sunnuntai 27. lokakuuta 2013

lintubongausta

Eilen oli Bird Life Suomella joutsenien muuttoa tarkkaileva bongauspäivä. Minäkin osallisuin tahollani ja odottelin tuolla ojan reunalla, josko sinne tulisi joutsenia levähtämään. Eipä näkynyt ketään. Olin jo ihan kyllästynyt koko hommaan ja aikeissa lähteä kotiin, kun silmiini osui yhdessä pusikossa isuva erikoinen lintu. Sain napattua siitä kuvan. 


En tunnistanut lintua ja ajattelin lähettää kuvan samantien ystävälleni Kvilttaajalle tutkittavaksi, koska hänellä on huomattavasti paremmat tiedot linnuista. Sitten muistin, että olin nähnyt japanilaisessa Patchwork tsushin-lehdessä vastaavan näköisen lintusen. Myöhemmin kotona tarkastin asian ja kyseessä oli kuin olikin japanilainen Punapampulapyrstö. Harvinainen näillä kulmilla, saattaa olla jopa ensimmäinen Suomeen eksynyt.  Puskasta lintu hypähti maahan ja köpötteli rohkeasti nurmikolla.


Lintu kesyyntyi hetkessä ja hyppäsi olkapäälleni istumaan. Lähdin kävelemään kotiin lintu mukana. Perillä kysyin, olisiko hänellä nälkä. Hänellä oli kova nälkä ja todistaaksen sen hän näytti minulle tyhjän vatsansa.


Ihan oli tyhjää täynnä. Tarjosin lautasellisen Miso-keittoa ja se näytti maistuvan hyvin. Olen ehkä erinomainen kokki. Lintujen mielestä ainakin. 


Lintu on saanut nimensä näistä kahdesta pyrstössä olevasta pampulasta. Vanhemmilla yksilöillä pampuloita on 2 - 4 kpl. Tämä on viellä nuori, kahella pampulalla varustettu yksilö.

Kannattaa tarkkailla luontoa, sieltä voi löytyä ihan mitä ihmellistä tahansa!



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

syyskukkia

Tänään on ollut ihan huippuhieno ulkoilupäivä. Aurinko on paistanut ja tuuli on pysynyt poissa. Aamulla oli kolmisen astetta pakkasta, mutta ei kylmä vaan oikein raikas ilma. Kuljeskelin Ukko-koiran kanssa tuolla joen toisellapuolen olevassa metsässä ja siellä oli juuri se oikea syksyn tuoksu. Lakanapyykinkin kuivatin ulkona, että sekin sai tuota raikasta syystuoksua itseensä. Hienosta ilmasta huolimatta olen ollut sisätiloissa sen verran, että sain maalaismysteerin kukkakoriblokin valmiiksi. 


Tämä blokki koostui kahdesta osasta. Ensin tein tuon yläosan kukkaset ja sen jälkeen hirsimökkitekniikalla kukille korin. Tuo käsin aplikointi ei ole ihan minun lempilajeja, mutta selvisin hyvin. Ihan en jaksanut tehdä ohjeen mukaisesti, mutta sinne päin kuitenkin. Näitä blokkeja on yhteensä jo aika paljon. Mallailin niitä tuossa sängyn päällä ja kivalta näyttää. 

Koska vietin Seinäjoella kaksi päivää ja vain yhden messuilla, ehdin tutustua kaupunkiin aika hyvin. Siis kaupungin pieneen keskustaan. Yksi hienoimmista rakennuksista on mielestäni tämä Apila-kirjasto. Se on valmistunut vuonna 2012 ja valittu sen vuoden betonirakennukseksi.


Sisäänkäynti. Ymmärsin niin, että tämä kuvan oikeassa reunassa oleva osa kuuluu käytävään, joka yhdistää vanhan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston tähän uuteen rakennukseen.



Sisäänkäynti toisesta kuvakulmasta.


Ikkunan takana näkyy paljon punaisia keinutuoleja, joissa kelpaa kirjoja ja lehtiä selailla.


