pehmeä paljastus

Raitapaitakankaista tein mökin tuoleihin pehmusteet.

       

Pyöreän jakkaran on tytär löytänyt roskislavalta ja ottanut mukaansa. Oli ollut kuulemma haastavaa viedä sitä pyörän tarakalla. Nyt se on meidän mökillä. Valkoinen tuoli on kotoisin Sofialehdon Shelliltä. Velipoika oli siellä joskus nuorena miehenä kesätöissä ja kun siellä vaihdettiin kalustus, niin veli otti neljä tuolia ja pöydän yhdelle siskollemme. Sisar lähti maailmalle töihin ja kalusteet olivat monta vuotta vuokravarastossa. Joitain vuosia sitten hän tyhjenti varaston ja kaksi tuoleista sai kodin meidän mökiltä. Aika useinhan mökeille raahataan kaikkea vanhaa. Meidän torppa on niin pieni, ettei sinne pahemmin kalusteita mahdu, onneksi. Kuten huomaat, minulla jäi seinän "valkaisu" kesken, kun maali loppui.

        

Tikkasin päälliset koneella. Neliöt nurkasta nurkkaan.

        

Pyöreän pehmusteen tikkasin niin, että siinä on kaksi tähteä sisäkkäin. Sepä nyt ei näykään tässä kuvassa, ehkä aikaisemmassa vilautuksessa.

        

Juhannusaattona tuli ja meni monenlaisia sadekuuroja, jotka kastelivat jo entuudestaan kostean kokon. Miehet joutuivat tekemään aika paljon töitä saadakseen sen syttymään. Lopulta se roihusi komeasti, mutta ensimmäistäkään kuvaa en koko juhlista ottanut. Paistoin muurinpohjalettuja lähes kolme tuntia. Se oli oikein mukavaa; minä sain olla koko ajan katoksen alla muiden värjötellessä sateessa.

Sormustinkukat aloittelevat kukkimista. Tämä on minun mielestä erikoinen kukka, kun siinä on sen ylin kukka näin iso ja kohti taivasta. Yleensä ne kukat ovat kellomaisia ja roikkuvat alaspäin. Tai sitten en vaan aiemmin ole huomannut tätä alkukukkaa. Hieno se on jokatapauksessa.

        

Hauskaa juhannusta!

            

Oikein rauhallista, mukavaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

           

 Lähdemme mökille kokkoa kasaamaan ja joutsenia katselemaan.

vilautus

En voi olla vilauttamatta, mitä olen viimeaikoina puuhannut. Kunnon kuvat laitan juhannuksen jälkeen, kunhan nämä tekeleet pääsevät mökille omille paikoilleen. Paitakankaista sain inspiraation ja nyt alkoi pelottaa, josko paidoista ei tulekaan peittoa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

             

                                  

Edit. Nämä tässä eivät ole sitä aiemmin suunnittelemaani peittoa, vaan ihan muuta ja menossa mökille. Alunperin olen ostanut noita paitoja kirppikseltä peittoa varten, mutta nyt käytin niitä kankaita näihin töihin. Uusia reissuja kirppikselle täytyy tehdä, jotta peittokin joskus valmistuisi.

 

napin vaihto

Uudet tuulet puhaltavat Omituisten Ompelijoiden Kerhossa ja sen kunniaksi vaihdoit tuonne laatikkoon kerhon uuden napinkin.

                           

Ensimmäinen haastekin oli jo laitettu ja mukaan menin tietenkin. Kyseessä on joku maailmalla vellova Dotee-Doll kuume. Melko mielenkiintoista ja vapaamuotoista. Sopii minulle hyvin, kun olen hieman huono noudattamaan tiukkoja sääntöjä.

kesäkassi

          

Kassissa on käytetty kevään aikana värjäämiäni kankaita. Päällisen ja vuorin välissä on ohut vanu ja innoissani surruuttelin tikkauksia koneella niin ja näin. Ruutuihin tikkasin pienet sydämet. Ruutukaitale jatkuu kassin toiselle puolelle, ruudukot vaan taitavatkin olla hieman erisävyisiä. Ainakin toiselta puolen olisi löytynyt hieman voimakkaampaa sinistä ja puhtaampaa keltaistsa. No ei sitä kaikkea aina huomaa kuvata.

