joulukalenterissa mennään takaisin kangasmetsään

No niin, nyt jatketaan kankaisella metsällä.

Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas, tähti suuri...

Lumiukko voisi olla joulun ihme, kun ihan lumettomalla seudulla seisoo ja aika hyvässä kunnossa vielä. No, kädet on näköjään sulaneet pois, mutta muuten hyvin hengissä. Oikeasti se seisoo kädet selän takana.  Tähti sekä lumiukko on tehty paper piecing tekniikalla. Tähteen katsoin mallia paper piecing-joulukuusesta, jollaisesta Saija on tehnyt tyynyyn. Ohjeet hankin aikaa sitten, mutta vasta pari päivää sitten sain ohjeen toisen osan eli sen paper piecing kuusen. Toinen osa on adventtikalenterin seinätaskut. Nehän minua ei kiinnostanut yhtään, pelkkä kuusi vain. Jitka desingillä oli ollut jotain ongelmia ja siksi sain myös kehoituksen tallentaa saamani pdf:t. Lumiukko on omaa käsialaa. Sillä on silmät, suu ja napit tehty muliinilangalla ranskalaisilla solmupistoilla.

Sulo haluaa esitellä tämän messuilta ostamani kotimaisen lelun, joka on melko huonoa laatua.

Turkoosi osa on semmoista moppia tai jotain pölynputsaajaa, vihreä nauha on vahva ja osittain joustaa, pallo lelun toisessa päässä on kova, mutta tuoksuu hyvälle vaniljalle. Huonoksi lelun tekee se, että Sulon kaltainen riiviö sai hyvillä hampaillaan revittyä moppiosasta nauhaa vaikka kuinka paljon ja ehti syödä osan ennen kuin huomasin ja ehdin ottamaan lelun pois. Luuli varmaan värjätyksi spagetiksi. Oikeasti ei kai mitään lelua saisi antaa koiralle ilman valvontaa. Outoa. Sittenhän koiralla ei olisi mitään tekemistä, kun jää yksin kotiin.

Tällaista turkoosia matoa koira sai lelusta revityksi. Muuten kiva lelu ulkoriehuntaan. Sulo tykkää vetoleikeistä ja siihen tämä on hyvä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

metsään mentiin

taas hyppäsi kalenteri yhden luukun yli ja tällä kertaa hyppäsi ihan eri metsään kuin aikaisemmissa on oltu.

Tämä voisi olla vaikka Hannun ja Kertun piparimetsä ilman sitä piparitaloa. Eikä noitaakaan näy missään.

On isoja ja pieniä pupuja, monenlaisia kuusia, luu, ompelukone ja haukikin. Eikös hauki kuulu jotenkin Kalevalaan ja siksi se sopii satumetsään, mutta ompelukone ja luu on ehkä hieman ulkopuolisia.

Messukeskuksessa on suurtakin suurempi koiranäyttely ja Sulon yksi Manu-veli menee sinne kipittelemään ja hymyilemään kauniisti. (Sulolla on kaksi Manu-nimistä veljeä.) Sulosta ei oikein olisi kauneuskilpailuihin menijäksi, kun ei ole vielä päässyt eroon tuosta mörkö-kaudesta. Jaksaa yhä pelätä joitain asioita ja koskaan ei voi tietää mikä milloinkin pelottaa. Jos roskikset onkin jo turvallisiksi havaittu, saattaa pelkoa aiheuttaa postilaatikko tai joku muu. Koulutuksetkin meni hieman harakoille, kun Sulo pelkäsi tunnin kestävästä oppitunnista 40 - 45 minsaa kaikkea mahdollista. No en minä ole kiinnostunut koiranäyttelyissä käynneistä, mutta ehkä tokoa tai agilityä olisi kiva kokeilla. Sulo tosin pelkää ihan hierveästi kaikkia agilityyn liittyviä laitteita!

No tänään Sulo saa olla tuomari ja arvostella nuo alapuolen kuvan noutajat!