Viimeinen kuva on seinän pintamateriaalista. Aivan ihana rakennus. Harmi, että se oli juuri menossa kiinni ja en ehtinyt sisällä tutustua ja tutkia tarpeeksi. Vessan ovet olivat oikein hienot, kunhan erotin ne seinästä. 
Hyvää alkavaa viikkoa!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

kanalasta karannut




Minun maalaiskanallani on kova kiire, mutta niinhän nykyään monilla taitaa olla. Juoksee koivet suorina kuin päätön kana. En ihan onnistunut saamaan tätä blokkia mittojen mukaiseen kokoon, mutta tein muutaman palan uusiksi ja nyt se on saman kokoinen muiden blokkien kanssa. Tämä oli ihan paras blokki tähän mennessä. Saatan tehdä itselleni kanalan, jossa olisi useita erirotuisia kotkottajia.
Aurinkoisia aamuja! 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sydämiä ja tähtiä

Vihdoinkin pääsin jatkamaan maalaismysteeriä. Tähti- ja sydänblokit halusin toteuttaa helpoimmallla tavalla ja siihen tarvitsin liimaharsoa. En löytänyt mokomaa harsoa mistään, vaikka tiedän sen lymyävän jossain näillä nurkilla. Onneksi Tilkkutarha putkahti pienenä pop- uppina Hietalahden halliin ja sain tarvitsemani. Ja vähän muutakin.



Eilen illalla sain blokit valmiiksi. Seuraavan blokin olenkin jo nähnyt joissain blogeissa valmiina. Minä saan ohjeet varmasti jo maanantaina ja viikolla yritän sen sitten ommella valmiiksi. 


Oli mukavaa kävelllä näillä vanhoilla kotikulmilla.


Tämä hymyilevä karhu istuskeli Abrahaninkadun ja Eerikinkadun kulmauksessa. Talokin oli maalattu vaalean siniseksi. Kaunis talo.


Syskystä huolimatta rautakaiteet jaksavat vielä kukkia.


Ja pieni lisäys kangasvarastoihini.


Ukon kanssa aamulenkillä kuvailtiin väriä harmaita aikoja varten.


 Aurinkoista viikkoa sinulle!




tiistai 8. lokakuuta 2013

hieno viikonloppu

 Lauantaina hyvin, hyvin aikaisin lähdin junailemaan itseäni kohti Seinäjoen kädentaitomessuja. Matka meni todella nopeasti ja perillä päätin köpötellä Areenalle ihan omin jaloin. Aurinko paistoi ja tuuli repi hiuksia. Järkyttävä ja outo asia paljastui sisäänpääsyn jälkeen; Areenassa ei ollut vartioitua narikkaa. Koska olin menossa illalla ystävän luokse yöksi, minulla oli hieman isompi kassi, kameralaukku ja kaikki. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin raahata kasseja ja takkia mukana. Se oli ihan kamalaa! Sitten törmähdin Kotolivingin  ständille. Siellä oli askartelua aikuisille. Askarsin kirjekuoren ja kortin ja mikä ihaninta, Marianna otti kassit ja takkini säilytettäväksi! Alla kaunis kirjekuori, outo kortti ja jääkaappimagneetti, jonka myös tein jossain toisessa paikassa.


Isot kiitokset Anulle ja Mariannalle. Jos olisin raahannut kamojani koko päivän mukana, kädet olisi venyneet jotain kymmenen senttiä ja elämästä olisi tullut todella hankalaa.  Kaikki hihat olisi pitänyt jatkaa ja siinä olisi ollut kamala työ. Ja aina ihmiset olisivat kuiskineet, että siinä menee se pitkäkätinen.

Ihan yhtä tärkeää kuin kankaiden hypläily, oli tapaaminen Klappeklipp -blogin kirjoittajan kanssa. Aivan ihana tyyppi, jonka kanssa oli hauska jutella hieman sitä ja tätä. Sain Klippaajalta kauniissa pussissa pienen, suloisen ja hyvin tärkeän lahjan.
Jee, nyt minut huomataan!
Huomaa, miten hauskasti tuo punainen nauha on laitettu. Koska minulta katosi edellisellä viikolla takissa roikkunut heijastin, tämä henkivakuutus pääsi heti hommiin. Kiitos Klappeklipp, muistan sinut aina hyvin sydämellisenä ystävänä!

