perjantai 23. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 23. luukku


Tänään olikin erityisen kiva tulla töistä, koska työpäiväni aikana meillä oli piipahtanut muutamat vieraat ja molemmat olivat tuoneet mm. joulukukkaset. Toki olisi ollut mukavampaa, että olisin ollut kotona vieraiden käydessä ja tavannut heidät. Tytär oli laitellut joulukoristeita ja oli hauska katsella niitä pitkästä aikaa.


Minusta kauneimpia kukkia ovat kaikki valkoiset kukat, kuten tämä äidin tuoma joulutähti. Kukan alla oleva liina on ainoa täksi jouluksi tekemäni liina. Entinen pomoni oli tuonut Blossa-pullon jossa oli koristeena tuo huikea ballerina ja tonttulakki. Ehkä saattaisin villiintyä johonkin taiteelliseen balettitanssiin, jos joisin koko pullon, yksin!



Etpä tainnut tietääkään, että tämä joulukalenteri on hieman erikoinen, siinä ei ole sitä 24. luukkua lainkaan! Siksipä on aika toivottaa teille kaikille ahkerillle lukijoille ja erityisesti kommentteja jättäneille ystäville


Oikein Hyvää ja rentouttavaa Joulua!

torstai 22. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 22. luukku


Oh hoh, nyt kävi niin, etten olekaan saanut mitään valmiiksi! Tänään oli ihan pakko hieman siivoilla työpäivän jälkeen ja kakunkin paistoin. Semmoisen suklaa-appelsiinikakun. Äiti tulee huomenna päivällä täällä käymään ja siksi tuo ylenpalttinen toiminta. Kun ei ole valmista, niin keskeneräistä kylläkin.



Saako tästä kuvasta nyt mitään selvää edes? Jonkinlainen seinähärvellys tästä on tarkoitus tulla. Sitten joskus. Kangasmanipulaatioita ja hieman vanhoja lakanapitsejä.


 

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulukalenteri, 21. luukku


Kovien ponnistelujen jälkeen olen saanut yhdet sukat valmiiksi!



Neljät sukat on korissa keskeneräisinä ja ne on kaikki aikuisten sukkia. Ehkäpä siksi sain nämä valmiiksi, kun olivat kaikkein pienimmät, kokoa 30. Kahdet sukista kuvittelin tekeväni miehelleni joululahjoiksi, yhdet on ystävälle ja yhdet ei kenellekään. Voisin tietenkin antaa miehelleni pienen lapun kirjekuoressa, jossa lupaan neuloa hänelle sukat ennen kesän tuloa ja toisen samanlaisen lupauslahjan. Siihen laittaisin pidemmän toimitusajan. Jos näkisin jonkun tontun, voisin pyytää häneltä apua. En tiedä, asuuko meidän saunassa vielä Folke-tonttu. Näin sen viimeksi kun tytär oli pieni. Ja siitä on jo aikaa. Eipä hätää, ostin Tallinnasta miehelle kauniit villasukat. Niissä oli jääkarhun kuvat. Ne on jo paketissa eikää kuvia tullut otetuksi. Jos tunnet jonkun Tommin tai Tuomaksen, muista onnitella häntä tänään!

tiistai 20. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 20. luukku


Kävimme tyttären kanssa Tallinnassa. En käynyt vieläkään Karnaluksissa, joten olen niitä viimeisiä mohikaaneja, jotka eivät siellä ihmemaassa ole käyneet. En myöskään ostanut mitään käsityötarvikkeita, edes pienintäkään palasta pellavaa. Sen sijaan jotain ihan muuta. Esimerkiksi tämän suloisen "stressilelun".



Täytteenä kauniilla hiirihirvellä on mitä luultavaimmin riisiä. Arvelin hänen olevan yksinäinen ja tein hänelle ystävän.



Neito parahti, ettei hän  tummoisesta välitä, hän kaipasi kultaansa. Tällä oli liian lyhyet jalat ja ties mitä vikaa. No eipä auttanut muu kuin tehdä mieluisampi.



Tähän kultakankaiseen neito tykästyi. Minun tekemissä sulhasissa on täytteenä vehnänjyviä.



Kaikki ovat kuitenkin kavereita. Jos minulle tässä iskee stressi, voi olla suurikin hermostus, on apu lähellä. Voin napata lemmikin molempiin käsiin puristeltavaksi.

maanantai 19. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 19. luukku


Laitan tähän vielä yhden ohjeen pikkukukkaron tekemisestä. Jos jotakuta vetoketjun ompelu mietityttää, niin ei näiden ohjeiden jälkeen enää.



Tarvikkeet: vetskari, pituudella ei väliä. Vanupaloja 2 kpl, joiden koko on valmiin tuotteen kokoinen. Päällikangas 2 kpl saumavaroineen ja toinen vuorikangas päällisen kokoinen, toinen kappale lyhyiltä sivuilta ja pohjasta saumavarojen verran isompi kuin päällinen.



