joulukalenterin eilisen laatikon sisältö kimmeltää

Luulin, että edellisen laatikon sisältöä ei kukaan arvannut oikein, mutta Pirkko on tarkoittanut "pampuloilla" juuri noita nyöristoppareita.

Lankarullia on ehdoteltu, mutta ei tällä kertaa. Lankarullia minulla on niin paljon, että usein käytetyt ovat seinätelineessä, tikkauslangat muovisissa tölkeissä ja ja sekava sakki peltilaatikossa. Mutta nämä muutama metallilanka on saanut majapaikan tästä laatikosta. En ole oikein sinut näiden kanssa ja siksi saavat olla omissa oloissaan. 

Lealle tiedoksi, mittanauhat on olleet jo ja voin sanoa, ettei niitä ole enempää.

No entäpä tämä laatikko! Mitähään se kätkee sisälleen? Etupaneelissa on pala hauskasta neuleaiheisesta kankaasta. 

Tänään olin kaupungilla kokemassa jouluruuhkaa. Olipas kivaa. Ajattelin käydä monessa paikassa, mutta en sitten ehtinytkään. Vanhan joulumyyjäisissä oli useita tuttuja myymässä ja heidän kanssaan siinä tuli höpötettyä sitä ja tätä. Ostin itselleni, kuten aina, (en koskaan unohda ostaa itselleni lahjaa tai useita) muutaman kivan lahjan. En tietenkään paketoi eikä mitään sellaista jouluaattoon säästämistä, vaan heti kohta käyttöön. En nyt jaksanut niitä lahjoja kuvata, joku toinen kerta sitten. Kävin Tuomaan markkinoilla, jossa niin ikään tapasin tuttuja. Siellä oli mukulakivet niin liukkaita, että liukastelin pois melko nopeasti. 

Ei voi laulella, että joulupuu on rakennettu. Molemmat on pahasti kesken. Sain tyttäreltä Afrikan tuliaisena kaksi tuollaista ylempänä olevan mallista tähteä. Ne on tehty pienistä helmistä. Kuusen tähden viereisen valkoisen tähden ostin tänään. 

Sulolla on jännä suhtautuminen korvan putsaukseen. Jos vaan haen vessasta korvapuikon, hän on heti tarkkana. Toisaalta Sulo haluaa, että korvia putsataan, mutta silti menee ensin hieman piiloon sohvan ja pöydän väliin. Kun homma on ohi, hän hilluu ja riehuu innoissaan.

joulukalenterissa on ihan rumia juttuja, mutta muuta värikästä kyllä löytyy

Nyt ei mene hyvin kenelläkään tällä arvausrintamalla, muuten kyllä varmasti menee oikein hyvin.

Laatikon kangas on kaunis, mutta tavarat aika rumia. Mutta hyvin tarpeellisia aina silloin, kun niitä tarvitaan. Nyörin stoppareita synkissä sävyissä. No siniset on kirkkaita, sentään.

Minä arvaan, että tämän vihreän laatikon sisällön kyllä joku arvaa oikein.

Ehkä juuri sinä!

En malttanut olla kokeilematta kopan tekoa! Uusimmassa Tilkkulehdessä oli Syyringin kiltalaiset Ritva ja Tiina tehneet ohjeet koppaan. Idea on se, että päällystetään alle 2 cm leveällä kangaskaitaleella esimerkiksi lippunarua. Kaitaletta pyöritetään pätkissä narun ympäri ja kun valmista on tarpeeksi, ommellaan siksakilla narua yhteen. Voi aloittaa tekemälllä pyöreän pohjan tai vaikka soikean. 

Voit katsoa jonkun opetusvideon ensin, niin minunkin olisi pitänyt.

En ihan tarkkaan vielä tiedä, mikä tämän tehtävä tulee olemaan. Ensin se saa esiintyä hedelmäkulhona. Siinä se on hyvä. 

Hieman lisää harjoittelua ja niksejä muotoiluun, niin hyvä tulee.

Ritvan tekemissä kopissa olen nähnyt hänen päättävän työn tuommoiseen kierukkaan ja kokeilin samaa. Näyttää etanalta.

Harmittaa, että tämä kaunis vaalea osa jäi pohjaan. Siitäkin mokasta voisi ottaa opiksi seuraavalla kerralla. Semmoisen huomion tein narua päällystäessä, että trikoo on helpompi materiaali. Se on taipuisaa, joustavaa eikä siitä lähde lankoja. Kokeilin tavallista puuvillaa ja minua hieman ärsytti sen langanpätkät ja tönkköys. Ehkä niihinkin tottuu! Ompelulangan värilläkin saa varmaan hieman kivaa aikaan. Ehkä kokeilen jotain typerää väriä tai sitten hienoa.