Ennen tapaamistamme olin ollut hyvin hillitysti, enkä riehaantunut ostamaan juuri mitään. Kun olin kahvittelun lomassa päässyt tutkimaan Klippaajan kangasostoksia, alkoi oudosti poltella. Kun erosimme, harpoin melkoisen reippaasti PeeKaan kankaiden luo. Pitkistä jaloista on joskus hyötyä. Klippaajalla oli muutama kangas, joita huomasin tarvitsevani, joten ne nappasin ensimmäisenä. Onneksi ei ollut ruuhkaa, sain ihan rauhassa tehdä valintaa. Siellä oli nähtävänä Klippaajan tekemä vihreä kassi ja voin vannoa, että se on vielä kauniimpi luonnossa. Ihan järjettömän siistiä jälkeä. Ei semmoista tavallinen ihminen osaa tehdä.

   
No niin, mitäs sanot? Ihan parhaita, kauniita, viehättäviä ja ties mitä!


Vanhanajan puisten lankarullien päät ovat kauniita kankaanakin. Nuo kaksi oikeanpuoleista kangasta ovat hieman huvittavia, semmoisia flanellipyjaman näköisiä. Ovat kyllä tilkkupuuvilloja. En tiedä miksi noin kovasti olen tärissyt, että kuvasta tuli epäselvä.

Nyt kun olin saanut lankavarastoihini tyhjää tilaa, hankin sinne muutaman pötkylän lankaa täytteeksi. Näistä teeteen cacaoista on tarkoitus tehdä poncho. Lanka on ihanan pehmeää lenkkialpakkaa. En nyt alkaisi edes arvailemaan, koska ja kenen toimesta työ valmistuu. Ostin myös ohjeellisen lankapaketin. Nämä Rakkaat Rasat kuvittelen tekeväni tässä pikapuoliin vuoden loppuun mennessä. 


Tilpehöörejä hankin hieman. Mustaa nauhaa kassien hihnoiksi, garbiinihakoja, tikkauslankoja ja mininappeja tarvitaan tuon tuostakin. 


En olisi ikinä uskonut, että törmään yhteenkään tuttuun noilla lakeuksilla. Mutta niin vaan kävi sunnuntaina, kun ystäväni halusi näyttää minulle Lakeuden Risti kirkon. Siellä Mai Maatuskainen roikkui opasteessa kuin paraskin akrobaatti! Hän halusi palata Helsinkiin ja oli aikonut liftata sinne. Ostin hänelle lipun samaan junaan ja niin reissasimme kotiin kahteen pekkaan. 


Nyt on erittäin kaunis ruska täällä etelässäkin. Yhtään ruskakuvaa en tähän laita, vaan mene itse ulos ja katso. Mene valoisaan aikaan, silloin näkyy paremmin.
Mukavaa loppuviikkoa!




sunnuntai 29. syyskuuta 2013

mökkejä, lankaa ja kangasta

Maalaismysteerin toisena blokkina oli hirsimökki. Pienempiä mökkejä täytyi tehdä 16 kappaletta ja niistä koottiin neljän "huoneen" isoja mökkejä. Pikkumökkejä oli kahta sorttia, toisessa valoisa puoli idässä, toisissa lännessä. Ymmärtääkseni onnistuin saamaan oikeanlaiset kokonaisuudet heti ensi yrittämällä.


Siinä ne nyt ovat kaikki päälekkäin. Täytyy olla tyytyväinen ja iloinen siitä, että sain nämä valmiiksi ennen seuraavan blokin ohjetta.

Työmatkalla olen neulonut sukkia, ne kun ovat sopivan pieniä mukana kuljetettaviksi. Lankana näissä sukissa on Supersocke-lanka. 


