Kauhistus, kun en ole ehtinyt kertoa mitä sieltä viime viikonlopun kädentaitomessuilta tuli ostettua. Tilkkukankaita ja japanilaisia kirjoja olisin himoinnut enemmänkin, mutta ensimmäinen ostos oli sen verran arvokas, että en voinut ihan kamalasti muuhun tuhlailla.
Tämmöisen menopelin hankin! Aivan ihana Husqvarna Viking Sapphire 870Quilt. Kyllä sillä ompelu on ihan eri hommaa kuin entisellä, sanoisinko traktorilla. Vaikeinta oli tottua siihen, että paininjalka nousee nappia painamalla, eikä sieltä takaa kädellä nostaen. Useasti se käsi vaan meni koneen taakse hamuilemaan nostovipua. Paininjalan voi myös laittaa nousemaan automaattisesti aina kun lopettaa ompelun. Kätevää on myös lankojen katkaisu napin painalluksella. Jalkapoljinta ei tarvitse välttämättä käyttää, vaan kone lähtee huristelemaan napin painalluksesta. Näin aluksi tätä toimintoa käyttäessä minun täytyy säätää vauhti hiljaiseksi, jotta pysyn mukana. Ompeleita on paljon ja mukava lisä ovat kirjaimet ja numerot. Koneessa on muistia, jonne voi tallentaa kirjaimia, numeroita tai ompeleita yhteensä 800. Mitähän kaikkea tällä saankaan aikaan! Koneen sain sieltä messuilta heti mukaan, mutta kauppaan sisältyvä iso lisätaso tulee postissa muutaman viikon sisällä. Opaskirjaa ja käyttöohjetta olen tavannut kuin lapsi ensimmäistä aapistaan.
Tässä taitaa olla muut ostokseni, jos ei ihania savujuustoja oteta mukaan. Kahvi-aiheista kangasta palanen, samoin ruskeaa tilkkukangasta. Raidalliset kankaat ovat vanhan kyläkaupan peruja. Niiden kauppias, harmi etten muista kuka, oli ostanut vanhan kyläkaupan kaikkine kummallisine tarvaroineen. Kangaspakkoja oli ollut useita ja hän oli sitten pessyt kankaat ja leikellyt tuommoisiksi metrin palasiksi. Muistelen, että meillä on kotona ollut pöytäliina sinisestä kankaasta. Sen päällä olevan korun askaroin ihan itse paikan päällä. Olin jo loppusuoralla nauhojen pujottelussa kun huomasin, että homma oli tarkoitettu lapsille! En ollut ainoa aikuinen ja tein korun loppuun asti. Oikeastaan siinähän istui vain yksi tyttö, kaikki muut tekijät olivat aikuisia. Ainakin minulle tuo oli aivan tarpeeksi haastava tehtävä. Olen jo pitkän aikaa haaveillut japanilaisesta tilkkukirjasta ja nyt löytyi mieleinen. Ihania kasseja ja pussukoita. Kotimatkalla bussissa selasin sitä ja tutkin kuvia niin tarkaan ja hartaasti, että se nähtävästi vaikutti kanssamatkustajista siltä että oikein luin niitä tekstejä. Käytävän toisella puolen istuva mies tokaisi ihastuneena, että on se hienoa kun ihminen osaa lukea japania. Sanoin yhtä ihastuneena, että niin se on.
Oulunkylään, jossa käyn tilkkukurssilla, on avattu valtavan suuri Lankamaailma. Kurssille mennessä poikkesin siellä, kuten suurin osa meistä kurssilaisista. Neulekiintiö tuli lähes täyteen sukkasadossa, joten suuria varastoja en hamstrannut, vaikka hinnat olivat edullisia ja ihania lankoja aivan mielettömästi. En ole koskaan käynyt noin suuressa lankakaupassa. Ostin pari kerää Naturgarnia 1€/kerä sekä kuvioita suoltavan Järbo Garn (mellanraggi), joka maksoi 4,90. Vihreän Maijan sai kaupan päälle.
Ja ihan ehdottomasti täytyy kiittä teitä kaikkia ihanista kommenteista! Ehdoton päivien piristys on, kun huomaan, että olen saanut kommentteja! Ne on niin mukavia luettavia, joten suuret kiitokset teille kaikille!
Hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!