joulukalenteri 24. luukku

Jouluaatto! Vihdoinkin!

Harmi, että kuva on otettu lumettomana aikana, nyt olisi saanut kauniimman. Tämän kotikadun varrella olevan portin numerosta lähti koko idea näihin kalenterin numerokuviin.

Käväisin tässä etelänavalla ja tapasin paikallista porukkaa. Rentoa sakkia ja hyvin onnellia tuntuivat olevan siellä jäätiköllään. Ilmaston lämpenemisestä olivat huolissaan.

Näillä ei siis ole mitään tekemistä sen uuden Madagascarin pingviinit-leffan kanssa. Tosin näitä pinkkuja oli pyydetty siihen leffaan, mutta eivät menneet. Siksi ne joutu toteuttamaan sen piirrettynä. Voi olla, että nämä minun tapaamat pingviinit tekee oman leffan. En kyllä kerro siitä enempää, koska lupasin olla paljastamatta liikaa. 

Pinkut kysyivät, jos minulle niin rakas Hoikkajalka-Lammas lähtisi mukaan heidän elokuvahankkeeseen. Arvatkaa, mitä lammas sanoi. Ei mitään, vaan yritti rynnätä ovesta ulos ja samantien Etelänavalle. Rauhoittelin, että leffa on vasta suunnitteilla ja ehkä vuoden kuluttua mennään filmauksiin. Hieman harmistuneena hän taas seisoo koko joulun ajan vahtimassa kynttilöitä ja mitä milloinkin. Ja me vahditaan sitä. Ja Ukko-koira vahtii meitä. Niin se Joulu sitten menee. Tytär lähti poikaystävänsä kanssa Pietariin kokemaan erilaista joulua. 

Minä tahdon tässä kohdin kiittää teitä kaikkia ihania ystäviä ruudun sillä puolen. On ollut hauskaa tehdä tätä kalenteria ja ihanaa lukea kommenttejanne. Eikä pelkästään joulukalenterin, vaan koko vuoden osalta. 

Kiitos, 
ja Erityisen Hyvää Joulua kaikille!

PS. Pingviinit ovat heijastimia, ei kuusenkoristeita : D

joulukalenteri 23. luukku

Tälle päivälle olisi ollut oikea talonnumerokin,  mutta haluan näyttää koko maailmalle, että meilläkin on lunta ja valkoinen joulu!!!! Ihan kuin koko maailma lukisi tätä blogia : I

Olin eilen ihan sekaisin noiden talvipäivän seisautusten kanssa. Osuin sentään oikeaan kuukauteen ja aika lähelle muutenkin.

Kettumaisesta pöllökankaasta syntyi pienten kukkaroiden lisäksi säilytin.Siinäkin vuorena loppumatonta kangasta. Laitan näihin nössyköihin silitettävän tukikankaan, että pysyvät tolpillaan. 

Aiemmin oli esillä harmaasta tähtikankaasta tehtyjä säityskoppia ja samalla reissulla ostin ihan itseltänikin huomaamatta tähtikangasta punaisenakin. Kotona sitten hämmästelin, että tällaistakin olen ostanut. Että sitä ihminen osaa salakavalasti tehdä kaikenlaista.

Marimekon värikylläisestä kankaasta olin ommellut varakasseja. Voisin tässä jouluhuumassa arpoa vaikka kolmelle kommentoijalle kassit. Nämä ovat vuorettomia ja menevät pienen tilaan. Joskus joulun jälkeen arvon, aikaa on vaikka vuoden loppuun asti. 

Tämäkin tuli tehtyä kalenteria varten, mutta en ole huomannut sitä esitellä. On ollut niin paljon muuta juttua. Koko oli 15 x 20 cm ja pussukalla on jo uusi omistaja.  Tikkasin ruudukkoa ja parhaani yritin, että tulisi viivat suoriksi ja välimatkat yhtä leveiksi.

Se on sitten jouluaaton aatto. Tästä en voi erehtyä.

Pitäkääpäs välillä kahvi- ja teetaukoja, vaikka vuoron perään.

joulukalenteri 22. luukku

Numero on hyvin valaistu, koska tänään paistoi hetken aurinko! Sitten taivas muuttui tummansiniseksi ja alkoi lumisade. Maa on valkoinen, hienoa! Koitra on iloinen ja puhdas  lenkinkin jälkeen.