Katsotaan mitä syntyy. Ensin täytyy päällystää narua. 

joulukalenterin perjantai-illan terävät ja iso vihreä!

Nyt ei kukaan arvannut, että laatikossa on tavallisia hakaneuloja. Nyt on tosi hyvä, että olen kerännyt kaikki perushakaneulat yhteen paikkaan. Aikaisemmin niitä oli siellä ja täällä, mutta kun tuli tarve, yhtään en löytänyt.

Mitä mahtaa piileksiä tässä laatikossa?

Mieti ja laita arvauksesi  kommentteihin, saatat osua oikeaan ja voittaa jonkun kivan palkinnon.

Tiistaina kerroin, että olen tehnyt Tilkkulehden ohjeella Sulon pallon lisäksi omenia. Ensimmäisestä omenasta näytti tulevan hieman suuri ja jätin sen kesken ja otin pienimmän kaavan ja sainkin aikaiseksi kivoja coktailomenoita. Näin tämän jättiomenan mahdollisuuden jonain muuna. 

Olisi siitä saanut Sulolle toisen pallon, ison vihreän kuulan tai meloonin, mutta tykkään tehdä kasvoja, joten joku eläin siitä sitten tuli.

Tässä vaiheessa se on vielä sukupuolineutraali, mietin vaatetusta. Vaikka eihän ne vaatteet sitä sukupuolta määrittele! Ja onhan tässä vielä päättämättä sekin, että minkä rodun edustajasta on kyse. Eli rotuneutraali otus. Tuleeko kissa vai karhu. Jos olisi koira, korvat olisi pitänyt tehdä lurpiksi. 

Ehkä tästä tulee isona runoilija, on semmoinen hieman seesteinen katse. Omenan kannaksi olin ommellut oranssia nauhaa, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin siitä roikotuslenkin. Tyypillä on vartaloon ja päähän nähden hieman heikot jalat ja saattaa olla, etteivät ne oikein kanna. Silloin voi avustaja ottaa nauhalenkistä kiinni ja auttaa. Vastasyntyneillähän on suhteessa vartaloon kookas pää. Eikä tämä tyyppi kovin vanha ole, ehkä puolituntia. Ennen silmiä ja suuta tämä näytti avaruuden vihreältä pieneltä mieheltä. Vaikka onkin aika iso, 45 cm pitkä. Sulo oli hauska, kun ompelin tätä. Se istui koko ajan vieressä ja kun aloin tunkea vanua päähän ja raajoihin, hän oli ihan tulessa. Nuolaisi jalkaa tai kättä, jos vain ylsi. Täytyy olla tarkkana, ettei Sulo nappaa otusta, sen jälkeen sitä ei voisi antaa kenellekään.

joulukalenterin tärkeät tavarat

Kaksoisvoitto!

Tällaista ei ole aiemmin sattunut, että kaksi ihmistä arvaa oikein.

Olen kirjoittanut laatikoston karttaan, että tämä laatikko sisältää hienoja kangasnappeja. Ihan noilla sanoilla ei kumpikaan arvannut, mutta Tilkkuilo oli veikannut koristenappeja ja Anni nappeja. Minun mielestä molemmat on oikein. Tai kumpikaan ei ole väärin ; ). Laitathan Anni osoitteesi jouluun mennessä, Tilkkuilon osoite minulla onkin.

Seuraavana on vuorossa perhoslaatikon tavarat. Mitä ihmettä siellä on?

Perhoskangas on kaunista, kauniimpaa kuin jotkut rumat perhoset. 

Tänään oli vuoden viimeinen kilta-ilta. Syyringin naiset ovat olleet ahkeria ja kun laitoimme kaikki nuppupeitot yhteen kasaan, niitä tuli 40 kpl!

Kuvassa peitoilla on päällystetty 6 pöytää ja tuon ympyrän sisällä oleva keltainen peitto on minun. Kuvan tumma hahmo on pakkotaideteos, koska en ole kysynyt tumman haarniskan takana olevalta lupaa julkaista hänen kuvaa.

Helenan blogissa näin joskus iloisen kukan, joka jäi mieleen. Kävin sitä uudelleen katsomassa ja koska ohjeetkin oli tarjolla, tein kokeilun.

Tämähän on neulatyyny ja hyvä sellainen, koska siihen mahtuu paljon, paljon nuppineuloja.

Joulukalenterin eilinen luukku ja uutta arvailemaan!

Hyviä arvauksia oli, mutta ei yhtään osumaa.

Hexagon-mallineita säilyttelen tässä laatikossa. Olisi ollut fiksua laittaa yhtä varastostani löytyvää hexagon-kangasta laatikon kylkeen, niin olisi ollut helppo arvata ja minun helppo muistaa, missä ne mallineet on.

No entäs sitten tämä laatikko, Mitäs siellä mahtaa olla?