Pidän sukkien värityksestä ja kaikkien sukkien nimi on Syksy. Jämälangoista tein nuo pienokaiset ja ylimmistä lapsosista tuli hieman eripariset. Yht´äkkiä lankakerästä alkoi vaan tulla tuota punertavaa eikä ruskeapilkkuista ollenkaan. Ei haittaa, sukista tuli vain hieman erilaisia. Tästä oiva aasinsilta jämälankoihin. 
Minulle oli kerääntynyt aivan liikaa kaiken maailman lankoja. Tietäen oman aktiivisuuteni puikkojen parissa, lankamäärät olivat ihan käsittämättömiä. Eipä hätää, tilkkuileva ystäväni Lea Neula & Puikko-blogista tekee paljon hyväntekeväisyyteen sukkaa, pipoa ja huivia. Tällaiseen tarkoitukseen lankakassista löytyy varmaan sopivaa lankaa. 

Viimeviikkoisessa Tilkkukilta Syyringin kokouksessa Lealla oli mukana minulle pussillinen kankaita. Suurin osa on Marimekkoa (ehkä suunnittelijoiden ihan ikiomia kuoseja). 


Jotain kangasta pieni palanen, jotain toista taas oikein reilusti. Olen tosi iloinen näistä kankaista. Kuten jokainen tilkkuilija tietää, uudet kankaat ovat aina tarpeeseen. Tuon vahtarina toimineen lankapussini vein tänään Lealle ja kiitokseksi ompelin eilen pienen koiramaisen pussukan.


Oikeastaan tämä on ihan kukkarokokoa. Vuoreksi laitoin Muijan, jota oli tuossa saamissani kankaissa. Äkkinäisesti katsottuna se muistuttaa koiran tassunjälkiä. Ulkopuolella on erilaiset koirat molemmin puolin.


En oikein tiennyt, olisiko Lean koira tämän näköinen vai sittenkin 


tällainen? 
No ei ollut kummankaan näköinen. Sancha on semmoinen söpö ja kauniin värinen kiharapää.

Jälkilisäys

Seinäjoki on nyt tapetilla! 
On kädentaitomessut ja SJK nousee fudisliigaan. Lauantaina hyppään Seinäjoen junaan ja koko päivän aion kuljeskella messuilla. Käsityöjuna tosin menee jo perjantaina. Minun perjantaiaamun juna menee kohti työpaikkaa, eikä siinä junassa ole iloisia ihmisiä höpöttämässä ja käsitöitä touhuamassa. 
Odotan tuota Seinäjoen reissua ihan kuin jotain ulkomaan matkaa! 





sunnuntai 22. syyskuuta 2013

sitä samaa

Lähdin mukaan Marittan blogissa olevaan maalaismysteeriin. Silloin kauan sitten, kun OOK oli vireässä toiminnassa, olin mukana jossain mysteerissä, mutta se oli ihan erilainen. Siinä muut ehdotti, miten minun piti jatkaa aplikaatiotyötä. Kivaa senkin tekemine oli ja työ valmistui.  Tämä on nyt sitten ensimmäinen toisen antamien tarkkojen ohjeiden mukaan tehtävä mysteeri, jossa olen mukana. Ensimmäisten ohjeiden mukaiset neljä ruutublokkia valmistuivat jo jokin aika sitten ja seuraaviin neljään hirsimökkitekniikalla tehtäviin blokkeihin on jo suikaleet leikattuna.

Ensin ajattelin tehdä työn mustavalkoisena, sitten sinisenä ja lopulta päädyin kuitenkin tähän värimaailmaan. Perinteistä ja ei yhtään omintakeista.

Pienistä kankaanjämistä olen tuhrannut muutaman kukkaron.




Tässä alimmassa kukkarossa on oikein kaksi osastoa rahoille. 
Malli on nimeltään varakas


Tätä koiramaailman uutis-kangasta minulla on ihan reilusti eli se ei ole mitään jämävarastoa. Kultaisennoutajan kuvalla varustettu kukkaro lähti jo eilen uuteen kotiin.

Lähdin tänään ruskakuvauskävelylle, mutta hauskassa seurassa kuvaaminen unohtui. Värikkäiden vaahteroiden sijaan laitan eilisten syntymäpäivieni kukkaloistoa.


Värikästä viikkoa!