joulukalenteri 13. luukku

Lucian päivä, eikä minulla ole mitään Lucia-pullaa tai muita valaistuneita juttuja tarjolla. Eikä edes tuossa yläpuolen numerossa ole valoa, nyt ollaan ihan pimennossa.

Jos ei ole virallista Lucia-ilmettä, niin on värikkäitä avainnauhoja. Tämmöinen on todella kätevä ihan ilman avaimiakin. Esimerkiksi siivotessa löytyy tavaroita ihan oudoista paikoista. Sukka sohvalla, sakset piirongin päällä, laturin johto eteisen lattialla ja mitä missäkin. Samalla kun siivoat, voit kätevästi ripustaa löytyneitä tavaroita tuohon karbiinihakaan. Ei kannata lähteä yhtä sukkaa viemään pyykkikoriin, koska silloin siivousinto voi kadota. Kun kerran on jo mennyt kylppäriin, voi saman tien mennä suihkuun ja nukkumaan. Ei, ei. Nyt kerätään kaikki ajelehtivat tavarat kaulaan roikkumaan ja siivouksen viimeinen osio on se, kun jaellaan tavarat oikeille paikoilleen. Jos on hyvin, hyvin sotkuinen talous ja voi olettaa, että irtokamaa on paljon, voi heti aluksi laittaa ison muovipussin roikkumaan tuohon hakaan. Sinne mahtuu vaikka toppaliivi ja luistin muusta pienesstä puhumattakaan. Ihan tässä tuntee itsensä käteväksi emännäksi hyvine nikseineen. 

Ompelin nuo nauhat toisiinsa kiinni tuon karbiinihakasen yläpuolelta. Koristeeksi laitoin napin. Kaksi keskimmäistä ovat hieman leveämpiä, koska niiden hakasissa oli tuollaiset kunnon D-renkaat. Sinisessä nauhassa kankaat vaihtuvat ihan suoraan poikittain, mutta muiden jatkot ovat vinoja. Vinot jatkot on kivoja. Siten ei tule niin paksuja kohtia nauhaan. Ooh, ja vielä semmoinen juttu, että nauhoja ei ole ommeltu ihan vaan renkaiksi. Kun olin ommellut tarpeeksi pitkän pötkön kankaita yhteen, silittänyt keskeltä kahtia ja taittanut lähes nauhan levyiset saumavarat taitoksen sisälle, ompelin nauhojen päät yhteen niin, että nauhaan tuli yksi mutka. Tämän ansiosta nauha asettuu kaulaan hyvin. Ehkä alan käyttämään tällaista avaimille. Aamulla kun laittaisi kaulaan ja kilisisi läpi päivän niiden kanssa, niin olisivat aina mukana. Tosin avaimia en ole lopullisesti hukannut koskaan, mutta tänään harmikseni huomasin kadottaneeni pankkikortin. Olin hakemassa hautajaiskukkia ja hups, ei ollut korttia millä maksaa. Kauppias sanoi, että tule maksamaan, kun löydät tai saat kortin. Reilua, jos mikä. Kotona oli sentään sen verran käteistä, että pääsin taksilla kappeliin ja jäikin vähän.

Valoisaa Lucian päivää!

Minä menen huomenna Tampereelle Evitaa katsomaan. 

Ei ole mikään tuttu, ihan vaan teatteriin menen.  

joulukalenteri 12. luukku

Kalenteri huitelee jo puoli välissä! 

Ihastuin tähän ruskeaan kankaaseen selaillessani PeeKaan nettisivuja. Ehkäpä kankaassa vetosi nuo kupolit. Minulle ne tuo mieleen ortodoksiset kirkot.

Kuva on jotenkin hassusti päin, mutta olkoon. Minulla on aina ehdotus, mihin tarkoitukseen mitäkin voi käyttää. Jos ei halua säilyttää iPhoneaan tässä, niin voisi tätä käyttää kukkarona. Sästetyt rahat tulisi tietenkin laittaa sitten kolehtiin. Tai ostaa niillä tuohuksia. Mutta jos kuitenkin päättäisi käyttää tätä puhelimen kotipaikkana, soittoääneksi tulisi valita kirkkomusiikkia. Vaikka gregoriaanisen kirkkokuoron laulua. Se on muuten kaunista.

Tämä kukkaro/kotelo sopii mihin tarkoitukseen vaan ja säästöt voi huoletta tuhlata kaikkiin omiin kivoihin kotkotuksiin. Vaikka ihanaan lomamatkaan, talvitakkiin, kullan värisiin kumisaappaisiin, suklaapuotiin, kuplamuoviin, hunajapurkkiin tai akupunktiohierontaan. Voisihan sitä käydä kokeilemassa sitä ilmajoogaakin. Tai naurujoogaa, jos olisi oikein synkkä päivä. Joku ihana leivoskin olisi kyllä mainio ostos. Ja kännykän soittoäänenä olisi merimiespolkka tai laineiden liplatus.

