toispuolinen

En olekaan moneen aikaan tehnyt yhtään pussukkaa, joten oli aika verestää niitä taitoja. Joskus aiemmin tein pienen hirsimökkiblokin ihan jouten päiten ja se pääsi nyt käyttöön pienin lisäyksin.

Välissä (tietenkin) puuvillavanu ja koneella tikkasin minulle hieman erilaisen tikkauskuvion eli samasta kohdasta tuolta napin alta "roikkuvia" neliöitä.

Toinen puoliskon täytyikin sitten suunnitella. Olen joskus saanut Nigeriassa kuuluisan taiteilijan, Solan tekemiä pieniä painokangaspalasia. Semmoinen osui sattumalta käteen ja päätyi pussukan toiseen puoliskoon. Afrikkalainen elefantti siinä heilauttaa kärsäänsä oikein komeasti. Nappi oli ihan pakko laittaa koristeeksi, kun sopi väritykseltään niin hyvin sivukankaaseen.

Tämän puolen tikkauksissa on kuvan molemmin puolin kolme neliötä päällekkäin ja hieman lomittain. Pussukan koko on korkeus 17 cm, leveys 21 cm ja pohjalla on leveyttä reilu 4 cm. Koska pussin puoliskot ovat hyvin erilaiset ei se ole tyylikäs. Tosin juuri tuo puoliskoiden erilaisuus tekee siitä yllätyksellisen ja hauskan. On mukavampaa  tehdä hauskaa kuin tyylikästä!

neulegraffitti ja sukkasatoa

Nyt olen jo päässyt Ukon ja jalkani kanssa tekemään pidempiä kävelylenkkejä. Olen aiemminkin bongannut tuolla joen rannassa kulkiessani muutaman neulegraffitin jotka ikäväkseni eivät ole saaneet olla rauhassa vaan joku on ne vienyt. Tämä uusin, samassa penkissä kuin ne aiemmatkin, on saanut olla jo koko viikon paikallaan.

Itse olen neulonut sukkia Perunalaariin. Ensin tein Huopnen Mixistä itselleni tossut. Helppo homma, mutta huovutus ei ollutkaan niin helppoa. Ompelin tossujen sisälle pakastepussit, jotta ne eivät huopuisi kiinni ja pesin 40 asteen pesussa farkkujen kanssa. Lopputulos oli pettymys. Tossut eivät olleet huopuneet lainkaan. Kuivumisen jälkeen ompelin uudet muovit sisälle ja tossut saivat miettiä pari viikkoa sitä, miksi eivät olleet suostuneet huopua. Toissapäivänä laitoin ne vihdoin uedelleen koneeseen, tällä kertaa pyyhkeen kanssa 60 pesuun. Jopas huopuivat ja ihan sopiviksi. Kiitokseksi hyvästä käyttäytymisestä tein molemmille tossuille kukkakoristeen.

Pieniä sukkia on nyt valmiina kahdet. Toiset kahdet pitäisi vielä tehdä. Olin jo aloittanut itselleni kovasti suosittua Saltkråkan sukkia, mutta nämä pienet menevät tärkeysjärjestyksessä edelle.

Vasemman puoleisiin sain juuri ja juuri riittämään Nallen jämälangat. Oikean puoleiset ovat aikas tomakat, lankana Novitan Isoveli, jättiraita.

lokakuun tekele

Omituisten ompelijoiden kerhon lokakuun tekeleenä on liina, mikä tahansa liina kunhan siinä on joko aplikaatioita tai kirjontaa. Juuri sopiva haaste minulle, kun on pöytäliinakausi päälllä. Työhön sain suunnan tästä vanhasta valokuvasta.

Ja tällainen liinastani sitten muotoutui.

Kuvasin liinaa tänään Ukon päiväkävelyn yhteydessä. Se olikin aika haastavaa. Jos tuuli piti pienen tauon, eikä ollut pelkoa liinan lähtemisestä karkuteille niin Ukko olisi halunnut hieman retuutaa liinaa. Sillä on tapana "puistella" ulkona omaa peittoa.