Ompele vetoketju päällikappaleisiin kiinni niin, että vetskarin alkupää tulee noin sentin päähän kankaan reunasta. Aloita ompelu vasta tästä kohdasta eli ei ommella niitä vetoketjun lipareita kiinni mihinkään.



Tästä kuvasta näet mihin ja mistä asti vetoketju ommellaan. 



Koska vanu on valmiin kukkaron kokoinen, tikkaa se kaikilta reunoilta vuoreen kiinni. Ei haittaa, vaikka tikkaus jää näkyviin valmiissa kukkarossa vuoren puolella.



Nyt ommellaan vuorikappaleet kiinni vetskariin niin, että vetoketjun hammastus jää aina päällisen ja vuoren oikeiden puolien väliin.



Kun olet ommellut päälliset ja vuorikappaleet vetoketjuun kiinni, sinulla tulisi olla tämän näköinen vaihe edessäsi. Vasemmalla puolella on päällisen kokoinen vuori kappale, johon vanu on kiinnitetty reunoistaan. Oikealla puolella taas se saumavarojen verran suurempi vuori, jossa on myös vanu kiinnitettynä.



Nyt on aika tikata kaikki kappaleet yhteen. Tikkaan mielelläni läheltä vetskaria, ettei kankaat pääse luiskahtamaan käytössä vetoketjun väliin. Kannattaa hieman neulata kappaleita kiinni, että ne ovat tasaisesti eikä jää ryppyjä nurjalle. Jos haluat laittaa jonkin lenksun tai muun sivusaumaan, aputikkaa se nyt paikalleen niin, että lenksun päät ovat työn reunan kanssa samalla kohdin ja itse lenksu menee päällisen puolelle.



Käännä työ nyt niin, että oikeat puolet ovat vastakkain ja vetoketju kiinni. Ompele ensin se lyhyt pää, jossa vetskarin vetonippula on. Nyt on syytä pysäyttää kone ja avata vetoketju! Ompele muutkin saumat ja vaikka kahteen kertaan.



Pätkäise vetoketjusta ylimääräiset pois, mutta jätä muutama sentti ylimääräistä. Kiinnitä nämä pienet pätkät sivusaumoihin. Aika rumalta näyttää, mutta kyllä se vielä kauniiksi muuttuu.



Neulaa kuvan mukaisesti isomman vuorikappaleen saumavarat. Tässä vaiheessa taitetaan pienemmän vuoren ja päällisten saumat työn "seinää" vasten ja sitten ison vuoren saumavarat kaikkien alle. Tätä vaihetta varten vanu on pienempi kuin muut eikä sillä ole saumavaroja, jotka paksuuttaisi tätä käännettä. Sitten on otettava silmäneula ja lankaa ja niillä ihanilla pikkupistoilla kiinnitettävä tuo kaikki pikkuvuoreen (ja korkeintaan vanuun).



Työ on toiselta puolen tällainen. Vanun aputikkaukset näkyvät reunoilla.



Tälle puolelle on käännetty kaikki saumat ja tulos on ihan siisti.



Jos haluat, niin laita vielä vetoketjuun avaamista helpottava nauha. Ompelen ensin nelinkertaiseksi taiteun nauhan pitkäät saumat koneella ja kiinnitän sen jälkeen nauhan pitkät sivut toisiinsa käsin. Tuo vetoketjun vetonippula jää tämän nauhan sisälle.



Nyt sinulla onkin sitten pieni soma kukkaro valmiina!


 


 


 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 18. luukku


 


Mitenkähän tämmöinen kangas on minulle joutunut? Ei mitään muistikuvaa sen hankinnasta. Ja mihin tarkoitukseen, siitäkään ei ole tietoa. Tosin ostan useimmiten kankaan sen takia, että pidän siitä valtavasti, mutta tästä en sanoisi noin.



Enpä sitten osannut tästä erikoisuudesta muuta tehdä kuin pussukan.



Sisäpuolelta se on aika hauskan näköinen noiden tikkausten vuoksi.


 

lauantai 17. joulukuuta 2011

joulukalenteri, 17.luukku


Aiemmin, kun tein avaintaloja, Marli laittoi kommenteihin tarinan siitä, kuinka häneltä kotiavaimet lähes katosivat autossa. Avainten takaisin saamiseksi tarvittiin mies ja magneetti. Avainten perässä oli metallinen enkeli, joka suojeli avaimia katoamiselta.



Laitoin tämän talon vartijaksi punatukkaisen enkelin. Joskus ennen vanhaan, varmaan sata vuotta sitten ja enemmänkin, uskottiin, ettei punatukkaiset pääse taivaaseen. Niin ne ajat ja uskomukset muuttuvat.