mattopyykilläkö?

No ei nyt sentään. Eihän ne edes kuivuisi ikinä. Aiemmin, silloin kun oli kesä ja hellepäiviä, käytiin tyttären kanssa pesemässä pari mattoa tuolla joenrannassa. Ja ne kyllä kuivui nopiasti.

Tämä matto ei ole edes matto, vaan ehkä lämmin istuma-alusta jollekin penkin pätäkälle. Leveyttä on 40 cm ja pituutta 80.  

Yläpuolen kuvasta näkee, miten tämä "räsymatto" on tehty. Leikkasin 3/4" leveitä suikaleita ja asetin ensimmäisen soiron työn keskelle ja ompelin sen siihen kiinni 1/4" saumavaroilla. Pohjana on alimmaisena puuvillakangas jonka päällä aika paksu laukkuhuopa. Puuvillakangas estää työtä venymästä, kun taas pelkän huovan kanssa on hieman sellaista kokemusta, että se vanuu ja venyy johonkin suuntaan. Joskus jopa kaikkiin suuntiin. Puuvillan ansiosta tämä matto on aika tomakka, eikä kurttuunnu helpostikaan. Seuraavan raidan laitoin edellisen päälle oikeat puolet vastakkain ja ompelin toisesta reunasta. Sitten käänsin viimeksi ommellun soiron oikean puolen esiin. Ja sitä rataa keskimmäisen eli ensimmäiseksi ommellun molemmin puolin aina samanvärinen suikale. Työ kasvaa sekä vasemmalle että oikealle yhtä paljon ja samoilla raidoilla. Ompelin suikaleita yhteen yli huovan reunan muutaman sentin verran. Kun koko huopanen oli täynnä värikkäitä raitoja, laiton oikean puolen päälle puuvillakankaan ja ompelin sen pussiin. Muistin jättää kääntöaukon ja siksipä onnistuin kääntämään työn. Lopuksi tikkasin noin tuuman välein kaikki kerrokset yhteen raitojen välistä.

Mikähän pakkomielle minulle on noihin räsymattohin tullut? Talvella ja pitkin kevättä tuli neulottua niitä räsymattosukkia ja nyt tämä. Lisäksi ostin Kaapelitehtaalla keväällä olleesta Retro-Vintage - tapahtumasta keittiöön ihanan räsymaton. 

En ole tietenkään lopettanut toilettepussien tekemistä. Tämä toilari nimeltään Kesäinen meni yhdelle ystävälle synttärilahjaksi.

Ja toiselta puolelta hieman erilainen. Tänä kesänä, vaikka onkin oikeestaan syksy, nuo akileijat kukkii ihan villeinä. Ja niitä on vaikka minkä värisiä. Aiemmin minun kukkapenkeissä on ollut aika kärsivän näköistä jengiä, mutta nyt kaikki rehottaa.

Taksu täytyy olla! Tämän toilarin koko on 22 x 16 cm.

Pikkusisko on kooltaan 12 x 17 cm eikä mennyt lahjaksi.

Minulla ei ole vielä loma. Mutta teille, joilla on sadeloma, toivottelen rattoisia hetkiä. Täytyy ajatella positiivisesti: ei tarvitse kastella puutarhan väkeä. Ihmetellä ja ihastella vaan, vaikka ikkunan takaa. Ja hyvällä omallatunnolla saa ommella ja neuloa ja virkkailla tai lukea käsityökirjoja ja -lehtiä tai kaikki dekkarit!