Sulon arvostelut: "Ihan kauheita nuo kolme vaaleaa, jotka on laittaneet turkkeihinsa jotain hiton hilettä ja tähtiä. Mautonta, sanon minä. Ei tuommoinen koristautuminen sovi kunnon koirille ollenkaan. Ykköseksi sijoitan tuon kaikkein tumminman ja se on myös BIS. Sen vasemmalla puolella oleva voittaa nartut ja saa palkinnoksi tuon luun. Ensin olin ajatellut ottaa sen luun arvostelutuomarin palkkiona itselleni, mutta menköön tuolle söpöliinille. Otan itselleni kalan ja voittajauros saa jäniksen. Nartulle annan vielä sydämen, ihan henkilökohtaisena lahjana. Marle saa ompelukoneen, koska se tykkää niistä.  Meillä on muuten paljon sellaisia pipareita, joihin ei ole laitettu mitään sotkuja päälle, ne on ehkä parhaita maultaan! Huomenna, kun muu porukka menee glögeille keskustaan, taidan sillä aikaa syödä kaikki piparit."

kahdeksantenakin päivänä ketuttaa

Kyllä karhun selättäminen pieneksi paper pecingiksi osoittautui mahdottomaksi.

Alkoi ketuttaa ja tein toisen ketun.

Pieni kettu meni heti koiran luokse ja istuutui sen eteen. Siinä ne tuijotteli toisiaan ja mittailivat mielissään toistensa olemusta. Onkohan tuo kiltti, olisiko siitä kaveriksi?

Jätetään heidät siihen tutustumaan toisiinsa ja katsotaan, mitä Sulo tänään näyttää.

Sulon suusta:

"Sain tämän lelun heti, kun olin muuttanut tänne. Ensin en oikein osannut tehdä sen kanssa mitään ja enimmäkseen makoilin sen päällä. Nyt se on minun rakas lemmikki ja hoivaan sitä kovasti. Harmikseni en ole saanut viedä sitä ulos. Minulla oli kyllä hyvä hajuaisti heti vauvana ja haistoin, että tämä kaveri oli asunut aikaisemmin jossain muualla. Myöhemmin kuulin, että se oli ostettu kirppikseltä edullisesti, parilla eurolla. Jotenkin tulin surulliseksi, koska olen kuullut, ettei pidä ostaa lemmikkejä miltään toreilta tai halvalla hinnalla mistään. Todennäköisesti ne on silloin pentutehtaan tuotteita. No tämä lemmikkini on kuitenkin saanut hyvän kodin ja yritän olla hänelle hyvä isän malli.

Hymyä huuleen, ei tämä niin vakavaa ole!"

seitsemäs joulukuuta ja kettu

Maisemaan livahti kettu. En olisi kyllä uskonut, että kettu onnistuu hiippailemaan kuvioihin mukaan, mutta mukava väriläikkä se tuolla metsässä on.

Nyt on koossa pari kuusta, mökki, koira ja uutena tulokkaana tuo kettu. Muistan lapsuudesta laulun, jossa sanat meni jotenkin näin: kettu juoksi yli järven, kettu juoksi yli järven ja muuta en muista.

Tätä me hoilailtiin Ruotsalaisen rannalla sijaitsevalla mökillä yhtenä jouluna, kun näimme oikeasti ketun juoksevan järven jäällä. Olihan sen mökkipaikan nimikin Ketunkolo ja aikuiset oli aikaisemminkin nähneet niitä kettuja, kesälläkin.

Ketulla on liian paksut jalat ja leveät leukaperät. Jotenkin pönkä olemus. Nuo kolme koipea on paksuja siksi, kun ne on jäänyt joskus ketturautoihin kiinni, eikä se turvotus ole vielä laskenut. Onneksi kettu pääsi niistä itse irti. Leuka on turvoksissa, kun tappeli suden kanssa ja sai siltä tassusta. Aika kamala kohtalo, mutta ei syytä suruun, nyt sillä on ihan hyvät oltavat. Vaikka leuka on hieman pois paikoiltaan, se pystyy syömään oikein hyvin. Luulen, että se saa vielä kavereita seurakseen. 

Nämä  omat paper piecingit on hieman kankeita, mutta kaikkea ei voi osata. Olis kiva, jos onnistuisin tekemään karhun. Kala onnistui, mutta eihän se nyt miltään näytä keskellä metsää, olisi kuin avaruudesta sinne pudonnut. En laita sitä, koska se ei sovi ympäristöön ja se olisi liian suuri verrattuna muihin.

Sulon suusta: "Minulla on monta palloa ja ne on kaikki tosi kivoja. 