Jos satut käymään Munkkiniemessä (Hki), niin käy ihmeessä katsomassa Munkkiniemen Puistotiellä olevan Reiskan Rautakaupan näyteikkunaa. Ja koko kauppakin on ommalla tavallaan nähtävyys. Ikkunassa on ihastuttava Munkkiniemen juna-asema ja muita taloja. Aseman edestä suhahtaa eri suuntiin kulkevia junia. Odotin, että olisi tapahtunut kolari, mutta ei. Hienosti pyörivät omilla raiteillaan. Jos seudun lapsille tulee polttava halu nähdä jouluikkuna, ei munkkalaisten tarvitse ratikoida Stockan ikkunaa tuijottamaan. Heillä on ihan oma maailma kotinurkilla.

Hauskaa viikonloppua!

Se alkaa taas.

joulukalenteri 11. luukku

Eilisistä kekkereistä jäi kyllä niin täyteläinen olo, että on ehtinyt ommella, kun ei mene aika syömiseen. Palalaatikosta keräilin aika summan mutikassa pikkutilkkuja ja surauttelin pintaa kasaan. Kuulin kyllä kamalia riitasointuja eri kankaiden välillä, mutta painoin tulikuumalla raudalla höyryä niskaan. Kyllä ne siiitä hitsautui yhteen ja ovat nyt ihan sulassa sovussa.

Jonkun silmään saattaa kovastikin pistää tuo värien sekamelska, mutta joskus on oikein hyvä katsoa tuollaista sekaväripintaa. Sen jälkeen kääntää katseen vaikka tuohon luukkunumeroon, johan tulee rauhallinen olo.

Vuoreksi pistin sentään yksiväristä, mutta taskuun iloista porukkaa.

Tikkauksenkin suhteen oli hieman huoleton. Ei mitään selkeää ajatusta, vaan hieman tuonne suuntaan ja vähän myös toiseen. Niin ja koko: 24 x 16 cm, pohja ehkä 5 senttiä leveä.

Eilen tuli kummasteluja hexagon patalapuista. Näin mallin jossain ulkomaisessa  blogissa, mutta nyt en tähän hätään sitä muista. Yritän viikonloppuna etsiä sen alkuperän ja vaikka ommella muutaman uuden, niin saan vaihekuvia. Minä vain katsoin sitä kuvaa, enkä mennyt ohjeita ottamaan, olivat ehkä ilmaiset ohjeet. Hyvin pärjäsin ilman ohjettakin.

Kiitos ihanista kommenteista! On just niin kivaa, kun te sanotte hieman sitä ja tätä, mitä kenelläkin on mielessä. Ja Wauxhalille terveiset! 

joulukalenteri 10. luukku

Tänään kuulin radiosta, että naisilla on ihan kärkisijoilla leipominen ja ruoanlaitto joulutehtävien listalla. No joo, voihan se ollakin. Minulle on kyllä tärkeämpää tehdä patalappuja kuin lipeäkalaa. Mutta piparit maistuvat paremmalle kuin patalaput, lipeäkala ei. Otan mieluummin patalapun, vaikka villaisen. Se on kuitenkin niin läheinen lampaan kanssa, että yksi menee ihan ilman lisukkeita.

Iloisen punaiset kaverukset saivat uuden kodin kiltaystäväni Eijan luota. Meillä oli Syyringin nyyttärimalliset pikkujoulut hänen luonaan. Vaikka en ole mestarileipuri, leivoin silti rohkeasti elämäni ensimmäisen taatelikakun viemisiksi. Nämä patalappuset vein ihan vaan siksi, että jos se kakku olisi kamala, niin jäisi joku kivempi muisto. Eihän näitä tietenkään olisi voinut panna pöytään tarjolle, mutta muuten ovat ihan kelpokapineet keittiöhommiin. Ja Eija on joskus kaipaillut patalappusia.

Kakusta ei ole kuvaa, onneksi. Se ei ensin meinannut tulla sieltä vuoasta ulos. Oli semmoinen ujo kakku. Niin, siinähän oli myös piimää! Varmaan juuri sitä ujoa piimää. Sain sen sitten hieman veistä käyttäen pullahtamaan lautaselle. Näin, että ihmiset uskalsivat syödä sitä. Monet naiset ovat niin ihailtavan rohkeita nykyään.

Tein myös samalla patalappu-mallilla lasinalustoja. Näiden halkaisija on vain 9 cm. Voi pikkuisia, en vienyt heitä Eijalle, vaan tuolla ne nyt kyyhöttää keskenään. Patalaput olivat heidän vanhemmat ja nyt luulen, että vieroitin nämä lapset liian aikaisin. 