Tämän kuvan värit eivät ihan ole kohdallaan. Aurinko hieman syö värejä, taustakangas on tummempi, hieman harmaaseen vivahtava. Lehdet ovat osin aurinkovärjäyksen jälkiä tai aurinkovärjätyistä kankaista leikattuja mielikuvituspuun lehtiä. Hyvä, että sain käytetyksi noita värjäilytuotoksia muuhunkin kuin kortteihin. Kiinnitin ne ensin liimaharsolla pohjakankankaaseen ja tiheällä siksakilla lopullinen kiinnitys. Välissä jälleen puuvillavanu ja taustana puuvillakangas. Tikkasin vanuun kiinni vain lehtien ympäriltä (vapaalla konetikkauksella) ja lehtiruotien kohdalta. 

Oh-hoh, tulihan pamautettua kuvat ihan yhteen pötköön, mutta olkoot! Liinan pituus on kokonaista 46 cm ja leveys 26 cm. Kuvissa se näyttää ryppyiseltä, mutta tuossa pöydällä ei ollenkaan. Ehkä tuo pohjakankaan erikoinen värjäys, en nyt muista miksi sitä sanotaan, tekee sen ryppyisen näkköiseksi.

aisti-haaste

Sain Maijalta tämän plakaatin. Tekstistä en ymmärrää mitään, mutta tähän kuuluu aisti-haaste.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Näkö

Luulisin, että tämä on minulle tärkein aisti. Lähes mitä tahansa katsellessa löytää jotain kiinnostavaa. Luonnossa on niin pajlon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Värit ovat tässä tietenkin se tärkein osa. On ihana vain katsella (minusta) kauniin värisiä kankaita ja lankoja. Joskus olen ostanut lankoja vain kauniin värin vuoksi. En ole niistä koskaan mitään tehnyt, tuskin teenkään. Kaupungilla kulkiessa kauniit rakennukset ja niiden hienot yksityiskohdat saavat minut pysähtymään. Taidenäyttelyssä saattaa joku taulu olla niin kiehtova, että sen eteen on palattava uudelleen. Lukeminen on osa minun jokaista päivää. Illalla sängyssä luen joko kirjaa tai jotain lehteä. Saunassa olen myös tottunut lukemaan. Nyt kun tarvitsen lukemiseen silmälaseja, on saunalukemiset muuttuneet pääasiassa kuvien katseluksi. Tähän sopivat käsityökirjat ja lehdet. Minulla on "näkömuisti" parempi kuin muut muistit. On helppo palauttaa mieleen jokin teksti tai kuva, kun muistan missä sen näin. Joskus haluaisin katsoa mahtavalla kaukoputkella avaruuteen tai edes nähdä revontulet. Tähän asti olen ihastellut taivaalla pilviä, kuutamoa ja tähtiä. Lapsena muistan mummolassa pilkkopimeässä, ei siis katuvaloja, saunasta palatessa ihastelleemme aivan mieletöntä tähtitaivasta niin kauan, että oli vaikea saada pää normaaliin asentoon.

Kuulo

Nautin hiljaisuudesta, mutta myös musiikista. Yskin kotona ollessa kuuntelen toisinaan musiikkia ja saatan siinä laulella mukana. Onneksi sitä ei kukaan kuule! Kun mies on kotona, on joko radio tai tv auki, ihan tavan vuoksi. Keväällä ensimmäiset lokkien kirkaisut oikein herättävät kuuntelemaan. Myöhemmin kesällä toivotan ne niin pitkälle kuin mahdollista (en voi sanoa kuin pippuri kasvaa, koska meidän naapurit ovat Pippureita). Alkukesän linnunlaulu metsässä on kiehtovaa kuunneltavaa. Liikenteessä kuulo on tärekä turvallisuuden vuoksi,mutta liikenteen melu on ärsyttävää.

