Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta. Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin. Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen.
Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.
Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.
Nallet ovat kovin lutusia <3
Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.
Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.
Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.
Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.
En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.
Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.
Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt.
Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina.
Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!