Muuten, jos sinulle sattuu kommentoidessasi siinä hirveässä numerovahvistuksessa epäselvät numerot, niin vaihda ne uusiin. Minulle ainakin tulee heti helpommat numerot. Ne tietää, että en jaksa tihrustella kamalan koukeroisia tai muutoin epäselviä numeroita. Ehkä jonain päivän, jos aurinko paistaa ja muutenkin on kivaa, otan pois koko vahvarin. Mutta en halua estää anonyymien kommentointia, koska hekin ovat minun ystäviä. Yksi jo lapsuudesta asti. 

Huomiseen!

joulukalenteri 9. luukku

Menin Eurokankaaseen päättäväisin mielin ostamaan vain ompelulankaa ja siellähän sitten oli pakkakaupalla kivoja jouluun sopivia ei-joulukankaita. Kuten tämä harmaa tähtikangangas ja punaruutuinen puuvilla. Ihan vähän sitten sorruin näiden kohdalla. Tuli ihan samanlainen fiilis kun sillä Soni-koiralla, joka yritti suorittaa herkkuradan, mutta sortui sitten joka kerralla. Vikalla kerralla vasta viimeisen kulhon kohdalla. Ja sen jälkeen se oli menoa. Siis sinne toiseen suuntaan missä ne kertaalleen ohitetut kipot oli ja toisille radoillekin, eikä sinne, missä emäntä häntä huuteli. Katso täältä, jos ei entuudestaan tuttu juttu. Ei olisi meidän Ukkokaan tuosta radasta selvinnyt. Kultaiset noutajat vaan on niin hirveitä herkkupeppuja.

Ensin nuo tähtinauhat näytti hyvältä, mutta tässä kun katselen, niin ovat aika tyhmät. Tuo harmaa kangas on sellaista tukevampaa puuvillaa. Silitin kuitenkin tukikankaan pitämään  nämä ryhdissä. Muuten nekin voi langeta.

Jos minun nyt pitäisi tästä rynnätä jonnekin yllätysvierailulle, voisin napata tällaisen pikkulahjan viemiseksi. Siis kuvitellaan, että kello olis niin paljon, että kaikki kukkakaupat ja muutkin kaupat olisi jo kiinni. Kai minä sitten menisin yökylään. Kuvassa on pienempi pussi, jonka sisältönä on tuikkukynttilöitä, servettipakkaus, Marianne-karkkeja (taidan ottaa ne pois), adventtikynttilä, kankaasta tehty kukkanen ja koko komeus on laitettu paistopussiin (kalalle/kanalle sopiva koko) ja punaisella nyörillä suu kiinni ja vielä kaiken kukkuraksi kangassydän komistamaan koko höskää. Nuo vihreät kummalisen muotoiset ovat sen kangaskukan lehdet. 

Mukavaa Annan-päivää ja heille hieman nimpparionnitteluja, samoin  muille, jooilla on nimpparit tänään tai ihan milloin vaan.

joulukalenteri 8. luukku

Italiafani voi säästää euroja seuraavaa matkaa varten tähän kukkaroon.

Vuori on kuin ensimmäisten pitzerioiden pöytäliinat.

Joulukalenteriani seurannut arvaakin nyt, että 5. luukun arvaustehtävän toinen sana oli osa sanasta Venezia. Ja se toinen oli palanen sanasta Roma. Leikkelin sanat samasta Eurokankaan kankaasta, josta tein tämän kassin.

Ihan mielettömän hauskoja ja sopivia ehdotuksia keksitte, kuten että olisin siepannut Suomalaisen Leijonan paidasta palasen ja venemessuilta jonkun liehukkeen. Ehdoteltiin myös lomaa, juomaa ei sovi olla veneessä, huomautus veneilijöille, Venetsiaa, suomalainen veneveistämö, Tuomas, veneilyreitti, hivenen lomaa, suomalista venetsiaakin tarjottiin ja joku aikoi laittaa kuomat jalkaan ja lähteä pilkkimään ahvenen. 

Ihan täysin oikein osui AnjaK.

Laitathan yhteystietosi osoitteeseen marletekee @ gmail.com

Onnittelut Anjalle ja kiitokset kaikille arvailijoille!

joulukalenteri 7. luukku

Nyt on juhlat juhlittu ja ihan tavallinen sunnuntai käsillä. Tai onhan tämä kuitenkin adevnttisunnuntai. Linnan juhlissa oli ainakin yksi kierrätyspuku ja useissa blogeissa on ollut karkkipapruista tehtyjä pussukoita. Kierrätystä sekin. Sain yhdeltä nuorelta mieheltä ison nipun kettukarkkien papereita. Hän oli syönyt niitä niin paljon, että oli jo ihan huonovointinen. Arvostan suuresti tuollaista antautumista ja itsensä likoon laittamista : D

Ensimmisenä tein tämän kukkaron ihan vaan karkkirahaa varten. Ei ole ihan pieni vaikken mittoja muistakaan. 

Seuraavaksi syntyi kännykälle oma koti. Tapetit on pallolliset, uusinta muotia.

Lopuista sain aikaan tällaisen kopan. Tämän voisi täyttää karkeilla. Löytyipä tähänkin väreiltään sopivaa tapettia.