Piti laittaa oikein kuvitetut ohjeet tällaisen pussukan tekoon, mutta mua nyt väsytää niin paljon, etten jaksa kirjoittaa mitään. Ja jos jaksaisin, ei siitä kukaan mitään selvää saisi.

Kangas on Marimekon aika uutta, mutta en minä mitään nimeä muista.

Kun kerran tein päälisen raidat eri suuntiin, laitoin erilaiset vuoretkin. Toiseen muutti minun lemmikki hiiri asumaan. Annan sen olla siellä jouluun asti, mutta sitten saa mennä johonkin toiseen paikkaan. Vaikka pahvilaatikkoon. remuamaan. 

Töissä minulla on vielä kaksi päivää ahkerointia ja sitten v i i s i päivää vapaata! Aion ottaa tosi rennosti, nukun, herään, syön, juon kahvia, otan päivätorkut, juon päiväkahvit, luen jotain tai nukun kirjan kanssa. Ihan mitä vaan. Sitten viidentenä päivänä alan muistella, missä on työpaikka, miten sinne mennään ja pitääkö sinne mennä joka päivä, myös maanantaina.

Tänään on päivä jo pidempi kuin eilen, eikö niin? Eilenhän oli joku tasauspäivä.

Mukavaa maanantaita.

joulukalenteri 21. luukku

Hyvää huomenta! Nyt kävi niin, että meidän kulmilla ei löytynyt päästraadalta taloa numero 21. Koulu on 17 ja sen jälkeen muualla tulisi 19 ja 21, mutta meilläpä tulee 23! Suutuspäissäni otin sitten kuvan kaupan aukioloajasta, kun en jaksanut lähteä uutta kohdetta etsimään.

Sain juuri äsken valmiiksi kolme kerrostaloa, enkä tajunnut laittaa taloihin numeroita. Siitä olisin saanut sen puuttuvan numeron 21. 

Toiselta puolelta sama kolmikko. Näihin muutti heti vallatonta väkeä, siksi vienkin nämä huomenna Töölön kulmille. Sinne ne sopii muutenkin paremmin. Meidän nurkilla herättäisivät vaan turhaan ihmettelyä ja kummastusta. 

Eilen oli oikein mukava päivä Töölön Tilkkupajan myyjäisissä. Ei käynyt rosvoja, vain kivoja ihmisiä oli liikkeellä. Huomenna ovat ovaet avoinna klo 10 - 14.

Hyvää 4. adventtia ja Tuomaanpäivää!

joulukalenteri 20. luukku

Nyt on kunnon numero ja oikein kahteen kertaan. Huomasin noita numeroja kuvatessa, että joissain taloissa oli todella selkeästi ja näkyvällä paikalla numero, mutta joissain olisi pitänyt hiippailla lähes takapihalle asti. 

Jatketaan rauhallisten kankaiden merkeissä. Tämä on Marimekon napakkaa puuvillaa. Häntä on myös Marimekkoa, vaikkakin eri kangasta. Vetskariin laitoin vaaleaa nyöriä. Sopii kankaan merelliseen meininkiin.

Vuori on ohuempaa puuvilla ja tietenkin raidallista. Tämä Raidakas jäi mittaamatta. mutta senkin tavoittaa Töölön Tilkkupajalta. Ellei rosvo ole sitä vienyt. Harmikseni kuulin, että eilen siellä oli käynyt pitkäkyntinen ja vienyt kassan. Kyllä tästä taas joulumieli kiihtyi hieman. Tänään ja huomenna meitä on kaksi tätiä paikalla ja niska-pers otteella lähtee jokainen hämäräheikki suoraan katuun, ehkäpä jäiseen sellaiseen. Ja vielä sellaisella vauhdilla, että siinä vuoristoradan kärryt jäisi jalkoihin. Pyöriköön sitten pallona mäkeä alas Hesperian puistoon.

Laitetaan hyviäkin uutisia. Pomo tarjosi joululounaan ja kävimme syömässä Haukilahden Paviljongissa. Ruoka oli hyvää ilman jouluisia laatikoitakin. Kinkkua ja roso-ollia kuitenkin. Maisemat ovat hienot, etenkin kesällä. Ja toinen hyvis-juttu on semmoinen, kun ostin kerran ihanat "Varaventtiilit"-nimiset korvikset ja pidin niitä niin paljon, että toinen katosi. Maanantaina näin Kaapelin joulumyyjäisissä korujen tekijän, Hieno Stellan, ja kysyin, jos hänellä olisi niitä koruja, niin ostaisin uudet. Harmikseni ei ollut, mutta hän pyysi tulemaan viikonloppuna uudelleen. Tänään poikkesin työmatkalla katsomaan, olisiko niitä korviksia. Tiskin alta hän nosti yhden parin. Iloissani otin kukkaron esille, mutta kauppias sanoi, että ei tarvitse maksaa, kun kerran oli käynyt niin ikävästi. Hän antoi ne minulle joululahjaksi. Aivan upeaa! En meinannut uskoa todeksi. Se oli joulun ihme, jos mikä.