Haju

On helppo palauttaa mieleen miltä tuoksuu juuri keitetty jasminriisi, tuore pulla, maustekakku tai appelsiini. Joskus joku tuoksu tuo voimakkaasti mieleen jonkun tietyn tilanteen tai paikan. Ruokiin liittyy voimakkaasti myös haju. Jos se on vastenmielinen, on minun vaikea syödä. Nyt kun kävelee haapojen ohi niden maahan pudonneet lehdet tuoksuvat hyvälle. Metsän ja kukkien tuoksut kelpaavat, mutta joskus olen poistunut bussista kesken matkan kun joku on haissut niin pahalla, että voin pahoin ja on ihan pakko saada raitista ilmaa. Tällaista pahoinvointia saavat aikaan vanhan viinan lemu, hiki tai liika hajuvesi. Meidän rapussa osui aikoinaan nainen joka kaatoi puoli pulloa lemuvettä kaulaaukosta sisään ennen kuin lähti töihin. Se löyhkä rappukäytävässä oli kamala. Tytär sanoikin pienenä, että hän aikoo isona käyttää semmoista piparkakun tuoksuista hajuvettä.

Maku

Maku ja haju liittyy niin vahvasti yhteen, että välillä tuntuu kuin se olisi yksi ja sama aisti. Kun haistaa jotain, tietää miltä se maistuu. Maku liittyy ruokaan. Jos en maistaisi mitään, tuskin ruokailukaan olisi mistään kotoisin.

Tunto

Kerran luin jutun jostain lapsesta jolla ei ollut lainkaan tuntoaistia. Ensin ajattelin, että ei kai se niin vaarallista ole. Koko tarinan luettuani ymmärsin, että tuntoaisti on todella tärkeä. Kivun tunteminen saa ihmisen automaattisesti vetäisemään kätensä pois kivu aiheuttajan luota. Entä jos en tuntisi tuollia allani, vaatteita päälläni tai toisen ihmisen kosketusta. Olen tottunut koskettelemaan vähän kaikkea. Tulee vaan tarve tuntea, miltä jokin esine tuntuu. Kankaan pinta, veden kylmyys tai koiran turkin pehmeys.

Minä haastan Päivin, Sipin, Elennah tilkkuilee ja Famun ja Näpertelijän

Ja lopuksi myönnän itselleni jonkun valtavan arvokkaan,  hienon ja kansainvälisen kärsivällisyysplakaatin. Koska olen varsin kehno kirjoittelemaan, tähän haasteeseen vastaaminen ylitti kaikki odotukset. Jos olisinkin selvinnyt yhteen kertaan kirjoituksella, mutta ei. Kaksi aikaisempaa (ja tietenkin paremmin kirjoitettua) versiota lensi taivaan tuuliin. Ensimmäisellä kerralla oli nettiyhteys katkennut ja toisella kerralla tapahtui ties mitä. Ehkä sohaisin johonkin ja aukesi tyhjä sivu. En kiroillut, pari huokausta ja uusi yritys. Jokaisella uudella kirjoituskerralla teksi lyheni, mutta jotain sain kuitenkin kerrottua.

 

liinat sen kun pitenee

Tilasin jokin aika sitten Juju-kerhosta Tilkku-unelmia kirjan. Sitä selaillessa tuli mieletön tarve tehdä keittiön pöydälle kaitaliina. Kirjasta löytyykin mukavia, minulle sopivia malleja. Kangaskaupassa jo hiplailin punaisia kankaita tähtikuviosia tabletteja varten. En kuitenkaan ihan vielä halunnut hypätä joulujuttuihin. Minulla on aika paljon kerääntynyt ruskeita kankaita ja niistäpä sitten leikkelemään ruutuja. Vaihtelua antamaan vaaleiden ruutujen lisäksi muutamia sinisiä.

Tykästyin tähän liinaan niin kovasti, että aloin jo suunnitella samoista väreistä sohvalle torkkupeittoa. Olen jotenkin kovin mieltynyt näin yksinkertaiseen malliin eli helppoja ruutuja pelkästään. Ensiviikko on vielä sairaslomaa, ehtisin sen saada jo hyvään vaiheeseen. Tietenkin tässä voi tulla muitakin suunnitelmia.

Ruudut ovat 6x6 cm ja koko liinan leveys 46 cm ja pituus 136 cm.

