Näyttelyt

tiistai 6. syyskuuta 2011

merellinen


Ajattelin niin, että jos saan edes hieman kangasvarastoja hyödynnettyä, voin viikonloppuna ostaa jonkin pienen pienen kankaanpalan Wanhan Sataman kädentaitomessuilta. Siksi heti töistä tultua jumittauduin ompelukoneelle ja sain aikaiseksi pienen pussukan. Kangasvarasto ei tästä juuri huvennut, mutta tulipa tehtyä jotakin.



Pussukka on kutakuinkin symmetrisen muotoinen, vaikka kuvassa näyttääkin olevan hieman sitä sun tätä. Edellisen postauksen kommenteissa kaipailtiin niitä mokia, joita siihen liinaan sain mahtumaan. En nyt kuitenkaan jaksa kirjoittaa niistä, koska pieneen liinaan mahtuu yllättävän paljon hölmöilyjä. Sen sijaan tähän pussukkaan tuli yksi moka. Leikkaan vuorikankaan aina hieman leveämmäksi kuin päällisen ja vanun. Kun olen ommellut sivusaumat yhteen, tasoitan toisen puolen vuorikankaan päällisten ja vanujen kanssa samaan mittaan, mutta toisen puolen vuorikankaan jätän leveämmäksi. Sitten taitan tämän leveän lerpakkeen nätisti sauman yli toiselle puolelle. Käännän saumavarat sisään ja neulaan sen kiinni. Lopuksi ompelen koneella suurinpiirtein sivusauman kohdalle tämän huolittelukaitaleen. No tätä pussukkaa tehdessä en nyt sitten sattunut muistamaan, että vuoren tulee olla leveämpi. Siksipä jouduin leikkaamaan vuorikankaasta suikaleet, joilla huolittelin saumat samaan tapaan kuin vinokaitaleella voi huolitella kaikki sotkut piiloon.



Käyhän se näinkin, mutta helpommalla olisin päässyt, jos malttaisin ensin ajatella. Kuvasta näkeekin tikkaukset, joita ei ole paljoa. Tuommoista kaarevaa menoa kankaan kuvion mukaan. Hoh-hoijjaa, jokohan seuraava työ sujuisi ilman mutkia. Täytyy tehdä jotain hyvin hyvin simppeliä, vaikka lakana. No ei oikeesti, mikään ei ole niin tyhmää kuin lakanan ompeleminen. Tai verhojen.


Suuret kiitokset teille kaikille ihanille ystäville edellisen postauksen kommenteista! En enää edes muistanut, miten mukavaa niitä on lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!