Leppoisaa lauantaita!

joulukalenteri 19. luukku

Nyt kävi niin, ettei minulta löytynyt tavallisen talon numeroa 19, mutta tämä on sen noidan piparkakkutalon numero. Saa luvan kelvata. Se on tehty karkeista ja noita saattaa syödä numerot, ainakin maistella ysistä hieman.

Monenkirjavien kankaiden jälkeen on otettava pieni hengähdystauko ja kaiveltava yksiväriset kankaat esiin. Kyllä mieli rauhoittuu, kun niiden pintaa katselee. Näistä yksivärisistä voi siis saada sen joulurauhan, jos se sattuu olemaan kateissa. Vetskarin availua helpottava nauha on täynnä jouluomenoita. Tosin lapsuudessani jouluomenat olivat punaisia, mutta nykyään kaikki on toisin ja omenat vihreitä.

Jotta ajatukset ei ihan lamaannu tästä rauhallisuudesta, laitoin yhden poikkeavan ruudun pieneksi piristeeksi. Tikkaus on ilmavaa palleroa, jossa on eri kokoisia palloja eri läheisyyksillä. 

Vuori on kirjavaa "loppumatonta" kangasta, mutta tasku sentään harmoniakangasta.  Kamalaa ryppyisyyttä "Ruutu rouvan" iholla.  Niin nuori ja jo noin ryppyinen. Jos se saisi hieman voiteita sisälleen, niin kaikki olisi toisin. Tuo loppumaton kangas on siis semmoista kangasta, jota olen ostanut varmaan viisi metriä ja aina sitä vaan riittää. Joskus luulin, että nyt meni viimeinen pala, mutta jostain sitä putkahtaa lisää. Toisaalta hyvä, sillä kangas on ihan sievää. Vein tänään tämän "Ruutu rouvan" Tilkkupuodin myyjäisiin enkä ehtinyt ottamaan rouvasta mittoja. Sanotaanko näin, että rouva on ihan parhaassa moodissa kokonsa puolesta. 

Olimme tänään Tilkunviilaajan kanssa Tilkkupajalla Soilea auttamassa puodin pystytyksessä. Hauskaa hommaa keran glögin, pipareiden ja suklaan! Kiitos! Saatiin niistä huolimatta hienot myyntipöydät aikaisiksi. Siinähän se "Ruutu rouva" pötköttää muiden mukana.

Ritvan korut aseteltiin kauniisti esille. Soilen varastoista löytyi juuri sopivat kankaat korujen taustoiksi. Taustalla näkyy Ritvan tekemiä koppia vai korejako ne on. Ihania joka tapauksessa. Laitoin jo yhden itselleni sivuun.

Ja huomena ne sitten alkaa!!!

Meidän Myyjäiset

Töölön Tilkkupajassa perjantaintaista sunnuntaihin 

osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki.

avoinna

 pe 19.12.  klo 12 - 19

la   20.12  klo  10 - 16

su 21.12  klo  10 - 14

Tervetuloa, vaikka vaan katselemaan ja moikkaamaan. 

Itse olen paikalla lauantaina ja sunnuntaina.

Oikein hyvää viikonloppua!

