun nimi on ja kirjoita se kommentteihin. Emäntäni on lupautunut tekemään kaksi palkintoa, toinen arvotaan oikean nimen arvanneiden kesken ja toinen sitten lohdutuspalkintona kaikkien kesken."

Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 12.6. klo 22 asti!

PS. Jos ulkomuodosta ei heti käy ilmi, olen poikakoira.