Näyttelyt

tiistai 16. tammikuuta 2007

lomaillen


Tänään tuli soitto sairaalasta, että jalkapöydässä on myös murtuma. No jopa sattui. Ei se kummemmin haittaa muuta kuin kävelyä ja nyt kun on niiiin liukasta, en viitsi ulos mennä ollenkaan. Ukko-koiran ripuli-oksennustautikin on sopivasti rauhoittunut. Eilen käytettiin sitä lääkärissä verisen ulosteen vuoksi. Ukko sai antibioottikuurin ja voi jo paremmin. Ulos haluaisi koko ajan, kun sattuu yhden naapurin somalla tyttökoiralla olevan juoksuaika. Voi noita koiria!


Siskoni (Smy(rra)) tulee helmikuussa Suomeen lomalle ja on mahdollista, että hänen asuntonsa on silloin valmis. Tosin tämän loman hän asuu asuntohotellissa, koska ei ole mitään astioita, huonekaluja yms. olemassakaan. Aika kiva asetelma, kun täytyy ostaa aivan kaikki kodin tavarat. Siitä tulee valtava lista, kun rupeaa miettimään mitä kaikkea tarvitsee. Ollaan jo sovittu, että mennään yhdessä shoppaamaan, koska minulla on auto jolla saadaan sitten roudattua ne tavarat pöksälle (olemme koko remontin ajan käyttäneet siitä asunnosta nimeä pöksä). Smyrra osti tämän tulipalossa tuhoutuneen yksiön juuri edellisen loman lopussa, joten hän varmasti ilostuu, kun näkee sen valtavan muutoksen mitä siellä on tapahtunut. Aika rohkea veto ostaa asunto, jota näytetään taskulampun valossa, koska sähköjäkään ei ollut. Tosin ei siellä silloin ollut mitään nähtävääkään. Pelkkiä moukaroituja betoniseiniä ja lattiaa ei ollut, ovista ja ikkunoista puhumattakaan. Asunnon näytöstä selvisi ainoastaan asunnon pohjan muoto, ikkunan ja oven paikka. Pöksän ostossa oli se hyvä puoli, että siihen tuli vakuutusyhtiön toimesta uudet seinät, lattiat, ikkunat, ovet ja katto sekä keittiökalustus. Outoa oli, että Smyrra joutuu itse ostamaan lieden, jääkaapin, vessanpöntön ja lavuaarin! Edellisellä asukkaalla, vuokralainen, ei ollut kotivakuutusta, joka olisi nämä korvanut. Tänä päivänä kukaan ei vuokraa kenellekään mitään asuntoa ilman kotivakuutusta jossa on vastuuvakuutus. En ainakaan minä, mutta ei minulla ole mitään vuokrattavaakaan. Helpotus sekin.


Vaikka yritän olla rasittamatta jalkaa, imuroin tänään. Ukko on ihan innoissaan imuroinnista. Ensin menee kymmenen minuuttia siihen, kun Ukkoa pitää imuroida. En millään aina jaksaisi, mutta hellyn joka kerta, kun se änkee siihen imurin eteen. Meillä on semmoinen lemmikkisuutin siinä imurissa, joka on tarkoitettu kissoja ja koiria varten. No lähteehän sillä sitä irtokarvaa, joka muutoin olisi kohta lattialla. Itse inhoan imuria, kun se pitää meteliä. Tosin joskus laitan MP3 korville ja imuan tosi tarkaan koko kämpän, en kuitenkaan tänään. Ihan tyhmä sanakin, imuri, muri-muri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!