Kimmoa on pariinkin kertaan ehdoteltu, mutta Kimmo ei mahdu tällaiseen laatikkoon.

Kaksi pikkulaukkua valmistui ja ihan tarpeeseen. Mustavalkoinen on Artekin huonekalukangasta, jolla päällystin naapurin parin nojatuolin istuin- ym. tyynyt. Sain pitää loppupalan ja siitähän saa vaikka mitä! Kitarakukkarosta puuttuu vielä hihna, mutta on jo tekeillä. Se on Paola Suhosen Ivana Helsinki-kankaita. Kehys on 12 cm ja kukkaron korkeus 16 cm. Pohja on n. 3 cm.

Artek-kankaisen vuori on kivaa kissakangasta ja Ivanan kukkarossa on aika outoa kukkakangasta. Taidan ottaa mustavalkoisen jo huomenna käyttöön!

joulukalenterin 10 laatikko ja arvauskilpailu jatkuu

Salme oli osunut oikeaan!

Leikkurin varateriä kahdessakin paketissa.

No mitähän piileskelee tässä vihreässä laatikossa? 

Kangas on vanhaa ja kaunista, mutta sisällä on ihan uutta tavaraa.

Tilkkulehden pallon kaavalla tein kolme pientä omenaa. Ei niitä kaikkein kauniimpia, mutta varmasti kestäviä ilman säilöntäaineita. 

Yksi on samettinen ja kaksi ihan käsityöpuuvillaa. Yhteen omppuun napsin roskakorista vihreät palaset ja siitä tuli monipuolinen omena. Kannat ovat ruskeaa kengännauhaa ja lehdet huopaa. Ihan söpöjä pieniä sisustusjuttuja. Sellaisia coctailomenoita, noin kokonsa puolesta. Voisi laittaa vaikka kuuseen, jos olisi kuusi. Huonekuusi, jonka yhdeksi jouluksi ostin, alkoi hikoilla ihan kamalasti. Sen neulasten päistä alkoi tulla vettä ja sitten se vaan menehtyi. Ostaessani kysyin kukkakaupppiaalta, kuinka kauan tämä elää. Hän sanoi, että niin kauan kuin haluat tai saattaa tulla katto vastaan. Ei tullut ja olisin minä sen mielelläni vielä pitänyt. Saatan hankkia taas uuden puun. Tulee hyvä tuoksu.

En oikein osannut hahmottaa omenan kokoa ja ensimmäinen omena, joka ei ole yksikään näistä, osoittautui kamalan suureksi. Siitä tulee ihan jotain muuta. Saatte nähdä, kunhan valmistuu.

joulukalenteri ja joululiina

No nyt menee huonosti kun kahtena päivänä peräkkäin kukaan ei arvannut oikein. Hyviä arvauksia oli monta, mutta katsopas, mitä täällä laatikossa oikein onkaan!

Ompelukoneen neuloja tietenkin!

Seuraava laatikko on päällystetty kauniilla siniturkoosilla. Itse asiassa kaikki laatikot on päällystetty kauniilla kankaalla tai muuten vaan kivalla kankaalla.

Nyt kuvasta huomaan, että tuon aukon reunoja olisi syytä hieman parannella. On varmaan jäänyt homma kesken. Arvailkaapa mitä sinisessä laatikossa on, niin minä menen korjaamaan laatikon ulkonäköä.

Olen ollut laiska tekemään mitään joulujuttuja, mutta yhden liinan tein. Tässä se on työpaikalla testikäytössä. Pitkä ja hoikka liina; 97 x 37 cm eli 38 x 14,5".

Mallin löysin Tilkkulehdestä numero 3/2018. Maarit Kinnusen ohje on muunneltava malli, joten heti aloin muuntelemaan omaan makuun sopivaksi. Alkuidea koko liinalle oli tuhota outoja vihreitä kankaita. Jouluiseksi se muuttui punaisilla kukilla ja aika paljon myös sillä, kun vaan sanoo sen olevan joululiina. Niin sitten se vaan on. Kukat on ohjeen blokin mukaan, paitsi lisäsin keltaisen keskustan. Vihreät alueet tein ompelemalla sitä sun tätä vihreää palaa yhteen ja lopuksi tasasin syntyneen pinnan oikean kokoiseksi. 

Tikkasin vaihtuvanvärisellä vihreällä vinoruutua. Jotenkin olen nyt siihen tikkausmalliin jämähtänyt. Ehkä teen sitä vuoden ja sitten jotain muuta.

Takapuoli on koottu vihreistä paloista. Olin varma, että nyt nuo pienet ja/tai pahat vihreät kyllä loppuu, mutta ei loppunut. Toisen liinan saisi vielä, mutta en minä tykkää samanlaista tehdä.