Muistakaa levätä välillä, älkääkä koko aikaa niitä laatikoita, kakkuja, torttuja ja kinkkuja paistako. Siivotakaan ei vielä kannata, sillä mitä tahansa saattaa sattua. Vehnäjauhopussi voi pudota lattialle ja haljeta. Mitä korkeammalta, sen suurempi sotku. Ja kananmunat, niistä sitä siivottavaa vasta syntyykin. Etenkin, jos putoavat siihen jauhojen päälle. Toisaalta, siitähän alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan vaikka joku taikina. Nakkaa vaan mausteita, leivinjauhoja, voita ja sokeria perään ja hieman luudalla sekoittelee. Minun mielestä taikina on joskus parempaa kuin paistettu tuote. Voihan sitä kutsua koko perheen yllätysherkulle. Tässä tapauksessahan lattia oli juuri pesty. Koko porukka vaan rinkiin lattialle istumaan ja lusikoimaan taikinaa suuhunsa. Ainakin lapset tykkää. Ja koirat. Jos anoppi on kylässä, hänet voi laittaa vaikka saunaa pesemään siksi aikaa. Monet anopit eivät välitä lattiakakusta. Jos minusta tulee anoppi, arvaan heti, mitä muut aikoo tehdä,  jos minulle tarjotaan saunan siivousta. En suostu, vaan otan isoimman lusikan, ehkäpä jopa kauhan!

joulukalenteri 18. luukku

Oi voi, kylläpäs naapureilla on jäkälöitynyt talonnumero. Pitäisköhän mennä joku ilta salaa putsaamaan se. Enpäs menekään, hajoittaisin kuitenkin tuon lasipallon ja siinä olisi sitten työtä ja vaivaa uuden hankintaan. Eikä oikeastaan ole rahaakaan, kun en ole saanut sitä uutta korttia. Jos saan jostain käteistä, ne menee heti kaikki. Ihan kamlaa. Kauankohan sen uuden kortin tekeminen kestää? Pankit eivät tosiaankaan ole auki enää työajan jälkeen ja siellä metsässä, jossa olen töissä, ei ole lähimallakaan mitään pankkia.

Ihana tilkkuystäväni Arja Tilkku & Tilkku-blogista on saanut ison paketin hyvissä ajoin ennen joulua. Muuten voisi vaikka iloita, mutta paketin sisällä on Arjan oma jalka. Aika kamlaa. Siis se on kyllä ihan kiinni ihmisessä, ei mikään irtonaninen paketti. Hänen on nyt hypittävä keppien kanssa ties kuinka kauan ja jos olet itse niillä kulkenut, tiedät varmasti, että on täysi työ hallita sitä etenemistä. Ei siinä voi pitää käsissään mitään tavaroita. Ajattelin ilahduttaa Arjaa ja värkkäsin hänelle kaulanauhan ja sen päähän roikkumaan kukkaron. Ainakin kännykkä kulkee mukavasti ja voi sinne laittaa hieman karkkia tai vaikka palan kuivakakkua, mutta ei nesteitä. Arjan kukkaro on siis tuo nauhassa oleva ja toinen valmistui siinä sivussa. Arjalle tein enemmän kissamaisen, kun hänellä on se Tilkku-kissa. En tohtinut laittaa koiran kuvia siihen etupuolelle, ettei se kissa saa mitään kohtausta. En siis tunne sitä kissaa, mutta eihän niistä koskaan tiedä millä tuulella ovat, vaikka kuvissa se aina laiskottelee letkeästi. Olisi ollut ihan kauheaa, jos Arja olisi laittanut kukkaron kaulaansa ja Tilkku olisi nähnyt siinä heti päällimmäisenä jonkun koirannaamaan niin se olisi voinut syöksyä raivon vallassa Arjan rinnuksille ja repinyt vielä hienon käsityön riekaleiksi. Kyllä olisin pahoittanut mieleni.

Takapuolelle sitten laitoin ihan huvikseni vaan yhden koiran. Se lähestyy kuono pitkänä tuota kissaa. Ja tarkasti katsottuna vasemmassa yläkulmassa on myös pala koiraa. Toisen kukkaron tausta onkin ihan eläimetön.

Laitoin mukaan vielä koukkuavan kissamaisen kortin. Pidän noista Joutomaan korteista ja niitä onkin kertynyt aikamoinen lajitelma. Joskus raaskin jonkun sopivan kortin lähettääkin. Se kai niiden tarkoitus olisi. Kukkaron vuori on tuota nauhan kissakangasta. Ajattele, tuo kukkaro voi ihan itsekseen kehrätä, siinä on niin monta kissaa sisällä.

Tikkaus on kansankukkaa. Kuten huomaat, vanuakin oli niin laihat palat, että jouduin yhdistämään kahdesta palasta. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, vastaan, että kansankukka on semmoista kansakoululaisen piirtämää kukkaa. Nykyään käytetään enemmän peruskoululaisten peruskukkaa. Se on melkein samanlaista. Olen käynyt molemppia kouluja, siksi tiedän tämän.

Touhuksta torstaita!