Tänään haluan esitellä teille tämän ihan pienenä saamani pinkin nystypallon. Sitä on oikein nautinto pureskella, etenkin silloin pienenä, kun oli niitä hammasjuttuja. Vaihdoin pieneksi käyneet hampaani suurempiin, semmoisiin tosi vahvoihin. Siinä vaihtoaikana oli kivaa jyrsiä kaikenlaista ja yksi hyvistä sallituista pureskeltavista oli tämä pallo. Se on semmoinen puolipehmeä tai sittenkin puolikova. Pomppii oikein hyvin ja usein sohvan alle. Sieltä taipuisat kaksijalkaiset sitten ystävällisesti sen jollain harjanvarrella onnistuvat saamaan takaisin. On kiva katsoa, kun ne konttaavat."

Mukavaa päivää kaikille!

viides joulukuuta!

No olishan se pitänyt arvata, että mökin pihassa on koira!

Haukku kuulu jo kauas. 

Koiralla on selässä hieman kyttyrää vai olisko turkki vaan huolimattomasti trimmattu, kun on tuommoinen kummallinen pykämä selässä. Toivottavasti ei ole mitään ikävää, vaikka sijoiltaan mennyt selkäranka. Minipieni paper piecing työ.

Sulo ei ensin halunnut esitellä mitään, kun on tuo toinen koira tuossa. 

Ensin oli tarkoitus esitellä possun nassu, sitten kissa ja seuraavaksi pureskeltu porkkana. Lopulta halusikin sitten näyttää tämmöisen Sulo-Sammakko asennon.

joulukuun 4. päivä ja 2. adventtisunnuntai

Kuusikossa on talo, semmoinen pieni punainen tupa.

Siellä on täysi valaistus, kun on niin keltainen tuo ikkuna. Tai oikeastaan talo on vain  pikkuinen mökki, jossa on vain yksi iso huone, semmoinen tupa.

En yhtään tiedä keitä täällä asuu, autio se ei voi olla, kun on tuo valo.

Mökki on tehty hirsimökkinä ja vinttikolmio myös. Ajatus oli tehdä paper piecinginä, piirsin kuvan ja kaikki, mutta ompelin sitten miten huvitti. 

Sulon kalenterissa on sen lempilelu, possu. Ehkä joku kerta Sulo näyttää possun kasvotkin. Voi toki olla, että se on niin ujo sika, ettei halua näyttää nassuaan tai karttelee julkisuutta ihan muista syistä.

Joulukalenteri on myöhässä

Mutta ei se mitään haittaa!

Myöhäiset jutut on ihan kivoja, vähän niin kuin yllätyksiä.

Minulla ei nyt varsinaisesti ole ollut ajatusta pitää joulukalenteria, mutta muutama lukija sitä toivoi, niin yritetään ainakin.

Siispä täyttä laukkaa eteenpäin! 

Nämä heppehullun pikkulaukut olkoot ensimmäisen luukun juttuja. Nuorille neitosille passeleita pikkulaukkuja, joihin mahtuu kännykkä, kukkaro ja avaimet.

Kuvioihin on päässyt paljon erivärisiä ratsuja.

Vuoreen on jäänyt vain kavion jäljet.

Päällisen ja vuorin välissä jälleen .... ja tikkasin vaihtuvanvärisellä langalla ruudutusta. Muistelen nähneeni, että ratsastajilla on sellaisia vinoruutuisia ratsastustakkeja.

2. ja 3. päivän luukuista tupsahti molemmista kuusi! 

Tämä kaksikko tulee yhteen isompaan kokonaisuuteen, johon tulee useampia erilaisia blokkeja. Nämä kuuset on paperiompeluna tehtyjä ja toistensa vastakohtia. Aika levoton olo, kun en nyt oikein tiedä mitä hittoa ne muut blokit on! Täytynee mennä tuonne ompelusalongin puolelle pyörittelemään ideoita ja kankaita.

En varmaan jaksa enkä ehdi jokaiselle päivälle lurittelemaan, mutta kalenteri aukeaa aina kun on jotain sisältöä syntynyt. Täytyis tavata sitä Farkku-rouvaakin. Ei olla nähty pitkään aikaan. Hän on ollut Lontoossa, enkä ole varma, onko jo kotiutunut.

Sulo sanoi, että hänellä on joulukalenteri, jossa on joka päivä tällainen ämpärillinen herkkuja! No annetaan Sulonkin esitellä jotain tässä joulukalenterissa, mutta ei sillä voi joka päivä mitään herkkuja olla!