          

Kooltaan kassi on melko iso; korkeus 40 cm, leveys 44 cm ja syvyys 10 cm. Me lähdemme huomenna jonnekin Puumalan suuntaan ystävien mökille ja vien kassin emännälle tuliaisiksi. Hänellä on aina niin paljon tavaraa, että tarvitsee ehdottomasti ison kassin. Laitan sinne sisälle kaikenlaista hänelle sopivaa kivaa. Vaan en kerro, mitä!

suloistuttajia

Miehei ehdotti, että meren tuomaan käsilaukkuun voisi laittaa vaikka kukkia ja niin sitten kipaisin hakemaan laukun ja täytin sen sääkukilla.

            

Siinä ne nyt kukoistaa kannon nokassa. Me kuvittelilmme laukulle tarinan. Joku vanha rouva on kävellyt Suomenllinnan rannoilla. Paha poikajoukko on hyökännyt rouvan kimppuun ja vienyt käsilaukun ja juosseet karkuun. Otettuaan rouvan paksun lompakon rahoineen, kaverukset ovat heittäneet laukun mereen ja sieltä se on ajelehtinut meidän löydettäväksi. Surullinen tarina, mutta surullisempi on oikea laukkuun liittyvä juttu. Mökkinaapurimme, nuori kaveri hänkin, oli löytänyt saman laukun ennen meitä. Hän oli avannut sen ja meinannut saada "paskahalvauksen" sisällön tultua esiin. Siellä oli ollut kilpikonna. Joku on heittänyt kilpikonnansa mereen käsilaukussa. Onko konna ollut kuollut merimatkalle lähtiessään? Toivottavasti. Oli miten oli, on aika ruma tapa heittää kilpikonna, olkoonkin  kuollut, mereen käsilaukussa. Käsittämättömiä ovat joidenkin tekoset. Naapurilta oli lentänyt laukku käsistä ja konna laukusta ja hän oli lähtenyt kipin kapin paikalta. Kun me löysimme laukun, emme nähneet konnaa. Ehkä aallot oli vieneet sen autuaammille vesille.

Hieman iloisempiin asioihin. Ensimmäinen unikko oli avautunut lauantaina. Terälehdet ovat kuin rypistettyä ohutta silkkiä. Aika pieneen tilaan niiden on mahduttava ennnen kuin pääsevät meitä ilahduttamaan. Nämä unikot ovat lintujen tuomia, tavallaan. Ne kasvavat lintulaudan luona. Jokunen vuosi sitten yllätyksekseni huomasin, että lintujen viskomien auringonkukan- ja muiden linnunsiemenien kuorien joukosta maasta puskee karvaisia lehtiä. Melko pian nousi kukkavana ja sen päähässä keikkui soma pallukka, joka aikanaan aukesi kauniiksi kukaksi. Nykyään se pioneeri on lisääntynyt aktiivisesti ja paikalla on kymmenkunta unikkoa.

            

Yksi suosikkikukkani luonnonkukkien joukosta on Illakko. Ne tuoksuvat aivat ihanalta, mutta vain iltaisin. Harmi, että kukinta ei kestä kovin kauaa, eivätkä oikein pidä maljakossa istumisesta. Siksipä minä sitten istun iltaisin niiden vieressä.

             

 

et-kassi väreissä

            

Ensin on laitettava näytille ruusun kukka ja pölyttäjä työssään. Näissä "tienvarsiruusuissa" on aivan ihana tuoksu. Ei ihmekään, että pörriäiset tykkää niissä pyöriä. Sitten itse asiaan. Aamulla muistin, että monta viikkoa sitten valmistunut et-kassi on yhä värjäämättä. Sormet nyt hieman sinertää, kun kumihanskat vein mökille, enkä jaksanut moisten takia kauppaan lähteä. Kummasti sitä väriä aina leviää pitkin, vaikka yritin olla tosi tarkkana. Kassi on malliltaan ihan tavallinen, mutta muuttui mielestäni paremman näköiseksi värikylvyn jälkeen. Pidän kovasti tuosta väristä, semmoinen farkkusininen. Melkein kaikista sinisistä voi tietenkin sanoa farkun sininen, kun on niin paljon eri sinisiä farkkuja. Mutta tämä onkin minun farkkujen sininen. Semmoisten kesäisten.

                   

                  

Jos teen vielä kalalankakasseja, aion värjätä nekin. Seuraava voisi olla vihreä ja sitten joku punertava.