Tikkasin liinan koneella rutujen halki. Ennen olin vannoutunut käsillätikkaaja, mutta nykyään turvaudun konetikkaukseen lähes poikeuksetta. Välissä ohut puuvillavanu ja vuorina puuvillakangas. Niin, OOK:ssa on kuukauden tekeleenä liina. Se voi olla mikä liina tahansa, mutta siinä pitää olla joko aplikaatioita tai kirjontaa. Voi olla, että tämä haaste menee sen torkkupeiton edelle.

kannattava korjaus

Jokin aika sitten tein aurinkovärjätystä kankaasta pienen pöytätabletin. Sen reunus oli kyllä niin kamala, että purin sen melko pian pois. Kokeilin siihen kangasta jos toistakin, mutta mikään ei näyttänyt hyvältä. Päätin jättää asian hautumaan ja tehdä jotain muuta.

Minulla oli toinen samalla kakkuparilla aurinnkovärjätty kangas, mutta siinä oli se vika, että kuvio oli kankaan toisessa reunassa. En saisi siitä samanlaista tablettia kuin oranssi oli. Mainitsin siitä tuon oranssin tabletin postauksessa ja onneksi on ihania blogiystäviä joilta ei ideat, neuvot ja ohjeet lopu. Maija ehdotti, että laittaisin toiseen "puuttuvaan" reunaan tilkkuruutuja tai raitoja. Vinkkiä käyttäen laitoin puuttuvaan reunaan hieman erisävyistä siniviolettia ja vihreää kangasta. Molemmat aurinkovärjättyjä. Vapaalla konetikkauksella seurailin kakkupaperin kuvioita.

Sivuraidat ovat tuuman levyisiä.

Koska tästä tabletista tuli hyvä, päätin tehdä oranssista samanlaisen sivuraitoineen. Siinä olikin sitten enemmän hommaa. Mittailin ja pähkäilin. Toisen reunan päällikankaasta täytyi leikata pois sen verran, että sain siihen raitareunuksen. Vuoriin sekä välivanuun piti tehdä pienet jatkokset. Myös toisesta reunasta täytyi poistaa kaikista kerroksista suikale pois, jotta tableteista tuli saman kokoiset. Välillä ajattelin, että onko tässä järkeä tuhrata tämän kanssa. Toisaalta oli todella mielenkiintoista nähdä, miten rumasta ankanpoikasesta sukeutui aivan kelvollinen. Eli sen ainakin opin, ettei kannata heittää nurkkaan epätoivoiseltakaan näyttävää tekelettä. Kyllä se aikanaan muodon hakee.

Ihan kuvausreksiviittana tuo aamiainen tuossa on. Luulen, että nämä joutuvat laatikkoon, jossa on -ei niin meille sopivat- jutut. Värit vaan ei oikein sovi meidän keittiöön, vaikka olen muuten lopputuloksiin oikein tyytyväinen.

Ja kiitos Maijalle hyvästä ideasta!

pienen pieni peitto

Lauantaina meillä oli kylässä pieni tyttö. Ehdotin hänelle, että laittaisi vaikka tämän nuken nukkumaan tuohon sänkyyn. Lapsi teki työtä käskettyä ja tunki nuken sänkyyn patjan alle. Niin tietenkin, kun ei ollut peittoa. Vaiheessa-laatikosta onneksi löytyi sininen blokkikokeilu, joka oli sopivan kokoinen peitoksi ja kelpasi tähän hätään. Vieraat lähti ja nukke jäi olohuoneeseen nukkumaan. Sunnuntaina nappasin "peiton" ompeluhuoneeseeni ja tein siitä ihan kunnollisen nukenpeiton.

Tätä blokkia kokeilin kassiin, mutta en pitänyt värityksestä. Nukke on stainernukke, jonka olen tehnyt joskus vuosia-vuosia sitten omalle tyttärelle. Nukke sai nimekseen Marja. Näyttää siltä, että nukke lepäilisi oikean pitsisen, vanhanaikaisen päällyslakanan alla. Näin ei kuitenkaan ihan oikeesti ole. Ompelin lakanan pitseineen päällisen kanssa pussiksi ja välissä täkkinä on ohut puuvillavanu. Kaikki kolme kerrosta sitten tikkasin koneella vinoruutuiseksi. Eipä pääse lakana kietoutumaan nukkujan ympärille, vaikka nukke nukkuisi kuinka levottomasti tahansa.

Muutama vallattoman muotoinen sydän koristeeksi ja valmista tuli!